Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäiset! Mitä vierastatte nykykulttuurissa?
Minä vierastan esimerkiksi sitä, että 90-luvulla mallit olivat kauniiita, ja nykyisin eivät.
Silloin myös naiset olivat naisia ja miehet miehiä. Nykyisin on vähän niin sun näin.
Pop-musiikki on nykyisin autotunetettua sontaa.
Muuta?
Kommentit (2707)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hiertää eniten se, ettei mitään saa sanoa. Nytkin kommentoin lihonutta tuttavaani, kun ei olla nähty pitkään aikaan. Olen huolissani hänen terveydestään ja jotenkin se ryöpsähti siten, että voi kamala miten paljon olet lihonut. Ja että tietääkö terveyshaitoista joita siihen liittyy. Hän suuttui kovasti, ilmeisesti lähtenyt mukaan tähän kaikesta loukkaantumisen kulttuuriin. Sitä se on, kun mitään ei saa sanoa. Kyllähän meitäkin on kommentoitu ja julmastikin, ja hyviä ihmisiä meistä kasvoi.
Kehopositiivisuus on aivan mielisairasta. Lihavuus on terveysriski ja riskitekijä lähes kaikkiin sairauksiin. Omasta mielestäni lihavat ovat myös rumia.
Itsekin olen lihava ja se ketuttaa joka päivä, koska ennen olin hyväkuntoinen urheilija. Nyt työ- ja perhe-elämä ja epäsäännölliset elämäntavat ja huono uni ovat tuoneet reilusti ylipainoa. Vaikea olla ja hengästyttää jo pienikin ponnistelu. Kengännauhojen solmiminen, varpaankynsien leikkaus ja sukkien pukeminen on vaikeaa mahan vuoksi.
Lihavuus vatuttaa ja on rumaa ja yhteiskunnalle kallista. Mainokset nykyään täynnä näitä kehopositiivisia iljetyksiä.
Niin samaa mieltä. Olen itsekin päässyt nyt viidenkympin lähestyessä turvahtamaan ja BMI on 25,5. En ole missään vaiheessa suhtautunut asiaan millään tapaa positiivisesti. Tutuille olen harmitellut, etten saa itseäni niskasta kiinni ja siivottua ruokailutapojani. Kyllä se nyt vaan niin on, että olo on huomattavasti mukavampi hoikempana. Puhumattakaan siitä, että ylipaino altistaa sairauksille.
Ylipaino/lihavuus on toki hyvin henkilökohtainen asia, mutta toisaalta myös yhteiskunnallisesti todella merkittävä kustannus ja taakka. Ei toki ole tuntemattomien asia kenenkään painoa kommentoida, mutta kyllä lähipiirin ja varsinkin sairaanhoitohenkilökunnan pitää voida asia ottaa esiin.
Ja tuo ylipainon / lihavuuden normalisointi tai suorastan ihannointi, jota kehopositiivisuudeksi kutsutaan, on äärimmäisen haitallinen ilmiö, niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla.
On toki olemassa pieni joukko ihmisiä, joiden ylipaino johtuu sairaudesta tai lääkityksestä, mutta totuus on se, että yli 90%:lla syy on sama kuin itselläni, itsekurin puute.
Se on sosialistisessa valtiossa tuollaista, että naapureita kytätään ja poikkeavia (tässä: lihavia) haluttaisi saada ruotuun, kun kuvitellaan, että joudutaan maksamaan sen lihavan ruuat ja pelätään että se sairastuu ja pitää hoidotkin maksaa. Onneksi on maita, jossa ei ole painorajaa, ja voi elää normaalielämää, ja rahaakin riittää itsellä ruokaan ja hoitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Samanlaisiin ämmiin törmäsin itsekin eräässä työpaikassa. Tosin olin jo yli 40 v, kun tuonne menin töihin. Takana oli jo pitkä työura ja niin paljon onnistumisia ja positiivista palautetta, etten ihan lopullisesti hajonnut, mutta kyllä ne minutkin saivat erittäin vakavasti sairastumaan ja vuodeksi saikulle. En ihmettele yhtään, että nuori, vasta työelämään tullut ihminen voi sairastua pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Minusta parasta työpaikassani oli se, että oli pieni työyhteisö ja eri-ikäisiä ihmisiä töissä. Tottahan meitä vasta taloon tulleita kurmuutettiin eli toisten taholta annettiin työtehtäviä jne. Meistä se kuulu asiaan, ja oli mukava kuulla vanhempien työkavereiden työhistoriaa jne. Kilttejä oltiin, ja tehtiin kuten pyydettiin, mutta ei kyllä mistään ollut syytä pahoittaa mieltään. Kyllä ne vanhukset meistä nuorista tykkäsivät, ja hyvän opin saimme ja hyvän itsetunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hiertää eniten se, ettei mitään saa sanoa. Nytkin kommentoin lihonutta tuttavaani, kun ei olla nähty pitkään aikaan. Olen huolissani hänen terveydestään ja jotenkin se ryöpsähti siten, että voi kamala miten paljon olet lihonut. Ja että tietääkö terveyshaitoista joita siihen liittyy. Hän suuttui kovasti, ilmeisesti lähtenyt mukaan tähän kaikesta loukkaantumisen kulttuuriin. Sitä se on, kun mitään ei saa sanoa. Kyllähän meitäkin on kommentoitu ja julmastikin, ja hyviä ihmisiä meistä kasvoi.
Kehopositiivisuus on aivan mielisairasta. Lihavuus on terveysriski ja riskitekijä lähes kaikkiin sairauksiin. Omasta mielestäni lihavat ovat myös rumia.
Itsekin olen lihava ja se ketuttaa joka päivä, koska ennen olin hyväkuntoinen urheilija. Nyt työ- ja perhe-elämä ja epäsäännölliset elämäntavat ja huono uni ovat tuoneet reilusti ylipainoa. Vaikea olla ja hengästyttää jo pienikin ponnistelu. Kengännauhojen solmiminen, varpaankynsien leikkaus ja sukkien pukeminen on vaikeaa mahan vuoksi.
Lihavuus vatuttaa ja on rumaa ja yhteiskunnalle kallista. Mainokset nykyään täynnä näitä kehopositiivisia iljetyksiä.
Niin samaa mieltä. Olen itsekin päässyt nyt viidenkympin lähestyessä turvahtamaan ja BMI on 25,5. En ole missään vaiheessa suhtautunut asiaan millään tapaa positiivisesti. Tutuille olen harmitellut, etten saa itseäni niskasta kiinni ja siivottua ruokailutapojani. Kyllä se nyt vaan niin on, että olo on huomattavasti mukavampi hoikempana. Puhumattakaan siitä, että ylipaino altistaa sairauksille.
Ylipaino/lihavuus on toki hyvin henkilökohtainen asia, mutta toisaalta myös yhteiskunnallisesti todella merkittävä kustannus ja taakka. Ei toki ole tuntemattomien asia kenenkään painoa kommentoida, mutta kyllä lähipiirin ja varsinkin sairaanhoitohenkilökunnan pitää voida asia ottaa esiin.
Ja tuo ylipainon / lihavuuden normalisointi tai suorastan ihannointi, jota kehopositiivisuudeksi kutsutaan, on äärimmäisen haitallinen ilmiö, niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla.
On toki olemassa pieni joukko ihmisiä, joiden ylipaino johtuu sairaudesta tai lääkityksestä, mutta totuus on se, että yli 90%:lla syy on sama kuin itselläni, itsekurin puute.
Se on sosialistisessa valtiossa tuollaista, että naapureita kytätään ja poikkeavia (tässä: lihavia) haluttaisi saada ruotuun, kun kuvitellaan, että joudutaan maksamaan sen lihavan ruuat ja pelätään että se sairastuu ja pitää hoidotkin maksaa. Onneksi on maita, jossa ei ole painorajaa, ja voi elää normaalielämää, ja rahaakin riittää itsellä ruokaan ja hoitoihin.
#kehopositiivisuus.
Sometus, he jotka julkaisee lähes päivittäin itsensä kuvan somessa ja jotakin höpölöpöä selitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään suurella osalla nuorista miehistä on naama ja lihakset pullataikinaa, kaljamaha ja valtava perse.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Olen itse viiskymppinen mutta ymmärrän hyvin että parikymppiselle maailma näyttää tosi epävarmalta ja sekasortoiselta. Nykyään joka tuutista tursuaa huonoja uutisia, kerrotaan kuinka vesi loppuu ja työt loppuvat ja happikin loppuu, mitään ei saa tehdä mutta töitä pitäisi kuitenkin löytää ja opiskella se varma työpaikka ja niin edelleen ja niin edelleen. Loputon patistus ja samanaikainen lannistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Minusta parasta työpaikassani oli se, että oli pieni työyhteisö ja eri-ikäisiä ihmisiä töissä. Tottahan meitä vasta taloon tulleita kurmuutettiin eli toisten taholta annettiin työtehtäviä jne. Meistä se kuulu asiaan, ja oli mukava kuulla vanhempien työkavereiden työhistoriaa jne. Kilttejä oltiin, ja tehtiin kuten pyydettiin, mutta ei kyllä mistään ollut syytä pahoittaa mieltään. Kyllä ne vanhukset meistä nuorista tykkäsivät, ja hyvän opin saimme ja hyvän itsetunnon.
No hyvä sinulle, ettei sinulla ollut häiriintyneitä piruja kiusaamassa ja rääkkäämässä itseäsi.
Onneksi olkoon vaan sinulle sitten. Olisi ihan hyvä jos kuitenkin ymmärtäisit, ettei kaikilla ole ihan yhtä hyvä tuuri kuin sinulla.
Jatkuva hössötys tehdä joku asia hieman toisin kuin ennen jonkun sovelluksen kautta. Ensi viikolla tulee uusi sovellus, entistä monimutkaisempi ja typerämpi. Teknologia on ainoastaan monimutkaistanut monien asioiden hoitoa, jo pelkkä ajatus että pitää avata edes nettipankin sivut alkaa vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Samanlaisiin ämmiin törmäsin itsekin eräässä työpaikassa. Tosin olin jo yli 40 v, kun tuonne menin töihin. Takana oli jo pitkä työura ja niin paljon onnistumisia ja positiivista palautetta, etten ihan lopullisesti hajonnut, mutta kyllä ne minutkin saivat erittäin vakavasti sairastumaan ja vuodeksi saikulle. En ihmettele yhtään, että nuori, vasta työelämään tullut ihminen voi sairastua pysyvästi.
Kiusaaminen ja henkinenväkivalta on ihan todellisia asioita ja liian vähän käsiteltyjä ilmiöitä.
Ihmisiä rääkätään sairaaksi kotona, koulussa, töissä ja parisuhteissa. Uhreja syytellään aina ja tekijöitä taputellaan päähän ja paapotaan.
On sallitumpaa olla kiusaaja kuin kiusattu.
Meillä on täällä Suomessa todella raaka kulttuuri, jossa ennestään rikottujen ihmisten päällä tykätään hyppiä ja mitätöidä toisten kokemaa kärsimystä.
Aina huudetaan ja rääytään sitä "uhriutujaa", jos joku kehtaa tai julkeaa sanoa asiasta.
Ihme pirujen maa tämä!
Kysymys heille, joita homouden korostaminen ja esiintuonti nykypäivänä ärsyttää: millaista teidän mielestä siis on semmoinen ärsyttävä esiin tuominen?
Riittääkö, että satunnainen vastaantuleva mies on pukeutunut jotenkin epäilyttävän feminiinisesti, tai laittanut kynsilakkaa tai meikkiä, vai onko se sitä, että avaudutaan esim. siitä ryppyrinkelin syömisestä lehdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimaantuminen paljastelemalla itseään kaikille. Persbikinit rannalla jne. Mikä siinä on voimaannuttavaa? Ja tämä tehdään oman itsensä vuoksi, ei siksi että halutaan huomiota. Jos huomiota saa ja väärältä henkilöltä, siitä sitten kiukutellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Minusta parasta työpaikassani oli se, että oli pieni työyhteisö ja eri-ikäisiä ihmisiä töissä. Tottahan meitä vasta taloon tulleita kurmuutettiin eli toisten taholta annettiin työtehtäviä jne. Meistä se kuulu asiaan, ja oli mukava kuulla vanhempien työkavereiden työhistoriaa jne. Kilttejä oltiin, ja tehtiin kuten pyydettiin, mutta ei kyllä mistään ollut syytä pahoittaa mieltään. Kyllä ne vanhukset meistä nuorista tykkäsivät, ja hyvän opin saimme ja hyvän itsetunnon.
No hyvä sinulle, ettei sinulla ollut häiriintyneitä piruja kiusaamassa ja rääkkäämässä itseäsi.
Onneksi olkoon vaan sinulle sitten. Olisi ihan hyvä jos kuitenkin ymmärtäisit, ettei kaikilla ole ihan yhtä hyvä tuuri kuin sinulla.
Ei pidä olla niin nössö, että antaa itseään kiusata, ja sitten uikuttaa nurkassa. Kerran eräässä väliaikaisessa työpaikassani oli työpaikkakiusaaja, joka kiusasi rankasti yhtä henkilö ja manipuloi muita puolelleen. Kiusattava ei kuitenkaan alistunut, oli sen verran elämää nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla sellaisia ammatteja kuin influensseri ja tubettaja.
Ja missä vaiheessa tubettajan ura sitten loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Minusta parasta työpaikassani oli se, että oli pieni työyhteisö ja eri-ikäisiä ihmisiä töissä. Tottahan meitä vasta taloon tulleita kurmuutettiin eli toisten taholta annettiin työtehtäviä jne. Meistä se kuulu asiaan, ja oli mukava kuulla vanhempien työkavereiden työhistoriaa jne. Kilttejä oltiin, ja tehtiin kuten pyydettiin, mutta ei kyllä mistään ollut syytä pahoittaa mieltään. Kyllä ne vanhukset meistä nuorista tykkäsivät, ja hyvän opin saimme ja hyvän itsetunnon.
Töissä kuuluu asiaan, että saa työtehtäviä.
Asiaan ei kuitenkaan kuulu:
-Se että joutuu tekemään TOISTEN työt, kun toinen istuu peffallaan ja nostaa siitä sinun rehkinnästä PALKAN, ja SINÄ ET SAA MITÄÄN!
-Se että toista kohdellaan kuin alempi arvoista ihmistä ja tiuskitaan, ollaan tylyjä, haukutaan, jätetään ulkopuolelle, ei anneta tietoja, pimitetään asioita ja estetään tekemästä omia töitä.
-Ei kuulu asiaan, että toisen ei anneta edes käydä vessassa rauhassa.
-Ei kuulu asiaan mulkoilla halveksivasti, muljautella silmiä ja nyrpistellä nenää toiselle
-Ei kuulu asiaan aina antaa huonompia tehtäviä toiselle, tai kahmia kunniaa toisen tekemistä asioista itselleen
-Ei kuulu asiaan jättää toista kokouksien ulkopuolelle, ja käskeä "tyttöä" siivoamaan ja konttaamaan lattialla luutuamassa
-Ei kuulu asiaan laittaa "tyttöä" hakemaan pullaa tai kakkua kaikille muille paitsi itselleen
-Ei kuulu asiaan kohdella toista niin huonosti, että tämä itkee joka aamu ennen töihin menoa ja sieltä pois tullessaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Minusta parasta työpaikassani oli se, että oli pieni työyhteisö ja eri-ikäisiä ihmisiä töissä. Tottahan meitä vasta taloon tulleita kurmuutettiin eli toisten taholta annettiin työtehtäviä jne. Meistä se kuulu asiaan, ja oli mukava kuulla vanhempien työkavereiden työhistoriaa jne. Kilttejä oltiin, ja tehtiin kuten pyydettiin, mutta ei kyllä mistään ollut syytä pahoittaa mieltään. Kyllä ne vanhukset meistä nuorista tykkäsivät, ja hyvän opin saimme ja hyvän itsetunnon.
No hyvä sinulle, ettei sinulla ollut häiriintyneitä piruja kiusaamassa ja rääkkäämässä itseäsi.
Onneksi olkoon vaan sinulle sitten. Olisi ihan hyvä jos kuitenkin ymmärtäisit, ettei kaikilla ole ihan yhtä hyvä tuuri kuin sinulla.
Ei pidä olla niin nössö, että antaa itseään kiusata, ja sitten uikuttaa nurkassa. Kerran eräässä väliaikaisessa työpaikassani oli työpaikkakiusaaja, joka kiusasi rankasti yhtä henkilö ja manipuloi muita puolelleen. Kiusattava ei kuitenkaan alistunut, oli sen verran elämää nähnyt.
Jos sinut on kotona jo lapsena poljettu paskaan, niin sinusta tulee todellakin sellainen nössö joka ei puolusta itseään, vaan uskoo aidosti olevansa niin arvoton, että joutaa kuolla pois.
Jos sinulle on lapsena opetettu että olet yhtä arvokas kuin muut, niin silloin on ihan luonnollista puolustaa itseään. Mutta jos vanhempasi ovat osoittaneet sinulle, ettet ole puolustamisen arvoinen, etkä muutenkaan mitään, niin ei ole ihan niin yksinkertaista.
Kiusaaminen on väärin ja tekijä tekee väärin. Ei se oikeuta kiusaamista, jos toinen on jo ennestään tallottu lyttyyn. Ei oikeuta rääkätä toista, vaikka toinen ei osaa puolustaua. Puolustuskyvyttömän rääkkäminen on halveksittavaa ja TEKIJÄ on on syyllinen, EI UHRI!
t: itsemurhaa vakavissaan miettinyt ja kalliit terapiat läpi käynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa pari-kolmekymppiset uupumaan?
Minä uuvuin parikymppisenä, koska töissä oli sellaisia 45-60 vuotiaita ilkeitä ja julmia ämmiä, jotka olivat kuin piruja.
Ne katkerat, ilkeät ja kateelliset perkeleet tekivät jokaisesta työpäivästäni helvettiä.
Ylitunnollisena ja liian kilttinä hissukkana annoin heidän kiusata itseni sairaaksi.
Ne ämmät tulivat käytöksellään aika kalliiksi yhteiskunnalle, koska nyt olen tullut maksamaan noin miljoonan.
Minusta parasta työpaikassani oli se, että oli pieni työyhteisö ja eri-ikäisiä ihmisiä töissä. Tottahan meitä vasta taloon tulleita kurmuutettiin eli toisten taholta annettiin työtehtäviä jne. Meistä se kuulu asiaan, ja oli mukava kuulla vanhempien työkavereiden työhistoriaa jne. Kilttejä oltiin, ja tehtiin kuten pyydettiin, mutta ei kyllä mistään ollut syytä pahoittaa mieltään. Kyllä ne vanhukset meistä nuorista tykkäsivät, ja hyvän opin saimme ja hyvän itsetunnon.
Töissä kuuluu asiaan, että saa työtehtäviä.
Asiaan ei kuitenkaan kuulu:
-Se että joutuu tekemään TOISTEN työt, kun toinen istuu peffallaan ja nostaa siitä sinun rehkinnästä PALKAN, ja SINÄ ET SAA MITÄÄN!
-Se että toista kohdellaan kuin alempi arvoista ihmistä ja tiuskitaan, ollaan tylyjä, haukutaan, jätetään ulkopuolelle, ei anneta tietoja, pimitetään asioita ja estetään tekemästä omia töitä.
-Ei kuulu asiaan, että toisen ei anneta edes käydä vessassa rauhassa.
-Ei kuulu asiaan mulkoilla halveksivasti, muljautella silmiä ja nyrpistellä nenää toiselle
-Ei kuulu asiaan aina antaa huonompia tehtäviä toiselle, tai kahmia kunniaa toisen tekemistä asioista itselleen
-Ei kuulu asiaan jättää toista kokouksien ulkopuolelle, ja käskeä "tyttöä" siivoamaan ja konttaamaan lattialla luutuamassa
-Ei kuulu asiaan laittaa "tyttöä" hakemaan pullaa tai kakkua kaikille muille paitsi itselleen
-Ei kuulu asiaan kohdella toista niin huonosti, että tämä itkee joka aamu ennen töihin menoa ja sieltä pois tullessaan!
Miksi pitää kaikesta ottaa nokkiinsa. Sanoo vastaan, ja muljauttele itse silmiäsi. Sano, että hekekaa itse pullanne, nyt en kun pitää tämä ja tuo työ hoitaa. Omasta työstä voi rohkeasti ottaa kunnian itselleen. Ei pidä olla niin nössykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hiertää eniten se, ettei mitään saa sanoa. Nytkin kommentoin lihonutta tuttavaani, kun ei olla nähty pitkään aikaan. Olen huolissani hänen terveydestään ja jotenkin se ryöpsähti siten, että voi kamala miten paljon olet lihonut. Ja että tietääkö terveyshaitoista joita siihen liittyy. Hän suuttui kovasti, ilmeisesti lähtenyt mukaan tähän kaikesta loukkaantumisen kulttuuriin. Sitä se on, kun mitään ei saa sanoa. Kyllähän meitäkin on kommentoitu ja julmastikin, ja hyviä ihmisiä meistä kasvoi.
Kehopositiivisuus on aivan mielisairasta. Lihavuus on terveysriski ja riskitekijä lähes kaikkiin sairauksiin. Omasta mielestäni lihavat ovat myös rumia.
Itsekin olen lihava ja se ketuttaa joka päivä, koska ennen olin hyväkuntoinen urheilija. Nyt työ- ja perhe-elämä ja epäsäännölliset elämäntavat ja huono uni ovat tuoneet reilusti ylipainoa. Vaikea olla ja hengästyttää jo pienikin ponnistelu. Kengännauhojen solmiminen, varpaankynsien leikkaus ja sukkien pukeminen on vaikeaa mahan vuoksi.
Lihavuus vatuttaa ja on rumaa ja yhteiskunnalle kallista. Mainokset nykyään täynnä näitä kehopositiivisia iljetyksiä.
Niin samaa mieltä. Olen itsekin päässyt nyt viidenkympin lähestyessä turvahtamaan ja BMI on 25,5. En ole missään vaiheessa suhtautunut asiaan millään tapaa positiivisesti. Tutuille olen harmitellut, etten saa itseäni niskasta kiinni ja siivottua ruokailutapojani. Kyllä se nyt vaan niin on, että olo on huomattavasti mukavampi hoikempana. Puhumattakaan siitä, että ylipaino altistaa sairauksille.
Ylipaino/lihavuus on toki hyvin henkilökohtainen asia, mutta toisaalta myös yhteiskunnallisesti todella merkittävä kustannus ja taakka. Ei toki ole tuntemattomien asia kenenkään painoa kommentoida, mutta kyllä lähipiirin ja varsinkin sairaanhoitohenkilökunnan pitää voida asia ottaa esiin.
Ja tuo ylipainon / lihavuuden normalisointi tai suorastan ihannointi, jota kehopositiivisuudeksi kutsutaan, on äärimmäisen haitallinen ilmiö, niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla.
On toki olemassa pieni joukko ihmisiä, joiden ylipaino johtuu sairaudesta tai lääkityksestä, mutta totuus on se, että yli 90%:lla syy on sama kuin itselläni, itsekurin puute.
No ihan vaan tiedoksesi, että nykyään tiedetään jo, ettei itsekurilla laihduteta pysyvästi ja itsekuri ei ole syy lihavuuteen.
Sivistä vähän itseäsi!
- Täyte-aineiden ja muiden lisukkeiden lisääminen naamaan, kroppaan ja hiuksiin. Ennen oli vaan hiuspidennykset ja ripsienpidennykset, nyt pitää olla vähintään huulet täytetty. Aiheuttaa nuorille isot paineet.
- Somejulkkisten palvonta ja se että haaveillaan samanlaisesta elämästä. Ei ymmärretä, että somessa moni asia on siloteltua ja kaukana todellisuudesta.
- Älypuhelimien kautta eläminen. Pariskunnat viettää laatuaikaa töllöttäen kännykän ruutua. Ei puhuta toisille mitään ja ihmetellään miksi suhde ei toimi.
- Liian helpolla luovuttaminen suhteessa ja ns. kukasta kukkaan hyppiminen. Tämä ei sinänsä häiritse muuten, mutta se että nykyään ihannoidaan sitä, että ihmisillä ei ole enää ns. perinteisiä arvoja. Ja sitten jos jollain on perinteiset arvot niin sitä pidetään vanhoillisena. Polyamorisia suhteita tuputetaan ja niitä normalisoidaan mediassa.
- Nykypäivän feminismi. Miksi itsensä myyminen on nykyään niin voimaannuttavaa? Ennen taisteltiin sen puolesta, että nainen pystyisi etenemään urallaan samalla tavalla kuin mies. Sitten kun tämä on melkein saavutettu niin aletaan puhumaan kuinka itsensä myyminen on se juttu. Kuin naisesta ei olisi mihinkään muuhun kuin itsensä myymiseen ja kenelle muulle kuin miehelle.
Alue: Aihe vapaa
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: Vierastan sitä, että normaalia, rakkautta sisältävää, nautittavaa seksiä ei tunnu juurikaan enää olevan - tai ehkä se ei ole "mediaseksikästä". Kaikki hässivät sekaisin toisiaan missä sattuu. Jomman kumman on aina haluttava hakata/ruoskia/sitoa, talloa ja jollain tapaa satuttaa toista. Siinäpä sitä seksiä kerrakseen, ennemminkin pervoa ja todella sairasta.
Vanilja (eli juuri se rakkauteen perustuva, NORMAALIJÄRKINEN seksi) on ala-arvoista, kaikki sairas hienoa. Parasta, kun saa paz-kat tai ku-zet päälleen ja mieluiten vielä suuhunsa, niin yes, kyllä on upeaa. Sääliksi käy näitä sukupolvia, jotka tällaisen opin saavat.