Miksi teille tuli avioero?

Eiköhän ihmisurokset luontaisesti ole sellaisia, että viihtyvät pääsääntöisesti yhden naaraan kanssa niin kauan kuin hellyyshormooni oksitosiini tekee heille tepposia. Evoluutio lienee tuo säätänyt siten että aika on suunnilleen se minkä naaras tarvitsee apua pitääkseen jälkeläisensä hengissä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies pihtasi, eikä huomioinut tarpeeksi.

Jos naiset haluatte, että miehenne vievät rahat vuokratyttöystäville, niin kannattaa laittaa polvet kiinni

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.

Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.

Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.

Ei ole. Naiset hakevat avioeroista suurimman osan.

Se johtuu siitä, että useimmilla perheellisillä naisilla on paljon työtä. Päivätyö, sen jälkeen  vastuu kodista ja lapsista, vastuu perhejuhlista, vastuu lahjojen hankkimisesta ystävien lapsille ja lähisuvulle, lasten harrastuksiin liittyvät asiat, vaatehuolto, yhteydenpito kouluun...Kuka jaksaa sitä loputtomiin? Kun nykyään jotkut aikuiset uupuvat jo kokopäivätyössä, eikä kaikilla ole edes perhettä. Sitä voi jaksaa, jos miehellä on mukava luonne ja mies osallistuu lastenhoitoon.

Mikä vastuu naisella? Nuohan ovat yhteisiä asioita jotka hodetaan yhdessä.

15v oltiin yhdessä, 25 > 40 vuotiaiksi. Mies kohteli aika huonosti, vähätteli, piti itsestäänselvänä, teetätti mulla lähes kaikki kotityöt. Sitten kun alkoi muksimaan lasten nähden, lähdin.

Exä tuhlasi kaikki rahat, taloudellinen katastrofi olisi ollut edessä.

Meille ero ei vain tullut. Me itse päätimme erota. Koska riitelimme jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ihmisurokset luontaisesti ole sellaisia, että viihtyvät pääsääntöisesti yhden naaraan kanssa niin kauan kuin hellyyshormooni oksitosiini tekee heille tepposia. Evoluutio lienee tuo säätänyt siten että aika on suunnilleen se minkä naaras tarvitsee apua pitääkseen jälkeläisensä hengissä??

Tuohon kun yhdistää poikalapsella mt-ongelmaisen äidin joka ollut poissaoleva ja epävakaa sekä isän joka alkoholongelnainen ja pettää niin poika kasvaessaan alkaa toteuttamaan suhteissaan samaa. Viina saattaa jäädä pois mutta epävakaus ja pettäminen suhteesta toiseen jää päälle.

Avioerohan tulee siksi koska on menty naimisiin. Jos ei mene koskaan naimisiin, niin ei voi tulla avioeroakaan. Itse en ajatellut avioerota koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.

Olisipa elämä näin yksinkertaista. 20v sitten rakastuin. Rakkaus näytti, tuntui ja vaikutti molemminpuoliselta. Menimme naimisiin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen - mieheni esittäessä asialle sekä järki-, että tunnesyyt. Naimisissa olimme liki 10-vuotta.

Olin pakotettu hakemaan eroa, koska mieheni kaksoiselämä paljastui minulle. Koko yhdessäolomme ajan, kuvioissa oli muita naisia. Se oli shokki, koska mitään - siis niin yhtään mitään - merkkejä asiasta ei kotona ollut. Hän ei ollut ikinä öitä pois kotoa, ei pitkiä työpäiviä, ei seksin puutetta, ei outoa pyhelimen käyttöä - ei niin mitään.

Kaikki edellä mainittu hoideltiin työajalla ja kännykällä, jota ei tuotu kotiin. Oli maksullisia ja maksullisia, eli ns. sponssattavia, oli ilmaisia jne.

Oli silkkaa sattumaa, että kaksi naista ottivat yhteyttä minuun ihan yhtäaikaisesti, koska tämä nykyään ex oli esittänyt heille menestyvää sinkku-liikemiestä, jolla ei aikaa oikealle parisuhteelle.

Olen näille naisille hyvin kiitollinen, kamalaa ajatella, että saattaisin edelleen elää valheessa ja tautivaarassa.

Miehelläni oli suhde toiseen naiseen muutaman vuoden minun tietämättä.

Koko hänen suku tiesi siitä. Muutakin valehtelua oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.

Olisipa elämä näin yksinkertaista. 20v sitten rakastuin. Rakkaus näytti, tuntui ja vaikutti molemminpuoliselta. Menimme naimisiin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen - mieheni esittäessä asialle sekä järki-, että tunnesyyt. Naimisissa olimme liki 10-vuotta.

Olin pakotettu hakemaan eroa, koska mieheni kaksoiselämä paljastui minulle. Koko yhdessäolomme ajan, kuvioissa oli muita naisia. Se oli shokki, koska mitään - siis niin yhtään mitään - merkkejä asiasta ei kotona ollut. Hän ei ollut ikinä öitä pois kotoa, ei pitkiä työpäiviä, ei seksin puutetta, ei outoa pyhelimen käyttöä - ei niin mitään.

Kaikki edellä mainittu hoideltiin työajalla ja kännykällä, jota ei tuotu kotiin. Oli maksullisia ja maksullisia, eli ns. sponssattavia, oli ilmaisia jne.

Oli silkkaa sattumaa, että kaksi naista ottivat yhteyttä minuun ihan yhtäaikaisesti, koska tämä nykyään ex oli esittänyt heille menestyvää sinkku-liikemiestä, jolla ei aikaa oikealle parisuhteelle.

Olen näille naisille hyvin kiitollinen, kamalaa ajatella, että saattaisin edelleen elää valheessa ja tautivaarassa.

Niin. Mutta muista että modernin parisuhdemallin airueet jotka somessa halveksivat sitoutuneita parisuhteita sanoisivat että oli sinun syysi että miehesi petti ja vietti kaksoiselämää. Perusteena sanovat että eihän hyvään suhteeseen kolmatta mahdu. Mutta joo, tällaisten ihmiskuorien sanomiset voi jättää omaan arvoonsa. Kateuttaan normaaleille ihmisille huutelevat.

Itse en ole eronnut mutta mieheni on. Mieheni entinen, heidän lastensa äiti, hyppäsi vieraissa lasten ollessa pieniä. Erohan siitä tuli kun kumppani jäi kiinni. Osaa ne naisetkin. Eron jälkeen uusi poikaystävä vei kaiken huomion. Siitä hurmoksessa unohtuivat lapset moneksi vuodeksi. Kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole eronnut mutta mieheni on. Mieheni entinen, heidän lastensa äiti, hyppäsi vieraissa lasten ollessa pieniä. Erohan siitä tuli kun kumppani jäi kiinni. Osaa ne naisetkin. Eron jälkeen uusi poikaystävä vei kaiken huomion. Siitä hurmoksessa unohtuivat lapset moneksi vuodeksi. Kaikenlaista.

Pettäjille sukupuolesta riippumatta lapset ovat vain väline itsetunnon kohottamiseen kun sellainen tarve tulee. Vanhempina ovat täysin kelvottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.

Olisipa elämä näin yksinkertaista. 20v sitten rakastuin. Rakkaus näytti, tuntui ja vaikutti molemminpuoliselta. Menimme naimisiin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen - mieheni esittäessä asialle sekä järki-, että tunnesyyt. Naimisissa olimme liki 10-vuotta.

Olin pakotettu hakemaan eroa, koska mieheni kaksoiselämä paljastui minulle. Koko yhdessäolomme ajan, kuvioissa oli muita naisia. Se oli shokki, koska mitään - siis niin yhtään mitään - merkkejä asiasta ei kotona ollut. Hän ei ollut ikinä öitä pois kotoa, ei pitkiä työpäiviä, ei seksin puutetta, ei outoa pyhelimen käyttöä - ei niin mitään.

Kaikki edellä mainittu hoideltiin työajalla ja kännykällä, jota ei tuotu kotiin. Oli maksullisia ja maksullisia, eli ns. sponssattavia, oli ilmaisia jne.

Oli silkkaa sattumaa, että kaksi naista ottivat yhteyttä minuun ihan yhtäaikaisesti, koska tämä nykyään ex oli esittänyt heille menestyvää sinkku-liikemiestä, jolla ei aikaa oikealle parisuhteelle.

Olen näille naisille hyvin kiitollinen, kamalaa ajatella, että saattaisin edelleen elää valheessa ja tautivaarassa.

Niin. Mutta muista että modernin parisuhdemallin airueet jotka somessa halveksivat sitoutuneita parisuhteita sanoisivat että oli sinun syysi että miehesi petti ja vietti kaksoiselämää. Perusteena sanovat että eihän hyvään suhteeseen kolmatta mahdu. Mutta joo, tällaisten ihmiskuorien sanomiset voi jättää omaan arvoonsa. Kateuttaan normaaleille ihmisille huutelevat.

Kyllä jokaisella pitää olla parisuhteessa olla oikeus muutamiin suhteen ulkopuolisiin seikkailuihin ilman että siitä pitää erikseen keskustella. Se on turvatonta ehdottomuutta jos vaatii parisuhteessa jossa lapsia ehdotonta uskollisuutta. Ehdoton uskollisuus on jäänne 50-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.

Olisipa elämä näin yksinkertaista. 20v sitten rakastuin. Rakkaus näytti, tuntui ja vaikutti molemminpuoliselta. Menimme naimisiin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen - mieheni esittäessä asialle sekä järki-, että tunnesyyt. Naimisissa olimme liki 10-vuotta.

Olin pakotettu hakemaan eroa, koska mieheni kaksoiselämä paljastui minulle. Koko yhdessäolomme ajan, kuvioissa oli muita naisia. Se oli shokki, koska mitään - siis niin yhtään mitään - merkkejä asiasta ei kotona ollut. Hän ei ollut ikinä öitä pois kotoa, ei pitkiä työpäiviä, ei seksin puutetta, ei outoa pyhelimen käyttöä - ei niin mitään.

Kaikki edellä mainittu hoideltiin työajalla ja kännykällä, jota ei tuotu kotiin. Oli maksullisia ja maksullisia, eli ns. sponssattavia, oli ilmaisia jne.

Oli silkkaa sattumaa, että kaksi naista ottivat yhteyttä minuun ihan yhtäaikaisesti, koska tämä nykyään ex oli esittänyt heille menestyvää sinkku-liikemiestä, jolla ei aikaa oikealle parisuhteelle.

Olen näille naisille hyvin kiitollinen, kamalaa ajatella, että saattaisin edelleen elää valheessa ja tautivaarassa.

Niin. Mutta muista että modernin parisuhdemallin airueet jotka somessa halveksivat sitoutuneita parisuhteita sanoisivat että oli sinun syysi että miehesi petti ja vietti kaksoiselämää. Perusteena sanovat että eihän hyvään suhteeseen kolmatta mahdu. Mutta joo, tällaisten ihmiskuorien sanomiset voi jättää omaan arvoonsa. Kateuttaan normaaleille ihmisille huutelevat.

Kyllä jokaisella pitää olla parisuhteessa olla oikeus muutamiin suhteen ulkopuolisiin seikkailuihin ilman että siitä pitää erikseen keskustella. Se on turvatonta ehdottomuutta jos vaatii parisuhteessa jossa lapsia ehdotonta uskollisuutta. Ehdoton uskollisuus on jäänne 50-luvulta.

Menepä nyt itseesi ja laita se laatikkoviinin hana kiinni.

Jos olet itse joskus pettänyt ja elänyt kaksoiselämää niin älä luule että enemmistö ihmisistä pitäisi sellaista millään tavalla hyväksyttävänä. Asia on päinvastoin. Tuollaisia pidetään alimmassa kastissa olevina ihmisinä joiden kanssa kukaan ei oikessa elämässä halua olla missään tekemisissä. Lapsetkin kasvaessaan saattavat laittaa välit poikki kun heille selviää asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.

Eiköhän asia ole niin että se mies ei ole itse kasvanut koskaan vastuulliseksi aikuiseksi? Kun "ongelmia" tulee, juoksee selkärangaton uuden hameen perään toistamaan samat virheet uudelleen ja taas uudelleen.

Jokainen toimii moraalinsa ja kykyjensä mukaan. Kyky sitoutua parisuhteeseen opitaan kotoa tai sitten ei.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Eikä ketään kannata moralisoida tai neuvoa, ei selainen toimi.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen toimii moraalinsa ja kykyjensä mukaan. Kyky sitoutua parisuhteeseen opitaan kotoa tai sitten ei.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Eikä ketään kannata moralisoida tai neuvoa, ei selainen toimi.

Niinpö. Mutta oksettava on sellainen ihminen joka näyttelee toiselle korkean moraalin omaavaa sanoin mutta teot ovat jotain ihan muuta. Normaali ihminen on rehellinen jo myöhäisteininä noissa asioissa. Jos siis kannattaa avoimia suhteita niin silloin sanoo siitä parisuhteen alussa ettei toiselle jää epäselvyyttä millaisilla arvoilla olevan tyypin kanssa on tekemisissä.

Me erosimme kymmenen vuoden suhteen jälkeen koska mies olisi halunnut lapsia. 

Itse en ole koskaan halunnut ja tein sen selväksi jo 17-vuotiaana kun tapasimme. Mies esitti avioliittoon asti olevansa samaa mieltä, mutta sitten alkoi painostus. Jossain vaiheessa myönsi, että on aina nähnyt itsensä perinteisen ydinperheen isänä, kaksi tai kolme lasta. Oli kuulema aina ajatellut mieleni muuttuvan ja sitten järkyttyi kun se ei muuttunutkaan. Avioliiton viimeiset kaksi vuotta olivat pahimmat. Mies oli onneton ja tyytymätön kaikkeen, pilasin hänen unelmansa ja hänen elämänsä. Hän ehdotti "kompromissia" että synnyttäisin hänelle yhden lapsen, ja hän olisi valmis hylkäämään uransa ja jäämään koti-isäksi heti kun vauva on rinnalta vieroitettu. Olin kuulema kohtuuton kun pidin pääni siitä että en halua koskaan kokea raskautta, synnytystä tai lapsiperhe-elämää. En edes sen yhden lapsen verran. 

Erotessani sain haukut että olen vienyt hänen elämänsä parhaat vuodet ja mahdollisuuden perheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Me erosimme kymmenen vuoden suhteen jälkeen koska mies olisi halunnut lapsia. 

Itse en ole koskaan halunnut ja tein sen selväksi jo 17-vuotiaana kun tapasimme. Mies esitti avioliittoon asti olevansa samaa mieltä, mutta sitten alkoi painostus. Jossain vaiheessa myönsi, että on aina nähnyt itsensä perinteisen ydinperheen isänä, kaksi tai kolme lasta. Oli kuulema aina ajatellut mieleni muuttuvan ja sitten järkyttyi kun se ei muuttunutkaan. Avioliiton viimeiset kaksi vuotta olivat pahimmat. Mies oli onneton ja tyytymätön kaikkeen, pilasin hänen unelmansa ja hänen elämänsä. Hän ehdotti "kompromissia" että synnyttäisin hänelle yhden lapsen, ja hän olisi valmis hylkäämään uransa ja jäämään koti-isäksi heti kun vauva on rinnalta vieroitettu. Olin kuulema kohtuuton kun pidin pääni siitä että en halua koskaan kokea raskautta, synnytystä tai lapsiperhe-elämää. En edes sen yhden lapsen verran. 

Erotessani sain haukut että olen vienyt hänen elämänsä parhaat vuodet ja mahdollisuuden perheeseen. 

Miten kukaan lähtee nuorena pitkäaikaiseen parisuhteeseen oletuksella että voi muuttaa toista? Tuossa tapauksessa vieläpä asiassa joka on ei ole sellainen missä kompromisseja voisi tehdä.