Päivän hirvein hetki on lounastauko työpaikalla

Vierailija kirjoitti:

Kammottavampaa on hiljaisuus ja maiskutus ja kulauttelu ja ruoan muljahtelu suussa-äänet.

Mitä kammottavaa siinä on. Hiljaisuudessa on hyvä ajatella

On kiva lähteä työkavereitten kanssa syömään, joka kerta sitä ajattelee jälkeenpäin, että hyvä, että tuli lähdettyä. On myös kiva mennäyksin syömään ja uppoutua omiin ajatuksiin ja ei-sosiaalisen suorittamattomuuden tilaan ja olla totaalisen ei-tuottava edes pienen hetken.

Mä jätän lounaan välistä ja lähden tuntia aikasemmin töistä

En ikinä käy lounastauolla työkavereiden kesken. Syön omia eväitä ja teen 20 minuutin taukojumpan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä jätän lounaan välistä ja lähden tuntia aikasemmin töistä

Meillä ei voi tehdä noin vaan pakko olla töissä tiettyyn aikaan asti.

Teen käsijumppaa lounastauolla. Ei ole enää alleja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoissa on eroja TAYSin labrassa juteltiin ruoka- ja kahvitauoilla kaikenlaista porukalla. Sitten menin Tampereen kaupungin labraan töihin ja siellä ei tauoilla kukaan puhunut yhtään mitään, vain syvä hiljaisuus vallitsi porukoiden syödessä eväitään.

Mukavaa, että TAYSissa oli normaaleja ihmisiä töissä. :)

Määrittele "normaali".

Niin. Muakin ahdistaa se kun ihmiset lounaalla aina kyselee mun elämästä ja mulla vaan ei ole mitään kerrottavaa. Koitan nopeasti vaihtaa puheenaihetta ja puhua vaikka säästä tai jääkiekosta.

Olin Turun kupeessa muutaman vuoden töissä niin siellä ei lörpötelty. Aamulla kuului vaan murahdus, moro.

Siinäpä päivän anti suurimmalla osalla porukkaa.

Miten te introt ootte selviytyneet työhaastattelusta ja siis saaneet työpaikan? Meidän työoaikalle ei sulkeutuneita ihmisiä edes palkattaisi. Noh, aspatyötä tosin kyseessä, joten ei siinä hissukka pärjäisikään, mutta ei kyllä tiimiin haluakaan sellaisia, jotka ei halua tutustua työkavereihin kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.

Hän oli ystävällinen ja kohtelias. 

Sinä et ollut. 

Mistä lähtien toisten henkilökohtaisista asioista uteleminen on ollut merkki kohteliaisuudesta?

Milloin naamarasvasta tulee henkilökohtainen asia?

Silloin, jos naamaan levitetään jotain todella outoa.

Vierailija kirjoitti:

Teen käsijumppaa lounastauolla. Ei ole enää alleja. 

Suosittelen muillekin. Vartti käsijumppaa päivässä tekee tosi paljon. 

Mua eniten ärsyttää se, että lounas olis nimenomaan paras hetki puhua työasioista vähän rennommassa ilmapiirissä sekä pohtia yrityksen strategiaa, tulevia projekteja ja suuria linjoja yms. Sen sijaan ihmiset alkaakin juoruilla niiden parisuhteistaan ja lapsistaan mikä ei mua kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin töissä pari vuotta juttelemassa ihmisille. Toivottavasti hoidin pois alta oman osani työpaikan sosiaalisesta kanssakäymisestä. Nyt teen työt kotoa käsin enkä jaksa enää puhua muille jonnenjoutavia

Sitten haluat kuitenkin kirjoitella tämmöiselle höpöpalstalle jonninjoutavia, vaikka todennäköisesti ne sun työkaverit oli 110% normaalimpia ja terveempiä kuin tämän palstan lukijat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.

Hän oli ystävällinen ja kohtelias. 

Sinä et ollut. 

Mistä lähtien toisten henkilökohtaisista asioista uteleminen on ollut merkki kohteliaisuudesta?

Naamarasvan?

Ehdotan, että juttelet ammattiauttajan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te introt ootte selviytyneet työhaastattelusta ja siis saaneet työpaikan? Meidän työoaikalle ei sulkeutuneita ihmisiä edes palkattaisi. Noh, aspatyötä tosin kyseessä, joten ei siinä hissukka pärjäisikään, mutta ei kyllä tiimiin haluakaan sellaisia, jotka ei halua tutustua työkavereihin kunnolla.

Rautaisella osaamisella, CV:llä, koodaustaidoilla sekä korkealla työmoraalilla. Silleen minä työt olen saanut. En tule työpaikalle juoruilemaan vaan tekemään tulosta. 

t. bonuksia viime vuonna tuli tilille n. 12.000 euroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös joudun usein tenttiin. Tänään yksi uteli juurikin mitä voidetta käytän kasvoihini yms. Nuo on minusta sellaisia aiheita että itse ottaa puheeksi jos haluaa ko asiasta keskustella.

Hän oli ystävällinen ja kohtelias. 

Sinä et ollut. 

Olitko sinä paikalla kun noin hyvin tiedät meidän keskustelun?

Enhän kertonut ettenkö olisi vastannut ko. uteluun. Mutta en pitänyt siitä ja se tuntui tentiltä. 

Ja mitä ihmeen ystävällistä ja kohteliasta on kasvorasvan tiedustelussa?! :D

Nämä "ystävälliset ja kohteliaat" ihmiset myös sujuvasti kysyvät puolisosta, tämän ammatista, nukkumisista ja syömisistä, lasten sairauksista, koulumenestyksestä jne. ja jos ei halua vastata, menee naama norsunveelle, "mä vaan ystävällisesti kysyin!!"

No luultavasti on ihaillut ap:n hyvää ihoa ja kysellyt mitä rasvaa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoissa on eroja TAYSin labrassa juteltiin ruoka- ja kahvitauoilla kaikenlaista porukalla. Sitten menin Tampereen kaupungin labraan töihin ja siellä ei tauoilla kukaan puhunut yhtään mitään, vain syvä hiljaisuus vallitsi porukoiden syödessä eväitään.

Lisään vielä tähän kokemuksen Tampereen kaupungilta. Kun työpäivä labrassa päättyi, menivät kaikki työnteijät kahvihuoneeseen 10-15 minuuttia enen työajan päättymistä. Siellä he istuivat / seisoivat kaikki hiljaisina, toisilleen puhumatta siihen asti,  kunnes kellonviisarit osoittivat työpäivän päättyneeksi. Sitten kaikki lähtivät kiireellä pukukopeille.

Vierailija kirjoitti:

Mua eniten ärsyttää se, että lounas olis nimenomaan paras hetki puhua työasioista vähän rennommassa ilmapiirissä sekä pohtia yrityksen strategiaa, tulevia projekteja ja suuria linjoja yms. Sen sijaan ihmiset alkaakin juoruilla niiden parisuhteistaan ja lapsistaan mikä ei mua kiinnosta yhtään.

Kyllä meillä haalariporukasssa tulisi äkkilähtö jos yksikään noista aiheista olisi listalla. On elämässä muutakin kun kaivella toisten asioita tai pelkästään työasioita. Meillä on esim. harrastuksia mistä riittää juttua.

Umpitylsät, valittajat, juoruilijat, mykät, kannateltavat. Mä olen nykyään niin itsekäs, että keksin syyn lounastaa itsekseni, jos ei ole kivempia työkavereita tarjolla lounasseuraksi.