Miksi teille tuli avioero?

Meillä ei ollut paljonkaan yhteistä aikaa alun ihastusvaiheen jälkeen. Mulla tunneyhteys katkesi vähitellen, kun sitä oli vaikea pitää yllä yksipuolisesti.

Jos mieheltä kysyttäisiin, niin syynä olisi mun riidanhaastaminen. Riitoja ajan vähäisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42203 kirjoitti:

Olen kolmatta kertaa naimisissa. Ensimmäinen oli nuoruuden biletykseen kuuluva suhde, olin vielä kouluttamaton ja toisen kanssa asuminen ja oleminen tuntui mm taloudellisesti turvalliselta. Seuraavan aviomiehen kanssa vietin vuoden maailmanympärysmatkalla ja ikä oli sopiva perheen perustamiseen. Opiskelin korkeakoulututkinnonja kiinnostuin uran luomisesta. Opiskelin vielä toisenkin tutkinnon ja hankin kansainvälisen uran. Mies pysyi entisellään, joten meillä ei ollut enää yhteisiä haaveita ja erosimme. Nykyisen kanssa olen ollut kauan, meillä on samankaltaiset urat, paljon yhteistä tekemistä ja yhteisiä haaveita. Yhteinen lapsikin. Nykyinen miehenikin on eronnut ex-vaimosta samoista syistä: ihminen vain muuttuu kasvaessa ja tavoitteiden vaihtuessa. Sellaista se on. En tiedä yhtään mitä aviomies ykköselle on tapahtunut, jotenkin itsestäni tuntuu että avioliittoa ei olisi koskaan edes oikeasti tapahtunut. Olin nuori, hölmö ja vailla sivistystä tuolloin.

Tämä kuullostaa ihan normaalilta naisen kehityspolulta. Mies vaihtuu aina, kun on itse saavuttanut jotain millä tuntee itsensä paremmaksi kuin nykyinen mies. Itse olen saa mut kaksi kertaa lemput naiselta saman kehityksen takia. Huvittavinta on se että minä sain lopulta tämän kansainvälisen uran ja kaiken eikä näistä naisista kumpikaan. Saivat pelkkää parisuhdedraamaa ja ongelmia.

Kasvu kuuluu elämään. Harva papparainen on samanlainen mitä parikymppisenä.

Niin. Mutta kysyä sopii vaatiiko se kasvu eri puolisoiden käyttämistä hyväksi sen kasvun varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?

Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.

Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.

Tuo agrumentti kyllä se on molempien syy on kovassa käytössä erityisesti sarjasuhtelijoilla jotka pettävät suhteissaan. He suuttuvat aina jos keskustelu meneekin siihen että syy olisikin heidän.

Tähän kommenttiin ei oikeastaan tarvikaan sanoa mitään. Todistaa aiemman pointin melko hyvin. Toki voi kysyä, että miksi menee sitten aloittamaan suhteen sarjasuhteilijan kanssa?

Hinkkasin itseäni pari vuotta naapurin parikymmentä vuotta nuoremman sinkkuadoniksen tolppaan. Jäin lopulta kiinni. Ukko ei tykönnyt ja erohan siitä tuli. Sittemmin on pillulla ollut käyttöä lähes joka viikonloppu. Jäin koukkuun. N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?

Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.

Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.

Olen eri, mutta joskus ne toisen virheet on niin suuria että peittää kaiken muun alleen. Miten etsit itsestäsi syitä sille, että toinen mättää turpaan? Alkoholisoituu? Laiminlyö lapsia?

Meillä ero johtui viime kädessä siitä, että minä lakkasin rakastamasta enkä enää halunnut puolison kosketusta tai läheisyyttä. Mutta taustalla oli aiempi väkivalta ja ylilyönnit alkoholin kanssa. Ilman niitä olisin varmaan yrittänyt löytää tunteita parisuhdeterapiassa takaisin. Ilman niitä rakkaus ei olisi ehkä kuollutkaan. En kertakaikkiaan osaa syyttää itseäni erosta, vaikka minä sen päätöksen teinkin.

Onko joku väittänyt, että tossa tilanteessa pitäisi etsiä syitä itsestä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut paljonkaan yhteistä aikaa alun ihastusvaiheen jälkeen. Mulla tunneyhteys katkesi vähitellen, kun sitä oli vaikea pitää yllä yksipuolisesti.

Jos mieheltä kysyttäisiin, niin syynä olisi mun riidanhaastaminen. Riitoja ajan vähäisyydestä.

Aika vaikea vuorokauteen on taikoa lisää tunteja. Aikuinen ihminen joutuu useimmiten käymään esim töissä ja hoitamaan muitakin velvollisuuksia, joillekin sekin tuntuu tulevan yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Hinkkasin itseäni pari vuotta naapurin parikymmentä vuotta nuoremman sinkkuadoniksen tolppaan. Jäin lopulta kiinni. Ukko ei tykönnyt ja erohan siitä tuli. Sittemmin on pillulla ollut käyttöä lähes joka viikonloppu. Jäin koukkuun. N35

Vai että oikein 20 vuotta nuoremman. Meniköhän sulla nyt nimimerkki väärin, huolestutttavaa ettet edes tuon pituista tekstiä pysty kirjoittamaan järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Hinkkasin itseäni pari vuotta naapurin parikymmentä vuotta nuoremman sinkkuadoniksen tolppaan. Jäin lopulta kiinni. Ukko ei tykönnyt ja erohan siitä tuli. Sittemmin on pillulla ollut käyttöä lähes joka viikonloppu. Jäin koukkuun. N35

Kirjoittaa Pena nyrkki tahmassa.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinkkasin itseäni pari vuotta naapurin parikymmentä vuotta nuoremman sinkkuadoniksen tolppaan. Jäin lopulta kiinni. Ukko ei tykönnyt ja erohan siitä tuli. Sittemmin on pillulla ollut käyttöä lähes joka viikonloppu. Jäin koukkuun. N35

Kirjoittaa Pena nyrkki tahmassa.

Jätän tumputtamisen Jolle sulle. Muista sammuttaa kuitenkin vessasta valot, ettei tartte samalla pizza facea peilistä katsoa.

N35

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinkkasin itseäni pari vuotta naapurin parikymmentä vuotta nuoremman sinkkuadoniksen tolppaan. Jäin lopulta kiinni. Ukko ei tykönnyt ja erohan siitä tuli. Sittemmin on pillulla ollut käyttöä lähes joka viikonloppu. Jäin koukkuun. N35

Kirjoittaa Pena nyrkki tahmassa.

Jätän tumputtamisen Jolle sulle. Muista sammuttaa kuitenkin vessasta valot, ettei tartte samalla pizza facea peilistä katsoa.

N35

Oikeasti olet Jorma65

Viina ja väkivalta, miehen taholta. Se jatkuva väkivallan uhka oli hirveä taakka ja sorruin tekemään nyt ajatellen hänen mielikseen asioita. En edes uskaltanut kunnolla riidellä, koska pelkäsin aina, että hän pahoinpitelisi niin, että menehtyisin. Ja lapsen takia pelkäsin etenkin, tuollainen tyyppi jopa kiduttaa äitiä lapsen herättämisellä ja viemällä toiseen huoneeseen. Yksi elämäni kauheimmista hetkistä kun en tiennyt miten toimia. Onneksi lapsi olemassaolollaan auttoi pääsemään eroonkin tuosta karmeasta liitosta. Liian kauan siihen meni .Olin aivan kakara kun sorruin tuohon mätäpaiseeseen.

Vierailija kirjoitti:

No,ko akka sano jot se o moro ja näkemii.Mää sie ittää mie mään länteen.

Minäkin eroaisin sinusta pelkästään sen takia, että puhut/ kirjoitat murteella.

Pahin painajaiseni on se, että YLE:n uutistenlukija puhuisi murteella.

Minä erosin, koska mieheni oli niin huono sängyssä, että oli pakko pettää. Ensimmäinen kerta 10 pv häiden jälkeen.

En tiedä, nainen otti ja lähti kertomatta syytä ja sain postissa avioerolaput

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?

Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.

Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.

Olen eri, mutta joskus ne toisen virheet on niin suuria että peittää kaiken muun alleen. Miten etsit itsestäsi syitä sille, että toinen mättää turpaan? Alkoholisoituu? Laiminlyö lapsia?

Meillä ero johtui viime kädessä siitä, että minä lakkasin rakastamasta enkä enää halunnut puolison kosketusta tai läheisyyttä. Mutta taustalla oli aiempi väkivalta ja ylilyönnit alkoholin kanssa. Ilman niitä olisin varmaan yrittänyt löytää tunteita parisuhdeterapiassa takaisin. Ilman niitä rakkaus ei olisi ehkä kuollutkaan. En kertakaikkiaan osaa syyttää itseäni erosta, vaikka minä sen päätöksen teinkin.

Onko joku väittänyt, että tossa tilanteessa pitäisi etsiä syitä itsestä?

Ei? Mutta ihmeteltiin, miksi niin moni syyttää toista osapuolta eikä etsi vikoja itsestään. Osalla ne kumppanin viat on sellaisia, että ne olisi tulleet parisuhteen esteeksi omista vioista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?

Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.

Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.

Olen eri, mutta joskus ne toisen virheet on niin suuria että peittää kaiken muun alleen. Miten etsit itsestäsi syitä sille, että toinen mättää turpaan? Alkoholisoituu? Laiminlyö lapsia?

Meillä ero johtui viime kädessä siitä, että minä lakkasin rakastamasta enkä enää halunnut puolison kosketusta tai läheisyyttä. Mutta taustalla oli aiempi väkivalta ja ylilyönnit alkoholin kanssa. Ilman niitä olisin varmaan yrittänyt löytää tunteita parisuhdeterapiassa takaisin. Ilman niitä rakkaus ei olisi ehkä kuollutkaan. En kertakaikkiaan osaa syyttää itseäni erosta, vaikka minä sen päätöksen teinkin.

Onko joku väittänyt, että tossa tilanteessa pitäisi etsiä syitä itsestä?

Ei? Mutta ihmeteltiin, miksi niin moni syyttää toista osapuolta eikä etsi vikoja itsestään. Osalla ne kumppanin viat on sellaisia, että ne olisi tulleet parisuhteen esteeksi omista vioista riippumatta.

Tuota eivät pettäjät, juopot tai väkivaltaiset hyväksy. He syyttävät aina sitä toista vaikka syy on itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?

Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.

Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.

Olen eri, mutta joskus ne toisen virheet on niin suuria että peittää kaiken muun alleen. Miten etsit itsestäsi syitä sille, että toinen mättää turpaan? Alkoholisoituu? Laiminlyö lapsia?

Meillä ero johtui viime kädessä siitä, että minä lakkasin rakastamasta enkä enää halunnut puolison kosketusta tai läheisyyttä. Mutta taustalla oli aiempi väkivalta ja ylilyönnit alkoholin kanssa. Ilman niitä olisin varmaan yrittänyt löytää tunteita parisuhdeterapiassa takaisin. Ilman niitä rakkaus ei olisi ehkä kuollutkaan. En kertakaikkiaan osaa syyttää itseäni erosta, vaikka minä sen päätöksen teinkin.

Onko joku väittänyt, että tossa tilanteessa pitäisi etsiä syitä itsestä?

Ei? Mutta ihmeteltiin, miksi niin moni syyttää toista osapuolta eikä etsi vikoja itsestään. Osalla ne kumppanin viat on sellaisia, että ne olisi tulleet parisuhteen esteeksi omista vioista riippumatta.

Tuota eivät pettäjät, juopot tai väkivaltaiset hyväksy. He syyttävät aina sitä toista vaikka syy on itsessä.

Tämäpä tämä.

Eräs mies löysi kirkkokuorosta uuden suhteen. Se oli menoa.

mies oli hullu

Jos jotain tästä ketjusta voi päätellä niin tässä maassa on aivan liikaa sellaisia ihmisiä jotka eivät ole hoitaneet omia henkisiä kykyjään kuntoon ennen avioliittoon menoa.

Sitten petetään, käytetään liikaa päihteitä, ollaan väkivaltaisia tai hajotetaan perheitä kun oma tunnesääntelykyky ja kommunikaatiokyky omista tunteista ja tarpeista sille puolisolle on täysin vajavainen ja riittämätön siihen että olisi perheen perustamiskelpoinen ihminen.

Kelvottomia ihmisiä tällaiset ovat niin puolisoina kuin vanhempinakin. Häpeäisivät edes.

Koska matalatestoinen mieheni hurahti spandexpyöräilyyn ja hiihtoon 🥺 ymmärtänette varmaan että ero tuli koska hän ei suostunut työstämään tuota ongelmaa terapiassa.