Tekeekö puolisosi vkl-suunnitelmia tarkistamatta sinulta?

Meistä molemmat suunnittelee omia menojaan kyselemättä toiselta lupia. Vietetään aikaa yhdessä viikollakin, mutta sitten suunnitellaan yhteisiä juttuja myös. Mikä teitä estää suunnittelemasta jotain mukavaa ajanvietettä molemmille? 

Vierailija kirjoitti:

Meistä molemmat suunnittelee omia menojaan kyselemättä toiselta lupia. Vietetään aikaa yhdessä viikollakin, mutta sitten suunnitellaan yhteisiä juttuja myös. Mikä teitä estää suunnittelemasta jotain mukavaa ajanvietettä molemmille? 

Niin ehkä just se, että aina, kun ehdotan jotakin, on miehellä jo toinen meno sovittuna. Ja kun ei ole minulle kertonut niistä, tulee tosi ulkopuolinen olo. Lapsuuden perheessäni kerrottiin aina, missä ollaan ja mihin mennään. Olisi ollut todella tavatonta, että isä olisi vain sanonut perjantai-iltana äidille, että lähden muuten huomen aamulla viikonlopuksi kalaan. Oltiin yksikkö, joten omaksuin sellaisen mallin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meistä molemmat suunnittelee omia menojaan kyselemättä toiselta lupia. Vietetään aikaa yhdessä viikollakin, mutta sitten suunnitellaan yhteisiä juttuja myös. Mikä teitä estää suunnittelemasta jotain mukavaa ajanvietettä molemmille? 

Enkä näe sitä siis, että tarvii kysyä "lupaa" vaan enemmänkin kertoa etukäteen, jottei tule minulle ihan puun takaa, että olenkin koko viikonlopun näkemättä kumppania.

Ap

Kyllä meillä puhutaan ja kysytään, onko jotain tulossa. Mies usein kysyy, voiko mennä lauantai-illaksi kaverilleen tai kysyy, voiko kaveri tulla meille. Ja uskoo, jos sanon ei. Sama toisinpäin, vaikka kotihiirenä mulla harvemmin on mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä molemmat suunnittelee omia menojaan kyselemättä toiselta lupia. Vietetään aikaa yhdessä viikollakin, mutta sitten suunnitellaan yhteisiä juttuja myös. Mikä teitä estää suunnittelemasta jotain mukavaa ajanvietettä molemmille? 

Niin ehkä just se, että aina, kun ehdotan jotakin, on miehellä jo toinen meno sovittuna. Ja kun ei ole minulle kertonut niistä, tulee tosi ulkopuolinen olo. Lapsuuden perheessäni kerrottiin aina, missä ollaan ja mihin mennään. Olisi ollut todella tavatonta, että isä olisi vain sanonut perjantai-iltana äidille, että lähden muuten huomen aamulla viikonlopuksi kalaan. Oltiin yksikkö, joten omaksuin sellaisen mallin.

Ap

Yksikkö voi olla, vaikka ei kaikkia asioita toiselle aina tilittäisi. Suunnittele asiat aiemmin, kuin edellisenä päivänä. Jos minulle mies ilmottaisi, että huomenna sitä ja tätä klo xx:xx-> niin ei sopisi, vaikka ei mitään menoa olisikaan. Jos meillä on yhteisiä menoja, kerron ne heti, kun saan tietää niistä (esim synttärikutsut tms) tai jos mietin jollekin viikonlopulle menoa yhdessä, kysyn mieheltä mitä hänellä on parin-kolmen viikon päästä viikonloppuna, että voidaanko tehdä asiaa X yhdessä. Omia menoja tulee harvemmin kenellekään tilitettyä. 

Jos se nyt oikein kaihertaa, niin laittakaa perhekalenteri seinälle. 

Mun ex-avopuoliso teki just näin; ikinä ei kertonut mitään etukäteen suunnitelmistaan eikä muistanut mainita edes esim. lomiensa ajankohdasta, harrastusmatkoista jne.. Jos mä yritin suunnitella jotain yhteistä hyvissä ajoin, hän ei koskaan voinut ottaa niihin kantaa/luvata mitään, kun ei tiennyt tuleeko jotain tärkeämpää myöhemmin tilalle.

Suhde ajautui siihen, että aloin itsekin keksimään tekemistä vain itselleni. Eikä aikaakaan kun olimmekin sitten jo "ajautuneet erilleen" ja lopetin koko suhteen. 

Meillä kyllä puhutaan ja sovitaan menot. Se ei tosiaankaan tarkoita, että kysytään lupia, vaan on ihan normaalia toisten huomioimista. Esim. jos mieheni haluaa mennä vaikka viikonlopuksi kalaan, jos tiedän siitä etukäteen, voin suunnitella siihen sitten sellaisia omia menoja, joihin tiedän, ettei mieheni halua mukaan. Ymmärrä sua ap, meilläkin tämä asia piti aikoinaan vääntää rautalangasta. Mies kun ei ollut tuollaiseen tottunut. Sittemmin, kun on nähnyt, että asiat sujuu paremmin, kun toinenkin saa mahdollisuuden ennakoida. Käymme kyllä myös yhdessä treffeillä ja on yhteisiäkin suunnitelmia.

Pitäisi saada viettää?

Me sovittiin jo suhteen alkuvaiheessa tällekin asialle ns säännöt. Itse olen enemmän sitä mieltä, että parisuhteessa tulisi olla joutoaikaa yhdessä laatuajan sijaan. Että ollaan ihan vaan yhdessä tekemättä juurikaan mitään ja sitä aikaa meillä on siinä päivittäisessä arjessa ja se antaa sitä tilaa kummankin sopia niitä omia juttujaan. Enkä usko hetkeäkään, että mies tekee tuota ihan koko aikaa. No, jos tekee pitäisi miettiä mikä se hänen motiivi on olla sinun kanssa.

Mies tekee suunnitelmia, mutta tarkistaa, sopiiko tämä myös minulle.

Yleensä varmistaa multa oliko jo viikonlopulle jotain suunnitelmia. Jostain syystä on harvinaisen hyvä unohtamaan omat menot (pari kertaa ois sopinu päällekkäisiä menoja jos ei ois multa kysyny), ehkä johtuu siitä, että työ on hyvin aikataulukeskeinen.

Ja kyse ei ole luvan kysymisestä vaan ihan normaalista kommunikoinnista, että tiedetään toinen toistemme menoja.

Vierailija kirjoitti:

Me sovittiin jo suhteen alkuvaiheessa tällekin asialle ns säännöt. Itse olen enemmän sitä mieltä, että parisuhteessa tulisi olla joutoaikaa yhdessä laatuajan sijaan. Että ollaan ihan vaan yhdessä tekemättä juurikaan mitään ja sitä aikaa meillä on siinä päivittäisessä arjessa ja se antaa sitä tilaa kummankin sopia niitä omia juttujaan. Enkä usko hetkeäkään, että mies tekee tuota ihan koko aikaa. No, jos tekee pitäisi miettiä mikä se hänen motiivi on olla sinun kanssa.

Anna ku mä arvaan. Aloittajan miehellä on kiva siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja sitä seksiäkin? Miksi mies ponnistelisi enemmän?

En muista, että kertaakaan pitkän avioliiton aikana kumpikaan olisi jättänyt etukäteen ilmoittamatta, jos suunnittelee jotain arki-illoiksi tai viikonlopuksi. Vakijuttu on ollut miehen aamutennis lauantaina, mutta ei yleensä mitään muuta nk.omia menoja. Itsellä kuntopiiri kerran viikossa ja yhdessä sekakuoro myös kerran viikossa.

Ei, viikolla saattaa tulla tilanteita, ettei muista kertoa ennen kuin on jo suurin piirtein lähdössä, että on menossa jonnekin, kun tietää etten itse töiden takia joka tapauksessa ole mitään yhteistä suunnitellut. Useimmiten muistaa kertoa kuitenkin nekin menonsa.

No just aamulla lähti reissuun, huomenna kuulemma tulee kotiin. Meillä oli kyllä sovittuna yksi yhteinen meno tälle päivälle mutta ehtinee sen sitten toiste. Vähän tylsää kun kerkesin jo odottaa, suunnittelin jo valmiiksi missä käydään jne.

Kyllä omia menoja saa itsekseen sopia. Sitten, jos on lapsia ja niihin menoihin ei voi niitä ottaa mukaan, olisi kohteliasta kysyä, että onko tämä ok. Kyllä minä ymmärrän, että puolisosi haluaa nähdä ystäviä viikonloppuna, jos arjessa ei kerkeä ja sinua taas näkee joka päivä. Enkä tarkoita, että olisi väärin haluta viettää aikaa puolison kanssa, mutta ymmärrän molempia puolia. Ehkä sinun pitäisi vain aktiivisemmin keksiä teille menoja. Esim. nyt vain kysyt puolisoltasi, että milloin on hänen seuraava tyhjä päivänsä ja ideoit siihen sitten jotain haluamaasi.

Mitä järkeä asua yhdessä jos ei kommunikoida keskenään? Sitähän on kuin kämppikset. Kaksi vierasta asuu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä molemmat suunnittelee omia menojaan kyselemättä toiselta lupia. Vietetään aikaa yhdessä viikollakin, mutta sitten suunnitellaan yhteisiä juttuja myös. Mikä teitä estää suunnittelemasta jotain mukavaa ajanvietettä molemmille? 

Niin ehkä just se, että aina, kun ehdotan jotakin, on miehellä jo toinen meno sovittuna. Ja kun ei ole minulle kertonut niistä, tulee tosi ulkopuolinen olo. Lapsuuden perheessäni kerrottiin aina, missä ollaan ja mihin mennään. Olisi ollut todella tavatonta, että isä olisi vain sanonut perjantai-iltana äidille, että lähden muuten huomen aamulla viikonlopuksi kalaan. Oltiin yksikkö, joten omaksuin sellaisen mallin.

Ap

Älä peilaa siihen lapsuudenperheesi. Te olette ihan eri yksikkö. Mies on saanut kenties erilaisen perhemallin ja teidän teidän olisi pitänyt ajat sitten jo puhua läpi mitä odotatte, toivotte, jne. parisuhteelta. Ei minulla ole kukaan ainakaan luvannut mitään laatuaikaa. Meillä yhteinen aika on sitä arkea iloineen ja suruineen. Yhdessä tulee käytyä esim syömässä kauppareissun yhteydessä. Se on jotenkin vähempi arvoista kun siitä puuttuu rakkausrunot, suklaat ja kukat? Herätys prinsessa, et ole enää siellä teiniajan vinttihuoneessa haaveilemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä asua yhdessä jos ei kommunikoida keskenään? Sitähän on kuin kämppikset. Kaksi vierasta asuu yhdessä.

Niin, minusta olisi mielenkiintoista tietää mitä ap mies on sanonut, KUN tästä on keskusteltu?

Meillä on samanlaista kuin.ap:lla, tsi ehkä vielä pahempaa. Mies saattaalähteä viikonlopuksi yhyäkk eri kaupunkiin, arkisinkin on omissa menoissaan. Meillä ei ole koskasn mitään parisuhdeaikaa. Kesällä mies piti lomansa eti aikaan,ei ollut yhtään hetkrä yhteistä lomaakaan. Seksiä on n 5 kertaa vuodessa. Olen yrittänyt ehdottaa yhteistä tekemistä ja vaikka lomamatkaa, miehelleei käy, koska omat menot ovat tärkeämpiä. Olen suuttunut, mies on vain suuttunut takaisin siitä, että minä suutuin.

Emme koskaan käy missään kaupassakaan herranen aika yhdessä, kuten joku kommentoi. Emme syö yhdessä. Nukumme eri huoneissa. Emme katso telkkaria yhdessä, minä katson sitä olohuoneessa ja mies kännykkää omassa huoneessaan.