Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Kollegat töissä eivät jättäneet rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 14-v yhdessä eksäni kanssa. Mentiin liian nuorina yhteen. Suhde perustui lähinnä fyysiseen vetovoimaan, ei sielujen sympatiaan tai sellaiseen toisesta huolenpitämiseen.
Etsi tyyppi jonka kanssa sulla on yhteinen arvomaailma -esim samat käsitykset siitä miten kotityöt jaetaan ja/tai lapset kasvatetaan.
Mikä on elämän tarkoitus:
Onko tarkoitus tehdä rahaa?
Vai toteuttaa itseään?
Vai kasvaa ihmisenä?
Viihdyttää itsensä kuoliaaksi (hedonismi)
Auttaa ihmisiä?
Elää symbioosissa suvun kanssa?
Mikä ikinä se tarkoitus onkaan, että olisitte siitä yhtä mieltä! Muuten menee hankalaksi.
Nimimerrki Vanha Rouva täällä hehkuttaa oikeasti tyhjyyttään kumisevia tapasuhteita. Vain räiskyvää jokapäiväiseen ja öiseen intohimoon sekä kuumiin kosketuksiin perustuva suhde on oikea parisuhde. Kaikki muut suhteet ovat kulissia.
Mun ex-vaimo jätti mut 19 vuotta sitten, koska huomasi sinnikkään 8 vuoden yrittämisen jälkeen sen tosiasian, ettei saa mua tossunsa alle, eikä muutettua minua 110% mieleisekseen.
Jos siinä olisi jonkun pitänyt muuttua, niin hänen. Vieläkin muistan kuin eilisen päivän ne helvetin kiukuttelut, itkupotkuraivarit ja autistiulinat "Miiiiiikset sä VOI muuttua? Yritttäsit Muuttua."
"Iloinen" karjalainen.
Kaiken sen hänen järjestämänsä sotkun ja paskan jälkeen minä olen yhä se henkilö, jonka kanssa ei voida olla missään tekemisissä. No, ei sen puoleen. Hän on itse se... no, on mikä on, se jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-v yhdessä eksäni kanssa. Mentiin liian nuorina yhteen. Suhde perustui lähinnä fyysiseen vetovoimaan, ei sielujen sympatiaan tai sellaiseen toisesta huolenpitämiseen.
Etsi tyyppi jonka kanssa sulla on yhteinen arvomaailma -esim samat käsitykset siitä miten kotityöt jaetaan ja/tai lapset kasvatetaan.
Mikä on elämän tarkoitus:
Onko tarkoitus tehdä rahaa?
Vai toteuttaa itseään?
Vai kasvaa ihmisenä?
Viihdyttää itsensä kuoliaaksi (hedonismi)
Auttaa ihmisiä?
Elää symbioosissa suvun kanssa?
Mikä ikinä se tarkoitus onkaan, että olisitte siitä yhtä mieltä! Muuten menee hankalaksi.
Vain hedonismi ja kuumat kosketukset pitävät parisuhteen ikiliikkujan liikkeessä. Mitään muuta ei tarvita kuin että rakastaa täysillä koska haalea ei riitä. Kaikki muu kuin intohimo on turhaa eikä muut parisuhteeseen tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-v yhdessä eksäni kanssa. Mentiin liian nuorina yhteen. Suhde perustui lähinnä fyysiseen vetovoimaan, ei sielujen sympatiaan tai sellaiseen toisesta huolenpitämiseen.
Etsi tyyppi jonka kanssa sulla on yhteinen arvomaailma -esim samat käsitykset siitä miten kotityöt jaetaan ja/tai lapset kasvatetaan.
Mikä on elämän tarkoitus:
Onko tarkoitus tehdä rahaa?
Vai toteuttaa itseään?
Vai kasvaa ihmisenä?
Viihdyttää itsensä kuoliaaksi (hedonismi)
Auttaa ihmisiä?
Elää symbioosissa suvun kanssa?
Mikä ikinä se tarkoitus onkaan, että olisitte siitä yhtä mieltä! Muuten menee hankalaksi.Vain hedonismi ja kuumat kosketukset pitävät parisuhteen ikiliikkujan liikkeessä. Mitään muuta ei tarvita kuin että rakastaa täysillä koska haalea ei riitä. Kaikki muu kuin intohimo on turhaa eikä muut parisuhteeseen tarvita.
Onpas yksisilmäinen ja ehdoton kommentti. Oletko tuolla tyylillä saanut aikaan parisuhteita joissa se toinenkin on kokenut aidosti syvää rakkautta vai oletko ollut vain pahainen valheellinen näyttelijä kumppaneillesi?
Vierailija kirjoitti:
Nimimerrki Vanha Rouva täällä hehkuttaa oikeasti tyhjyyttään kumisevia tapasuhteita. Vain räiskyvää jokapäiväiseen ja öiseen intohimoon sekä kuumiin kosketuksiin perustuva suhde on oikea parisuhde. Kaikki muut suhteet ovat kulissia.
Menepä terapiaan kasvamaan ihmisenä äläkä tuputa lapsellista malliasi ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen alkoholisoituminen. Yritin saada hänet hoitoon mutta hän itse ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin erota, yhdessä yli 20 vuotta ja neljä lasta.
Linkki tai kuvakaappaus kuiteista ja tiliotteista. Haluan tietää onko syytöksissä perää.
Vain harva alkoholisti myöntää, että hänellä on ongelma. Alkoholistin mielestä syy on vaimossa/aviomiehessä, inhottavassa pomossa, naapureissa, omissa sukulaisissa, liian huonossa palkassa jne. Henkilöllä itsellään ei ole osuutta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen alkoholisoituminen. Yritin saada hänet hoitoon mutta hän itse ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin erota, yhdessä yli 20 vuotta ja neljä lasta.
Linkki tai kuvakaappaus kuiteista ja tiliotteista. Haluan tietää onko syytöksissä perää.
Vain harva alkoholisti myöntää, että hänellä on ongelma. Alkoholistin mielestä syy on vaimossa/aviomiehessä, inhottavassa pomossa, naapureissa, omissa sukulaisissa, liian huonossa palkassa jne. Henkilöllä itsellään ei ole osuutta asiaan.
Sama pätee rakkkaus-/seksiaddiktiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi ensin yhdisti meidät ja sitten erotti.
Tutustuessamme joimme molemmat suht kohtuudella ja viikonloppuinen juhliminen oli yhteinen harrastus. Pikkuhiljaa määrät kasvoivat ja krapulat pahenivat. Aloin miettiä elämääni ja terveyttäni varsinkin isäni sairaistuttua muistisairauteen. Kun sitten raitistuin, ei meillä exäni kanssa oikein ollutkaan enää yhteistä tekemistä, eikä siihen ollut aikaakaan (siis miehellä) kun dokaaminen alkoi haukata hänen kaiken vapaa-aikansa.
Ei lapsia, ei yhteistä omaisuutta, niin erokin oli siltä osin helppo. Helvetin sääli kyllä tämä ero. Mies on kiva ihminen, meillä oli yhteistä historiaa yli 10v, samnakaltainen huumorintaju ja monin tavoin ihan kivaakin. Juomatapojen etääntyminen toisistaan vaan tekee kaien hankalaksi. Toki dokaaminen (riippuvuus) alkaa nykyisellään vaikuttaa miehen mielialaan ja käytökseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen alkoholisoituminen. Yritin saada hänet hoitoon mutta hän itse ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin erota, yhdessä yli 20 vuotta ja neljä lasta.
Linkki tai kuvakaappaus kuiteista ja tiliotteista. Haluan tietää onko syytöksissä perää.
Vain harva alkoholisti myöntää, että hänellä on ongelma. Alkoholistin mielestä syy on vaimossa/aviomiehessä, inhottavassa pomossa, naapureissa, omissa sukulaisissa, liian huonossa palkassa jne. Henkilöllä itsellään ei ole osuutta asiaan.
Se, miksi alkoholistin asiat menevät niin kuin menevät, johtuu siitä alkoholismista, jota alkoholisti sairastaa. Ilman alkoholia ja sen juomista olisi asiat aivan toisin, koska silloin alkoholisti olisi aivan eri ihminen. Ilman alkoholin järkeä sumentavaa vaikutusta hän näkisi asiat eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 14-v yhdessä eksäni kanssa. Mentiin liian nuorina yhteen. Suhde perustui lähinnä fyysiseen vetovoimaan, ei sielujen sympatiaan tai sellaiseen toisesta huolenpitämiseen.
Etsi tyyppi jonka kanssa sulla on yhteinen arvomaailma -esim samat käsitykset siitä miten kotityöt jaetaan ja/tai lapset kasvatetaan.
Mikä on elämän tarkoitus:
Onko tarkoitus tehdä rahaa?
Vai toteuttaa itseään?
Vai kasvaa ihmisenä?
Viihdyttää itsensä kuoliaaksi (hedonismi)
Auttaa ihmisiä?
Elää symbioosissa suvun kanssa?
Mikä ikinä se tarkoitus onkaan, että olisitte siitä yhtä mieltä! Muuten menee hankalaksi.
Fyysiseen vetovoimaan ja dopamiiniin perustuvat suhteet valitettavasti harvoin kestävät. Tuo sinun listasi kertoo että olet kypsästi ajatellut asioita. On olemassa myöhäiskeskiiässäkin olevia ihmisiä joiden käsitys parisuhteista on kuin teinillä ja siksi hyppivät suhteista toiseen vaihtelevin väliajoin. Kuvittelevat sellaista rakkaudeksi. Sitä se ei ole vaan pakoa loppu viimein itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Janis petke kirjoitti:
Vaimo lakkasi antamassa perse ttä, eikä niellyt enää. Kenkää hanuriin ja 20v thaikku tilalle. En ole vielä katunut hetkeäkään.
Ei oo 20v. saanu unohtamaan entistä?
😂 ei noi miesten voimafantasiat mee läpi, ikinä yhtään thaikkua nähnytkään, täällä vauvapalstailee vuodesta toiseen ihan yksinään
Nuo miehet haluavat selvästi miesten välistä seksiä. En uskalla sanoa selvemmin, kun pelkään sensuuria. Minkä ihmeen takia he eivät suoraan etsi itselleen miesystävää ja sitä kautta elämänkumppania?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä parisuhde romuttui lapsen synnyttyä. Ei tukiverkkoja lainkaan, lapsella ensimmäiset 2 vuotta korvatulehduskierre ja yöt päivät täyttä helvettiä. Molemmilla vaativa työ, joka sisältää matkustusta. Ennen lapsen syntymää suhteemme oli lähes täydellinen, olimme toistemme puolikkaita ja yhdessä kokonaisia. Täyttä rakkautta.
Lapsen ensimmäisen vuoden aikana etäännyimme emotionaalisesti pikkuhiljaa. Ei läheisyyttä, ei keskustelua, ei parisuhde-aikaa. Pelkkää arjesta selviytymistä, katkeruutta, kylmyyttä, muurit päällä. Viimeiset pari vuotta lähinnä vihasimme toisiamme, vaikka kumpikin sisimmässään olisi halunnut sanoa toiselle, että ota lähelle ja rakasta. Emme kommunikaation täydellisesti puuttuessa vain kumpikaan niin toiselle sanoneet. Molemmat ajatteli, että siinä toiselle taas uusi ase käytettäväksi, ja pelko torjutuksi tulemisesta.
Kumpikin tiesi, ettei tämä ole hyvä suhde. Emme jaksaneet / halunneet kuitenkaan enää tehdä asialle mitään, vaikka lapsen kasvettua olisimme saaneet tarvittaessa (tosin äärettömän harvoin) kahden keskistä aikaa. Olimme niin kaukana jo toisistamme, ettei kiinnostanut enää edes ajatus, miksi viettäisin tuon ihmisen kanssa kahdestaan hetkeäkään, ei ole mitään puhuttavaa.
Reilu 4kk sitten mies epäsuorasti ilmaisi halunsa erota. Vajaa kuukausi siitä tapasi naisen, josta hullaantui täysin ja lähti sata lasissa uuteen elämään. Ero oli selvä molemmille, minä tosin olisin halunnut vielä käyttää pariterapia-kortin ja en ollut se, joka erota halusi. Ymmärsin kuitenkin tilanteen. Muutin pois, emme pitäneet mitään yhteyttä kuin pakolliset lapsen asiat. Nyt pari vkoa sitten mies kysyi haluaisinko enää keskustella hänen kanssaan. Oli uudessa suhteessaan huomannut, miten väärin oli minua kohdellut ja saanut valaistuksen, ettei suhdetta korjata suoraan vain eroamalla. Tiesi sisimmässään kuulema koko ajan, että olen tärkeä ja rakas hänelle. Mutta ajatteli, ettei muuta ratkaisua ole kuin erota. Kertoi, että haluaa tehdä kaikkensa ja meillä on rakkauden lisäksi niin paljon muitakin asioita, joita ei kannata heittää roskiin näin. Tiedän, että asia on näin, koska hän saisi lähes kenet tahansa milloin vain. Kuin myös minä. Mutta en halua. Eikä hänkään enää halua. Olen itse samaa mieltä kaikesta, ja minun oma käytökseni on myös ollut todella ikävää miestä kohtaan monta vuotta. Molemmat ovat olleet yhtä kamalia.
Myös minä haluan antaa uudelle alullemme mahdollisuuden. Kumpikin on nyt tahoillaan psykologin / psykoterapeutin kanssa keskustellut omista möykyistään (tulee olemaan säännöllistä, ei kertakäynti) ja menemme myös pariterapiaan. Aloitamme suhteemme alusta, treffejä sovittu ja vain kahden kesken. Minua pelottaa, että mies lähtee uudelleen toisen matkaan. Luottamus on siltä osin mennyt. Muuten perheen isänä täydellisen luotettava ja huolehtiva, ei alkon käyttöä ollenkaan tai mitään muutakaan häiritsevää. Kumppanina minulle turvallinen, ollut aina. Toivon, että olisimme se poikkeus, jossa toisen arvostuksen ja rakkauden huomaa vasta eron jälkeen. Olemme sen huomanneet, opittavaa siinä, kuinka sen pidämme yllä emmekä valu takaisin samaan tilaan, enää koskaan. Ja että uusi alkumme olisi todellakin uusi alku, pysyvä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Janis petke kirjoitti:
Vaimo lakkasi antamassa perse ttä, eikä niellyt enää. Kenkää hanuriin ja 20v thaikku tilalle. En ole vielä katunut hetkeäkään.
Ei oo 20v. saanu unohtamaan entistä?
😂 ei noi miesten voimafantasiat mee läpi, ikinä yhtään thaikkua nähnytkään, täällä vauvapalstailee vuodesta toiseen ihan yksinään
Nuo miehet haluavat selvästi miesten välistä seksiä. En uskalla sanoa selvemmin, kun pelkään sensuuria. Minkä ihmeen takia he eivät suoraan etsi itselleen miesystävää ja sitä kautta elämänkumppania?
Niin. Miksi nämä vetävät jotain itselleen sopimatonta roolia elämässään ja siinä sivussa aiheuttavat todella paljon pahaa muille ihmisille? Miksi ei olla heti teini-iästä lähtien oikeasti sitä mitä on?
Lukion jälkeen seurustelu, naimisiin, 4 lasta, 48 vuotiaana mies rakastui 22 vuotta nuorempaan. En tiedä mitä tein väärin tai mitä olisin voinut tehdä toisin.
Eron syynä se että nainen oli vihainen, kiukkuinen ja henkisesti epävakaa.
terv mukava, rauhallinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Ei ole. Naiset hakevat avioeroista suurimman osan.
Se johtuu siitä, että useimmilla perheellisillä naisilla on paljon työtä. Päivätyö, sen jälkeen vastuu kodista ja lapsista, vastuu perhejuhlista, vastuu lahjojen hankkimisesta ystävien lapsille ja lähisuvulle, lasten harrastuksiin liittyvät asiat, vaatehuolto, yhteydenpito kouluun...Kuka jaksaa sitä loputtomiin? Kun nykyään jotkut aikuiset uupuvat jo kokopäivätyössä, eikä kaikilla ole edes perhettä. Sitä voi jaksaa, jos miehellä on mukava luonne ja mies osallistuu lastenhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosimme koska olin todella yksinäinen parisuhteessa. Mies ei halunnut tehdä mitään yhdessä eikä huomioinut minua millään tavalla. Järjestin lasten asiat, matkat (mies kulki perässä kuin yksi lapsista kyselemässä mihin nyt käännytään ja koska syödään), yritin yhteistä tekemistä mutta mitään ei halunnut tehdä, lahjoja tai syntymäpäivätoivotuksia ei tullut koskaan, äitienpäivinä ei auttanut pieniä lapsia järjestämään mitään. Kuolihan se parisuhde siitä sitten.
Tällaisia tarinoita kuulee aika usein. Miksi ihmeessä aikuiset miehet käyttäytyvät näin? Ja tähän tekisi mieleni sanoa, että nimenomaan suomalaiset miehet. En ole kuullut vastaavia tarinoita ikinä esim. brittiläisiltä tai amerikkalaisilta tutuilta.
Minä taas ihmettelen, millainen se mies oli seurusteluaikana, kun naimisiin asti päädytään ja sitten huomataan, että se onkin passiivinen vätys.
Vieraskorea.
Alue: Aihe vapaa
30 vuotta yhdessä, 24 vuotta siitä naimisissa. Ikää kummallakin nyt 50 paremmalla puolen. Yhdessä vahvasti edelleen. Takana on ollut vuoroin työttömyyttä (aikansa), burnouttia, masennusta, syöpä toisella. Ei kai ole olemassa yksinkertaista, yleisesti pätevää syytä eroon tai toisaalta onnelliseen pitkään avioliittoon. Jokainen suhde on omanlaisensa, samoin jokainen ero. Me kummatkin myös olemme eroperheiden lapsia, erittäin hankalien eroperheiden.
Poislukien vakavat ongelmat, kuten päihderiippuvuudet ja mielenterveysongelmat, avainsanoina hyvään liittoon lienevät molemminpuolinen kunnioitus, kyky hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, kumppanuus, lempeys ja ymmärrys siitä, ettei aina edes täysillä toista jaksa/täydy rakastaa/maailman parhaana pitää. Tulee hetkiä, kun toinen ärsyttää niin paljon, että pää meinaa hajota, voi inhottaakin joku juttu. Mutta kun hetken aikaa antaa, se menee ohi. Elämä ei ole yhtä rakkautta ja onnellisia ajatuksia, ja herra paratkoon, kukaan ei ole täydellinen, et edes itse. Ja sitten yhtäkkiä taas näkee sen toisen rakkauden kautta.
Samoin satunnaiset ihastukset, niitä varmasti tulee vuosikymmenien aikana kummallekin eteen. Pointti on valita mitä tekee sen suhteen.
Äärimmäinen ratkaisu aikoinaan oli vanhalla ystävälläni, hän sanoi, että pettämisessähän on vain kyse "lihasta lihan pällä", ihminen ei liene yksiavioinen perusbiologialtaan. Näin äärimmäisyyksiin itse en ole mennyt, mutta tavallaan ymmärrän.
Seksi/seksittömyysrytmi on toki oma juttunsa, siihen auttanee avoin keskustelu. Taloudelliset asiat lienevät myös oma lukunsa. Mutta liitto on kahden kauppa. Onhan niitäkin liiitoja, joissa on selvää että toinen maksaa, toinen hoitaa muun. Jos joku haluaa edustuspuolison kaikkine herkkuinen, hän myös sitten kai tyytyväisenä sen maksaa, valittamatta.
Kaikkea mahdollista onnea kaikille rakkauden etsinnässä!