Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioeropiikki keski-iässä ei johdu tilastollisesti siitä, että naiset menettää, jotain, mitä miehet haluaa, koska eroista 70% on vaimon hakemia. Naiset ovat seksielämänsä huipulla ja miehet hiipuvat ja osalla taidot puuttuu.
Näin! Jos naiselta jäi ns.k*llikaruselli kokematta nuorena, niin viimeistää keski-iässä voimaannutaan ja jaetaan tu$$ua ihan urakalla.
Aika monilla näin. Eikä siinä ole mitään vikaa, päin vastoin.
Kuka nyt aseksuaalin velttomunan kanssa jaksaa loppuelämäänsä viettää, kun vaihtoehtona on kokeilla ja kokea vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioeropiikki keski-iässä ei johdu tilastollisesti siitä, että naiset menettää, jotain, mitä miehet haluaa, koska eroista 70% on vaimon hakemia. Naiset ovat seksielämänsä huipulla ja miehet hiipuvat ja osalla taidot puuttuu.
Näin! Jos naiselta jäi ns.k*llikaruselli kokematta nuorena, niin viimeistää keski-iässä voimaannutaan ja jaetaan tu$$ua ihan urakalla.
Aika monilla näin. Eikä siinä ole mitään vikaa, päin vastoin.
Kuka nyt aseksuaalin velttomunan kanssa jaksaa loppuelämäänsä viettää, kun vaihtoehtona on kokeilla ja kokea vaikka mitä.
Eikä tarvitse edes olla aseksuaali. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Miesten kannattaa muistaa että avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus
No,ko akka ei sanonu pahast ko hää sano jot hyväst.Mää sie ittää mie mään läntee.
Erosin 35-vuotiaana reilun 10 vuoden avioliitosta. Suurin ongelma meillä oli seksuaalisuus, joka ei kerta kaikkiaan kohdannut. Muutakin oli, mm. vaimon ulkonäkö muuttui huonompaan suuntaan ja riitely meillä ei toiminut. Yritimme jonkin verran tehdä asialle ja kävimme mm. pariterapiaa hetken. Rakkaus kuitenkin hiipui pois, eikä yhdessä jatkamiseen ollut syytä.
Tätä lukiessa ymmärtää kyllä hyvin, että miksi ihmiset eroaa. Ne eroaa siksi, kun kumpikin osapuoli on jäänyt teinin tasolle ulosannissaan, sekä tunteiden käsittelyssä. Ja siksi, kun ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että millään muulla kuin omilla odotuksilla, toiveilla, ja kuvitelmilla ei ole mitään väliä. Ja siksi, kun ihmiset eivät osaa puhua toisilleen rakentavasti. Ainoastaan toisia syytellen, ilman että näkevät itsessään mitään vikaa. Sillä sitten pilataan ensin toisten elämä, lapset mukaan lukien. Sitten tajutaan, että se oma elämäkin on totaalisen piloilla, vaikka yritetäänkin esittää itselleen, ja etenkin muille, että elämä on tosi upeaa ja hienoa. Oikeasti kuitenkin sisimmässään tietää, että kaikki on pielessä. Lopulta sitten nilkutetaan kohti katkeraa, kyynistä, ja surullista vanhuutta, ilman että elämässä on yhtään ihmistä kuka oikeasti välittäisi. Ehkä se on jopa ansaittu lopputulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erottiin, kun toinen lapsi syntyi. Eli meillä oli vauva ja 3v esikoinen. Mies ei jotenkin ollutkaan "perheihminen". Oltiin naimisissa ja yhdessä yht. 15 vuotta. Mulle tilanne tuli täysin puskista ja meinasin saada hermoromahduksen. Mies lähti välittömästi ilmoituksensa jälkeen 200km päähän toiseen kaupunkiin asumaan kaverilleen. Kävi katsomassa lapsia seuraavan kerran monen kuukauden kuluttua. Onneksi mulla oli hyvät tukiverkot ja mun sisko päasiassa hoiti lapsia ekat 6kk, että pääsin jaloilleni. Ehkä oma reaktio olisi ollut aivan toinen, jos olisi ollut jotain ennusmerkkejä ilmassa. Huumori, seksi, hellyys, kumppanuus, kaikki toimi siihen viimeiseen iltaan asti kuten aina ennenkin. Ehkä olin itse aika uupunut koliikkuvauvan vuoksi, mutta ei kai kukaan nyt jumaliste liittoa pistä pakettiin, jos vaimo on muutaman kk väsynyt vastasyntyneen kanssa. Tai mistäs sitä tietää. Luulin tuntevani miehen.
Toisen kerran erosin 6v liitosta, kun mies halusi jatkuvasti näyttää, kuinka hän kelpaa kaikille muillekin naisille. Valehteli seläntakana vaikka ja mitä. Lisäksi marisi kaikesta mahdollisesta, ei siivonnut jälkiään eikä oikein jaksanut lasten ääniäkään, ei koskaan kiittänyt ruuasta ja pyykitkin viikkasin väärin. Itsellä mielenkiinto vaan loppui ja keskityin lapsiin ja lopulta huomasin, että mullahan on oikein kivaa vaan itekseni lasten kanssa ja kyllä helpotti, kun mariseva mieslapsi siirtyi asumaan omaan asuntoonsa.
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Siksi en tänne varmastikin kirjoittavat ne kenelle on tehty todella karuja tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Omaa k*sipäisyyttään ei pääse pakoon mutta kumppanin k*sipäisyyttä pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele ensin tuntemaan itsesi ja ne asiat jotka on pakko toimia jotta suhde toimisi sulle. Jos tykkäät puhua tunteista , harrastaa intohimoista seksiä ja tehdä yhteisiä suunnitelmia, älä ota kumppania joka ei halua/kykene niihin. Ihminen ei muutu. Joku kirjoitti aikaisemmin että kumppanin pitää olla paras ystäväsi. Pitkässä liitossa tulee kumppanista ilmi uusia asioita joista et pidä mutta jos nuo sinulle tärkeimmät toimii niin pikkuasiat voi sopia. Älä valitse kumppania, joka haluaa vaan puolison eikä nimenomaan sinua. Ole oma aito itsesi aina, älä mukaudu liikaa toisen odotuksiin. Silloin se jää joka oikeasti tykkää sinusta eikä siitä mitä näytät ulospäin.
löysin työpaikalta uuden onnen, joten oli pakko ottaa ero. Luulen, että ex-vaimokin on onnellinen yksin, koska ei näiden vuosien jälkeenkään ole ottanut uutta miestä. Win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Kas kun se on yleensä niin, että se vika löytyy toisesta. Ja tänne kirjoittaa vain se osapuoli, joka eron otti, koska toinen oli sellainen kuin oli.
Syyttääkö joku minua sitten siitä, kun mies alkoholisoitui ja tilanne mani hänen puoleltaan väkivaltaiseksi? Onko jollain kanttia syyttää sitä osapuolta, joka sitten lähti liitosta, joka ei enää millään lailla ollut pelastettavissa. En voinut rakastaa miestä, joka oli niin älytön käyttäytymisessään.
Anoppihan tietysti viljeli niitä iäisiä käsityksiään siitä, että ei ole yhden syy jos kaksi tappelee. No meillä ei itse asiassa edes tapeltu. En minä rupea humalassa hulluna heiluvan kanssa tappelemaan. Minä väistyn.
Vaikka kuinka etsin syytä itsestäni miehen juomiseen, en sitä löydä. Hän oli kohtuullisen raitis kun avioiduimme. Lapsen syntymän jälkeinen vuosi oli varmaan elämämme onnellisin. Mutta sitten hänelle alkoi tulla niitä juomisjuttuja. Ja kauhean nopeasti hän alkoholisoitui. Yritin tietysti häntä ohjata toiseen suuntaan, mutta sehän ei keneltäkään onnistu. Ja pakolla ei ketään raitisteta. Minun oli väistyttävä ja annettava hänen juoda itsensä hengiltä. Sen hän siis myöhemmin teki.
Löysi siinä välissä ensin jonkun naisenkin, jonka kanssa kuulemma meni paremmin ja oli väiin jopa selvinpäinkin, okei. Kauaa se ei kestänyt. Sekin nainen lähti.
Mikähän mahdollisesti olisi tämän minun exäni selitys siihen, miksi avioero tuli, jos hän nyt voisi sieltä rajan takaa tänne kirjoittaa? Oli hän jollekin kaverilleen kuulemma sanonut, että viinan takia vaimo lähti. Tiesi siis hyvin syyn itsekin, mutta nämä alkoholistithan on mestareita keksimään syitä juomiselleen ja yleensä syy on aina jossain toisessa ihmisessä, lähinnä siinä puolisossa.
Nyt minulla on ollut hyvä mies jo kauan ja ei ole hänelle tullut tarvetta vastaavaan.
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa ymmärtää kyllä hyvin, että miksi ihmiset eroaa. Ne eroaa siksi, kun kumpikin osapuoli on jäänyt teinin tasolle ulosannissaan, sekä tunteiden käsittelyssä. Ja siksi, kun ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että millään muulla kuin omilla odotuksilla, toiveilla, ja kuvitelmilla ei ole mitään väliä. Ja siksi, kun ihmiset eivät osaa puhua toisilleen rakentavasti. Ainoastaan toisia syytellen, ilman että näkevät itsessään mitään vikaa. Sillä sitten pilataan ensin toisten elämä, lapset mukaan lukien. Sitten tajutaan, että se oma elämäkin on totaalisen piloilla, vaikka yritetäänkin esittää itselleen, ja etenkin muille, että elämä on tosi upeaa ja hienoa. Oikeasti kuitenkin sisimmässään tietää, että kaikki on pielessä. Lopulta sitten nilkutetaan kohti katkeraa, kyynistä, ja surullista vanhuutta, ilman että elämässä on yhtään ihmistä kuka oikeasti välittäisi. Ehkä se on jopa ansaittu lopputulos?
Se on aina niin hyvä lähteä syyttämään molempia osapuolia. On myös tapauksia jossa syy on selvästi siinä toisessa.
Otetaan esimerkki. Suhteen toinen osapuoli on koko suhteen ajan piilotellut tietoisen valheellisesti omia tunteitaan ja tarpeitaan todennäköisimmin hylkäämisen pelossa ja lapsuuden traumojensa vuoksi.
Sitten vuosien ja jopa vuosikymmenten kuluttua tällä valehtelijalla pää ei enää kestä ja hän lähtee pettämällä lennosta suoraan uuteen suhteeseen. Päälle vielä tietenkin julkisesti haukkuu taakse jäänyttä elämäänsä. Ei ihme että ihmiset täälläkin arvostelevat kriittisesti tuollaisia ihmiskuoria.
Vaimo ilmoitti 15 vuoden liiton jälkeen haluavansa jotain muuta. Ei riittänyt että toin leivän pöytään, hoidin kodin ja lapset, remontoin talon, vein matkoille ja huvituksiin jne. Vaimo sai rauhassa harrastaa ja viettää aikaa ystäviensä kanssa. Mikään ei koskaan riittänyt, aina vaan pelkkää valittamista.
Jälkeenpäin ajateltuna hyvä että lähti, hyvin ollaan pärjätty lasten kanssa ja elämä on aika paljon helpompaa kun kaikkeen tyytymätön narisija poistui kuvioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Ei tuota ajtella vaan tunnetaan.
Ajattelithan sinäkin, kun sen vielä tänne kirjoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Surullista, jos sinua ei ole yksikään mies rakastanut muun kuin ilmaisen seksin vuoksi.
121212 kirjoitti:
Tyypillisin syy avioeroon on se, että ruuhkavuodet loppuvat.
Nykyinen kuvio menee siten että naiset "juoksevat juoksunsa" tai sinkkuilevat parikymppisinä. Tämä voi tarkoittaa lyhytaikaisia seurustelusuhteita suosittujen poikien kanssa, kun nämä haluavat kokeilla useita naisia. Tyypillisesti nainen miellyttää suosittua poikaa kaikin keinoin, ja tämä nauttii leppoisasta nuoruudesta, vaihtaen tyttöystävää jatkuvasti.
Kolmekymppisenä iskee perhekuume. Halutaan lapsia, häät ja asunto. Sitten alkavat luotettavat tavismiehet kiinnostamaan. Lapseton seurusteluvaihe jätetään mahdollisimman lyhyeksi, pikapikaa alttarille ja lapsia. Alun ihastuminen ja molempien soidinmenovaihe kantaa tämän ajan yli.
Ruuhkavuosien aikana yhteistä aikaa ei juuri ole. Työ ja lapset vievät ajan.
Kun lapset kasvavat isommiksi, yhteistä aikaa vihdoinkin on. Ja silloin selviää totuus. Nainen ei koskaan miestä rakastanutkaan, vaan ajatusta lapsista/häistä/asunnosta, jne. Elämäpaketista joka osa mies oli. Nyt kun pitäisikin ollajuuri tämän miehen kanssa vailla tavoitteita, vain siksi koska koska halutaan olla juuri tämän miehen kanssa, alkaakin seuraava elämänvaihe. "Eläminen itselle". Ja mies saa lähteä. On aika mennä Tinderiin ja katsoa olisiko siellä jänskempiä miehiä.
1. Juoksut
2. Vakiintuminen
3. MenotNaisen elämänvaiheet.
Ei vaan päihteet on ylivoimaisesti suurin syy, miksi naiset ottavat eron.
Palstaennustaja vauhdissa?