Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Ei heidän asiansa olekaan sen nepsyn kuntouttaminen vaan juurikin olemaan lisäapu, jotta sä saat levätä tai jutella.

Nepsylapsen kuntoutus tulee ihan eri paikasta kuten se sunkin nepsynkasvatuksen apu.

Lastensuojelu ei tarjoa lisäapua, vaan se tarkkailee, kartoittaa ja kirjaa. Sieltä ei siis saa minkäänlaista käytännön apua, saa vain kaffittelijan soffalleen.

No se on niiden työ. Itse olet lähtenyt hakemaan apua ihan väärästä paikasta.

Jos nepsy on niin vaikea, että tarvitsee lääkityksiä, sen hoitaa lääkäri. Perheneuvolassa on olemassa ihmeelliset vuodet -kursseja nepsylasten vanhemmille, joilla opastetaan lasten erityisyyteen. Lastensuojelu voi ainoastaan antaa tukea vanhempien väsymiseen, ei sossut mitään lääketieteellistä kuntoustusta anna eikä kuulukaan antaa. 

Lastensuojelu ei anna tukea väsymiseen, vaan se kuormittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Ei heidän asiansa olekaan sen nepsyn kuntouttaminen vaan juurikin olemaan lisäapu, jotta sä saat levätä tai jutella.

Nepsylapsen kuntoutus tulee ihan eri paikasta kuten se sunkin nepsynkasvatuksen apu.

Lastensuojelu ei tarjoa lisäapua, vaan se tarkkailee, kartoittaa ja kirjaa. Sieltä ei siis saa minkäänlaista käytännön apua, saa vain kaffittelijan soffalleen.

Mitä sä luulet lastensuojelun olevan? Nepsykuntoutsta vai? Jos sä teet lapsestasi lasun, ne tarkkaillee ja katsoo mikä se huoli lapsella on. Tietenkin.

Käytkö jotenkin hitaalla? Tuossahan minä kerron mitä se tekee.

Lastensuojelu ei tarjoa lisäapua, vaan se tarkkailee, kartoittaa ja kirjaa. Sieltä ei siis saa minkäänlaista käytännön apua, saa vain kaffittelijan soffalleen.

Ja siis sekö on vieras ajatus, että ne kuuntelisi sitä äitiä joka haluaa apua? Sen sijaan että ne tarkkailee ja keksii itse?

En ole sieltä apua hakenut, kun eihän sieltä mitään apua saa. Eikä minulla edes ole mitään nepsylasta.

Kuunteleehan ne, kahvittelun ohessa. Heidän asiakkaansa on kuitenkin se lapsi ja he katsovat onko lapsella kaikki hyvin. Se on se apu mitä heidän kuuluukin antaa. Sit, jos lapsella on hätä, tehdään suunnitelma. Ei he mitään äidin terapeutteja ole tai kuntouttajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Ei heidän asiansa olekaan sen nepsyn kuntouttaminen vaan juurikin olemaan lisäapu, jotta sä saat levätä tai jutella.

Nepsylapsen kuntoutus tulee ihan eri paikasta kuten se sunkin nepsynkasvatuksen apu.

Lastensuojelu ei tarjoa lisäapua, vaan se tarkkailee, kartoittaa ja kirjaa. Sieltä ei siis saa minkäänlaista käytännön apua, saa vain kaffittelijan soffalleen.

Mitä sä luulet lastensuojelun olevan? Nepsykuntoutsta vai? Jos sä teet lapsestasi lasun, ne tarkkaillee ja katsoo mikä se huoli lapsella on. Tietenkin.

Käytkö jotenkin hitaalla? Tuossahan minä kerron mitä se tekee.

Lastensuojelu ei tarjoa lisäapua, vaan se tarkkailee, kartoittaa ja kirjaa. Sieltä ei siis saa minkäänlaista käytännön apua, saa vain kaffittelijan soffalleen.

Ja siis sekö on vieras ajatus, että ne kuuntelisi sitä äitiä joka haluaa apua? Sen sijaan että ne tarkkailee ja keksii itse?

En ole sieltä apua hakenut, kun eihän sieltä mitään apua saa. Eikä minulla edes ole mitään nepsylasta.

Kyllähän sitä äitiä voi kuunnella, mutta kun ei ne silti muutu miksikään neurologeiksi siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Ei heidän asiansa olekaan sen nepsyn kuntouttaminen vaan juurikin olemaan lisäapu, jotta sä saat levätä tai jutella.

Nepsylapsen kuntoutus tulee ihan eri paikasta kuten se sunkin nepsynkasvatuksen apu.

Lastensuojelu ei tarjoa lisäapua, vaan se tarkkailee, kartoittaa ja kirjaa. Sieltä ei siis saa minkäänlaista käytännön apua, saa vain kaffittelijan soffalleen.

No se on niiden työ. Itse olet lähtenyt hakemaan apua ihan väärästä paikasta.

Jos nepsy on niin vaikea, että tarvitsee lääkityksiä, sen hoitaa lääkäri. Perheneuvolassa on olemassa ihmeelliset vuodet -kursseja nepsylasten vanhemmille, joilla opastetaan lasten erityisyyteen. Lastensuojelu voi ainoastaan antaa tukea vanhempien väsymiseen, ei sossut mitään lääketieteellistä kuntoustusta anna eikä kuulukaan antaa. 

Lastensuojelu ei anna tukea väsymiseen, vaan se kuormittaa.

Ei niiden kuulukaan antaa. Perhetyö antaa ja se on juuri edellä kuvattua lisäapua arkeen, sekään ole kuntoutusta tai terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Tuettomuuden syy on palvelujärjestelmä, jossa erilaiset tukipalvelut on sidottu kiinni lapsen diagnoosiin. Yksi merkittävä lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osa on perheen hyvinvoinnin huomiointi. Vanhemmat kantavat vastuun lapsestaan. Vanhempien huomiointi ja tukeminen hoitotyössä on yksi suurin osa lapsen hyvinvoinnin tukea. Yksikään ammattilainen ei sitä lasta pysty parantamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

"Vain" aistiyliherkkä?

Kokeilleppa kuule arkea sellaisen lapsen kanssa kun vaatteet sattuu, ruuan koostumus on epämiellyttävä,peitto tuntuu pahalta,hissin ääni kuuluu häiritsevästi omaan huoneeseen..

Tiivistelmä: lapsi joka tahtoi olla alasti,ei syö juuri mitään eikä saa unta.

Joudutte myös muuttamaan taloon jossa hissi ei natise.

Heittäisin kakaran viidakkoon ja ajaisin pois. Kammottava kakara.

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Millaista apua toivoisit? Ilmeisesti ongelma on, että sinulla ei ole keinoja lastesi kanssa, mutta isällä on paremmin eivätkä lapset oireile hänen luonaan. 

Mistä sitten sitä apua saa, jos lapsella on lääkärin antama diagnoosi ja  määräämä lääkitys mutta se ei riitä? Jos sossun apu kerran on joku joka tulee istumaan sohvalle ja juomaan kahvia? Kuka auttaa vanhempia jotka eivät   saa arkea pyörimään eivätkä jaksa enää. Onko vastaus todella, ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

"Vain" aistiyliherkkä?

Kokeilleppa kuule arkea sellaisen lapsen kanssa kun vaatteet sattuu, ruuan koostumus on epämiellyttävä,peitto tuntuu pahalta,hissin ääni kuuluu häiritsevästi omaan huoneeseen..

Tiivistelmä: lapsi joka tahtoi olla alasti,ei syö juuri mitään eikä saa unta.

Joudutte myös muuttamaan taloon jossa hissi ei natise.

Heittäisin kakaran viidakkoon ja ajaisin pois. Kammottava kakara.

Tuollaisiahan ne autistin kirjolla ovat. Meillä sijaishuollossa näitä hoidetaan ihan sillä, että tarjotaan sinnikkäästi niitä puhtaita vaatteita, vaikka ne vanhat kolme vikkoa päällä muhineet tuntuisivat pehmeämmille. Tarjotaan terveellistä ruokaa, pikkuhiljaa ne suppeat ruokavaliot avartuvat. Tarjotaan melatoniinia yöksi, niin ei hissin natina pidä hereillä jne. Ei mitään kvanttifysiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten sitä apua saa, jos lapsella on lääkärin antama diagnoosi ja  määräämä lääkitys mutta se ei riitä? Jos sossun apu kerran on joku joka tulee istumaan sohvalle ja juomaan kahvia? Kuka auttaa vanhempia jotka eivät   saa arkea pyörimään eivätkä jaksa enää. Onko vastaus todella, ei kukaan.

Kuka niitä lapsia hoitaa, kun niillä on mitään muitakaan sairauksia tai diagnooseja. Vanhemmat tietenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Millaista apua toivoisit? Ilmeisesti ongelma on, että sinulla ei ole keinoja lastesi kanssa, mutta isällä on paremmin eivätkä lapset oireile hänen luonaan. 

Lapset oireilevat isällä, mutta isä sanoo että sellaista ei ole. Tämä selviää ihan lasten kanssa juttelemalla sekä päivähoidon kanssa keskustelemalla. Isäviikoilla lapsen väkivaltaisuus päiväkodissa lisääntyy, eikä isä esimerkiksi puutu siihen hakutilanteissa.

Ihan toivoisin olosuhdeselvitystä, sekä edunvalvontaa lapsille lastensuojelusta. Toiselta lapselta on kielletty ilmiselvä diagnoosi ja sen hoito (erikoissairaanhoidon puolelta asetettu, tai asetettaisiin jos saisi asettaa), toisen lapsen lähettäminen psykologille kiellettiin isän toimesta (päivähoidon toive olisi ollut lähete). Myös toisen lapsen vakavan pitkäaikaissairauden hoitoa on laiminlyöty isällä, siitä on kirjauksia terveydenhuollossa.

Näin toimii systeemi "korkean sosiaaliluokan" perheissä. Mitään ongelmia ei myönnetä tai tunnisteta, jos huoltaja kieltää kaiken ja vaikuttaa normaalisti toimivalta, työssä käyvältä ihmiseltä joka pärjää. Todellisuudessa kyseessä on persoonallisuushäiriöinen, sairaudentunnoton mies joka pahoinpiteli minua vuosia ja jatkaa sitä lasten kautta, koska meinasi joutua poliisille vainoamiesesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Millaista apua toivoisit? Ilmeisesti ongelma on, että sinulla ei ole keinoja lastesi kanssa, mutta isällä on paremmin eivätkä lapset oireile hänen luonaan. 

Lapset oireilevat isällä, mutta isä sanoo että sellaista ei ole. Tämä selviää ihan lasten kanssa juttelemalla sekä päivähoidon kanssa keskustelemalla. Isäviikoilla lapsen väkivaltaisuus päiväkodissa lisääntyy, eikä isä esimerkiksi puutu siihen hakutilanteissa.

Ihan toivoisin olosuhdeselvitystä, sekä edunvalvontaa lapsille lastensuojelusta. Toiselta lapselta on kielletty ilmiselvä diagnoosi ja sen hoito (erikoissairaanhoidon puolelta asetettu, tai asetettaisiin jos saisi asettaa), toisen lapsen lähettäminen psykologille kiellettiin isän toimesta (päivähoidon toive olisi ollut lähete). Myös toisen lapsen vakavan pitkäaikaissairauden hoitoa on laiminlyöty isällä, siitä on kirjauksia terveydenhuollossa.

Näin toimii systeemi "korkean sosiaaliluokan" perheissä. Mitään ongelmia ei myönnetä tai tunnisteta, jos huoltaja kieltää kaiken ja vaikuttaa normaalisti toimivalta, työssä käyvältä ihmiseltä joka pärjää. Todellisuudessa kyseessä on persoonallisuushäiriöinen, sairaudentunnoton mies joka pahoinpiteli minua vuosia ja jatkaa sitä lasten kautta, koska meinasi joutua poliisille vainoamiesesta.

Lastensuojelu ei tee olosuhdeselvityksiä. Käräjäoikeudet tekevät niitä itsenäisesti mikäli haet sieltä huoltajuuteen tai tapaamisiin muutosta. Myöskään edunvalvonnasta ei päätä lastensuojelu vaan maistraatti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Niin on minullakin.

Ja jos on rankkaa, kannattaa ulkoistaa se mikä on helppo ulkoistaa se mikä on helppo ulkoistaa eli ne kotityöt ja sitä lastenhoitoa.

Silloin jaksaa paneutua siihen itse ongelmaan.

Nyt äiti putsasi kotia mutta ongelmahan ei siitä mihinkään väistynyt.