Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Viina, valehtelu, puhumattomuus, itsekkyys, alistaminen, muijat työmatkoilla ja työpaikalla aina etusijalla, liikaa epämääräistä selittelyä, peittelyä. Ex- mies, pitäköön kuka haluaa, minä en. Haluan aikuisen ja rehellisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kuoli
Vaikea se on avioeroa ottaa, jos mies on kuollut.
Kuulostaa kovalta, mutta nuoruuden liitossa lapsettomuus. Kun oli tahtotila molemmilla eikä lasta alkanut kuulua. Ajattelin, että kokeilen tuurilla, jos vaihtamalla asia korjaantuisi. Niin siinä kävikin, sain kolme lasta. Eihän sellaista voi ääneen sanoa, että vaihdan sinut toiseen, kokeilen, onnistuisiko toisen kumppanin kanssa. Sellaista kiertelyä se oli minun puolelta, ei mitään suoraa puhetta.
Harva ketjussa tuntuu reflektoivan omaa osuuttaan suhteen toimimattomuuteen.
Miksi näin? Samat virheet tulee vain toistettua, jos ei itse muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva ketjussa tuntuu reflektoivan omaa osuuttaan suhteen toimimattomuuteen.
Miksi näin? Samat virheet tulee vain toistettua, jos ei itse muutu.
Niinpä. Jotkut kiertävät eri parisuhteissa tai avioliitoissa koko aikuisikänsä hakien jotain sellaista mitä ei ole olemassakaan. Syyttävät aina kulloistakin puolisoaan kun piti taas kerran pettämällä lähteä uuteen suhteeseen sitä ultimaattista hattararakkautta kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Harva ketjussa tuntuu reflektoivan omaa osuuttaan suhteen toimimattomuuteen.
Miksi näin? Samat virheet tulee vain toistettua, jos ei itse muutu.
Minä tein kaikkeni, että liitto toimisi. Uskoin ja sinnitteli . Silti olin lehmä, idiootti ja välillä tuli turpaankin. Mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi ja että piti itsestäänselvyytenä. Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostunut siittämään alkoholiongelmaiselle naiselle lasta. Hyvä että erottiin
vaimon jatkuva nalkutus ja kyttääminen, ei minua voi vangita häkkiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
39-vuotias, yksi lapsi ja liittoa takana 13v,kun mies ilmoitti haluavansa eron. Tätä edelsi ehkä puolisen vuotta selkeästi vaikeampaa aikaa, jolloin mies, joka ennen oli puhuva ja pussaava, muuttui etäiseksi, karttoi seuraani ja alkoi löytää vikoja kaikesta tekemisestäni. Ehdotteli parisuhdeterapiaa ym mutta ei kiinnostanut. Kavereiden kanssa meni yhä useammin ja puhelin piippasi kokoajan. Kertoi syyksi, ettei jaksa tätä perhe-elämää ja minua ja poikaa enää. Melkein heti eron jälkeen tuli ilmi, että hänellä on uusi naisystävä, eikä itse sitä kertonut vaan jäi ns rysän päältä kiinni kiistettyään asian ja lopulta myönsi. Luulen että tämä nainen on ollut kuvioissa sitten jo aikoja ja vaikuttamassa eropäätökseen.
Siis minä ehdottelin terapiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva ketjussa tuntuu reflektoivan omaa osuuttaan suhteen toimimattomuuteen.
Miksi näin? Samat virheet tulee vain toistettua, jos ei itse muutu.
Ei tähän ketjuun kehtas sellaiset vastata, jotka itse oli pääsyyllisiä eroon. Olen se, joka kertoi, että kasvettiin erilleen. Voisihan sitä loputtomiin vatvoa, miksi alkoi kiinnostaa eri asiat, mutta kun jokaisella on vain yksi elämä. Tiedän pareja, joissa eletään rinnakkain ja toisella on lupa toteuttaa fantasioitaan esim. maksullisten kanssa. Ei se ole minua varten. Tyytyä liittoon, jossa arvostus toista kohtaan on kadonnut, ei ole minusta sen arvoista.
1. kyvytön antamaan rakkautta
2. kyvytön vastaanottamaan rakkautta
3. todella onnetonta kykyä tyydyttää nainen, eikä halunnut edes "opiskella"
4. hän oli todella mustasukkainen lähes kaikesta, jopa minun sooloseksi oli kova paikka hänen itsetunnolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle muodostui vuosien aikana alkoholiongelma ja peliriippuvuus, jotka tuhosivat käytännössä liittoni. Vaativa ja stressaava työ otti tämän lisäksi veronsa vajaa viisikymppisenä. Kaik' meni, omaisuudesta mieheen. Onneksi välit lapsiin pysyivät hyvinä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-vaimo jätti mut 19 vuotta sitten, koska huomasi sinnikkään 8 vuoden yrittämisen jälkeen sen tosiasian, ettei saa mua tossunsa alle, eikä muutettua minua 110% mieleisekseen.
Jos siinä olisi jonkun pitänyt muuttua, niin hänen. Vieläkin muistan kuin eilisen päivän ne helvetin kiukuttelut, itkupotkuraivarit ja autistiulinat "Miiiiiikset sä VOI muuttua? Yritttäsit Muuttua.""Iloinen" karjalainen.
Kaiken sen hänen järjestämänsä sotkun ja paskan jälkeen minä olen yhä se henkilö, jonka kanssa ei voida olla missään tekemisissä. No, ei sen puoleen. Hän on itse se... no, on mikä on, se jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Itselläni oli hieman samanlaisia kokemuksia. 10 vuotta siinä meni ja onneksi sitten loppui, vaikka koville otti. Aloin huomata heti alusta alkaen vaimon tavan "eristää" minua kavereista ja sukulaisistani. Kaikki olivat periaatteessa tervetulleita esim. vierailulle mutta vaimon käytöksestä huomasi että hän ei oikeastaan halunnut että sukulaisiani kävi meillä. Kaikkia alkoi hienovaraisesti...vierailut aiheutti "stressiä" hän joutuu tekemään sitä ja tätä yms. Vieraiden kanssa kommunikointi oli ns. virastotasoa...ihmiset aistivat että ei tuo oikeasta halua heitä tänne... Pikkuhiljaa ajauduttiin tilanteeseen jossa aika harva halusi enää vierailla meillä, niin sukulaisita kuin kavereista.
Vaimo teki työmatkoja ja aloin huomata että kotihommat ei oikein napannut. MInä olin meillä se joka hoiti kahta pientä lasta äidin keskittyessä vapaalla ollesssa lähinnä erinäköisiin kauneushoitoihin, ja luoja tietää mihin hoitoihin. Olen luonteeltani iloinen ja välitön mutta aloin itsekkin muuttua täysin välinpitämättömäksi. Käytökseeni yritettiin vaikuttaa vaimon taholta. Harvojen kyläilyjen jälkeen sain mm.kuulla miten siellä olisi hänen mielestä pitänyt olla ja puhua ja että miksi teit sitä ja tätä, Aloin pelätä jokaista tekoani..mitä jos vaimo ei pidä tavastani tehdä tätä...seurauksena on mykkäkoulua ja "kettuilua". Aloin sensuroimaan itseäni ja muuttamaan itseäni. Tämä oli virhe sillä huomasin että muutin itseäni miten paljon tahansa, viiva liikkui aina vaan kauemmaksi...tajusin että "tuhoudun" jos en saa itseäni irti tästä oravanpyörästä.
Äidin käytös ei voinut olla vaikuttamatta myöskään lapsiini. Lapset olivat käytännössä seurassani aina koska äitiä ei "napannut". Leikkipuistossa käynti pari kertaa vuodesssa saattoi peruuntua jos lapset olivat liian riehakkaita tms. Eli äiti mainipuloi myös lapsiaan käyttäytymään haluamallaan tavalla.
Lopulta ero sitten tuli ja oma elämäni alkoi..meni aikaa tajuta että nyt voin olla sellainen kuin olen ilman että siitä saa kuulla miten tein väärin tai "miksi olet tuollainen" ja ei tarvitse pelätä että jos kerron mielipiteeni niin siitä seuraa viikonlopun kestävä mykkäkoulu.
Jotain ex puolison lapsenkasvatuksesta kertoo sekin että muuttaessani eron jälkeen omaan asuntoon ja kantaessani laatikoita autoon lapset ilmestyivät ovelle reput selässä ja sanoivat lähtevänsä mukaani.
Erosta on nyt aikaa 5 vuotta ja olen asoita paljon miettinyt. Ero olisi pitänyt tehdä vuosia aikaisemmin eikä lähteä yrittämään muuttaa itseään ja yrittää miellyttää vaimoa. Eron jälkeen sovittu vuoroviikkosysteemi toimii loistavasti ja lapset saavat olla luonani lapsia...eli kaikki päättyi lopulta hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva ketjussa tuntuu reflektoivan omaa osuuttaan suhteen toimimattomuuteen.
Miksi näin? Samat virheet tulee vain toistettua, jos ei itse muutu.
Niinpä. Jotkut kiertävät eri parisuhteissa tai avioliitoissa koko aikuisikänsä hakien jotain sellaista mitä ei ole olemassakaan. Syyttävät aina kulloistakin puolisoaan kun piti taas kerran pettämällä lähteä uuteen suhteeseen sitä ultimaattista hattararakkautta kokemaan.
Projektiivinen identifikaatio. Asettavat jokaisen ihmissuhteen ja itsensä rooleihin, joissa he voivat korjata menneisyyden virheet, mutta kun kyse on yleensä lapsuuden traumoista, joita ei ole käsitelty, ole mitään työkaluja korjata mitään vaan samaa katastrofikaavaa toistetaan ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Harva ketjussa tuntuu reflektoivan omaa osuuttaan suhteen toimimattomuuteen.
Miksi näin? Samat virheet tulee vain toistettua, jos ei itse muutu.
Vaikea on reflektoida, jos erosta jäi vain tyhjyys ja kysymyksiä ilman vastauksia.
Sitö voi elää vain omaa elämää, ei toisen elämää. Mistä hitosta sitä loppujen tietää, miksi toinen haluaa erota. Harva siinä tilanteessa totta puhuu, etenkin jos jo suunnittelee uutta elämää täysillä seuraavan kumppanin kanssa. Silloin entinen avioliitto on vain kiusallinen ja ärsyttävä este suunnitelmien ja rakkauden tiellä. Ei siinä auta eron toisen osapuolen kuin niellä pettymyksensä ja hyväksyä tosiasiat. Älyttömällä reflektoinnilla ja itsen syyttelyllä leviää vain oma ja lasten pää.
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Samanaikaisesti naiset eivät enää tarvitse sitä minkä vuoksi he miehistä kiinnostuivat.
Tyypillisin syy avioeroon on se, että ruuhkavuodet loppuvat.
Nykyinen kuvio menee siten että naiset "juoksevat juoksunsa" tai sinkkuilevat parikymppisinä. Tämä voi tarkoittaa lyhytaikaisia seurustelusuhteita suosittujen poikien kanssa, kun nämä haluavat kokeilla useita naisia. Tyypillisesti nainen miellyttää suosittua poikaa kaikin keinoin, ja tämä nauttii leppoisasta nuoruudesta, vaihtaen tyttöystävää jatkuvasti.
Kolmekymppisenä iskee perhekuume. Halutaan lapsia, häät ja asunto. Sitten alkavat luotettavat tavismiehet kiinnostamaan. Lapseton seurusteluvaihe jätetään mahdollisimman lyhyeksi, pikapikaa alttarille ja lapsia. Alun ihastuminen ja molempien soidinmenovaihe kantaa tämän ajan yli.
Ruuhkavuosien aikana yhteistä aikaa ei juuri ole. Työ ja lapset vievät ajan.
Kun lapset kasvavat isommiksi, yhteistä aikaa vihdoinkin on. Ja silloin selviää totuus. Nainen ei koskaan miestä rakastanutkaan, vaan ajatusta lapsista/häistä/asunnosta, jne. Elämäpaketista joka osa mies oli. Nyt kun pitäisikin ollajuuri tämän miehen kanssa vailla tavoitteita, vain siksi koska koska halutaan olla juuri tämän miehen kanssa, alkaakin seuraava elämänvaihe. "Eläminen itselle". Ja mies saa lähteä. On aika mennä Tinderiin ja katsoa olisiko siellä jänskempiä miehiä.
1. Juoksut
2. Vakiintuminen
3. Menot
Naisen elämänvaiheet.
Ei ollut kummankaan syy. Kuulostaa kliseiseltä sanoa, että kasvettiin erillemme, mutta niin voi käydä. Kun nuorena alkaa seurustella, on eri ihminen, jotenkin myönteisempi asenne kaikkea kohtaan, seikkailunhalua ja sellainen ajatus, että mitä vaan voi elämässä tapahtua.
Sitten kun on maksettu asuntolainaa, petytty työelämässä, toinen puutunut saman tekemiseen vuodesta toiseen ja toinen jumiutunut kymmeneksi vuodeksi pätkätöihin, välillä työhönkin, ei sitä intoa enää olekaan, että mitä vaan voi tapahtua.
Minä aloin haluta eri asioita, esim. viettää kesällä aikaa maalla suvun kesäpaikalla. Hän halusi ihan eri asioita, pe-iltana kulmakuppilassa epämääräisessä sakissa istumassa ja monta muuta, mistä ei kehtaa julkisella palstalla avautuakaan. Intiimiasioihin liittyviä kokeiluja, joista minä en tykännyt yhtään. Ihmeellisiä julkisen paikan fantasioita sun muita, yleensä nainen alisteisessa asemassa.
Äitini sanoi joskus kauan sitten, että jos ei ole suhteessa hyvä olla, lähtee vaan pois. Hän itse oli suhteessa isän kuolemaan saakka, mutta hänellä olikin hyvä olla. Samaa viisautta sanon omille teini-ikäisille lapsilleni, että jos ei ole suhteessa hyvä olla, aina voi lähteä pois.