Päivän hirvein hetki on lounastauko työpaikalla

Sanot jonkun ulkoa opetellun jutun? Ja luulet, etteivät muut huomaa? Ja sen lisäksi et sano mitään? Varmaan pitävät sinua lievästi sanottuna outona.

Vierailija kirjoitti:

Miten te introt ootte selviytyneet työhaastattelusta ja siis saaneet työpaikan? Meidän työoaikalle ei sulkeutuneita ihmisiä edes palkattaisi. Noh, aspatyötä tosin kyseessä, joten ei siinä hissukka pärjäisikään, mutta ei kyllä tiimiin haluakaan sellaisia, jotka ei halua tutustua työkavereihin kunnolla.

Ei introverttiys tarkoita ettei osaa olla sosiaalinen tai olla aspatyössä. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi juuri tauoilla joskus olisi kiva vain palautua ja olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ota joku kirja mukaan ruokatauolle ja ole ainakin lukevinasi sitä.

Tämä nyt ainakin on takuuvarma keino vetää kaikkien huomio puoleensa:

"Mitä luet?"

"Mikä kirja se on?" 

"Mitä siinä tapahtuu? Onko hyvä?"

Meillä on onneksi melko laaja lounasliukuma (10.30-13.30), joten menen vain lounaalle mahdollisimman hiljaiseen aikaan. Yleensä saa olla rauhassa.

Miten te keksitte puhuttavaa, jos joudutte päivän aikana pitämään yhdessä kaksi kahvitaukoa ja lounaan työkavereiden kanssa ja tätä joka päivä? Siinä väkisinkin joutuu kuuntelemaan asioita, joita ei haluaisi kuulla, jotka eivät ole millään tavalla mielenkiintoisia, ja joutuu vastaamaan kyselyihin, joihin ei välttämättä haluaisi. Minulle tulee tuollaisten päivien jälkeen jotenkin henkisesti hyväksikäytetty olo.

Vierailija kirjoitti:

Miten te keksitte puhuttavaa, jos joudutte päivän aikana pitämään yhdessä kaksi kahvitaukoa ja lounaan työkavereiden kanssa ja tätä joka päivä? Siinä väkisinkin joutuu kuuntelemaan asioita, joita ei haluaisi kuulla, jotka eivät ole millään tavalla mielenkiintoisia, ja joutuu vastaamaan kyselyihin, joihin ei välttämättä haluaisi. Minulle tulee tuollaisten päivien jälkeen jotenkin henkisesti hyväksikäytetty olo.

Jostain sitä juteltavaa aina riittää. Paljon puhutaan ajankohtaisista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te introt ootte selviytyneet työhaastattelusta ja siis saaneet työpaikan? Meidän työoaikalle ei sulkeutuneita ihmisiä edes palkattaisi. Noh, aspatyötä tosin kyseessä, joten ei siinä hissukka pärjäisikään, mutta ei kyllä tiimiin haluakaan sellaisia, jotka ei halua tutustua työkavereihin kunnolla.

Taas kerran henkilö joka ei ymmärrä mitä introvertti/ekstrovertti tarkoittavat.

Introvertti vain tarvitsee palautusmisaikaa sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Ekstrovertti ennemminkin saa energiaa sosiaalisuudesta.

Teen paljon yhteistyötä työssäni, joudun pakostakin olemaan sosiaalinen. Tauoilla sitten kaipaan hetken omaa hiljaista aikaa ladatakseni akkuja. Onneksi olen löytänyt työpaikkoja jotka eivät taukokäyttäytymisen perusteella tee arviota työntekijän osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa rupatella niitä näitä lounastauolla, mutta v*tuttaa se juoruaminen.

Juorutaan naapureista, joita muut eivät tunne, omista vanhemmista, puolisoista ja vapailla olevista työkavereista. Sellainen ei kiinnosta pätkääkään!

Toinen ärsyttävä tapa osalla kolleegoista on, että uuden työntekijän tullessa tiimiin häneltä hiilostetaan kaikki tieto. Siis yksityiselämästä. Josta sitten on puheenaihetta.

Tuo on jo törkeää, hiillostaa yksityiselämästä! Mitä ne sanois jos joku kieltäytyis vastaamasta? Luulisivat että tuolla on salattavaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten te introt ootte selviytyneet työhaastattelusta ja siis saaneet työpaikan? Meidän työoaikalle ei sulkeutuneita ihmisiä edes palkattaisi. Noh, aspatyötä tosin kyseessä, joten ei siinä hissukka pärjäisikään, mutta ei kyllä tiimiin haluakaan sellaisia, jotka ei halua tutustua työkavereihin kunnolla.

Miksei hissukka pärjäisi aspatyössä? Ja eihän introvertti tarkoita että olis hissukka. Ja miksi työkavereihin pitää tutustua, vieläpä "kunnolla"? Teillä on varmaan paljon virkistyspäiviä yhteisine pakkoleikkeineen?

Olin aina hiljaa ruokatauoilla ja työkaverit oli vaivaantuneita. :D Taisi l*rppäturpia pelottaa kun joku ei halunnut juoruta ruokatauolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.

Hän oli ystävällinen ja kohtelias. 

Sinä et ollut. 

Mistä lähtien toisten henkilökohtaisista asioista uteleminen on ollut merkki kohteliaisuudesta?

Milloin naamarasvasta tulee henkilökohtainen asia?

Silloin, jos naamaan levitetään jotain todella outoa.

Jos kertoisin työkavereille, että käyn kerran kuussa kosmetologilla sekä ostan häneltä myös erilaisia tuotteita, niin johan siitä sanomista tulisi. Vaikka kulutan tähän ylellisyyteen vähemmän kuin eräät heistä esim. tupakkaan tai alkoholiin (en käytä kumpaakaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te introt ootte selviytyneet työhaastattelusta ja siis saaneet työpaikan? Meidän työoaikalle ei sulkeutuneita ihmisiä edes palkattaisi. Noh, aspatyötä tosin kyseessä, joten ei siinä hissukka pärjäisikään, mutta ei kyllä tiimiin haluakaan sellaisia, jotka ei halua tutustua työkavereihin kunnolla.

Miksei hissukka pärjäisi aspatyössä? Ja eihän introvertti tarkoita että olis hissukka. Ja miksi työkavereihin pitää tutustua, vieläpä "kunnolla"? Teillä on varmaan paljon virkistyspäiviä yhteisine pakkoleikkeineen?

Jos ei halua olla sosiaalinen työkavereiden kanssa, niin tuskin osaa sitä olla asiakkaillekaan. Hyvässä työyhteisössä on avoin ilmapiiri, eikä oikeastaan kiellettyjä puheenaiheita ole. Meillä 7 hengen porukalla jutellaan kaikesta mahdollisesta työn lomassa. Ja parhaiten meillä viihtyy sellaiset, jotka ovat samanlaisia, puheliaita ja avoimia. Ei me tykypäiviä vietetä, mutta kerran vuodessa käydään syömässä ja drinksuilla hauskaa pitämässä.

Miehet juoruaa, puhuvat sekä pahaa että hyvää muista ihmisistä ja läheisistään. Terveisin insinööri, yli 30 vuoden kokemus miesvaltaisista työpaikoista ja kaksi tutkintoa tekniikan alalta.  Pomoni kertoo minulle lastensa arvosanatkin ja kyselee omieni, on ihmeissään kun sanon että aikuiset huolehtii itse, en minä puutu asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te introt ootte selviytyneet työhaastattelusta ja siis saaneet työpaikan? Meidän työoaikalle ei sulkeutuneita ihmisiä edes palkattaisi. Noh, aspatyötä tosin kyseessä, joten ei siinä hissukka pärjäisikään, mutta ei kyllä tiimiin haluakaan sellaisia, jotka ei halua tutustua työkavereihin kunnolla.

Miksei hissukka pärjäisi aspatyössä? Ja eihän introvertti tarkoita että olis hissukka. Ja miksi työkavereihin pitää tutustua, vieläpä "kunnolla"? Teillä on varmaan paljon virkistyspäiviä yhteisine pakkoleikkeineen?

Jos ei halua olla sosiaalinen työkavereiden kanssa, niin tuskin osaa sitä olla asiakkaillekaan. Hyvässä työyhteisössä on avoin ilmapiiri, eikä oikeastaan kiellettyjä puheenaiheita ole. Meillä 7 hengen porukalla jutellaan kaikesta mahdollisesta työn lomassa. Ja parhaiten meillä viihtyy sellaiset, jotka ovat samanlaisia, puheliaita ja avoimia. Ei me tykypäiviä vietetä, mutta kerran vuodessa käydään syömässä ja drinksuilla hauskaa pitämässä.

Minä en ole sosiaalinen työkavereiden kanssa, mutta olen hyvä asiakaskontakteissa. Juttua riittää, kun puhutaan asiasta, mutta tyhjänpäiväivästä paskaa en jaksa jutella. 

Hitto mitä mörrimöykkyjä 🤭

Turusta päin kirjoittelen. Kyllä niitä utelijoita riitti töissä, kuin muuallakin esim. 1980-2000-

luvuilla. Kyseltiin aina kun tulin lomalta, mitä olin tehnyt ja käynkö saunassa joka päivä.

Viimeisimmissä työpaikossa oli niinpaljon ihmisiä pöydän ääressä, vieri vieressa, ei mitään

yksityisyyttä. Jos jutteli jonkun kanssa, kaikki höristivät korviansa, kuin koirat.

Röyhkeitä ja yksityisasioita udeltiin jatkuvasti, se on erittäin loukkaavaa.

Nykyisin pihaihmiset ämmät, pitävät omaa kuppikuntaa, istuvat ja juoruavat, ketä tulee

ketä menee. Kesäisin valloittavat piha-paikat itselleen mm. kahvitellen, juoruillen, talkoita

tehden, eivät mene pihalta kesälläkään minnekään. Me menemme ainakin juhannuksena.

Vierailija kirjoitti:

Ota töihin omat eväät ja lähde aina ruokatunnilla ulos. Niin minäkin joskus teen ja kävelen läheisen järven rannalle ja syön eväät puistonpenkillä istuen.

Niin varmaan. Joka päivä -25 asteen pakkasessa ja lumipyryssä istut penkillä syömässä voileipiä?

Onko lounasta mahdollista syödä eri aikaan kuin nuo, jotka välttämättä haluavat syödä laumassa? Tai onko mahdollisuutta syödä eri paikassa kuin nuo muut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota töihin omat eväät ja lähde aina ruokatunnilla ulos. Niin minäkin joskus teen ja kävelen läheisen järven rannalle ja syön eväät puistonpenkillä istuen.

Niin varmaan. Joka päivä -25 asteen pakkasessa ja lumipyryssä istut penkillä syömässä voileipiä?

Minä syön aina ulkona, vaikka siinä räntäsateessa tai pakkasessa. Toki työskentelenkin myös ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Mua eniten ärsyttää se, että lounas olis nimenomaan paras hetki puhua työasioista vähän rennommassa ilmapiirissä sekä pohtia yrityksen strategiaa, tulevia projekteja ja suuria linjoja yms. Sen sijaan ihmiset alkaakin juoruilla niiden parisuhteistaan ja lapsistaan mikä ei mua kiinnosta yhtään.

Jos ruokatunti ei ole palkallista työaikaa, niin työasioista en halua jutella. Työasiat kuuluu työajalle.