Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Minusta se on miehen vastuulla, että piha on kunnossa. Jos hän ei pidä sitä siistinä, niin jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Kysymys on siitä että mies anna minunkaan sisustaa jos ei saa olla mukana valitsemassa sisustusta. Toiseksi, teen kyllä täällä lähes kaiken. Olen yrittänyt vain siivota, hoitaa lapset, jopa sitä sisustusta tehdä pienesti, koska en viihdy asunnossa jos se on täysin pelkistetty. Remontoida pitää koska talo on kesken ja aloitettu rakentaminen jo vuosia sitten... Rajat tulee vastaan minunkin jaksamisessa.
Miksi miehen pitäisi jaksaa töiden jälkeen remontointia ja muuta? Näyttää siltä että koet lastenhoidon ja siivoamisen (mitä et hirveästi ilmeisesti edes tee) raskaampana kuin töissä käymisen, mutta miehen jaksamisessa on varmasti rajat ihan samoin kuin sinullakin.
Vaikka siksi että kun se ero tulee ja se talo myydään, nainen lähtee omilleen ja aloittaa alusta. Mies jää laskeskelemaan pähkinöitä; kuinka talosta jäi niin vähän, ettei sillä saa uutta Audia ja kuinka epäoikeudenmukaista, että siitä vähästäkin ex otti puolet. Silloin miehelle on tärkeää päästä listaamaan ääneen jokainen tapettivuota ja ikkunanpuitteet, jonka on fiksannut. Eli itsenne vuoksi teidän miesten kannattaa vähän jotain näkyvää askarrella yhteisessä kodissa.
Tästä vastauksesta ei kyllä ymmärtänyt mitään. Eli talon myyntiarvon takia pitäisi rempata? Miten tämä auttaa miestä jaksamaan rempata töiden jälkeen? Ja miksi se on ok ettei nainen jaksa rempata lastenhoidon jälkeen vaikka se sama myyntiarvo määrää hänenkin osuutensa eron jälkeen?
Ja olen siis nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Kysymys on siitä että mies anna minunkaan sisustaa jos ei saa olla mukana valitsemassa sisustusta. Toiseksi, teen kyllä täällä lähes kaiken. Olen yrittänyt vain siivota, hoitaa lapset, jopa sitä sisustusta tehdä pienesti, koska en viihdy asunnossa jos se on täysin pelkistetty. Remontoida pitää koska talo on kesken ja aloitettu rakentaminen jo vuosia sitten... Rajat tulee vastaan minunkin jaksamisessa.
Jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Kysymys on siitä että mies anna minunkaan sisustaa jos ei saa olla mukana valitsemassa sisustusta. Toiseksi, teen kyllä täällä lähes kaiken. Olen yrittänyt vain siivota, hoitaa lapset, jopa sitä sisustusta tehdä pienesti, koska en viihdy asunnossa jos se on täysin pelkistetty. Remontoida pitää koska talo on kesken ja aloitettu rakentaminen jo vuosia sitten... Rajat tulee vastaan minunkin jaksamisessa.
Oletko sinä holhouksen alaisena vai miksi kirjoitat ettei mies anna sisustaa? Pihalleko se heittää sinun ostamat huonekalut ym siustustavarat vai mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Kysymys on siitä että mies anna minunkaan sisustaa jos ei saa olla mukana valitsemassa sisustusta. Toiseksi, teen kyllä täällä lähes kaiken. Olen yrittänyt vain siivota, hoitaa lapset, jopa sitä sisustusta tehdä pienesti, koska en viihdy asunnossa jos se on täysin pelkistetty. Remontoida pitää koska talo on kesken ja aloitettu rakentaminen jo vuosia sitten... Rajat tulee vastaan minunkin jaksamisessa.
Miksi miehen pitäisi jaksaa töiden jälkeen remontointia ja muuta? Näyttää siltä että koet lastenhoidon ja siivoamisen (mitä et hirveästi ilmeisesti edes tee) raskaampana kuin töissä käymisen, mutta miehen jaksamisessa on varmasti rajat ihan samoin kuin sinullakin.
Kuinka paljon jaksamista siihen tarvitaan, että ajaa lauantaina kauppaan ja ostaa sen televisiotason? Ja samalla matkalla voi auttaa vaimoa tekemään viikonloppuostokset ja kantaa ne autosta kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosimme exän kanssa, koska rakastuin toiseen niin kiihkeän tulisen palavasti, että avioliiton jatkuminen ei ollut enää mitenkään mahdollista. Maksan hintaa siitä vielä nytkin ja tunnen syyllisyyttä lapseni ongelmista.
Pelkään tunteitani nykyään
Hei, sama täällä. Enkä edes saanut sitä johon rakastuin. Tosin tiesin jo erotessa etten tule saamaan.
Ja silti pilasit lastesi elämän eroamalla? Olet kyllä harvinaisen typerä jopa av-mammaksi.
Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Kysymys on siitä että mies anna minunkaan sisustaa jos ei saa olla mukana valitsemassa sisustusta. Toiseksi, teen kyllä täällä lähes kaiken. Olen yrittänyt vain siivota, hoitaa lapset, jopa sitä sisustusta tehdä pienesti, koska en viihdy asunnossa jos se on täysin pelkistetty. Remontoida pitää koska talo on kesken ja aloitettu rakentaminen jo vuosia sitten... Rajat tulee vastaan minunkin jaksamisessa.
Miksi miehen pitäisi jaksaa töiden jälkeen remontointia ja muuta? Näyttää siltä että koet lastenhoidon ja siivoamisen (mitä et hirveästi ilmeisesti edes tee) raskaampana kuin töissä käymisen, mutta miehen jaksamisessa on varmasti rajat ihan samoin kuin sinullakin.
Kuinka paljon jaksamista siihen tarvitaan, että ajaa lauantaina kauppaan ja ostaa sen televisiotason? Ja samalla matkalla voi auttaa vaimoa tekemään viikonloppuostokset ja kantaa ne autosta kotiin.
Kuulostaa että kumpikin väheksyy toisen väsymystä ja tarpeita. Sinä et ymmärrä miksi joku ei jaksa vapaapäivänään lähteä huonekalukaupoille, ja mies ihmettelee että paljonko siihen tarvitaan jaksamista että voisi yhtään siivota ollessaan kotona koko päivän lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Kysymys on siitä että mies anna minunkaan sisustaa jos ei saa olla mukana valitsemassa sisustusta. Toiseksi, teen kyllä täällä lähes kaiken. Olen yrittänyt vain siivota, hoitaa lapset, jopa sitä sisustusta tehdä pienesti, koska en viihdy asunnossa jos se on täysin pelkistetty. Remontoida pitää koska talo on kesken ja aloitettu rakentaminen jo vuosia sitten... Rajat tulee vastaan minunkin jaksamisessa.
Miksi miehen pitäisi jaksaa töiden jälkeen remontointia ja muuta? Näyttää siltä että koet lastenhoidon ja siivoamisen (mitä et hirveästi ilmeisesti edes tee) raskaampana kuin töissä käymisen, mutta miehen jaksamisessa on varmasti rajat ihan samoin kuin sinullakin.
Kuinka paljon jaksamista siihen tarvitaan, että ajaa lauantaina kauppaan ja ostaa sen televisiotason? Ja samalla matkalla voi auttaa vaimoa tekemään viikonloppuostokset ja kantaa ne autosta kotiin.
Ilmeisesti aika paljon, kun ap ei itsekään saa yhtä hemmetin tv-tasoa hommattua, vaan marisee täällä.
ex-muija muhinoi miestyökaverin kanssa, jäi kiinni! Jälkeenpäin parempi näin. Jatkanut huhujen mukaan samalla tavalla, kohta uudenkin työpaikan ukot käyty läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Minua jäi ihmetyttämään useampikin kohta. Jos miestä ei kiinnosta sisustus tai pihan ulkonäkö niin miksi pitäisi? Harvaa miestä oikeasti kiinnostaa. Useimmille ihmisille 10 vuotta vanha tv-taso on ihan ok, vaikka siinä olisi vikojakin. Minulla itse asiassa monet huonekalut ovat ensiasunnostani vaikka olen yli 40.
Muutenkin kuulosti jotenkin oudolta dynamiikalta puolin ja toisin, eli ehkä ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Kysymys on siitä että mies anna minunkaan sisustaa jos ei saa olla mukana valitsemassa sisustusta. Toiseksi, teen kyllä täällä lähes kaiken. Olen yrittänyt vain siivota, hoitaa lapset, jopa sitä sisustusta tehdä pienesti, koska en viihdy asunnossa jos se on täysin pelkistetty. Remontoida pitää koska talo on kesken ja aloitettu rakentaminen jo vuosia sitten... Rajat tulee vastaan minunkin jaksamisessa.
Miksi miehen pitäisi jaksaa töiden jälkeen remontointia ja muuta? Näyttää siltä että koet lastenhoidon ja siivoamisen (mitä et hirveästi ilmeisesti edes tee) raskaampana kuin töissä käymisen, mutta miehen jaksamisessa on varmasti rajat ihan samoin kuin sinullakin.
Vaikka siksi että kun se ero tulee ja se talo myydään, nainen lähtee omilleen ja aloittaa alusta. Mies jää laskeskelemaan pähkinöitä; kuinka talosta jäi niin vähän, ettei sillä saa uutta Audia ja kuinka epäoikeudenmukaista, että siitä vähästäkin ex otti puolet. Silloin miehelle on tärkeää päästä listaamaan ääneen jokainen tapettivuota ja ikkunanpuitteet, jonka on fiksannut. Eli itsenne vuoksi teidän miesten kannattaa vähän jotain näkyvää askarrella yhteisessä kodissa.
Tästä vastauksesta ei kyllä ymmärtänyt mitään. Eli talon myyntiarvon takia pitäisi rempata? Miten tämä auttaa miestä jaksamaan rempata töiden jälkeen? Ja miksi se on ok ettei nainen jaksa rempata lastenhoidon jälkeen vaikka se sama myyntiarvo määrää hänenkin osuutensa eron jälkeen?
Ja olen siis nainen.
Ja nyt vähän rautalankaa:
Nainen ei eron jälkeen välitä jäikö liitosta käteen 20tonnia vai 30. Nainen välittää siitä, että lasten asiat sovitaan, ja että saa ottaa mukaansa tärkeät lahjat ja muistot.
Mies laskee jokaisen rautakaupan kuitin ja jokaiselle maalisudin heilutustunnille hintalapun ja lisäksi ynnää omat tulot vuosien ajalta ja vertaa niitä naisen tuloihin, joka on äitiyslomatkin ollut miehen elätettävänä. Näistä laskelmista muodostuu miehelle se tärkeä näyttö siitä, että jos nainen saa osituksessa 20 tonnia, kuuluu miehen saada ainakin 30. Siksi miehen kannattaa olla ennalta viisas ja tehdä vähän jotain näkyvää ehostusta siellä kotona.
Tämä lähes kymmenen vierestä seuratun eron kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosimme exän kanssa, koska rakastuin toiseen niin kiihkeän tulisen palavasti, että avioliiton jatkuminen ei ollut enää mitenkään mahdollista. Maksan hintaa siitä vielä nytkin ja tunnen syyllisyyttä lapseni ongelmista.
Pelkään tunteitani nykyään
Hei, sama täällä. Enkä edes saanut sitä johon rakastuin. Tosin tiesin jo erotessa etten tule saamaan.
Ja silti pilasit lastesi elämän eroamalla? Olet kyllä harvinaisen typerä jopa av-mammaksi.
Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Joo, oli varsinaista juhlaa rampata eri kotien välillä ja mikään paikka ei oikeastaan tuntunut edes kodilta, kun uudet kumppanit pyöri kuvioissa.
Aivan paskaa lapsille. Itse en aio avioitua saatikka hommata lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
miehille tulee viidenkympin villitys, viimeinen epätoivoinen yritys olla nuori ja lisääntyä ja siksi yleensä potkivat samanikäisen rupsahtaneen eukkonsa pois ja ottavat uuden nuoren naisen, toki yrittävät hölistä että rakkaus vain loppui, mutta tosiasia on että eivät saa enää munaa seisomaan oman lihoneen vaimonsa kanssa niin jotainhan sitä pitää yrittää ja hetken aikaa se toimiikin kun vierellä on nuori ja kaunis nainen, ennen pitkää tosiasioita on kuitenkin miehenkin katsottava silmiin
Tai sitten se 50 villitys tulee naiselle. Vaihdevuodet kolkuttelevat, ja omalle miehen vieressä ei enää tehdä muuta kuin pieraista reiteen, koska "ei ole enää yhteyttä".
Mutta sitten tyttöjen illassa löytyykin taianomaisesti Mies, jonka kanssa yhteys syntyy heti saman illan aikana, nainen "tuntee itsensä nähdyksi" ja päätyy samaan hyttiin/hotellihuoneeseen/mökkiin ja harrastaa villiä seksiä vailla katumusta. Tätä jatkuu sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes mies saa selville tai nainen vain yksinkertaisesti lähtee menemään jonkun nuoremman/"komeamman" tai "kipinöivämmän" miehen matkaan; eihän sillä ole niin väliä, lapsetkin ovat jo melkein omillaan...
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa 17 vuotta. Liitto on kulunut, seksiä on mutta ei enää halua toista ihmistä kohtaan mikä on todella surullista. Tajusin sen taannoin kun baarissa halusin toista ihmistä niin että tunne sai minut lähes itkemään. Haluaisin tuntea sellaista myös ihan tavallisessa arjessa ja siksi koen että mieluummin ottaisin hetken huuman kuin vuosia sitten kuolleen liiton. Sitä olen nyt viime ajat pohtinut ankarasti.
Tässä on selkeästi 40+ nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän tympeä vastaus, mutta kannattaa valita sellainen kumppani, joka ei itse tule eroperheestä ja jolle nimenomaan pitkä avioliitto on arvo itsessään. Nykyään aika harvinaista.
Meilläkin mies vain kyllästyi lopulta. Myönsi, ettei kiinnostanut enää. Ei ollut tahtoa, ei ollut lapsuuden kodin mallia, kannatti kuulemma erota aiemmin kuin myöhemmin. Lapsiakin oli.
Oma kokemukseni on taas se, että eroperheiden naiset yrittää pitää kynsin hampain kiinni niistä ydinperheiden puolisoistaan ja ne ydinperheessä kasvaneet miehet haluaa erota.
Lapsen vanhempien ja isovanhempien avioerot sekä näiden matala koulutustaso ovat kotimaisella aineistolla tehtyje tieteellisten tutkimusten mukaan iso tekijä lapsen eroriskin toteutumiselle aikuisena.
Tässä on jokaisella lapsia omaavalla suuri vastuu. En sano etteikö erota saisi mutta erot jotka tehdään oman identiteettikriisin vuoksi erittäin paljon draamaa sisältävällä tavalla kuten pettämisen ja suhteesta toiseen lennosta vaihtamisen kautta ovat tutkimusten mukaan väkivallan ohella kaikista haitallisimpia lasten psyykkiselle kehitykselle.
Lapsi voi näyttää sopeutuvalta mutta asia koteloituu ja voi purskahtaa esiin hyvin vahingollisella tavalla vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.
Siksi vanhempien tulisi välttää kaikin tavoin sellaista puhetta tai viestintää joka voi tulla lapsen tietoon että eroaminen on kaikissa tilanteissa vain ja ainoastaan lapsen hyvinvointia lisäävä asia. Tätä väitettä kun ei tiede tue millään tavalla. Sellaisen väitteen julkinen toitottaminen on osittain oman lapsen henkistä pahoinpitelyä.
Tilastollisesti tarkasteltuna en usko lapsuuden perhemallien tai eropuheen korreloivan kovinkaan vahvasti eroamisalttiuteen, ainakaan suoraan.
Ennemminkin pitäisi tarkastella, mitä niissä eroperheissä on tapahtunut ennen eroa ja eron jälkeen, ja pohtia, "altistavatko" ne eroille. Eli jos esimerkiksi taustalla on lasinen lapsuus ja se on aikanaan johtanut vanhempien eroon, pitäisi tämä tilanne tunnistaa ja erottaa erotilanteista, joissa eron syy on esimerkiksi vanhempien tunneyhteyden katoaminen, pettäminen tms.
Yleisesti ottaen erilaiset elämänhallintaan liittyvät ongelmat tunnetusti kasautuvat, ja ne ihmiset, joille näitä ongelmia on kasautunut, ovat jo lähtökohtaisesti sellaisessa tilanteessa, jossa pitkä ja tasapainoinen parisuhde on käytännössä sula mahdottomuus. Vaikka "huonossa lähtötilanteessa" muodostetussa parisuhteessa molemmat puolisot olisivat esimerkiksi uskollisia ja rehellisiä, saattavat monet muut asiat torpedoida parisuhteen, kuten päihteet, epävarma työllisyystilanne, sairaudet, lasten ongelmat, huonot suhteet muihin läheisiin ihmisiin, köyhyys, velkaantuneisuus, tukiriippuvuus, asumiseen liittyvät ongelmat... useinhan nämä ongelmat ikävä kyllä kasautuvat.
Esimerkiksi eräällä läheiselläni on huono lapsuudenperhe, neuroepätyypillisiä piirteitä ja (aikanaan) alidiagnosoituja psyykkisiä ongelmia. Nämä ovat johtaneet riitaisiin parisuhteisiin, ongelmiin lasten kasvatuksessa, kouluttautumattomuuteen > epävarmaan asemaan työmarkkinoilla, asumiseen liittyviin ongelmiin, tukiriippuvuuteen, ym. taloudellisiin ongelmiin. Ja edellä kuvatut ongelmat ovat edelleen johtaneet huonoihin parisuhteisiin (hänen miehillään/miesystävillään on ollut kaikilla joko rikkonaiset taustat, mt-ongelmia tai päihdeongelmia) ja toistuviin parisuhderiitoihin (eri kumppanien kanssa), ongelmiin yhteishuoltajuudessa ja ex-puolison nykyisen kumppanin kanssa.
Ongelmavyyhti on niin iso, että on erittäin vaikea todeta muuta, kuin sen, että ongelmilla ja huono-osaisuudella on taipumusta kasautua. Läheiseni on itse nähnyt todella paljon vaivaa oman tilanteensa parantamiseksi, parisuhteidensa ja muiden ihmissuhteidensa parantamiseksi, lastensa tilanteen parantamiseksi (lapsilla ongelmia) sekä taloudellisen tilanteensa / työllisyystilanteensa parantamiseksi, mutta ongelmat ovat niin monisyisiä, että kaikkia tuntuu olevan mahdotonta ratkaista.
Tästä johtuen en voi ikävä kyllä ennustaa hänen nykyisellekään parisuhteelleen onnellista jatkoa.
Ero tuli 14v yhteisen Elon jälkeen. Eniten harmittaa lapsen kokemus siinä mutta oma vointini parani kertaheitolla!
En ole ollut enää niin vihainen ja äkäinen kuin suhteen aikana.
Ex-Vaimo ei tehnyt muuta kuin näpräsi puhelinta. Ei liikkunut ja makasi kotona ja hamstrasi tavaraa netistä ja kirppareilta. Ei hakenut apua mihinkään masennukseen vaan suuttui aina jos asiasta mainitsi. Kuitenkin kaikki piti miehenä ostaa hänelle ja tehdä valmiiksi.
Pesin pyykit
Tein ruoat
Korjasin ja huolsin laitteet
Maksoin vuokrat ja vakuutukset kun palkkatöissä olin ja hän työttömänä
Vietin aikaa lapsemme kanssa todella paljon.
Vaan annappa kun halusit harrastaa niin ei käy ja se aika on pois meiltä ja olet itsekäs ja ja ja
Oli todella paha olla tuossa suhteessa. Onneksi lopulta erottiin.
Tapasin vuosia myöhemmin uuden naisen, ja nyt ymmärrän miten sairaassa liitossa elin.
Se liitto vääristi naiskuvani täysin. Suoraan sanottuna Pidin naisia aivan hirviöinä, laiskoina mitään osaamattomina ruikuttajina
Ymmärrän täysin nyt miltä osasta naisista voi tuntua jos mies vaan makaa sohvalla ja odottaa palvelua kuin hotellissa. Ei jumankauta..
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Tuo oli minun viesti ja jos vastaan muutamaan kommenttiin.
1. "Todellakin! Nainen, panosta omaan tulevaisuuteesi ja ihmissuhteeseesi. Näillä ohjeilla, onnistuu (Tyytyväisyystakuu -Lupaavat Miehet!) ja varmasti".
Olipa hassun hauska ja oletko kokeillut? Ei hajua mitä sinulla tapahtuu ja vastasin ap:n viestiin?
2. "Onpa kyllä surkeaa, jos tämä on miehen näkemys parisuhteesta, rakkaudesta ja kumppanuudesta. Ymmärrätkö, että naiset haluavat ihmissuhteen ja tiedätkö mitä ihmissuhteella tarkoitetaan?".
Tajuan, haluan itse naisen joka on paras ystäväni, rakastajani ja kumppani jonka kanssa seikkaillaan yhdessä maailman tuulissa.
3. "Taidat olla aika nuori vielä?"
Olen kyllä yli nelikymppinen, kiitos vai näkemiin?
4. "Jos mies haaveilee läpi elämänsä rokkijulisteista ja suihinotoista (uhaten että lähtee pettämään jos niitä ei saa säännöllisesti), ei ihmekään ettei tuollaiselle löydy läpi elämän kestävää kumppanuutta.".
Ensimmäisenä suhteessa lähti minun juliste seinältä ja minä en ollut se pettävä osapuoli. Haluanko seksiä suhteessa ja vastaus on kyllä, sitä en ikinä kiellä tai peittele. Itse en ikinä pettäisi naista, lopetan kyllä suhteen ensin, mutta taivas kun suihinotto tekee poikaa.
5. "Ja mitäköhän nainen saa tästä seksipalvelijana olosta? Rahaa en kaipaa tienaan itsekin hyvin."
Rakkautta ja orgasmeja minä vain annan. Rahaa minulla ei ole ja "seksipalvelijaa" en kaipaa. Kaipaan vain naista joka tykkää seksistä.
6. "Haluan miehen joka ei muutoinkaan petä vaan jos on ongelmia niistä keskustellaan ja viime kädessä erotaan ennen vieraissa käymistä. Harrastan myös parisuhteessa seksiä silloin kun itsestäni siltä tuntuu enkä miellyttääkseni miestä. Onneksi olen löytänyt miehen joka kunnioittaa rajojani."
Minä kykenen keskusteluun ja en ole ikinä pettänyt, itse asiassa päin vastoin. Enkä halua maata kenenkään kanssa väkisin tai antautuvan haluttomasti, haluan vain seksiä päivittäin ja naisen joka tuntee samoin.
Minä haluan miehenä todellakin syvän ja hyvän parisuhteen jossa keskustellaan. En ikinä pettäisi suhteessa, koska tiedän kuinka paljon se loukkaa ja sattuu. Mutta omaa seksuaalisuuttani minä en häpeä tai tyydy mihinkään vähempään. Jos olen suhteessa kauniiseen naiseen, pahoittelut mutta minua panettaa silloin 24/7. Minä olen takapuolta puristeleva, tisseihin kiinni käyvä ja haaveilen pelkästään sinun kaulasi suutelemisesta.
En oikein tajua miksi minun miehenä pitäisi tyytyä vähempään? Enkä todella tajua naisia jotka haluaa miehestä jotain mitä hän ei ole. Milloin naisten voimaantuminen muuttui miesten haukkumiseksi? Jos minä miehenä kaipaan seksiä 24/7, eikö minulla ole siihen oikeutta? Ei sinun tarvitse minusta pitää ja tee mitä tykkäät. Listaus oli minun ja seison sen takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Jos se kerran on tilastollinen fakta niin näytä tilasto, jonka mukaan syy suurimmalle osalle eroista on vaimon ulkonäkö. Tilastollisesti naiset hakevat useammin avioeroa.
Naiset hakevat avioeroa koska miehet eivät enää välitä heistä ulkonäön mentyä. Tämä näkyy hyvin tässäkin ketjussa. Miehet muuttuvat etäisiksi, vittumaisiksi, itsekkäiksi, heidän "rakkautensa" yksinkertaisesti katoaa kun nainen on tietyn ikäinen eikä enää niin kaunis. Silloin naiset joutuvat ottamaan eron. Siltikään se ei tarkoita että nainen olisi se joka alunperin haluaisi erota, vaan rakkaus loppuu miehen puolelta.
Lue myös miesten vastauksia. Moni on suoraan sanonut eron syyksi että naisen ulkonäkö muuttui. He halusivat nuoremman ja kauniimman jotta voisivat "rakastaa".
Tämä on hyvä kaikkien naisten tiedostaa. Varsinkin nuorten naisten kannattaa miettiä tarkkaan alkaako mihinkään suhteeseen miesten kanssa ja onko miehen "rakkaus" tavoiteltava asia elämässä loppujen lopuksi ollenkaan. Itse olen tullut siihen tulokseen että ei.
Näin se on. Tämä on monelle naiselle vaikea hyväksyä mutta miehen biologia estää miestä rakastamasta yli 35-vuotiaita naisia. Itselle tämä on yksi suurimmista syistä miksi olen päättänyt elää sinkkuna. Vaikka vielä saisin varmasti miehen, miksi käyttää nuoruusvuotensa johonkin niin katoavaan kuin miehen rakkaus? Tätä sietää jokaisen miettiä ennen kuin on liian myöhäistä.
Ei pidä paikkaansa.
Miehen rakkaus loppuu lähinnä silloin, jos seksielämä kuivahtaa totaalisesti kasaan.
Miehet muuttuvat "etäisiksi, vittumaisiksi, itsekkäiksi", jos rakkaudesta, yhteisestä ja sujuvasta elämästä, hyvästä yhteydestä ja ei-seksuaalisesta hellyydestä huolimatta seksielämä muuttuu joko "avaruusseksiksi" (eli kerran kuussa), ja huonoimmillaan loppuu käytännössä kokonaan.
En tarkoita, että kenenkään pitäisi harrastaa seksiä (etenkään yhdyntää) vastentahtoisesti, tai sitä, että suhteen alun jälkeen sitä pitäisi olla joka päivä tai monta kertaa viikossa, mutta ikävä tosiasia on, että moni parisuhde loppuu siihen, että naista ei kiinnosta seksi miehen kanssa muulloin kuin korkeintaan ovulaation aikaan - ja mies kokee tuon tilanteen lähinnä loukkauksena. Siitä alkaa sitten suhteen alamäki, joka jyrkkenee hyvin nopeasti, kun mies ei jaksa enää peittää pettymyksen tunnettaan. Tästä sitten seuraa kaikenlaista epämiellyttävää.
Tämäkin asia saattaisi monessa tapauksessa helpottaa, jos nainen aidosti ja avoimesti kommunikoisi, että halut ovat jäissä, ja pyrkisi tekemään edes jotakin tilanteen parantamiseksi. Tai hyväilisi edes joskus vaikka miestään käsin, jos ei kerta kaikkiaan mikään muu ei luonnistuisi.
Mies poltti moottoripyörällä kumia Polunmäenkatu 46:ssa. Eli siis rikollinen.
Meille tuli avioero ihan puhtaasti siitä syystä, ettei meidän olisi pitänyt alun alkujankaan mennä naimisiin.
Seksi tai sen huonous oli vain indikaattori sille, ettei meillä synkannut muutenkaan yhdessä tekeminen alun kiihkon jälkeen. Toinen ei nyt tässä voi puolustautua omalla näkökulmallaan, mutta minusta toinen oli mielin kielin ulospäin ja minulle taas kaadettiin aina eteen huonot asiat.
15 vuotta kestin, mutta upeaa oli vapautua ja ymmärtää että maailmassa on aivan ihania naisia, jotka arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Uskon että moni muukin jakaa saman tarinan.
M42
En nyt ole tuo jolle vastasit mutta minun exäni ei antanut minun sisusta tai rempata. En olisi hänen apuaan enkä rahojaam tarvinnut kumpaankaan mutta jos sisustin niin tuli itkupotkuraivarit kun pakotan omaa tyyliäni yksipuolisesti ja jos remppasin niin hirveä show kun teen "väärin". Mutta ei sitten halunnut osallistuakaan kumpaan. No erosin ja sisustelen ja remppailen nyt ihan rauhassa yksinäni ja hän asuu rempaamattomassa kodissaan rauhassa, win-win.