Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Heräsin laittamaan lapsille puuroa, ja jälleen kerran löysin miehen sammuneena keittiön pöydän ääreen. Lapset tulivat ihmettelemään, mikä isillä on. Se oli varsin lyhyt lähtölaskenta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin yksi päivä että on paljon helpompaa pitää huolta kahdesta kun kolmesta lapsesta.
On se kyllä erikoista että täällä palstamammat tuntuu koko ajan valitsevan itselleen mieslapsia. Eikö silloin pitäisi katsoa peiliin oman valintansa suhteen? Itse en ole koskaan kelpuuttanut sellaisia jotka eivät itsenäisesti pärjää.
Yleensä se mies elelee sinkkuna, kun ruvetaan yksiin. Mistä sen tietää, mitä hänestä tuo esiin perhe-elämä ja lapsiperhearki.
Minun exällä oli ihan siisti koti kun häneen tutustuin. En voinut mitenkään arvata, että lasten tultua hän jätti koko perheen ja kodin hoitamisen minulle, hänen arki ei muuttunut kuin helpommaksi, kun ei tarvinnut enää edes kaupassa käydä.
Olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista ja sen haluan vielä sanoa, että en missään tapauksessa enää halua miestä vaivoikseni. EHKÄ voisin seurustella, siten että asutaan eri osoitteissa ja asunnot on vähintään usemman kilometrin päässä toisistaan. En rupea passaamaan ja hyysäämään enää ketään, enkä myöskään halua kuulla jatkuvaa ulinaa siitä miten minä haluan elämääni elää.
Mukavaa olisi harrastaa yhdessä, käydä matkoilla ja retkillä, ulkona syömässä ja toki sitää seksiä ja fyysistä läheisyyttä myös kaipaa. Mutta en missään nimessä halua miestä arkeani jakamaan enää ikinä. Olin 22 vuotta naimisissa ja sitten erosimme, kun nuorempikin lapsista oli muuttanut pois kotoa. Samana kesänä ero vireille ja yhteinen asunto myyntiin. Ollaan ihan hyvissä väleissä exän kanssa yhä ei siinä mitään, mutta avioero oli enemmän kuin oikea ratkaisu. Harmittelen vain, ettei aiemmin tullut jo lähdettyä. En mene koskaan enää naimisiin miehen enkä sen puoleen naisenkaan kanssa. Ihmissuhde voisi olla ok mutta ei yhdessä asuminen missään tapauksessa enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Taidat olla aika nuori vielä?
Avioerothan ei johdu siitä, että mies kypsyy ja kyllästyy eikä saa vaatimaansa. Suurin osa eroista johtuu siitä, että nainen haluaa jotain muuta kuin kyseisen miehen. Naiset on jättäjiä, miehet jätettyjä, eikä tilanteeseen vaikuta mitenkään joku "rokki juliste nuoruudesta".
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin yksi päivä että on paljon helpompaa pitää huolta kahdesta kun kolmesta lapsesta.
On se kyllä erikoista että täällä palstamammat tuntuu koko ajan valitsevan itselleen mieslapsia. Eikö silloin pitäisi katsoa peiliin oman valintansa suhteen? Itse en ole koskaan kelpuuttanut sellaisia jotka eivät itsenäisesti pärjää.
Yleensä se mies elelee sinkkuna, kun ruvetaan yksiin. Mistä sen tietää, mitä hänestä tuo esiin perhe-elämä ja lapsiperhearki.
Minun exällä oli ihan siisti koti kun häneen tutustuin. En voinut mitenkään arvata, että lasten tultua hän jätti koko perheen ja kodin hoitamisen minulle, hänen arki ei muuttunut kuin helpommaksi, kun ei tarvinnut enää edes kaupassa käydä.
Sama havainto! Muutin yhteen hyvin siistiltä vaikuttavan miehen kanssa. Totuus selvisi kyllä hyvin äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
No meille on tulossa avioero, koska olen lähdössä tästä liitosta. Syyt:
— Mies ei kommunikoi mistään. Siis ihan oikeasti ei mistään. Pimittää multa asioita järjestelmällisesti alkaen velkomustuomiostaan ja siitä, että meidän perheen yhteiselle Thaimaan matkalle onkin tulossa mukaan hänen serkkupoikansa ja siis ihan samaan asuntoon majoittumaan. Kohteessa sit selviää tääkin asia. Tällaisia vastaavia isompia asioita tapahtuu monta vuodessa.
– Jättää kertomatta, että harrastusryhmä on suunnitellut ja varannut viikonlopun Viroon ja hän on sinne osallistumassa. Kertoo torstaina, kun lähtö on perjantaina klo 13. Tällaisia keskitason pimityksiä tapahtuu kymmeniä vuodessa.
– Unohtaa kertoa, että sai oman alansa palkinnnon. Hän siis "unohtaa" kommunikoida myös hyvät asiat, koska mitäpä niistä vaimolle puhumaan, kun voi kertoa kavereille ja suvulle.
– Vastavuoroisesti ei edellytä minun kertovan mitään. Häntä ei vaan kiinnosta edes isot, koko perheen arkeen merkittävästi vaikuttavat asiat.. Joka kerta kun hänelle puhuu, joutuu toistamaan saman asian ainakin kahdesti ja sanoa kuuluvalla äänellä "kuuletko sä".
Paljon olen anteeksi antanut, mm. sen että sotki omat raha-asiansa ja tuhlasi äitinsä perinnön vuodessa ihan vaan turhuuteen ja lähenteli parasta ystävääni.
Olen väsynyt siihen, että jaan elämäni tuollaisen zombien kanssa. Töitten ja ruoan jälkeen hän menee iltaunille ja herää joskus kasin jälkeen. Täysin poissaoleva ja kännykäänsä syventynyt loppuillan. Ei harrasta MITÄÄN, ei kiinnostu MISTÄÄN. Jos vessan ovi hajoaa, se on rikki siihen asti kunnes minä sen korjaan. Hän on täysin ymmärtämätön ja tietämätön ympäristöstään, eikä piittaa mistään. Olen ollut niin huolissani tuosta aloitekyvyttömyydestä, että olen passittanut hänet täydellisiin muistitesteihin, mutta muistissa ei ole vikaa. Hänellä ei myöskään ole masennusta tai muuta sairautta. Työnsä hoitaa erinomaisesti.
Luultavasti hänellä on jokin neurokirjon poikkeavuus ja traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, sillä hän on aivan eri ihminen töissä ollessaan ja ystäviensä ja sukulaistensa kesken. Äänikin on erilainen ja ilmeet. Kotona vetäytyy täysin kuoreensa, eikä sen läpi pääse kukaan läheinen. Hänellä itsellään ei myöskään ole kiinnostusta minua tai lapsia kohtaan, ei koskaan kysele miten meidän päivä meni. Tai jos joskus – enää hyvin harvoin - aloitan jonkin pienen ja mitättömän keskustelun mistä tahansa aiheesta, hän tuijottaa puhelintaan ja sanoo joo. En oikeasti muista, koska oltaisiin keskustelu vähän enemmän. Ehkä 7 vuotta sitten? Suhteen alussa hän ei ollut ihan tällainen, osittain oli joo, mutta tyhmänä ajattelin, että aikaa myöten kasvamme enemmän yhteen. Hän ei halua erota ja vakuuttaa rakkauttaan koko ajan.
On tosi ikävää, että hän on noin pahasti dissosioitunut ihminen, mutta avioliittoon hänestä ei vaan ole. Voisin ajatella, että hän kykenisi olemaan vuorovaikutteisempi suhteessa, jossa ei asuta yhdessä vaan tavataan suht harvoin, vaikka viikonloppuisin. Toivon hänelle tällaista suhdetta tulevaisuudessa, kun taas itse kaipaan nimenomaan kumppanuutta ja vuorovaikutteisuutta omassa tulevaisuuden ihmissuhteessani.
Ihan oikean ratkaisun olet tekemässä kertomasi perusteella. Ansaitset kumppanin joka arvostaa sinua. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Taidat olla aika nuori vielä?
Avioerothan ei johdu siitä, että mies kypsyy ja kyllästyy eikä saa vaatimaansa. Suurin osa eroista johtuu siitä, että nainen haluaa jotain muuta kuin kyseisen miehen. Naiset on jättäjiä, miehet jätettyjä, eikä tilanteeseen vaikuta mitenkään joku "rokki juliste nuoruudesta".
Jos mies haaveilee läpi elämänsä rokkijulisteista ja suihinotoista (uhaten että lähtee pettämään jos niitä ei saa säännöllisesti), ei ihmekään ettei tuollaiselle löydy läpi elämän kestävää kumppanuutta. Ihminen kun kypsyy, kasvaa, viisastuu, rauhoittuu ja oppii arvostamaan muitakin asioita iän karttuessa. Usein erot taitavat johtua juuri siitä, että mies haluaa pysyä samanlaisena tai jopa taantuu teinivuosilleen, kun nainen rauhoittuu ja järkevöityy iän myötä. Jos ei tapahdu yhteistä kasvua, ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Jos se kerran on tilastollinen fakta niin näytä tilasto, jonka mukaan syy suurimmalle osalle eroista on vaimon ulkonäkö. Tilastollisesti naiset hakevat useammin avioeroa.
häpinaaiztuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meille on tulossa avioero, koska olen lähdössä tästä liitosta. Syyt:
— Mies ei kommunikoi mistään. Siis ihan oikeasti ei mistään. Pimittää multa asioita järjestelmällisesti alkaen velkomustuomiostaan ja siitä, että meidän perheen yhteiselle Thaimaan matkalle onkin tulossa mukaan hänen serkkupoikansa ja siis ihan samaan asuntoon majoittumaan. Kohteessa sit selviää tääkin asia. Tällaisia vastaavia isompia asioita tapahtuu monta vuodessa.
– Jättää kertomatta, että harrastusryhmä on suunnitellut ja varannut viikonlopun Viroon ja hän on sinne osallistumassa. Kertoo torstaina, kun lähtö on perjantaina klo 13. Tällaisia keskitason pimityksiä tapahtuu kymmeniä vuodessa.
– Unohtaa kertoa, että sai oman alansa palkinnnon. Hän siis "unohtaa" kommunikoida myös hyvät asiat, koska mitäpä niistä vaimolle puhumaan, kun voi kertoa kavereille ja suvulle.
– Vastavuoroisesti ei edellytä minun kertovan mitään. Häntä ei vaan kiinnosta edes isot, koko perheen arkeen merkittävästi vaikuttavat asiat.. Joka kerta kun hänelle puhuu, joutuu toistamaan saman asian ainakin kahdesti ja sanoa kuuluvalla äänellä "kuuletko sä".
Paljon olen anteeksi antanut, mm. sen että sotki omat raha-asiansa ja tuhlasi äitinsä perinnön vuodessa ihan vaan turhuuteen ja lähenteli parasta ystävääni.
Olen väsynyt siihen, että jaan elämäni tuollaisen zombien kanssa. Töitten ja ruoan jälkeen hän menee iltaunille ja herää joskus kasin jälkeen. Täysin poissaoleva ja kännykäänsä syventynyt loppuillan. Ei harrasta MITÄÄN, ei kiinnostu MISTÄÄN. Jos vessan ovi hajoaa, se on rikki siihen asti kunnes minä sen korjaan. Hän on täysin ymmärtämätön ja tietämätön ympäristöstään, eikä piittaa mistään. Olen ollut niin huolissani tuosta aloitekyvyttömyydestä, että olen passittanut hänet täydellisiin muistitesteihin, mutta muistissa ei ole vikaa. Hänellä ei myöskään ole masennusta tai muuta sairautta. Työnsä hoitaa erinomaisesti.
Luultavasti hänellä on jokin neurokirjon poikkeavuus ja traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, sillä hän on aivan eri ihminen töissä ollessaan ja ystäviensä ja sukulaistensa kesken. Äänikin on erilainen ja ilmeet. Kotona vetäytyy täysin kuoreensa, eikä sen läpi pääse kukaan läheinen. Hänellä itsellään ei myöskään ole kiinnostusta minua tai lapsia kohtaan, ei koskaan kysele miten meidän päivä meni. Tai jos joskus – enää hyvin harvoin - aloitan jonkin pienen ja mitättömän keskustelun mistä tahansa aiheesta, hän tuijottaa puhelintaan ja sanoo joo. En oikeasti muista, koska oltaisiin keskustelu vähän enemmän. Ehkä 7 vuotta sitten? Suhteen alussa hän ei ollut ihan tällainen, osittain oli joo, mutta tyhmänä ajattelin, että aikaa myöten kasvamme enemmän yhteen. Hän ei halua erota ja vakuuttaa rakkauttaan koko ajan.
On tosi ikävää, että hän on noin pahasti dissosioitunut ihminen, mutta avioliittoon hänestä ei vaan ole. Voisin ajatella, että hän kykenisi olemaan vuorovaikutteisempi suhteessa, jossa ei asuta yhdessä vaan tavataan suht harvoin, vaikka viikonloppuisin. Toivon hänelle tällaista suhdetta tulevaisuudessa, kun taas itse kaipaan nimenomaan kumppanuutta ja vuorovaikutteisuutta omassa tulevaisuuden ihmissuhteessani.
Todellakin! Nainen, panosta omaan tulevaisuuteesi ja ihmissuhteeseesi. Näillä ohjeilla, onnistuu (Tyytyväisyystakuu -Lupaavat Miehet!) ja varmasti:
(Ohje naislukijalle) - Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Todellakin, nainen! (Onko miehet todella vaativia ja hankalia)?
Ja mitäköhän nainen saa tästä seksipalvelijana olosta? Rahaa en kaipaa tienaan itsekin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Haluan miehen joka ei muutoinkaan petä vaan jos on ongelmia niistä keskustellaan ja viime kädessä erotaan ennen vieraissa käymistä. Harrastan myös parisuhteessa seksiä silloin kun itsestäni siltä tuntuu enkä miellyttääkseni miestä. Onneksi olen löytänyt miehen joka kunnioittaa rajojani.
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
M60?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli ero, koska olin tein alunaljujaan virheen, ja menin naimisiin.
Mies petti ja jätti mua muutaman kerran jo seurusteluvaiheessa. Oltiin alle 20 v., alettiin olla yhdessä. Aina otin sen takaisin - ensimmäinen ja viimeinen virhe.
Oltiin yhdessä lähes 20 vuotta, kun selvisi, että äijällä oli taas uusi kuvio. Siinä vaiheessa odotin jälleen meidän lasta - oli yksi lapsi ja neljä keskenmenoa takana. Vuosia olin kuunnellut, kuinka äijä kuolisi pian, kun oli niin paljon sukurasitteita. Sokeutuisi. Muuttuisi liikuntakyvyttömäksi. Pakko oli saada elää omaa elämää. Ei voinut enää sitoutua perheeseen, että ehtii elää ennen kuolemaa. Tässä vaiheessa ikää noin 40 v.
Jätti sitten mut, kun olin 6 kk raskaana. Yllättäen - duunipaikassa oli uusi daami, joka sekin teki eroa...
Jätti - mutta en myöskään suostunut mihinkään kompromisseihin. Enkä todellakaan, että olisi muuttanut takaisin. Ja sehän se vasta suututti - kerrankin minä jätin vastavuoroisesti hänet.
Siitä lähtien elämä onkin ollut piinaa, koska äijä kertoi kaikille, että minä raskaushormooneissani heitin hänet pihalle. Hän olisi vain halunnut perhe-elämää, mutta kummasti pakkasi tavaransa ja lähti. Tämän jälkeenkin olen ollut kaikin tavoin sekaisin.
Sekaisin olin, kun kaiken huonon kohtelun, jolla hän kohteli minua ja lapsia. Järkipäätös oli se, että en enää päästänyt häntä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me erosimme kymmenen vuoden suhteen jälkeen koska mies olisi halunnut lapsia.
Itse en ole koskaan halunnut ja tein sen selväksi jo 17-vuotiaana kun tapasimme. Mies esitti avioliittoon asti olevansa samaa mieltä, mutta sitten alkoi painostus. Jossain vaiheessa myönsi, että on aina nähnyt itsensä perinteisen ydinperheen isänä, kaksi tai kolme lasta. Oli kuulema aina ajatellut mieleni muuttuvan ja sitten järkyttyi kun se ei muuttunutkaan. Avioliiton viimeiset kaksi vuotta olivat pahimmat. Mies oli onneton ja tyytymätön kaikkeen, pilasin hänen unelmansa ja hänen elämänsä. Hän ehdotti "kompromissia" että synnyttäisin hänelle yhden lapsen, ja hän olisi valmis hylkäämään uransa ja jäämään koti-isäksi heti kun vauva on rinnalta vieroitettu. Olin kuulema kohtuuton kun pidin pääni siitä että en halua koskaan kokea raskautta, synnytystä tai lapsiperhe-elämää. En edes sen yhden lapsen verran.
Erotessani sain haukut että olen vienyt hänen elämänsä parhaat vuodet ja mahdollisuuden perheeseen.
Miten kukaan lähtee nuorena pitkäaikaiseen parisuhteeseen oletuksella että voi muuttaa toista? Tuossa tapauksessa vieläpä asiassa joka on ei ole sellainen missä kompromisseja voisi tehdä.
Todella, todella moni mies kuitenkin on tehnyt tuon nimenomaisen kompromissin, eli suostunut vaimon lapsivaatimuksiin, vaikka itse ei lasta haluaisi.
-eri
Ensinnäkin, miksi?
Toiseksi, on se nyt kuitenkin hieman eri asia olla raskaana ja synnyttää, kuin olla vaan pistämässä lasta alulle. Eli, kyllä mä ymmärrän hyvinkin haluttomuuden tehdä kompromissia tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viimeisen venemmän tai vähemmän lähdössä. Koko suhde menee aalloilla. Välillä hyvin, välillä ollaan pohjamudissa. Syitä miksi olen jo selannut välillä asuntoja.
- Lasten syntymän jälkeen mies ei ymmärtänyt väsymystäni vauvan ja sektiohaavan kanssa. Moitti mm. asunnon siivottomuutta töistä tullessaan vaikka hoidettavana oli vauva ja taapero.
- Ei anna sisustaa. Kaikesta pitäisi päättää yhdessä. Harmi vain että se hänen aikansa edes miettiä mitä haluaisi asuntoon, on olematon. Sama ikivanha ja osin rikkinäinen tv taso esim. ollut varmana yli 10v...
- Ylipäätään mitään mitä pyydän tekemään ei voi tehdä. Hän tekee kun haluaa (sitten joskus, ehkä).
- vihjailu syömisestä ja liikkumisesta
- Mitään ei hänen kanssaan voi suunnitella. Kesälomasuunnitelmat tehdään kun kesäloma alkaa.
- On haukkunut useamman kerran sekopääksi jos menetän malttini. Äänen korottaminen on se pahin juttu.
- Jos loukkaannun hänen sanoistaan, hän saa sen käännettyä niin taitavasti minun omaksi syykseni etten pysy edes perässä (vaikea selittää).
-Ei välitä miltä talon piha näyttää ulkopuolisille. Siivosin pihaa yksin viime kesän.
- Ei siivoa koskaan autoa sisältä.
- Ei tee talon sisätiloja loppuun vaikka olen pyytänyt monet kerrat (esim. keittiön kaakelit seinästä puuttuu). Erään asian korjasi vasta kun sanoin sen hänen äidilleen ääneen kyläillessä, tätä ennen olin pyytänyt sitä valehtelematta 50 krt)
Tässä on nyt osa syistä. On niitä muitakin mutta nämä ensimmäisinä tulevat mieleen.
Vimeinen kohta jäi ihmetyttämään. Miksi ihmeessä aina miehen pitäisi remontoida?
Muutenkin kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei saa mitään aikaiseksi ja syyttelette vaan toisianne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosimme exän kanssa, koska rakastuin toiseen niin kiihkeän tulisen palavasti, että avioliiton jatkuminen ei ollut enää mitenkään mahdollista. Maksan hintaa siitä vielä nytkin ja tunnen syyllisyyttä lapseni ongelmista.
Pelkään tunteitani nykyään
Hei, sama täällä. Enkä edes saanut sitä johon rakastuin. Tosin tiesin jo erotessa etten tule saamaan.
Ja silti pilasit lastesi elämän eroamalla? Olet kyllä harvinaisen typerä jopa av-mammaksi.
Meille kävi just noin. Mentiin yksiin päälle kolmikymppisenä, se vain tuntui jotenkin sopivalta. Toisen lapsen jälkeen läheisyys alkoi vähetä ja loppui sitten aikanaan kokonaan. Lasten vuoksi sinnittelin kotona puutteessa. Kun kerran tuli tilaisuus hypätä toiseen sänkyyn, se oli menoa. Tämä toinen nainen oli itse eronnut samankaltaisessa tilanteessa. Häneltä sain rohkeutta tehdä samoin. Nyt naimisissa kohta 5 vuotta ja tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-mies löysi uuden naisen 52-vuotiaana, silleen perinteisesti itseään puolet nuoremman. Otti ja lähti, olivat salaa olleet kimpassa jo muutaman vuoden. Yhteistä liittoa oli takana silloin 24 vuotta. Erosta ilmoitti tekstiviestillä ja laittoi perään lakimiehen yhteystiedot. Yhteisen sijoitustilin oli putsannut pohjia myöten ja oman puolikkaansa asunnosta antanut vakuudeksi uuteen asuntolainaan uuden vaimonsa kanssa. Noita on nyt kohta 4 vuotta lakituvassa selvitelty ja tappiolle jään varmaankin minä, sen verran hyvin oli ex juristinsa kanssa asiat pohjustanut ja mulla on terveys romahtanut enkä jaksa enää tuota showta. Mitä pitempään se jatkuu sitä kauemmin mun elämässä pysyy väkeä, jota en siellä kaipaa, ja sitä huonompaan kuntoon menen.
Hu huh huh huh. Järkky tarina.
Tällä aina kirjoitellaan, ettei mies saa nuorempaa.
Asia ei päde ollenkaan kaikkiin, osa saa. Hirmuisesti merkitsee se, kuinka hyvässä kunnossa mies ja asiat ovat. Kyllä naisetkin osaavat laskea, jos tuossa 26 vuoden iässä, ei tarvi alkaa keksimään juu pyörää uudelleen. Vaan pääsee nauttimaan myös miehen taloudellisista hedelmistä, niin kyllä se elämää helpottaa.
Samoin mieskin kyllä nuortuu, helposti, testosteroni ja endorfiini tasot nousee, ja lenkit ja kuntoilu tms alkaa maistumaan, kunhan nainenkin on edes jossainmäärin kuntoilija.
Parhaimmillaan nuoreen naiseen vaihtaminen, merkitsee uutta elämää. Mahdollisuutta lisääntyä, elää vitaalisesti. Nauttia elämästä. Tälläkin on iso arvo. Eikä tämä tarkoita sitä, että eroa pitäisi tehdä, mitenkään dramaattisesti, vaan hyvät välit, ja hyvät käytännöt, pitäisi pitää exään, kaikkiin osapuoliin.
Toiveajattelua.
Miesten ihanne kuvitelma ; vaihtaa vaimon puolta nuorempaan ja kaikki menee hienosti ja kaikki tyytyväisiä ja onnellisia. Totuus lähes aina ihan muuta. Aina sähläystä ja riitaa, lapset valikoi puoliaan, suku jakautuu kahtia, jatkuvaa känää rahasta, selän takana puhumisia, syyttelyitä ja ystävien menettämistä. Taloudellista taakkaa ja yllätys yllätys: miehen omituista mustasukkaisuutta, tämäkin on nähty. Ex- vaimo ei olisi saanut ottaa uutta miestä, kauhea raivo ja uhkailu kun vaimo kelpasikin toiselle miehelle, eikö se edes lapsia ajatellut kun otti uuden miehen!
Ja sitten vielä uuden puolison vaatimukset, jotka ei olekaan samaa vaatimatonta tasoa kuin exän.
Ja taas pienet lapset siinä vänkäämässä ja valvottamassa vanhenevaa miestä. Lastenhoito järjestelyjä ja kuluja, joista oli jo kerran eroon päässyt, ei muuta kuin ala alusta ja nyt ne ei enää ole pelkästään vaimon huolena niin kuin exän aikana. Nuoret naiset on vaatimuksissaan jo ihan eri tasolla.
Siinähän jäät kotiin hoitamaan pikkulapsia, kun vaimo lähtee työpaikkansa pikkujouluihin ja muihin pippaloihinsa. Papparainen olkoon kotona.
Pappahan on vitaalinen, ainakin omasta mielestään.Tämä, ja päälle vielä lonkkaleikkaukset, polvitekonivelet, eturauhasongelmat, virtsaamisongelmat, ei seiso kun napeilla, muisti pätkii, kuulo ja näkö huononee siinä sitä on urakkaa nuoremmalle naiselle!
Eturauhassyöpä.
Tai ilman naista. Se pätee toisinkin päin. Minä en miehenä osannut enää tehdä mitään oikein joten laitoin eukon kävelemään. Nyt olen löytänyt kumppanin jonka mielestä taas osaan asiat ainakin riittävän hyvin jotta yhteiselomme onnistuu.