Lue keskustelun säännöt.
Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
08.05.2022 |
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Itsepähän olet lapsesi kasvattanut. Meillä teini ja iskä tekivät aamupalan, sain suklaata ja kukkia sekä lounas ravintolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nelisen vuotta katsellut kun lapset (15, 18 & 22v) joka isänpäivä tekevät isälleen (joka ei ikinä heille mitään anna & tee heidän kanssaan yhtään mitään) aina kortteja, ruokia, kakkuja, lahjoja ym, mutta minä en saa ikinä yhtään mitään. En edes sitä yhtä korttia. Tänään sitten jotenkin mulla vaan napsahti, kun luulin että paketti olkkarin pöydällä oli mulle. Olin hämilläni, ja vähän epäuskoinen, mutta onnellinen ja olin jo avaamassa sitä pakettia kun keskimmäinen lapsista veti sen paketin pois ja tiuskaisi "Se on isälle idiootti! Sen toinen nimipäivä on tänään!" ja toinen lapsista oli kattanut pöytää ja tehnyt pullia/aamupalaa, isälleen. Siinä sitten jotenkin napsahti ja aloin huutamaan että minkä takia minun, joka kaikean kotona tekee, ei koskaan saa mitään, tai jota ei edes onnitella äitienpäivänä, mutta mies joka ei teitäkään lapsena hoitanut ym, saa aina kaiken. Vanhin takelteli että he ovat aina luulleet että minä en välitä joulusta, synttäreistäni tai äitienpäivästä, syy miksi eivät ikinä onnittele ym. Pyysivät anteeksi, annoin. Mutta en aio sietää jos taas ensi vuonna sama rumba jatkuu. Miehen mukaan ylireagoin
Miehesi toinen nimi on Heino?
Oikein teit kun sanoit. Etteivät juhli äitiä, vaan jotain Heino-Peinoa ja vielä toista nimeä, huhhuh...
Kyllä. Tuossa vielä äsken lapsille tokaisin että "Tästä lähtien myös minun nimipäivää ja toista nimipäivää juhlitaan, kuten isännekin" Saa nähdä mitä tapahtuu kun oma nimipäivä on ensi kuussa
Vierailija kirjoitti:
Mä oon itkenyt melkein koko päivän kun lapset 13ja14vuotiaat ei oo sanoneet edes hyvää äitienpäivää. Syömään tulivat sentään pöydän ääreen, kun laitoin, tai ainakin yritin laittaa vähän hienompaa ruokaa kuin arkena. Yksinhuoltaja olen,lasten isä kuollut kolme vuotta sitten, se olis varmasti tuonut mulle ruusuja kuten aina teki. Ihan paska päivä!
Iso halaus sinulle ja hyvää äitienpäivää! Nuo on vaikeita ikiä ja vielä yksin jaksat tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
Itsestään huolehtiminen ja itsensä hyvinvoinnin sekä onnellisuuden edelle laittaminen ei ole mielenosoitusta. Jokainen terveellä itsetunnolla elävä ihminen ajattelee myös omaa onnellisuuttaan, eikä muiden palvelemista ja itsensä sekä tunteidensa piilottamista, ettei muille tule paha mieli.
Nyt pois ovimaton roolista! Käteen kirja Sensitive is the New Strong, jos mahdollista, tai netistä Anita Moorjanin videoita empaatikoista. Empaatikko-ovimatolle on tärkeintä, että muut ovat onnellisia, oman itsensä kustannuksella, joka EI ole tervettä EIKÄ normaalia.
Rohkeasti kohti uutta itseä. Ansaitset sen! :)
Höpöhöpö. Onnellisuutensa ja omanarvontuntonsa ripustaminen muiden vastuulle ja varsinkaan niiden sitominen noinkin triviaaleihin asioihin kuin kukkapuskaan ja korttiin kerran vuodessa ei ole tervettä ja normaalia nähnytkään.
Siltikin, kehtaatko työpaikalla ohittaa yrmeästi järjestetyt synttärit, tai läheisimpien ystävien merkkipäivät? Äitiä ja puolisoa voi aina kouluttaa olemaan ilman? Ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nelisen vuotta katsellut kun lapset (15, 18 & 22v) joka isänpäivä tekevät isälleen (joka ei ikinä heille mitään anna & tee heidän kanssaan yhtään mitään) aina kortteja, ruokia, kakkuja, lahjoja ym, mutta minä en saa ikinä yhtään mitään. En edes sitä yhtä korttia. Tänään sitten jotenkin mulla vaan napsahti, kun luulin että paketti olkkarin pöydällä oli mulle. Olin hämilläni, ja vähän epäuskoinen, mutta onnellinen ja olin jo avaamassa sitä pakettia kun keskimmäinen lapsista veti sen paketin pois ja tiuskaisi "Se on isälle idiootti! Sen toinen nimipäivä on tänään!" ja toinen lapsista oli kattanut pöytää ja tehnyt pullia/aamupalaa, isälleen. Siinä sitten jotenkin napsahti ja aloin huutamaan että minkä takia minun, joka kaikean kotona tekee, ei koskaan saa mitään, tai jota ei edes onnitella äitienpäivänä, mutta mies joka ei teitäkään lapsena hoitanut ym, saa aina kaiken. Vanhin takelteli että he ovat aina luulleet että minä en välitä joulusta, synttäreistäni tai äitienpäivästä, syy miksi eivät ikinä onnittele ym. Pyysivät anteeksi, annoin. Mutta en aio sietää jos taas ensi vuonna sama rumba jatkuu. Miehen mukaan ylireagoin
Miehesi toinen nimi on Heino?
Oikein teit kun sanoit. Etteivät juhli äitiä, vaan jotain Heino-Peinoa ja vielä toista nimeä, huhhuh...
Tän jutun oli pakko olla provo. Ei kai missää perheessä juhlita kenenkään jäsenen toista nimeä, ainakaan lahjoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse onnittelen mun äitiä ja mummua kyllä, mutta mä en itse viitsi laittaa mitään erikoista äitienpäiväksi, koska tiedän että lapseni eivät mua onnittele. Eivät ole viiteen vuoteen onnitelleet sen jälkeen kun mies lähti lätkimään, toisen naisen kun löysi. Jollain lailla lapset syyttivät mua siitä,, kai syyttävät edelleen mutta pakkohan se on sanoa että kyllä se vähän kirpaisee kun he innolla kotona askartelevat isälle kaikkea, ja huomioivat isänpäivät ja laittavat nuo kortit ym postissa, vaikka isänsä ei ole heihin ollut viiteen vuoteen yhteyksissä/noteeraa heitä mitenkään kun on isä tuon uuden vaimonsa lapsille. Sikäli oli vähän kakka fiilis tänään, kun keskimmäinen puhui vanhimmalle lapselle että "pitäisikö meidän laittaa kortti Hannalle?" eli siis äitipuolelleen jonka ovat kerran nähneet..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nelisen vuotta katsellut kun lapset (15, 18 & 22v) joka isänpäivä tekevät isälleen (joka ei ikinä heille mitään anna & tee heidän kanssaan yhtään mitään) aina kortteja, ruokia, kakkuja, lahjoja ym, mutta minä en saa ikinä yhtään mitään. En edes sitä yhtä korttia. Tänään sitten jotenkin mulla vaan napsahti, kun luulin että paketti olkkarin pöydällä oli mulle. Olin hämilläni, ja vähän epäuskoinen, mutta onnellinen ja olin jo avaamassa sitä pakettia kun keskimmäinen lapsista veti sen paketin pois ja tiuskaisi "Se on isälle idiootti! Sen toinen nimipäivä on tänään!" ja toinen lapsista oli kattanut pöytää ja tehnyt pullia/aamupalaa, isälleen. Siinä sitten jotenkin napsahti ja aloin huutamaan että minkä takia minun, joka kaikean kotona tekee, ei koskaan saa mitään, tai jota ei edes onnitella äitienpäivänä, mutta mies joka ei teitäkään lapsena hoitanut ym, saa aina kaiken. Vanhin takelteli että he ovat aina luulleet että minä en välitä joulusta, synttäreistäni tai äitienpäivästä, syy miksi eivät ikinä onnittele ym. Pyysivät anteeksi, annoin. Mutta en aio sietää jos taas ensi vuonna sama rumba jatkuu. Miehen mukaan ylireagoin
Miehesi toinen nimi on Heino?
Oikein teit kun sanoit. Etteivät juhli äitiä, vaan jotain Heino-Peinoa ja vielä toista nimeä, huhhuh...Tän jutun oli pakko olla provo. Ei kai missää perheessä juhlita kenenkään jäsenen toista nimeä, ainakaan lahjoin.
Ei valitettavasti ole provo. Meillä lapsille on aina pienestä asti ollut tärkeää viettää myös sitä toista "nimipäivää". Ennen vietettiin myös mun toista nimipäivää, muttei enään pitkään aikaan olla vietetty mun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidin jo päiväkoti-ikäisenä lapsena outona sitä että pakotettiin tekemään kortti onnitellakseni jotakuta mällien heittämisestä/vastaanottamisesta.
Oot itekki tyytyväine ku saa mällit heittää. Onnee.
Vierailija kirjoitti:
Itse onnittelen mun äitiä ja mummua kyllä, mutta mä en itse viitsi laittaa mitään erikoista äitienpäiväksi, koska tiedän että lapseni eivät mua onnittele. Eivät ole viiteen vuoteen onnitelleet sen jälkeen kun mies lähti lätkimään, toisen naisen kun löysi. Jollain lailla lapset syyttivät mua siitä,, kai syyttävät edelleen mutta pakkohan se on sanoa että kyllä se vähän kirpaisee kun he innolla kotona askartelevat isälle kaikkea, ja huomioivat isänpäivät ja laittavat nuo kortit ym postissa, vaikka isänsä ei ole heihin ollut viiteen vuoteen yhteyksissä/noteeraa heitä mitenkään kun on isä tuon uuden vaimonsa lapsille. Sikäli oli vähän kakka fiilis tänään, kun keskimmäinen puhui vanhimmalle lapselle että "pitäisikö meidän laittaa kortti Hannalle?" eli siis äitipuolelleen jonka ovat kerran nähneet..
Niin no, ei se varmaan sattumalta näin ole, että pitävät isää arvossaan verrattuna sinuun. Kannattaa katsoa peiliin, sieltä se syy todnäk. löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin katsomassa lastani ja äitiäni sairaalassa. Ostin itselleni kukan ja keitin kahvit. Pidin somelomaa, kun en halunnut lukea ihmisten iloisia päivityksiä.
Teillä kuitenkin on ne lapset. Monella mieskin. Ei kannattaisi valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse onnittelen mun äitiä ja mummua kyllä, mutta mä en itse viitsi laittaa mitään erikoista äitienpäiväksi, koska tiedän että lapseni eivät mua onnittele. Eivät ole viiteen vuoteen onnitelleet sen jälkeen kun mies lähti lätkimään, toisen naisen kun löysi. Jollain lailla lapset syyttivät mua siitä,, kai syyttävät edelleen mutta pakkohan se on sanoa että kyllä se vähän kirpaisee kun he innolla kotona askartelevat isälle kaikkea, ja huomioivat isänpäivät ja laittavat nuo kortit ym postissa, vaikka isänsä ei ole heihin ollut viiteen vuoteen yhteyksissä/noteeraa heitä mitenkään kun on isä tuon uuden vaimonsa lapsille. Sikäli oli vähän kakka fiilis tänään, kun keskimmäinen puhui vanhimmalle lapselle että "pitäisikö meidän laittaa kortti Hannalle?" eli siis äitipuolelleen jonka ovat kerran nähneet..
Kamalia kakaroita. "Hei sisko, laitetaanko äitipuolelle kortti äitienpäivänä, mutta ei laiteta omalle äidille vaikka hän meitä on hoitanut ja rakastanut kun oma isä otti ja lähti?" pakko sanoa että tuossa tilanteessa minä RÄJÄHTÄISIN.
Vierailija kirjoitti:
Aika vittumainen lapsi. Miksi halusi tehdä pilkkaa jollain post it -lapulla?
Hyvä kysymys. Jos olisin ap, niin antaisin muksulle tismalleen samanlaisen synttärilahjan. Sitten kun/jos muksun ulikopteri käynnistyisi, niin virnuilisin vain vieressä hänen "suurelle tuskalleen" ja söisin suklaata kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
xidfir kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse onnittelen mun äitiä ja mummua kyllä, mutta mä en itse viitsi laittaa mitään erikoista äitienpäiväksi, koska tiedän että lapseni eivät mua onnittele. Eivät ole viiteen vuoteen onnitelleet sen jälkeen kun mies lähti lätkimään, toisen naisen kun löysi. Jollain lailla lapset syyttivät mua siitä,, kai syyttävät edelleen mutta pakkohan se on sanoa että kyllä se vähän kirpaisee kun he innolla kotona askartelevat isälle kaikkea, ja huomioivat isänpäivät ja laittavat nuo kortit ym postissa, vaikka isänsä ei ole heihin ollut viiteen vuoteen yhteyksissä/noteeraa heitä mitenkään kun on isä tuon uuden vaimonsa lapsille. Sikäli oli vähän kakka fiilis tänään, kun keskimmäinen puhui vanhimmalle lapselle että "pitäisikö meidän laittaa kortti Hannalle?" eli siis äitipuolelleen jonka ovat kerran nähneet..
Niin no, ei se varmaan sattumalta näin ole, että pitävät isää arvossaan verrattuna sinuun. Kannattaa katsoa peiliin, sieltä se syy todnäk. löytyy.
He pitivät isäänsä arvossaan aika pitkälti sen takia kun "isi" antoi tehdä mitä haluaa, mennä miten haluaa, he saivat herkkuja paljon kun isi oli kotona ja minä töissä (kolmivuoro). Minä olin se "tiukkis" jolla oli nukkumaanmeno ajat lapsille ja joka halusi että ruoiksi on kotiruokaa eikä eineksiä/pizzaa/heseä. Mulla itsellä ei ollut aikoinaan kotona ollenkaan kuria, ja kouluni kärsi, minkä vuoksi haluan että omilla lapsilla on kuri. Siis normi kuri, ei mikään "n*tsi" meininki. Kyllä meilläkin herkkuja syödään, nauretaan, iloitaan, ja valvotaan joskus myöhään. Mutta joo, nähtävästi joo vika on mussa itsessäni. Pitäisi varmaan antaa lapsien tehdä ihan itse mitä haluavat ja ei välittää vaikka koulu menee täysin peppua ym.
Miksi ihmeessä pitää ladata kauheet odotukset johonkin äitienpäivään?
Täällä kaikilla oli kiire. Miehellä ollut niin kiire ettei ehtinyt mitään ostaa, edes vaikka suklaata, onneksi muisti ja ehti äidilleen edes hankkia sitä ja kukan. Siis oikeesti se on hyvä asia! Lapsista kaikki muisti onnitella, mutta kahdella oli liian kiire että jäi kortit tekemättä. Kuopus askartelut mun kanssa kortin aiemmin viikolla, yksin ei olis osannut tehdä. Mulla oli perheen kanssa niin kiire päivä etten ehtinyt oman äidin haudalle tänään. Että semmonen sunnuntai!
Vierailija kirjoitti:
xidfir kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse onnittelen mun äitiä ja mummua kyllä, mutta mä en itse viitsi laittaa mitään erikoista äitienpäiväksi, koska tiedän että lapseni eivät mua onnittele. Eivät ole viiteen vuoteen onnitelleet sen jälkeen kun mies lähti lätkimään, toisen naisen kun löysi. Jollain lailla lapset syyttivät mua siitä,, kai syyttävät edelleen mutta pakkohan se on sanoa että kyllä se vähän kirpaisee kun he innolla kotona askartelevat isälle kaikkea, ja huomioivat isänpäivät ja laittavat nuo kortit ym postissa, vaikka isänsä ei ole heihin ollut viiteen vuoteen yhteyksissä/noteeraa heitä mitenkään kun on isä tuon uuden vaimonsa lapsille. Sikäli oli vähän kakka fiilis tänään, kun keskimmäinen puhui vanhimmalle lapselle että "pitäisikö meidän laittaa kortti Hannalle?" eli siis äitipuolelleen jonka ovat kerran nähneet..
Niin no, ei se varmaan sattumalta näin ole, että pitävät isää arvossaan verrattuna sinuun. Kannattaa katsoa peiliin, sieltä se syy todnäk. löytyy.
He pitivät isäänsä arvossaan aika pitkälti sen takia kun "isi" antoi tehdä mitä haluaa, mennä miten haluaa, he saivat herkkuja paljon kun isi oli kotona ja minä töissä (kolmivuoro). Minä olin se "tiukkis" jolla oli nukkumaanmeno ajat lapsille ja joka halusi että ruoiksi on kotiruokaa eikä eineksiä/pizzaa/heseä. Mulla itsellä ei ollut aikoinaan kotona ollenkaan kuria, ja kouluni kärsi, minkä vuoksi haluan että omilla lapsilla on kuri. Siis normi kuri, ei mikään "n*tsi" meininki. Kyllä meilläkin herkkuja syödään, nauretaan, iloitaan, ja valvotaan joskus myöhään. Mutta joo, nähtävästi joo vika on mussa itsessäni. Pitäisi varmaan antaa lapsien tehdä ihan itse mitä haluavat ja ei välittää vaikka koulu menee täysin peppua ym.
Jos ennen on vietetty esim isänpäivää enemmän esim tuon takia jos isä on ollut se "hauska isä" ja isä joka antaa tehdä mitä haluaa, niin usein siinä sitten jää se äiti vähän toispuoleiseksi minkä vuoksi sitten usein kun ero tulee, niin isä jota ei usein näe, hän on tärkeämpi, ja äiti ei. Ja epäilen että varmaan tuonkin vuoksi sitä äitipuolta halutaan juhlistaa koska ehkä he lapset myös haluavat kapinoida ja kaipaavat isäänsä & yrittävät luoda sitä isäsuhdetta uudelleen, minkä vuoksi äitipuolen asema korostuu koska kuitenkin se äitipuoli on isän uusi puoliso
Itse olin lapsena tuollainen. Kun isä lähti ja meni uusiin naimisiin, niin kapinoin äitiäni vastaan ja halusin olla ilkeä (en tahallani varmaankaan. en oikein muista) ja muistaakseni aloin äitipuolta kutsumaan äidiksi ja äitiä nimeltä. siinä vaiheessa kun äiti joutui sairaalaan, ja minä isän ja äitipuolen luo, tajusin kuinka äitiäni kaipasin ja oli ihanaa sit päästä kotiin
Vierailija kirjoitti:
xidfir kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse onnittelen mun äitiä ja mummua kyllä, mutta mä en itse viitsi laittaa mitään erikoista äitienpäiväksi, koska tiedän että lapseni eivät mua onnittele. Eivät ole viiteen vuoteen onnitelleet sen jälkeen kun mies lähti lätkimään, toisen naisen kun löysi. Jollain lailla lapset syyttivät mua siitä,, kai syyttävät edelleen mutta pakkohan se on sanoa että kyllä se vähän kirpaisee kun he innolla kotona askartelevat isälle kaikkea, ja huomioivat isänpäivät ja laittavat nuo kortit ym postissa, vaikka isänsä ei ole heihin ollut viiteen vuoteen yhteyksissä/noteeraa heitä mitenkään kun on isä tuon uuden vaimonsa lapsille. Sikäli oli vähän kakka fiilis tänään, kun keskimmäinen puhui vanhimmalle lapselle että "pitäisikö meidän laittaa kortti Hannalle?" eli siis äitipuolelleen jonka ovat kerran nähneet..
Niin no, ei se varmaan sattumalta näin ole, että pitävät isää arvossaan verrattuna sinuun. Kannattaa katsoa peiliin, sieltä se syy todnäk. löytyy.
He pitivät isäänsä arvossaan aika pitkälti sen takia kun "isi" antoi tehdä mitä haluaa, mennä miten haluaa, he saivat herkkuja paljon kun isi oli kotona ja minä töissä (kolmivuoro). Minä olin se "tiukkis" jolla oli nukkumaanmeno ajat lapsille ja joka halusi että ruoiksi on kotiruokaa eikä eineksiä/pizzaa/heseä. Mulla itsellä ei ollut aikoinaan kotona ollenkaan kuria, ja kouluni kärsi, minkä vuoksi haluan että omilla lapsilla on kuri. Siis normi kuri, ei mikään "n*tsi" meininki. Kyllä meilläkin herkkuja syödään, nauretaan, iloitaan, ja valvotaan joskus myöhään. Mutta joo, nähtävästi joo vika on mussa itsessäni. Pitäisi varmaan antaa lapsien tehdä ihan itse mitä haluavat ja ei välittää vaikka koulu menee täysin peppua ym.
Se on vaan niin helppoa toisen väittää että syy on äidissä ja että pitäisi katsoa peiliin koska "sieltä syy löytyy" en tajua noita ihmisiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
xidfir kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse onnittelen mun äitiä ja mummua kyllä, mutta mä en itse viitsi laittaa mitään erikoista äitienpäiväksi, koska tiedän että lapseni eivät mua onnittele. Eivät ole viiteen vuoteen onnitelleet sen jälkeen kun mies lähti lätkimään, toisen naisen kun löysi. Jollain lailla lapset syyttivät mua siitä,, kai syyttävät edelleen mutta pakkohan se on sanoa että kyllä se vähän kirpaisee kun he innolla kotona askartelevat isälle kaikkea, ja huomioivat isänpäivät ja laittavat nuo kortit ym postissa, vaikka isänsä ei ole heihin ollut viiteen vuoteen yhteyksissä/noteeraa heitä mitenkään kun on isä tuon uuden vaimonsa lapsille. Sikäli oli vähän kakka fiilis tänään, kun keskimmäinen puhui vanhimmalle lapselle että "pitäisikö meidän laittaa kortti Hannalle?" eli siis äitipuolelleen jonka ovat kerran nähneet..
Niin no, ei se varmaan sattumalta näin ole, että pitävät isää arvossaan verrattuna sinuun. Kannattaa katsoa peiliin, sieltä se syy todnäk. löytyy.
He pitivät isäänsä arvossaan aika pitkälti sen takia kun "isi" antoi tehdä mitä haluaa, mennä miten haluaa, he saivat herkkuja paljon kun isi oli kotona ja minä töissä (kolmivuoro). Minä olin se "tiukkis" jolla oli nukkumaanmeno ajat lapsille ja joka halusi että ruoiksi on kotiruokaa eikä eineksiä/pizzaa/heseä. Mulla itsellä ei ollut aikoinaan kotona ollenkaan kuria, ja kouluni kärsi, minkä vuoksi haluan että omilla lapsilla on kuri. Siis normi kuri, ei mikään "n*tsi" meininki. Kyllä meilläkin herkkuja syödään, nauretaan, iloitaan, ja valvotaan joskus myöhään. Mutta joo, nähtävästi joo vika on mussa itsessäni. Pitäisi varmaan antaa lapsien tehdä ihan itse mitä haluavat ja ei välittää vaikka koulu menee täysin peppua ym.
Älä turhaan mieti tuota kommenttia minkä tuo yksi laittoi. Syy ei ole sinussa. Lapset nyt ovat vaan lapsia, ja aika usein avioeron jälkeen, lapset kaipaavat sitä toista vanhempaansa paljon, ja saattavat ns "ignoorata" äitienpäivät ym koska äiti on kotona, ja isä lähti, niin sitä isää heillä usein on pakollinen tarve muistaa
Miehesi toinen nimi on Heino?
Oikein teit kun sanoit. Etteivät juhli äitiä, vaan jotain Heino-Peinoa ja vielä toista nimeä, huhhuh...