Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista ja sen haluan vielä sanoa, että en missään tapauksessa enää halua miestä vaivoikseni. EHKÄ voisin seurustella, siten että asutaan eri osoitteissa ja asunnot on vähintään usemman kilometrin päässä toisistaan. En rupea passaamaan ja hyysäämään enää ketään, enkä myöskään halua kuulla jatkuvaa ulinaa siitä miten minä haluan elämääni elää.
Mukavaa olisi harrastaa yhdessä, käydä matkoilla ja retkillä, ulkona syömässä ja toki sitää seksiä ja fyysistä läheisyyttä myös kaipaa. Mutta en missään nimessä halua miestä arkeani jakamaan enää ikinä. Olin 22 vuotta naimisissa ja sitten erosimme, kun nuorempikin lapsista oli muuttanut pois kotoa. Samana kesänä ero vireille ja yhteinen asunto myyntiin. Ollaan ihan hyvissä väleissä exän kanssa yhä ei siinä mitään, mutta avioero oli enemmän kuin oikea ratkaisu. Harmittelen vain, ettei aiemmin tullut jo lähdettyä. En mene koskaan enää naimisiin miehen enkä sen puoleen naisenkaan kanssa. Ihmissuhde voisi olla ok mutta ei yhdessä asuminen missään tapauksessa enää koskaan.
Elän kuvailemassasi unelmaliitossa. Paremmin ei voisi asiat olla. Ollaan seurusteltu useampi vuosi ja onnellisesti kihloissa. Ainoa asia mikä huolestuttaa on miehen hinku muuttaa yhteen. Pahoin pelkään, että se tulisi pilaamaan koko suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Taidat olla aika nuori vielä?
Avioerothan ei johdu siitä, että mies kypsyy ja kyllästyy eikä saa vaatimaansa. Suurin osa eroista johtuu siitä, että nainen haluaa jotain muuta kuin kyseisen miehen. Naiset on jättäjiä, miehet jätettyjä, eikä tilanteeseen vaikuta mitenkään joku "rokki juliste nuoruudesta".Jos mies haaveilee läpi elämänsä rokkijulisteista ja suihinotoista (uhaten että lähtee pettämään jos niitä ei saa säännöllisesti), ei ihmekään ettei tuollaiselle löydy läpi elämän kestävää kumppanuutta. Ihminen kun kypsyy, kasvaa, viisastuu, rauhoittuu ja oppii arvostamaan muitakin asioita iän karttuessa. Usein erot taitavat johtua juuri siitä, että mies haluaa pysyä samanlaisena tai jopa taantuu teinivuosilleen, kun nainen rauhoittuu ja järkevöityy iän myötä. Jos ei tapahdu yhteistä kasvua, ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Tämä.
Onneksi olen löytänyt rinnalleni viisaan ja kypsän miehen, jolla on ymmärrys ja elämäntaidot lisääntyneet elämänkokemuksen karttuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosimme exän kanssa, koska rakastuin toiseen niin kiihkeän tulisen palavasti, että avioliiton jatkuminen ei ollut enää mitenkään mahdollista. Maksan hintaa siitä vielä nytkin ja tunnen syyllisyyttä lapseni ongelmista.
Pelkään tunteitani nykyään
Hei, sama täällä. Enkä edes saanut sitä johon rakastuin. Tosin tiesin jo erotessa etten tule saamaan.
Ja silti pilasit lastesi elämän eroamalla? Olet kyllä harvinaisen typerä jopa av-mammaksi.
Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Joo, oli varsinaista juhlaa rampata eri kotien välillä ja mikään paikka ei oikeastaan tuntunut edes kodilta, kun uudet kumppanit pyöri kuvioissa.
Aivan paskaa lapsille. Itse en aio avioitua saatikka hommata lapsia.
Minulla on täysin päinvastainen kokemus. Oli suuri helpotus, kun äiti otti eron juoposta isästäni. Eikä kukaan pakottanut käymään isän luona sen jälkeen. Minulla alkoi onnellinen lapsuus vanhempieni eron jälkeen.
Parempi asua katon kulmalla, kuin riitaisan vaimon vaivattavana.
Parempi asua autiossa maassa, kuin toraisan vaimon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommukaatio ja yhteys katoaa, aletaan pitää toista itsestäänselvyytenä. Keskitytään lapsiin, työhön, opiskeluun. Seksi vähenee, läheisyys vähenee ja sitten siihen etäisyyteen jossain kohtaa turtuu.
Toiset kestää tätä vaihetta paremmin kuin toiset, ne jotka ei kestä pitäisi hoitaa sitä suhdetta paremmin.
Erosin 20v kestäneestä ongelmallisesta suhteesta. Suhteessa oli vuosien aikana vaikka mitä, uskottomuutta, rajuja riitoja, kontrollointia ym epätervettä. Silti suhde kaatui lopulta siihen että havahduin yhtäkkiä siihen että oltiin kuin veli ja sisko. Ero oli vaikea ja mies ei olisi halunnut erota ja teki kaikkensa estääkseen sen.
Nyt eron jälkeen kaikki suhteen aikana syntyneet ja torjutut traumat on noussut esille pikkuhiljaa enkä vieläkään ole varma oliko ero oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista ja sen haluan vielä sanoa, että en missään tapauksessa enää halua miestä vaivoikseni. EHKÄ voisin seurustella, siten että asutaan eri osoitteissa ja asunnot on vähintään usemman kilometrin päässä toisistaan. En rupea passaamaan ja hyysäämään enää ketään, enkä myöskään halua kuulla jatkuvaa ulinaa siitä miten minä haluan elämääni elää.
Mukavaa olisi harrastaa yhdessä, käydä matkoilla ja retkillä, ulkona syömässä ja toki sitää seksiä ja fyysistä läheisyyttä myös kaipaa. Mutta en missään nimessä halua miestä arkeani jakamaan enää ikinä. Olin 22 vuotta naimisissa ja sitten erosimme, kun nuorempikin lapsista oli muuttanut pois kotoa. Samana kesänä ero vireille ja yhteinen asunto myyntiin. Ollaan ihan hyvissä väleissä exän kanssa yhä ei siinä mitään, mutta avioero oli enemmän kuin oikea ratkaisu. Harmittelen vain, ettei aiemmin tullut jo lähdettyä. En mene koskaan enää naimisiin miehen enkä sen puoleen naisenkaan kanssa. Ihmissuhde voisi olla ok mutta ei yhdessä asuminen missään tapauksessa enää koskaan.
Elän kuvailemassasi unelmaliitossa. Paremmin ei voisi asiat olla. Ollaan seurusteltu useampi vuosi ja onnellisesti kihloissa. Ainoa asia mikä huolestuttaa on miehen hinku muuttaa yhteen. Pahoin pelkään, että se tulisi pilaamaan koko suhteen.
Itselläni tismalleen sama kokemus, ei enää ikinä yhdessäasumista eikä avioliittoa. Kuvaillun kaltainen vakiintunut suhde kuitenkin tuntuu omalta, ja sellasessa suurin piirtein olenkin. Mies haluaisi nähdä useammin kuin minä ja tämä aiheuttaa eripuraa ja riitoja ajoittain. Toistaiseksi kuitenkin suhde toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No,ko akka ei sanonu pahast ko hää sano jot hyväst.Mää sie läntee mie mää ittää.
Mies vähensi aika nopeasti seksiä vaikka alkuun oli innokas. Raskausaikoina en sitten saanut. Ja naftisti senkin jälkeen. Viisi vuotta sinnittelin lasten jälkeen, yhteensä 13 vuotta ja muutin pois. Mies oli minua useamman vuoden nuorempi.
Ollaan hyvissä väleissä edelleen. Just tänään kyytsäsin exän bussipysäkille kun olin aikaisin hereillä. Uusi avomies minua muutaman vuoden vanhempi ja ei ongelmia pihtailussa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Jos se kerran on tilastollinen fakta niin näytä tilasto, jonka mukaan syy suurimmalle osalle eroista on vaimon ulkonäkö. Tilastollisesti naiset hakevat useammin avioeroa.
Naiset hakevat avioeroa koska miehet eivät enää välitä heistä ulkonäön mentyä. Tämä näkyy hyvin tässäkin ketjussa. Miehet muuttuvat etäisiksi, vittumaisiksi, itsekkäiksi, heidän "rakkautensa" yksinkertaisesti katoaa kun nainen on tietyn ikäinen eikä enää niin kaunis. Silloin naiset joutuvat ottamaan eron. Siltikään se ei tarkoita että nainen olisi se joka alunperin haluaisi erota, vaan rakkaus loppuu miehen puolelta.
Lue myös miesten vastauksia. Moni on suoraan sanonut eron syyksi että naisen ulkonäkö muuttui. He halusivat nuoremman ja kauniimman jotta voisivat "rakastaa".
Tämä on hyvä kaikkien naisten tiedostaa. Varsinkin nuorten naisten kannattaa miettiä tarkkaan alkaako mihinkään suhteeseen miesten kanssa ja onko miehen "rakkaus" tavoiteltava asia elämässä loppujen lopuksi ollenkaan. Itse olen tullut siihen tulokseen että ei.
Näin se on. Tämä on monelle naiselle vaikea hyväksyä mutta miehen biologia estää miestä rakastamasta yli 35-vuotiaita naisia. Itselle tämä on yksi suurimmista syistä miksi olen päättänyt elää sinkkuna. Vaikka vielä saisin varmasti miehen, miksi käyttää nuoruusvuotensa johonkin niin katoavaan kuin miehen rakkaus? Tätä sietää jokaisen miettiä ennen kuin on liian myöhäistä.
No mutta tarvitseeko enää esimerkiksi 15-20 yhteisen avioliittovuoden jälkeen sitä toisen rakkautta enää niin kovasti? Eikö siinä kohtaa jo se ystävyys riitä? Miehille riittää. Jos seksi loppuu, aikuisviihde ajaa saman asian, mutta paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
miehille tulee viidenkympin villitys, viimeinen epätoivoinen yritys olla nuori ja lisääntyä ja siksi yleensä potkivat samanikäisen rupsahtaneen eukkonsa pois ja ottavat uuden nuoren naisen, toki yrittävät hölistä että rakkaus vain loppui, mutta tosiasia on että eivät saa enää munaa seisomaan oman lihoneen vaimonsa kanssa niin jotainhan sitä pitää yrittää ja hetken aikaa se toimiikin kun vierellä on nuori ja kaunis nainen, ennen pitkää tosiasioita on kuitenkin miehenkin katsottava silmiin
Tai sitten se 50 villitys tulee naiselle. Vaihdevuodet kolkuttelevat, ja omalle miehen vieressä ei enää tehdä muuta kuin pieraista reiteen, koska "ei ole enää yhteyttä".
Mutta sitten tyttöjen illassa löytyykin taianomaisesti Mies, jonka kanssa yhteys syntyy heti saman illan aikana, nainen "tuntee itsensä nähdyksi" ja päätyy samaan hyttiin/hotellihuoneeseen/mökkiin ja harrastaa villiä seksiä vailla katumusta. Tätä jatkuu sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes mies saa selville tai nainen vain yksinkertaisesti lähtee menemään jonkun nuoremman/"komeamman" tai "kipinöivämmän" miehen matkaan; eihän sillä ole niin väliä, lapsetkin ovat jo melkein omillaan...
Keski-iän kriisi on liian helppo jätettyjen selitys sille miksi ero tuli. Keski-iän kriisi on siis ihan määritelmällisestikin pettymystä omaan elämään sekä tarve muutokselle. Pitäisikö pitkässä parisuhteessa(kin) elävien keski-ikäisten pysähtyä joskus miettimään, että onko tämä parisuhde sellainen, joka ei saa jossain vaiheessa miettimään, että täytyy olla jotain parempaa. Jos ei ole, niin tarttisko tehdä jotain?
Ollaan vaan ja öllötetään kuin lämpimässä vedessä köllisi, kunhan on vaan helppoa eikä mitään koskaan tarvitsisi muuttaa. Puolisolle ei tarvi jutella tai sen kanssa harrastaa kun onhan lapset ja some. Seksi on pakkopullaa, toisen tärkein ominaisuus on kotityöapu ja palkkakuitti. Sitten ivallisesti huudellaan viidenkympin villitystä kun jompikumpi päättää viimein elämän rajallisuuden ymmärtäessään ottaa onnensa omiin käsiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ne pettää. Kulissia pidän yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Taidat olla aika nuori vielä?
Avioerothan ei johdu siitä, että mies kypsyy ja kyllästyy eikä saa vaatimaansa. Suurin osa eroista johtuu siitä, että nainen haluaa jotain muuta kuin kyseisen miehen. Naiset on jättäjiä, miehet jätettyjä, eikä tilanteeseen vaikuta mitenkään joku "rokki juliste nuoruudesta".Jos mies haaveilee läpi elämänsä rokkijulisteista ja suihinotoista (uhaten että lähtee pettämään jos niitä ei saa säännöllisesti), ei ihmekään ettei tuollaiselle löydy läpi elämän kestävää kumppanuutta. Ihminen kun kypsyy, kasvaa, viisastuu, rauhoittuu ja oppii arvostamaan muitakin asioita iän karttuessa. Usein erot taitavat johtua juuri siitä, että mies haluaa pysyä samanlaisena tai jopa taantuu teinivuosilleen, kun nainen rauhoittuu ja järkevöityy iän myötä. Jos ei tapahdu yhteistä kasvua, ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Tämä.
Onneksi olen löytänyt rinnalleni viisaan ja kypsän miehen, jolla on ymmärrys ja elämäntaidot lisääntyneet elämänkokemuksen karttuessa.
Minä tajusin että onni on omassa itsessä. Ei tarvitse pönkittää toisen avulla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
miehille tulee viidenkympin villitys, viimeinen epätoivoinen yritys olla nuori ja lisääntyä ja siksi yleensä potkivat samanikäisen rupsahtaneen eukkonsa pois ja ottavat uuden nuoren naisen, toki yrittävät hölistä että rakkaus vain loppui, mutta tosiasia on että eivät saa enää munaa seisomaan oman lihoneen vaimonsa kanssa niin jotainhan sitä pitää yrittää ja hetken aikaa se toimiikin kun vierellä on nuori ja kaunis nainen, ennen pitkää tosiasioita on kuitenkin miehenkin katsottava silmiin
Tai sitten se 50 villitys tulee naiselle. Vaihdevuodet kolkuttelevat, ja omalle miehen vieressä ei enää tehdä muuta kuin pieraista reiteen, koska "ei ole enää yhteyttä".
Mutta sitten tyttöjen illassa löytyykin taianomaisesti Mies, jonka kanssa yhteys syntyy heti saman illan aikana, nainen "tuntee itsensä nähdyksi" ja päätyy samaan hyttiin/hotellihuoneeseen/mökkiin ja harrastaa villiä seksiä vailla katumusta. Tätä jatkuu sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes mies saa selville tai nainen vain yksinkertaisesti lähtee menemään jonkun nuoremman/"komeamman" tai "kipinöivämmän" miehen matkaan; eihän sillä ole niin väliä, lapsetkin ovat jo melkein omillaan...
Itse olen siinä tilanteessa, että mieheni jätti minut ja lapsemme yhteisen 28 vuoden jälkeen. Ikää nyt 50 vuotta. Jonkinlaisesta ikäkriisistä kyse, joka masennukseksi asti pääsi. Ykskaks mies ei enää tiennyt mitä elämältään haluaa ja tuli myös tietoiseksi, että ei ole ikinä asunut yksin, eli muutti kanssani yhteen suoraan lapsuuden kodista. Kun täytimme 30v ja 40v niin ikäkriisejä ei ollut, mutta tämä 50v on todella paha. Haluan korostaa, että en ollut pirttihirmu, makuuhuoneessa tapahtui edelleen paljon, emme riidelleet jne. Raainta oli, että mies ei varoittanut vaan esitti loppuun asti että kaikki on hyvin. Sitten kaikki oli siinä, mies muutti pois. Vielä tämän 9 kk:n aikana en ole miesseuraa hakenut on sydän ollut niin verillä, mutta tiedostan että kaipaus toisen iholle kasvaa koko ajan. En usko, että ikinä enää haluan asua kenenkään kanssa, kiva olisi kuitenkin joskus vielä löytää rinnalle toinen ihminen jonka kanssa viettää aikaa. Tosin vielä ei ole sen aika, ensin täytyy toipua tästä elämänmuutoksesta.
Olen surullinen tästä erosta, mutta en vihainen miehelle, sillä ei toista voi omistaa ja jos toinen on onnellisempi ilman meitä niin sitten asia on niin. Toivon, että mies oppii puhumaan mahdollisen tulevan kumppanin kanssa, että ei satuttaisi toista ihmistä näin pahasti, olisin ansainnut tiedon jo aiemmin siitä että miehen rakkaus on hiipumassa enkä sitä että esitetään loppuun asti, että kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
miehille tulee viidenkympin villitys, viimeinen epätoivoinen yritys olla nuori ja lisääntyä ja siksi yleensä potkivat samanikäisen rupsahtaneen eukkonsa pois ja ottavat uuden nuoren naisen, toki yrittävät hölistä että rakkaus vain loppui, mutta tosiasia on että eivät saa enää munaa seisomaan oman lihoneen vaimonsa kanssa niin jotainhan sitä pitää yrittää ja hetken aikaa se toimiikin kun vierellä on nuori ja kaunis nainen, ennen pitkää tosiasioita on kuitenkin miehenkin katsottava silmiin
Tai sitten se 50 villitys tulee naiselle. Vaihdevuodet kolkuttelevat, ja omalle miehen vieressä ei enää tehdä muuta kuin pieraista reiteen, koska "ei ole enää yhteyttä".
Mutta sitten tyttöjen illassa löytyykin taianomaisesti Mies, jonka kanssa yhteys syntyy heti saman illan aikana, nainen "tuntee itsensä nähdyksi" ja päätyy samaan hyttiin/hotellihuoneeseen/mökkiin ja harrastaa villiä seksiä vailla katumusta. Tätä jatkuu sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes mies saa selville tai nainen vain yksinkertaisesti lähtee menemään jonkun nuoremman/"komeamman" tai "kipinöivämmän" miehen matkaan; eihän sillä ole niin väliä, lapsetkin ovat jo melkein omillaan...
Keski-iän kriisi on liian helppo jätettyjen selitys sille miksi ero tuli. Keski-iän kriisi on siis ihan määritelmällisestikin pettymystä omaan elämään sekä tarve muutokselle. Pitäisikö pitkässä parisuhteessa(kin) elävien keski-ikäisten pysähtyä joskus miettimään, että onko tämä parisuhde sellainen, joka ei saa jossain vaiheessa miettimään, että täytyy olla jotain parempaa. Jos ei ole, niin tarttisko tehdä jotain?
Ollaan vaan ja öllötetään kuin lämpimässä vedessä köllisi, kunhan on vaan helppoa eikä mitään koskaan tarvitsisi muuttaa. Puolisolle ei tarvi jutella tai sen kanssa harrastaa kun onhan lapset ja some. Seksi on pakkopullaa, toisen tärkein ominaisuus on kotityöapu ja palkkakuitti. Sitten ivallisesti huudellaan viidenkympin villitystä kun jompikumpi päättää viimein elämän rajallisuuden ymmärtäessään ottaa onnensa omiin käsiinsä.
Epävakaan ylimiellyttäjän puhetta ja selittelyä.
Annoin miehelle rahaa jolla piti käydä ostamassa ruokaa mutta mies meni sen sijaan baariin juomaan kaljaa sillä rahalla.
Aina ihmetyttänyt: avioero tulee kuin jostain " seinästä ".Hyviä syitä kyllä on keskusteluissa..6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
miehille tulee viidenkympin villitys, viimeinen epätoivoinen yritys olla nuori ja lisääntyä ja siksi yleensä potkivat samanikäisen rupsahtaneen eukkonsa pois ja ottavat uuden nuoren naisen, toki yrittävät hölistä että rakkaus vain loppui, mutta tosiasia on että eivät saa enää munaa seisomaan oman lihoneen vaimonsa kanssa niin jotainhan sitä pitää yrittää ja hetken aikaa se toimiikin kun vierellä on nuori ja kaunis nainen, ennen pitkää tosiasioita on kuitenkin miehenkin katsottava silmiin
Tai sitten se 50 villitys tulee naiselle. Vaihdevuodet kolkuttelevat, ja omalle miehen vieressä ei enää tehdä muuta kuin pieraista reiteen, koska "ei ole enää yhteyttä".
Mutta sitten tyttöjen illassa löytyykin taianomaisesti Mies, jonka kanssa yhteys syntyy heti saman illan aikana, nainen "tuntee itsensä nähdyksi" ja päätyy samaan hyttiin/hotellihuoneeseen/mökkiin ja harrastaa villiä seksiä vailla katumusta. Tätä jatkuu sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes mies saa selville tai nainen vain yksinkertaisesti lähtee menemään jonkun nuoremman/"komeamman" tai "kipinöivämmän" miehen matkaan; eihän sillä ole niin väliä, lapsetkin ovat jo melkein omillaan...
Keski-iän kriisi on liian helppo jätettyjen selitys sille miksi ero tuli. Keski-iän kriisi on siis ihan määritelmällisestikin pettymystä omaan elämään sekä tarve muutokselle. Pitäisikö pitkässä parisuhteessa(kin) elävien keski-ikäisten pysähtyä joskus miettimään, että onko tämä parisuhde sellainen, joka ei saa jossain vaiheessa miettimään, että täytyy olla jotain parempaa. Jos ei ole, niin tarttisko tehdä jotain?
Ollaan vaan ja öllötetään kuin lämpimässä vedessä köllisi, kunhan on vaan helppoa eikä mitään koskaan tarvitsisi muuttaa. Puolisolle ei tarvi jutella tai sen kanssa harrastaa kun onhan lapset ja some. Seksi on pakkopullaa, toisen tärkein ominaisuus on kotityöapu ja palkkakuitti. Sitten ivallisesti huudellaan viidenkympin villitystä kun jompikumpi päättää viimein elämän rajallisuuden ymmärtäessään ottaa onnensa omiin käsiinsä.
Epävakaan ylimiellyttäjän puhetta ja selittelyä.
ei suinkaan, vaan sellaisen joka lähti ja elää parempaa elämää nyt toisen keski-iän kriiseilijän kanssa.
kaikki nuoren perheen virheet takana, ihan jokaikinen:
-liian nuorena sitoutuminen
-liiallinen symbioosissa eläminen
-appivanhempien päästäminen liian lähelle mielipiteineen
-hellyyden ja lämmön merkityksen aliarvioiminen
-haavoittava raatorehellisyys
-vauhtisokeus
-projektielämä jossa hankintaa seuraa seuraava hankinta, jonka aikana suunnitellaan jo seuraavaa -hirveä kiire rakentaa naistenlehtien näköinen elämä
-omien henkisten tarpeiden ymmärtämättömyys ja laiminlyöminen kaiken edellämainitun saavuttamiseksi ja sitä kautta syvä väsymys ja kyynisyys
-eroon saakka vaivautuminen vasta kun ihastui toiseen
katsos kun jotkut meistä osaa analysoida myös niitä omia virheitä ja sitä kautta sanoa, että keski-iän kriisi on liian helppo selitys sellaisen suhteen päättymiseen mitä kumpikaan ei ole vaivautunut hoivaamaan tai edes arvostamaan
Olen tässä odotellutkin. Ovikello on kunnossa. Ei ole avioeroa näkynyt.
En nähnyt tuossa listassa yhtään hyvän yksilön ominaisuutta. Minä valitsin mieheni sillä perusteella, että hän on läsnäoleva ja keskustelutaitoinen, hän priorisoi meidän parisuhteemme muiden asioiden edelle, näyttää tunteensa ja rakkautensa hyvillä teoilla, harrastamme yhdessä monia asioita, matkustelemme yhdessä, teemme yhdessä ruokaa ja rentoudumme ja nauramme yhdessä.