Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tyypillisin syy avioeroon on se, että ruuhkavuodet loppuvat.
Nykyinen kuvio menee siten että naiset "juoksevat juoksunsa" tai sinkkuilevat parikymppisinä. Tämä voi tarkoittaa lyhytaikaisia seurustelusuhteita suosittujen poikien kanssa, kun nämä haluavat kokeilla useita naisia. Tyypillisesti nainen miellyttää suosittua poikaa kaikin keinoin, ja tämä nauttii leppoisasta nuoruudesta, vaihtaen tyttöystävää jatkuvasti.
Kolmekymppisenä iskee perhekuume. Halutaan lapsia, häät ja asunto. Sitten alkavat luotettavat tavismiehet kiinnostamaan. Lapseton seurusteluvaihe jätetään mahdollisimman lyhyeksi, pikapikaa alttarille ja lapsia. Alun ihastuminen ja molempien soidinmenovaihe kantaa tämän ajan yli.
Ruuhkavuosien aikana yhteistä aikaa ei juuri ole. Työ ja lapset vievät ajan.
Kun lapset kasvavat isommiksi, yhteistä aikaa vihdoinkin on. Ja silloin selviää totuus. Nainen ei koskaan miestä rakastanutkaan, vaan ajatusta lapsista/häistä/asunnosta, jne. Elämäpaketista joka osa mies oli. Nyt kun pitäisikin ollajuuri tämän miehen kanssa vailla tavoitteita, vain siksi koska koska halutaan olla juuri tämän miehen kanssa, alkaakin seuraava elämänvaihe. "Eläminen itselle". Ja mies saa lähteä. On aika mennä Tinderiin ja katsoa olisiko siellä jänskempiä miehiä.
1. Juoksut
2. Vakiintuminen
3. MenotNaisen elämänvaiheet.
Ei vaan päihteet on ylivoimaisesti suurin syy, miksi naiset ottavat eron.
Viiniä lipittävien naisten määrä on tosiaan räjähtänyt. Ikävää että otatte eron sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin! Jos naiselta jäi ns.k*llikaruselli kokematta nuorena, niin viimeistää keski-iässä voimaannutaan ja jaetaan tu$$ua ihan urakalla.
Se on sitä itselle elämistä.
Aina kun joku nainen saa, niin useimmiten joku mieskin saa, eikös? Eli win-win. Jos vielä yksi ainoa nainen saa useammalta mieheltä niin silloinhan useampi mieskin saa naiselta. Onko se huono juttu? Aina kun niin valitetaan, että miehet jää ilman.
121212 kirjoitti:
Tyypillisin syy avioeroon on se, että ruuhkavuodet loppuvat.
Nykyinen kuvio menee siten että naiset "juoksevat juoksunsa" tai sinkkuilevat parikymppisinä. Tämä voi tarkoittaa lyhytaikaisia seurustelusuhteita suosittujen poikien kanssa, kun nämä haluavat kokeilla useita naisia. Tyypillisesti nainen miellyttää suosittua poikaa kaikin keinoin, ja tämä nauttii leppoisasta nuoruudesta, vaihtaen tyttöystävää jatkuvasti.
Kolmekymppisenä iskee perhekuume. Halutaan lapsia, häät ja asunto. Sitten alkavat luotettavat tavismiehet kiinnostamaan. Lapseton seurusteluvaihe jätetään mahdollisimman lyhyeksi, pikapikaa alttarille ja lapsia. Alun ihastuminen ja molempien soidinmenovaihe kantaa tämän ajan yli.
Ruuhkavuosien aikana yhteistä aikaa ei juuri ole. Työ ja lapset vievät ajan.
Kun lapset kasvavat isommiksi, yhteistä aikaa vihdoinkin on. Ja silloin selviää totuus. Nainen ei koskaan miestä rakastanutkaan, vaan ajatusta lapsista/häistä/asunnosta, jne. Elämäpaketista joka osa mies oli. Nyt kun pitäisikin ollajuuri tämän miehen kanssa vailla tavoitteita, vain siksi koska koska halutaan olla juuri tämän miehen kanssa, alkaakin seuraava elämänvaihe. "Eläminen itselle". Ja mies saa lähteä. On aika mennä Tinderiin ja katsoa olisiko siellä jänskempiä miehiä.
1. Juoksut
2. Vakiintuminen
3. MenotNaisen elämänvaiheet.
Saisko saman kuvauksen miesten elämänvaiheista?
Vauva- ja taaperiaikana parisuhde unohtui. Olimme vain yhdessäasuvia vanhempia, joilla ei ollut oikeastaan mitään omia juttuja tai yhteisiä aikuisten juttuja. Teimme liki kaiken perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Kas kun se on yleensä niin, että se vika löytyy toisesta. Ja tänne kirjoittaa vain se osapuoli, joka eron otti, koska toinen oli sellainen kuin oli.
Syyttääkö joku minua sitten siitä, kun mies alkoholisoitui ja tilanne mani hänen puoleltaan väkivaltaiseksi? Onko jollain kanttia syyttää sitä osapuolta, joka sitten lähti liitosta, joka ei enää millään lailla ollut pelastettavissa. En voinut rakastaa miestä, joka oli niin älytön käyttäytymisessään.
Anoppihan tietysti viljeli niitä iäisiä käsityksiään siitä, että ei ole yhden syy jos kaksi tappelee. No meillä ei itse asiassa edes tapeltu. En minä rupea humalassa hulluna heiluvan kanssa tappelemaan. Minä väistyn.
Vaikka kuinka etsin syytä itsestäni miehen juomiseen, en sitä löydä. Hän oli kohtuullisen raitis kun avioiduimme. Lapsen syntymän jälkeinen vuosi oli varmaan elämämme onnellisin. Mutta sitten hänelle alkoi tulla niitä juomisjuttuja. Ja kauhean nopeasti hän alkoholisoitui. Yritin tietysti häntä ohjata toiseen suuntaan, mutta sehän ei keneltäkään onnistu. Ja pakolla ei ketään raitisteta. Minun oli väistyttävä ja annettava hänen juoda itsensä hengiltä. Sen hän siis myöhemmin teki.
Löysi siinä välissä ensin jonkun naisenkin, jonka kanssa kuulemma meni paremmin ja oli väiin jopa selvinpäinkin, okei. Kauaa se ei kestänyt. Sekin nainen lähti.
Mikähän mahdollisesti olisi tämän minun exäni selitys siihen, miksi avioero tuli, jos hän nyt voisi sieltä rajan takaa tänne kirjoittaa? Oli hän jollekin kaverilleen kuulemma sanonut, että viinan takia vaimo lähti. Tiesi siis hyvin syyn itsekin, mutta nämä alkoholistithan on mestareita keksimään syitä juomiselleen ja yleensä syy on aina jossain toisessa ihmisessä, lähinnä siinä puolisossa.
Nyt minulla on ollut hyvä mies jo kauan ja ei ole hänelle tullut tarvetta vastaavaan.
Ei millään pahalla, mutta sulla menee nyt kovasti sekaisin henkilökohtainen kokemus, ja yleisempi näkökulma. Tuossahan ei sanottu, että juuri sinun tapauksessa ei olisi aihetta syyttää toista. Eikä myöskään sitä, että joka ikisessä tapauksessa syytettäisiin toista. Aiheetta, tai aiheesta. Mistä päättelet, että tänne kirjoittaa vain ne osapuolet, jotka eron ottivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin! Jos naiselta jäi ns.k*llikaruselli kokematta nuorena, niin viimeistää keski-iässä voimaannutaan ja jaetaan tu$$ua ihan urakalla.
Se on sitä itselle elämistä.
Aina kun joku nainen saa, niin useimmiten joku mieskin saa, eikös? Eli win-win. Jos vielä yksi ainoa nainen saa useammalta mieheltä niin silloinhan useampi mieskin saa naiselta. Onko se huono juttu? Aina kun niin valitetaan, että miehet jää ilman.
Mutta kun se joka saa ei koskaan ole tämä valittaja itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.
Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.
Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.
Tuo agrumentti kyllä se on molempien syy on kovassa käytössä erityisesti sarjasuhtelijoilla jotka pettävät suhteissaan. He suuttuvat aina jos keskustelu meneekin siihen että syy olisikin heidän.
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä vaimo vaan kihlattu että ei siis avioero. 12 vuoden suhde tosin takana että kyllä me lähes naimisissa oltiin. Lähti sitten työkaverinsa matkaan. Äitiyslomalta töihin palatessaan oli heille tullut uusi työntekijä ja se oli lopulta menoa.
Oli varmaan mun äijä, jonka matkaan lähti, koska se lähti tästä huushollista äitiyslomalta palanneen työkaverinsa vuoksi. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva- ja taaperiaikana parisuhde unohtui. Olimme vain yhdessäasuvia vanhempia, joilla ei ollut oikeastaan mitään omia juttuja tai yhteisiä aikuisten juttuja. Teimme liki kaiken perheenä.
Lisää tuohon vuorotyö, niin mitään ei tehdä edes perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.
Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.
Olen eri, mutta joskus ne toisen virheet on niin suuria että peittää kaiken muun alleen. Miten etsit itsestäsi syitä sille, että toinen mättää turpaan? Alkoholisoituu? Laiminlyö lapsia?
Meillä ero johtui viime kädessä siitä, että minä lakkasin rakastamasta enkä enää halunnut puolison kosketusta tai läheisyyttä. Mutta taustalla oli aiempi väkivalta ja ylilyönnit alkoholin kanssa. Ilman niitä olisin varmaan yrittänyt löytää tunteita parisuhdeterapiassa takaisin. Ilman niitä rakkaus ei olisi ehkä kuollutkaan. En kertakaikkiaan osaa syyttää itseäni erosta, vaikka minä sen päätöksen teinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tyypillisin syy avioeroon on se, että ruuhkavuodet loppuvat.
Nykyinen kuvio menee siten että naiset "juoksevat juoksunsa" tai sinkkuilevat parikymppisinä. Tämä voi tarkoittaa lyhytaikaisia seurustelusuhteita suosittujen poikien kanssa, kun nämä haluavat kokeilla useita naisia. Tyypillisesti nainen miellyttää suosittua poikaa kaikin keinoin, ja tämä nauttii leppoisasta nuoruudesta, vaihtaen tyttöystävää jatkuvasti.
Kolmekymppisenä iskee perhekuume. Halutaan lapsia, häät ja asunto. Sitten alkavat luotettavat tavismiehet kiinnostamaan. Lapseton seurusteluvaihe jätetään mahdollisimman lyhyeksi, pikapikaa alttarille ja lapsia. Alun ihastuminen ja molempien soidinmenovaihe kantaa tämän ajan yli.
Ruuhkavuosien aikana yhteistä aikaa ei juuri ole. Työ ja lapset vievät ajan.
Kun lapset kasvavat isommiksi, yhteistä aikaa vihdoinkin on. Ja silloin selviää totuus. Nainen ei koskaan miestä rakastanutkaan, vaan ajatusta lapsista/häistä/asunnosta, jne. Elämäpaketista joka osa mies oli. Nyt kun pitäisikin ollajuuri tämän miehen kanssa vailla tavoitteita, vain siksi koska koska halutaan olla juuri tämän miehen kanssa, alkaakin seuraava elämänvaihe. "Eläminen itselle". Ja mies saa lähteä. On aika mennä Tinderiin ja katsoa olisiko siellä jänskempiä miehiä.
1. Juoksut
2. Vakiintuminen
3. MenotNaisen elämänvaiheet.
Saisko saman kuvauksen miesten elämänvaiheista?
Kilttimies on koko elämänsä yksin, paitsi kolmikymppisenä pääsee muutamaksi vuodeksi perheen elättäjäksi. Sen pituinen se.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Minun on vika, myönnän ilman muuta. Rakastuin toiseen mieheen. Oltiin oltu 30 v yhdessä. Salannut en asiaa missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.
Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.
Olen eri, mutta joskus ne toisen virheet on niin suuria että peittää kaiken muun alleen. Miten etsit itsestäsi syitä sille, että toinen mättää turpaan? Alkoholisoituu? Laiminlyö lapsia?
Meillä ero johtui viime kädessä siitä, että minä lakkasin rakastamasta enkä enää halunnut puolison kosketusta tai läheisyyttä. Mutta taustalla oli aiempi väkivalta ja ylilyönnit alkoholin kanssa. Ilman niitä olisin varmaan yrittänyt löytää tunteita parisuhdeterapiassa takaisin. Ilman niitä rakkaus ei olisi ehkä kuollutkaan. En kertakaikkiaan osaa syyttää itseäni erosta, vaikka minä sen päätöksen teinkin.
Juuri näin. Ihan samaa osastoa kuin ihmiset jotka ovat itse tunnettuja pettäjiä huutelevat pitkin nettiä että pettäminen on petetyn syytä. En syytä itseäni siitä että jätin pettäjän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?
Koska yleensä ihminen voi puhua vain omasta puolestaan. Minä en edelleenkään tiedä mikä on ex-miehen mielestä syy siihen että meille tuli avioero. En tiedä mikä minussa oli hänen mielestään vikana, koska hän ei sitä koskaan kertonut. Tänne hän sitten varmaan voisi kirjoittaa, kuinka kaikki oli minun vikaani, mutta itse en voi niitä syitä kirjoittaa koska en niitä tiedä. Itse voin kirjoittaa vain kuinka mieheni yhtäkkiä päätti jättää minut.
Tietenkin voi puhua vain omasta puolestaan. Tossa varmaankin pointti siinä, että reflektoiko kukaan omaa käytöstään? Siis että avioero olisikin tullut syistä, joista osan tajuaa johtuneen ihan omasta käytöksestä. Usein kun parisuhteessa molempien käytös vaikuttaa sen toisen käytökseen. Ilman muuta ero voi johtua pelkästään toisen osapuolen hölmöilystä, mutta aika usein molempien. Jos ei mieti omia virheitään, niin tulee toistamaan samat virheet seuraavassakin suhteessa. Ei meistä kukaan täydellinen ole.
Tuo agrumentti kyllä se on molempien syy on kovassa käytössä erityisesti sarjasuhtelijoilla jotka pettävät suhteissaan. He suuttuvat aina jos keskustelu meneekin siihen että syy olisikin heidän.
Täydellinen deal breaker tuo asenne, ettei pysty ottamaan vastuuta edes omasta uskottomuudestaan. Pettää satavarmasti seuraavassakin suhteessa ja syyttää taas kumppania.
Mun ex oli käytännön asioissa unelma. Hankki rahaa, ei ryypännyt, siivosi ja teki ruokaa. Oli älykäs ja välillä hauskakin. Tuli toimeen mun sukulaisten kanssa. Tykkäsi matkustaa ja tehdä asioita. Lasten kanssakin osasi olla. Häntä ei vaan kiinnostanut minun sielunelämä ja ajatukset eikä nähnyt että kärsin siitä. Ei nähnyt tarvetta myöskään avautua omista tunteistaan samalla kun tyrmäsi minun tunteet. Hänen mielestään meillä meni hyvin.
Käyttäjä42203 kirjoitti:
Olen kolmatta kertaa naimisissa. Ensimmäinen oli nuoruuden biletykseen kuuluva suhde, olin vielä kouluttamaton ja toisen kanssa asuminen ja oleminen tuntui mm taloudellisesti turvalliselta. Seuraavan aviomiehen kanssa vietin vuoden maailmanympärysmatkalla ja ikä oli sopiva perheen perustamiseen. Opiskelin korkeakoulututkinnonja kiinnostuin uran luomisesta. Opiskelin vielä toisenkin tutkinnon ja hankin kansainvälisen uran. Mies pysyi entisellään, joten meillä ei ollut enää yhteisiä haaveita ja erosimme. Nykyisen kanssa olen ollut kauan, meillä on samankaltaiset urat, paljon yhteistä tekemistä ja yhteisiä haaveita. Yhteinen lapsikin. Nykyinen miehenikin on eronnut ex-vaimosta samoista syistä: ihminen vain muuttuu kasvaessa ja tavoitteiden vaihtuessa. Sellaista se on. En tiedä yhtään mitä aviomies ykköselle on tapahtunut, jotenkin itsestäni tuntuu että avioliittoa ei olisi koskaan edes oikeasti tapahtunut. Olin nuori, hölmö ja vailla sivistystä tuolloin.
Tämä kuullostaa ihan normaalilta naisen kehityspolulta. Mies vaihtuu aina, kun on itse saavuttanut jotain millä tuntee itsensä paremmaksi kuin nykyinen mies. Itse olen saa mut kaksi kertaa lemput naiselta saman kehityksen takia. Huvittavinta on se että minä sain lopulta tämän kansainvälisen uran ja kaiken eikä näistä naisista kumpikaan. Saivat pelkkää parisuhdedraamaa ja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tyypillisin syy avioeroon on se, että ruuhkavuodet loppuvat.
Nykyinen kuvio menee siten että naiset "juoksevat juoksunsa" tai sinkkuilevat parikymppisinä. Tämä voi tarkoittaa lyhytaikaisia seurustelusuhteita suosittujen poikien kanssa, kun nämä haluavat kokeilla useita naisia. Tyypillisesti nainen miellyttää suosittua poikaa kaikin keinoin, ja tämä nauttii leppoisasta nuoruudesta, vaihtaen tyttöystävää jatkuvasti.
Kolmekymppisenä iskee perhekuume. Halutaan lapsia, häät ja asunto. Sitten alkavat luotettavat tavismiehet kiinnostamaan. Lapseton seurusteluvaihe jätetään mahdollisimman lyhyeksi, pikapikaa alttarille ja lapsia. Alun ihastuminen ja molempien soidinmenovaihe kantaa tämän ajan yli.
Ruuhkavuosien aikana yhteistä aikaa ei juuri ole. Työ ja lapset vievät ajan.
Kun lapset kasvavat isommiksi, yhteistä aikaa vihdoinkin on. Ja silloin selviää totuus. Nainen ei koskaan miestä rakastanutkaan, vaan ajatusta lapsista/häistä/asunnosta, jne. Elämäpaketista joka osa mies oli. Nyt kun pitäisikin ollajuuri tämän miehen kanssa vailla tavoitteita, vain siksi koska koska halutaan olla juuri tämän miehen kanssa, alkaakin seuraava elämänvaihe. "Eläminen itselle". Ja mies saa lähteä. On aika mennä Tinderiin ja katsoa olisiko siellä jänskempiä miehiä.
1. Juoksut
2. Vakiintuminen
3. MenotNaisen elämänvaiheet.
Ei vaan päihteet on ylivoimaisesti suurin syy, miksi naiset ottavat eron.
Viiniä lipittävien naisten määrä on tosiaan räjähtänyt. Ikävää että otatte eron sen vuoksi.
Opettelisivat miehetkin lipittelemään itsensä sellaiseen mukavaan mutta selväjärkiseen tilaan. Meillä mies vetää kopan kaljaa ja alkaa raivoamaan sen jälkeen. Miellyttävyys on kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42203 kirjoitti:
Olen kolmatta kertaa naimisissa. Ensimmäinen oli nuoruuden biletykseen kuuluva suhde, olin vielä kouluttamaton ja toisen kanssa asuminen ja oleminen tuntui mm taloudellisesti turvalliselta. Seuraavan aviomiehen kanssa vietin vuoden maailmanympärysmatkalla ja ikä oli sopiva perheen perustamiseen. Opiskelin korkeakoulututkinnonja kiinnostuin uran luomisesta. Opiskelin vielä toisenkin tutkinnon ja hankin kansainvälisen uran. Mies pysyi entisellään, joten meillä ei ollut enää yhteisiä haaveita ja erosimme. Nykyisen kanssa olen ollut kauan, meillä on samankaltaiset urat, paljon yhteistä tekemistä ja yhteisiä haaveita. Yhteinen lapsikin. Nykyinen miehenikin on eronnut ex-vaimosta samoista syistä: ihminen vain muuttuu kasvaessa ja tavoitteiden vaihtuessa. Sellaista se on. En tiedä yhtään mitä aviomies ykköselle on tapahtunut, jotenkin itsestäni tuntuu että avioliittoa ei olisi koskaan edes oikeasti tapahtunut. Olin nuori, hölmö ja vailla sivistystä tuolloin.
Tämä kuullostaa ihan normaalilta naisen kehityspolulta. Mies vaihtuu aina, kun on itse saavuttanut jotain millä tuntee itsensä paremmaksi kuin nykyinen mies. Itse olen saa mut kaksi kertaa lemput naiselta saman kehityksen takia. Huvittavinta on se että minä sain lopulta tämän kansainvälisen uran ja kaiken eikä näistä naisista kumpikaan. Saivat pelkkää parisuhdedraamaa ja ongelmia.
Kasvu kuuluu elämään. Harva papparainen on samanlainen mitä parikymppisenä.
Se on vain taloudellinen sopimus. Mihinkään muuhun ei synny oikeutta kuin puolison varallisuuteen. Se oikeus jopa siirtyy miehen väitetyille lapsille, vaikka 65% lapsista onkin käenpoikasia.