Päivän hirvein hetki on lounastauko työpaikalla
Aina joutuu jotain juttelemaan noiden kanssa. Yleensä aamuisin opettelen ulkoa jonkun yhden nopean ja helposti muistettavan asian, jonka sitten mainitsen lounaan yhteydessä. Näin muille syntyy mielikuva, että minäkin osallistuin keskusteluun. Muuten olen vain hiljaa niin paljon kuin pystyn ja ajattelen omia juttujani. Ja yksinkään ei ilmeisesti saa syödä kun aina joku änkee viereen istumaan ja kyselemään kuulumisia.
Olisi pitänyt kouluttautua alalla missä voi tehdä etätöitä.
Kommentit (68)
Nykymaailmassa ei enää ilmeisesti arvosteta ruokarauhaa kun pitäisi olla small-talkkia kokoajan. Amerikkalaisista tv-sarjoista varmaan opittu.
Työpaikoissa on eroja TAYSin labrassa juteltiin ruoka- ja kahvitauoilla kaikenlaista porukalla. Sitten menin Tampereen kaupungin labraan töihin ja siellä ei tauoilla kukaan puhunut yhtään mitään, vain syvä hiljaisuus vallitsi porukoiden syödessä eväitään.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoissa on eroja TAYSin labrassa juteltiin ruoka- ja kahvitauoilla kaikenlaista porukalla. Sitten menin Tampereen kaupungin labraan töihin ja siellä ei tauoilla kukaan puhunut yhtään mitään, vain syvä hiljaisuus vallitsi porukoiden syödessä eväitään.
Mukavaa, että TAYSissa oli normaaleja ihmisiä töissä. :)
Ota töihin omat eväät ja lähde aina ruokatunnilla ulos. Niin minäkin joskus teen ja kävelen läheisen järven rannalle ja syön eväät puistonpenkillä istuen.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.
Hän oli ystävällinen ja kohtelias.
Sinä et ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.
Hän oli ystävällinen ja kohtelias.
Sinä et ollut.
Mistä lähtien toisten henkilökohtaisista asioista uteleminen on ollut merkki kohteliaisuudesta?
Mä kävin töissä pari vuotta juttelemassa ihmisille. Toivottavasti hoidin pois alta oman osani työpaikan sosiaalisesta kanssakäymisestä. Nyt teen työt kotoa käsin enkä jaksa enää puhua muille jonnenjoutavia
Sama. Tai no, en mä silleen ikinä osallistu keskusteluihin, koska en keksi mitään sanottavaa
Ota joku kirja mukaan ruokatauolle ja ole ainakin lukevinasi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa ei enää ilmeisesti arvosteta ruokarauhaa kun pitäisi olla small-talkkia kokoajan. Amerikkalaisista tv-sarjoista varmaan opittu.
"Ruokarauha" on kyllä jotenkin niin suomalainen käsite. Suurimmassa osassa maailmaa ruokailu on sosiaalinen tilanne. En tällä tarkoita, että se olisi parempi tapa, vaan esitän vain tällaisen huomion.
Minua ei haittaa rupatella niitä näitä lounastauolla, mutta v*tuttaa se juoruaminen.
Juorutaan naapureista, joita muut eivät tunne, omista vanhemmista, puolisoista ja vapailla olevista työkavereista. Sellainen ei kiinnosta pätkääkään!
Toinen ärsyttävä tapa osalla kolleegoista on, että uuden työntekijän tullessa tiimiin häneltä hiilostetaan kaikki tieto. Siis yksityiselämästä. Josta sitten on puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa rupatella niitä näitä lounastauolla, mutta v*tuttaa se juoruaminen.
Juorutaan naapureista, joita muut eivät tunne, omista vanhemmista, puolisoista ja vapailla olevista työkavereista. Sellainen ei kiinnosta pätkääkään!
Toinen ärsyttävä tapa osalla kolleegoista on, että uuden työntekijän tullessa tiimiin häneltä hiilostetaan kaikki tieto. Siis yksityiselämästä. Josta sitten on puheenaihetta.
Meillä miespainotteisella alalla on ihan erilainen meininki. Keskustellaan tekniikasta, urheilusta, musiikista, ruuasta, matkailusta, kulttuurieroista (tiimi on kansainvälinen ja monet työkaverit eivät ole suomalaisia). Työkavereiden parisuhteista, perheistä ja vanhemmista en tiedä mitään. Ja varsinkaan ei puhuta jonkun vapaalla olevan työkaverin asioista hänen selkänsä takana, se vasta törkeää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa rupatella niitä näitä lounastauolla, mutta v*tuttaa se juoruaminen.
Juorutaan naapureista, joita muut eivät tunne, omista vanhemmista, puolisoista ja vapailla olevista työkavereista. Sellainen ei kiinnosta pätkääkään!
Toinen ärsyttävä tapa osalla kolleegoista on, että uuden työntekijän tullessa tiimiin häneltä hiilostetaan kaikki tieto. Siis yksityiselämästä. Josta sitten on puheenaihetta.Meillä miespainotteisella alalla on ihan erilainen meininki. Keskustellaan tekniikasta, urheilusta, musiikista, ruuasta, matkailusta, kulttuurieroista (tiimi on kansainvälinen ja monet työkaverit eivät ole suomalaisia). Työkavereiden parisuhteista, perheistä ja vanhemmista en tiedä mitään. Ja varsinkaan ei puhuta jonkun vapaalla olevan työkaverin asioista hänen selkänsä takana, se vasta törkeää olisi.
Meillä miehet on pahimpia juoruilijoita ja kamalia spekuleeraamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa rupatella niitä näitä lounastauolla, mutta v*tuttaa se juoruaminen.
Juorutaan naapureista, joita muut eivät tunne, omista vanhemmista, puolisoista ja vapailla olevista työkavereista. Sellainen ei kiinnosta pätkääkään!
Toinen ärsyttävä tapa osalla kolleegoista on, että uuden työntekijän tullessa tiimiin häneltä hiilostetaan kaikki tieto. Siis yksityiselämästä. Josta sitten on puheenaihetta.Meillä miespainotteisella alalla on ihan erilainen meininki. Keskustellaan tekniikasta, urheilusta, musiikista, ruuasta, matkailusta, kulttuurieroista (tiimi on kansainvälinen ja monet työkaverit eivät ole suomalaisia). Työkavereiden parisuhteista, perheistä ja vanhemmista en tiedä mitään. Ja varsinkaan ei puhuta jonkun vapaalla olevan työkaverin asioista hänen selkänsä takana, se vasta törkeää olisi.
Meillä miehet on pahimpia juoruilijoita ja kamalia spekuleeraamaan.
Erikoista. Minä en ole varmaan edes koskaan tavannut tuollaisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.
Hän oli ystävällinen ja kohtelias.
Sinä et ollut.
Olitko sinä paikalla kun noin hyvin tiedät meidän keskustelun?
Enhän kertonut ettenkö olisi vastannut ko. uteluun. Mutta en pitänyt siitä ja se tuntui tentiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin töissä pari vuotta juttelemassa ihmisille. Toivottavasti hoidin pois alta oman osani työpaikan sosiaalisesta kanssakäymisestä. Nyt teen työt kotoa käsin enkä jaksa enää puhua muille jonnenjoutavia
Tässähän se. Meille introverteille sosiaalisuus on suorite ja käy työstä. Eli toimistolla ollessani teen käytännössä kahta työtä samaan aikaan, oikeita työasioitani sekä hoidan sosiaalista puolta. Keskustelen kyllä ihmisten kanssa töissä kokoajan, koska on pakko mutta raskastahan se on jos totta puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.
Hän oli ystävällinen ja kohtelias.
Sinä et ollut.
Olitko sinä paikalla kun noin hyvin tiedät meidän keskustelun?
Enhän kertonut ettenkö olisi vastannut ko. uteluun. Mutta en pitänyt siitä ja se tuntui tentiltä.
Ja mitä ihmeen ystävällistä ja kohteliasta on kasvorasvan tiedustelussa?! :D
Nämä "ystävälliset ja kohteliaat" ihmiset myös sujuvasti kysyvät puolisosta, tämän ammatista, nukkumisista ja syömisistä, lasten sairauksista, koulumenestyksestä jne. ja jos ei halua vastata, menee naama norsunveelle, "mä vaan ystävällisesti kysyin!!"
Kammottavampaa on hiljaisuus ja maiskutus ja kulauttelu ja ruoan muljahtelu suussa-äänet.
Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.