Päivän hirvein hetki on lounastauko työpaikalla

Meillä kaikilla on lounaan ajan puhelin kädessä ja selataan niitä. Itsekin. Aina ei jaksa puhua ja hiljaisuus on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa rupatella niitä näitä lounastauolla, mutta v*tuttaa se juoruaminen.

Juorutaan naapureista, joita muut eivät tunne, omista vanhemmista, puolisoista ja vapailla olevista työkavereista. Sellainen ei kiinnosta pätkääkään!

Toinen ärsyttävä tapa osalla kolleegoista on, että uuden työntekijän tullessa tiimiin häneltä hiilostetaan kaikki tieto. Siis yksityiselämästä. Josta sitten on puheenaihetta.

Meillä miespainotteisella alalla on ihan erilainen meininki. Keskustellaan tekniikasta, urheilusta, musiikista, ruuasta, matkailusta, kulttuurieroista (tiimi on kansainvälinen ja monet työkaverit eivät ole suomalaisia). Työkavereiden parisuhteista, perheistä ja vanhemmista en tiedä mitään. Ja varsinkaan ei puhuta jonkun vapaalla olevan työkaverin asioista hänen selkänsä takana, se vasta törkeää olisi.

Olen naisvaltaisessa yksikössä hoitoalalla. Puhumme usein vapaalla olevasta työkaverista. Ja aihekin on aina sama: milloin loma tai vapaa loppuu. Muuten olemme onnistuneet pitämään juoruilun poissa puheista. Mutta vasta joku valitti av:lla siitä, miten työpaikan akat puhuu siitä, mitä laittavat ruuaksi. Minä taas tykkään, tai no yleensä puhumme jos olemme kokeilleet jotakin uutta maustetta tms

Mulle kollegat on myös ystäviä💜 En haluaisi työskennellä paikassa, jossa työkaverit on toisilleen kuin ilmaa ja pakollinen paha😔

Voihan käydä lounaalla puistossa:

Minulle lounastauot on työpäivän parhaita hetkiä jos ei oteta työpäivän päättymistä ja kotiinlähtöä huomioon. On niin mukavaa lukea kirjaa ja syödä siinä sivussa. Kaikki ovat tottuneita siihen että olen lukutoukka ja viihdyn yksikseni lounaalla, ymmärtävät jättää minut rauhaan ..

Kiusallista jos kukaan ei sano mitään ja kuuluu vain mäissytys ja sitten on ne jotka haluaisi keskustella kaikki ongelmat ja päivän tapahtumat pilaa päivän ainoan nautinnon hetken ja halveksii ruuan arvoa puhuessaan samalla ja nuo on varmaan opetettu kotona että käydään läpi yhdessä ruuan äärellä päivän tapahtumat. 

Syön omia eväitä, jotta vältyn ruokapöytäkeskustelulta.

en ole itsekään mikään ekstrovertti, mut pahinta on ns. mykkä työkaveri joka haluaa muiden mukaan syömään mutta ei pihahda sanaakaan, jos kysyy jotakin saa yksitavuisen vastauksen. Se jos mikään on kiusallista varsinkin jos joutuu kahden hänen kanssa syömään. Menisi mieluummin yksin ja mä olisin ihan mielelläni myös omassa rauhassa syömässä. Mielestäni jos porukalla haluaa syömään on ihan kohteliasta jotakin osallistua varsinkin jos 2 kesken haluaa syömään. Isommassa porukassa on monesti jokunen suupaltti mukana eli he eivät edes huomaa jos joku on siellä hiljaa. Onneksi on nykyään aika paljon etätöitä :)