Lue keskustelun säännöt.
Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
08.05.2022 |
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Lasten kasvattaminen juhlaan ja käytöstapoihin alkaa jo ihan pienestä. Olen yh ja kaksi poikaa kasvattanut aikuisiksi. Osasivat jo alakouluikäisinä laittaa pientä juhlapöytää, keittää kahvit ja piirsivät kortit.
Lapset nauttivat antamisesta ja siitä, että tekevät äidin onnelliseksi. Heille pitää vain näyttää ja opettaa miten se tehdään. Äiti ansaitsee arvostuksen eikä äiti ole vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan ihmisille pitäis opettaa hyviä käytöstapoja kuten ennen vanhaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinähän olet lapsesi kasvattanut. Hän on sinun oma tuloksesi. Kyllä sinä saat sanoa lapsellesi ja amiehellesi omat toiveesi.
Anteeksi mutta tämä näkemys on aika naiivi. Lapsesta voi tulla vaikka millainen k-pää riippumatta siitä, miten hyvin hänet kasvattaa.
Lapsen kehitykseen vaikuttavat myös koulu, kaverit, opettajat ja muu ympäristö sekä fyysiset tekijät.
Juuri tämä!
Persoona vaikuttaa. Vaikka kuinka olen 3 lastani kasvattanut samalla lailla, keskimmäinen on tunnekylmä ja itsekäs. Hän ei huomioinut äitienpäivää millään eleellä, häipyi harrastamaan omiaan kun me muut lähdimme mummolaan. Silti hyväksyn hänet sellaisena kun hän on. Miesvaltaisessa taloudessa olen oppinut olemaan odottamatta kakkuja ja valmiita ruokia. En tunne pahaa mieltä huomioimattomuudesta. Suoritettuani anoppilassa vierailun, keskityn itseeni ja omiin mielenkiinnon kohteisiin. Hoidan myös itse itselleni syntymäpäivä, joulu sekä äitienpäivälahjat, saan sitten mieleisiä. Somesta voi nähdä vaikka miten siloiteltuja tarinoita ihanasta äitienpäivästä, totuus on monesti toinen.
Hei, ei sillä ole merkitystä millaista kohtelua saa yhtenä päivänä. Se millä on merkitystä, on ne 364 muuta päivää. Jos lapsi kohtelee sinua yleisesti ottaen hyvin, niin asiat on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö äitienpäivä lakkauttaa, kun se tuottaa niin paljon tuskaa monille. Äidit itkee kun heitä ei muistettu tarpeeksi tai oikein, lapsettomat itkee kun ei ole niitä lapsia.
Paitsi minä lapseton nainen, joka olen oivaltanut, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. En löytänyt itselleni sopivaa puolisoa perustaakseni perheen, mutta olen panostanut täysillä kaikkeen sellaiseen, mikä lapsen kanssa olisi ollut vaikeaa. Olen asunut ulkomailla useaan otteeseen, harrastanut vähän kaikkea ja riekkunut ties missä kun en ole ollut kenellekään aikatauluistani tilivelvollinen.
Opetelkaa ihmiset resilienssiä! Asiat eivät useinkaan mene odotusten mukaan, joten odotukset kannattaa pitää kohtuullisina ja mieli joustavana.
Niin totta! Onnellinen se, jolla on nöyryyttä hyväksyä elämänsä sellaisena kuin se on ja olla siitä kiitollinenkin, kääntää vastoinkäymiset voitokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinähän olet lapsesi kasvattanut. Hän on sinun oma tuloksesi. Kyllä sinä saat sanoa lapsellesi ja amiehellesi omat toiveesi.
Anteeksi mutta tämä näkemys on aika naiivi. Lapsesta voi tulla vaikka millainen k-pää riippumatta siitä, miten hyvin hänet kasvattaa.
Lapsen kehitykseen vaikuttavat myös koulu, kaverit, opettajat ja muu ympäristö sekä fyysiset tekijät.
Juuri tämä!
Persoona vaikuttaa. Vaikka kuinka olen 3 lastani kasvattanut samalla lailla, keskimmäinen on tunnekylmä ja itsekäs. Hän ei huomioinut äitienpäivää millään eleellä, häipyi harrastamaan omiaan kun me muut lähdimme mummolaan. Silti hyväksyn hänet sellaisena kun hän on. Miesvaltaisessa taloudessa olen oppinut olemaan odottamatta kakkuja ja valmiita ruokia. En tunne pahaa mieltä huomioimattomuudesta. Suoritettuani anoppilassa vierailun, keskityn itseeni ja omiin mielenkiinnon kohteisiin. Hoidan myös itse itselleni syntymäpäivä, joulu sekä äitienpäivälahjat, saan sitten mieleisiä. Somesta voi nähdä vaikka miten siloiteltuja tarinoita ihanasta äitienpäivästä, totuus on monesti toinen.
Vika onkin siinä että erilaisia luonteita kasvatetaan samalla tavalla.
Toivottavasti itku lakkasi jo 😊. Ei oikeasti ole itkun arvoinen tämä päivä! Sellainen tunne tulee vaan kun "kaikki" hehkuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kumppanisi ei ole toiminut oikein. Hän olisi voinut ottaa tilanteesta koppia, se ei paljoa vaivaa olisi vaatinut muistuttaa teiniä vaikka kortin tekemisestä tai olisivat yhdessä aamupalan voineet kattaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei sillä ole merkitystä millaista kohtelua saa yhtenä päivänä. Se millä on merkitystä, on ne 364 muuta päivää. Jos lapsi kohtelee sinua yleisesti ottaen hyvin, niin asiat on kunnossa.
No onhan sillä yhdelläkin päivällä väliä. Jokaisella päivällä on väliä, ja päiviä meillä jokaisella on rajallinen määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus sinulle ap!
Mä olin juuri tuollainen teini, käytös äitiä kohtaan oli ihan p:aa - veljeni ei huomioinut äitienpäivää sitäkään vähää mitä minä. Nyt kaduttaa. Tänään vein orvokin oven taa, äiti jo 70 v ja hänellä on juuri korona.
Vierailija kirjoitti:
Mä en odota tai halua mitään lahjoja. Jotenkin vaan sattuu ihan hirveästi, kun 17 v ja 19 v ei voi sanoa edes yhtä lausetta. Hyvää äitienpäivää. Mä en ole ansainnut tällaista. Aina olen viettänyt paljon aikaa lasteni kanssa ja tukenut heitä kaikessa. Mitä tein väärin? Oisko pitänyt olla itsekkäämpi ja asettaa omat tarpeet edelle. Ilmeisesti, en ymmärrä mitä olen tehnyt niin väärin, että lapsistani tuli tuollaisia.
Luulen, että se on tuo että pitävät liian itsestäänselvänä. Omani on vasta 10v, mutta olen huomannut että olen kyllä jotenkin liian itsestäänselvä. Ei kunnioita riittävästi. Vaikuttaa varmaan se, että kun olen sairastanut paljon ja en siksi liiku omissa menoissa, olen vähän kuin joku palvelija kotona. Lasten suhtautumiseen vaikuttaa myös miten muut lähipiirissä kohtelee heidän vanhempaa, isovanhemmat, puoliso jne.
Olen sitä mieltä että lapsille pitää uskaltaa myös näyttää ja sanoa suoraan miltä tuntuu. Toivon mukaan sitten osaavat korjata käytöstään.
Koko äitienpäivä saisi tosiaan lakkauttaa, aiheuttaa liikaa mielipahaa.
Koko äitikäsite on minusta ihan vinksallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä heräsin jo tänään klo 6.45, keittelin kahvit itselleni ja mies tulikin kohta yövuorosta. Hän antoi minulle likööripullon lahjaksi ja meni nukkumaan. Itse kävin jo salilla ja söin. Nyt käyn tekemään ruokaa, ehkä lapset 15v ja 19v heräilevät kohta puolin. Poika ei varmaankaan muista minua mitenkään ja tytär saattaa olla tehnyt kortin (hän on myös taiteilija) ja ehkä ostanut jotakin pientä. Täytekakun ajattelin myös kohta tehdä, ehkä tytär auttaa sen teossa. Ei meilläkään ole koskaan panostettu äitienpäiviin, tosin ei myöskään isänpäiviin, osin vuorotöidenkin takia.
Miksei poika tee sitä kakkua? Haluatko että hänen perheensä hajoaa koska kukaan ei ole opettanut hänelle, että häneltäkin odotetaan asioita?
Tämä just. Haluan että oma poika oppii, että ei ole vain naisten asia muistaa toisten juhlapäiviä, vaan myös miehille kuuluu kakkujen ym hankkiminen yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä heräsin jo tänään klo 6.45, keittelin kahvit itselleni ja mies tulikin kohta yövuorosta. Hän antoi minulle likööripullon lahjaksi ja meni nukkumaan. Itse kävin jo salilla ja söin. Nyt käyn tekemään ruokaa, ehkä lapset 15v ja 19v heräilevät kohta puolin. Poika ei varmaankaan muista minua mitenkään ja tytär saattaa olla tehnyt kortin (hän on myös taiteilija) ja ehkä ostanut jotakin pientä. Täytekakun ajattelin myös kohta tehdä, ehkä tytär auttaa sen teossa. Ei meilläkään ole koskaan panostettu äitienpäiviin, tosin ei myöskään isänpäiviin, osin vuorotöidenkin takia.
Miksei poika tee sitä kakkua? Haluatko että hänen perheensä hajoaa koska kukaan ei ole opettanut hänelle, että häneltäkin odotetaan asioita?
Tämä just. Haluan että oma poika oppii, että ei ole vain naisten asia muistaa toisten juhlapäiviä, vaan myös miehille kuuluu kakkujen ym hankkiminen yhtä lailla.
Minä haluan, että tyttäristäni ei kasva sellaisia prinsessoja jotka hajottavat perheensä siksi ettei toinen muistanut ostaa kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon nelisen vuotta katsellut kun lapset (15, 18 & 22v) joka isänpäivä tekevät isälleen (joka ei ikinä heille mitään anna & tee heidän kanssaan yhtään mitään) aina kortteja, ruokia, kakkuja, lahjoja ym, mutta minä en saa ikinä yhtään mitään. En edes sitä yhtä korttia. Tänään sitten jotenkin mulla vaan napsahti, kun luulin että paketti olkkarin pöydällä oli mulle. Olin hämilläni, ja vähän epäuskoinen, mutta onnellinen ja olin jo avaamassa sitä pakettia kun keskimmäinen lapsista veti sen paketin pois ja tiuskaisi "Se on isälle idiootti! Sen toinen nimipäivä on tänään!" ja toinen lapsista oli kattanut pöytää ja tehnyt pullia/aamupalaa, isälleen. Siinä sitten jotenkin napsahti ja aloin huutamaan että minkä takia minun, joka kaikean kotona tekee, ei koskaan saa mitään, tai jota ei edes onnitella äitienpäivänä, mutta mies joka ei teitäkään lapsena hoitanut ym, saa aina kaiken. Vanhin takelteli että he ovat aina luulleet että minä en välitä joulusta, synttäreistäni tai äitienpäivästä, syy miksi eivät ikinä onnittele ym. Pyysivät anteeksi, annoin. Mutta en aio sietää jos taas ensi vuonna sama rumba jatkuu. Miehen mukaan ylireagoin
Nyt kun luen ketjua, niin olen iloinen, että menin äidin luo kahville ja vein kukkakimpun. Vaikka äiti aina sanoo, että äitienpäivä on ihan hullu idea.
Mitä helvettiä? Mun teini tiesi että on Äitienpäivä mutta ei edes onnitellut. Sellaisia ne teinit on. Ei vaikuta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nelisen vuotta katsellut kun lapset (15, 18 & 22v) joka isänpäivä tekevät isälleen (joka ei ikinä heille mitään anna & tee heidän kanssaan yhtään mitään) aina kortteja, ruokia, kakkuja, lahjoja ym, mutta minä en saa ikinä yhtään mitään. En edes sitä yhtä korttia. Tänään sitten jotenkin mulla vaan napsahti, kun luulin että paketti olkkarin pöydällä oli mulle. Olin hämilläni, ja vähän epäuskoinen, mutta onnellinen ja olin jo avaamassa sitä pakettia kun keskimmäinen lapsista veti sen paketin pois ja tiuskaisi "Se on isälle idiootti! Sen toinen nimipäivä on tänään!" ja toinen lapsista oli kattanut pöytää ja tehnyt pullia/aamupalaa, isälleen. Siinä sitten jotenkin napsahti ja aloin huutamaan että minkä takia minun, joka kaikean kotona tekee, ei koskaan saa mitään, tai jota ei edes onnitella äitienpäivänä, mutta mies joka ei teitäkään lapsena hoitanut ym, saa aina kaiken. Vanhin takelteli että he ovat aina luulleet että minä en välitä joulusta, synttäreistäni tai äitienpäivästä, syy miksi eivät ikinä onnittele ym. Pyysivät anteeksi, annoin. Mutta en aio sietää jos taas ensi vuonna sama rumba jatkuu. Miehen mukaan ylireagoin
No et todellakaan ylireagoi. Järkyttävää tuollainen. Meillä myös vanhin lapsi (taisi olla 14 kun alkoi tuo vaihe) alkoi myös avoimesti suosia isäänsä, ja isäinpäivänä/synttäreinä isi sai lahjoja, haleja ym, ja äitienpäivänä mua ei edes onniteltu. Pari vuotta katsottuani tuota, aloin ihan protestoimaan (ehkä olin lapsellinen, mutta pakko oli jotain tehdä) ja kun vanhimmalla lapsella oli synttärit, en edes onnitellut/noteerannut mitenkään, ja saman päivän iltapäivällä teini kysyi että miksi en onnittele tai anna lahjoja, johon totesin että "no nyt näät miltä musta tuntuu kun ikinä en saa sulta onnitteluja äitienpäivänä tai synttäreinä, ja isä saa" ja hän sitten kertoi että se oli vain ajattelemattomuutta eikä tiennyt että se oli loukannut minua. Annoin anteeksi, ja nyt tosiaan muistaa myös minua.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nelisen vuotta katsellut kun lapset (15, 18 & 22v) joka isänpäivä tekevät isälleen (joka ei ikinä heille mitään anna & tee heidän kanssaan yhtään mitään) aina kortteja, ruokia, kakkuja, lahjoja ym, mutta minä en saa ikinä yhtään mitään. En edes sitä yhtä korttia. Tänään sitten jotenkin mulla vaan napsahti, kun luulin että paketti olkkarin pöydällä oli mulle. Olin hämilläni, ja vähän epäuskoinen, mutta onnellinen ja olin jo avaamassa sitä pakettia kun keskimmäinen lapsista veti sen paketin pois ja tiuskaisi "Se on isälle idiootti! Sen toinen nimipäivä on tänään!" ja toinen lapsista oli kattanut pöytää ja tehnyt pullia/aamupalaa, isälleen. Siinä sitten jotenkin napsahti ja aloin huutamaan että minkä takia minun, joka kaikean kotona tekee, ei koskaan saa mitään, tai jota ei edes onnitella äitienpäivänä, mutta mies joka ei teitäkään lapsena hoitanut ym, saa aina kaiken. Vanhin takelteli että he ovat aina luulleet että minä en välitä joulusta, synttäreistäni tai äitienpäivästä, syy miksi eivät ikinä onnittele ym. Pyysivät anteeksi, annoin. Mutta en aio sietää jos taas ensi vuonna sama rumba jatkuu. Miehen mukaan ylireagoin
Hyvä että sanoit. Itsekin joka vuosi sanon etukäteen, että äitienpäivä pitää huomioida. Noh lapsi menee aina mistä aita matalin, eli käskee isänsä ostaa jotain herkkua. Mutta en halua että lapseni tai mieheni luulee, etten välitä mistään hyvästä ja onnesta.
Mä oon itkenyt melkein koko päivän kun lapset 13ja14vuotiaat ei oo sanoneet edes hyvää äitienpäivää. Syömään tulivat sentään pöydän ääreen, kun laitoin, tai ainakin yritin laittaa vähän hienompaa ruokaa kuin arkena. Yksinhuoltaja olen,lasten isä kuollut kolme vuotta sitten, se olis varmasti tuonut mulle ruusuja kuten aina teki. Ihan paska päivä!
Pitäiskö äitienpäivä lakkauttaa, kun se tuottaa niin paljon tuskaa monille. Äidit itkee kun heitä ei muistettu tarpeeksi tai oikein, lapsettomat itkee kun ei ole niitä lapsia.
Paitsi minä lapseton nainen, joka olen oivaltanut, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. En löytänyt itselleni sopivaa puolisoa perustaakseni perheen, mutta olen panostanut täysillä kaikkeen sellaiseen, mikä lapsen kanssa olisi ollut vaikeaa. Olen asunut ulkomailla useaan otteeseen, harrastanut vähän kaikkea ja riekkunut ties missä kun en ole ollut kenellekään aikatauluistani tilivelvollinen.
Opetelkaa ihmiset resilienssiä! Asiat eivät useinkaan mene odotusten mukaan, joten odotukset kannattaa pitää kohtuullisina ja mieli joustavana.