Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Tärkein asia avioliittoa harkitseville on selvittää millainen hengellisen elämän pohja kumppaneilla on.
Pysyvimpiä avioliittoja ovat tunnetusti sellaiset jossa puolisot viettävät raamatunkuku-, hartaus- ja rukoushetkiä yhdessä.
Joko ymmärrät että Jumala rakastaa Sinuakin aivan henkilökohtaisesti ja hänellä on Sinullekin aivan yksilöllinen elämänsuunnitelma Hänen tahtonsa mukaisessa elämässä ja johdatuksessa.
"Jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en rakastanut oikeasti, silti yritin. Siinä tilanteessa ei ole mitään tehtävissä eron estämiseksi. Jos suhteen eteen pitää tehdä kovasti työtä niin yleensä se ei onnistu, korkeintaan lykkää väistämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Tuskin pari olutta tai siideriä silloin tällöin. Toki jos ei tajua parin oluen ja alkoholismin eroa, niin on fiksumpi pysyä kokonaan erossa.
Niin no, se pari voi muuttua esim viideksi ja silloin tällöin jokapäiväiseksi. Se tapahtuu huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Tuskin pari olutta tai siideriä silloin tällöin. Toki jos ei tajua parin oluen ja alkoholismin eroa, niin on fiksumpi pysyä kokonaan erossa.
Niin no, se pari voi muuttua esim viideksi ja silloin tällöin jokapäiväiseksi. Se tapahtuu huomaamatta.
Näin se tapahtuu, pikkuhiljaa siitä nuoresta ihanasta miehestä tulee tissutteleva kaljamaha.
Avioeroon voi olla monia syitä, eikä tilannetta paranna mikään tekopyhä moralisointi tai Raamattuun vetoaminen. Jokainen tietää itse, miksi eroaa. Jo se, että on joka päivä paha olla, on aivan riittävä syy muuttaa elämänsä suuntaa. Sitä on ihan turha kenenkään muun tulla kommentoimaan, eikä toisilta tarvitse toisaalta kysellä lupiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkein asia avioliittoa harkitseville on selvittää millainen hengellisen elämän pohja kumppaneilla on.
Pysyvimpiä avioliittoja ovat tunnetusti sellaiset jossa puolisot viettävät raamatunkuku-, hartaus- ja rukoushetkiä yhdessä.
Joko ymmärrät että Jumala rakastaa Sinuakin aivan henkilökohtaisesti ja hänellä on Sinullekin aivan yksilöllinen elämänsuunnitelma Hänen tahtonsa mukaisessa elämässä ja johdatuksessa.
"Jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan."
Kiihkouskovaisuus ei kenenkään avioliittoa pelasta, päinvastoin juuri näiden ihmisten kulissiavioliitot ovat maanpäällinen helvetti, josta vaietaan viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli exälle kotipiika, joka kävi töissä, maksoi puolet kuluista, siivosi, hoiti lapset, laittoi ruokaa ja pesi pyykit. Ex ajeli yhteisellä autolla töihin, kun minä menin bussilla.
Vaikka osallistuin rahallisesti ja muutekin perheen yhteiseen elämään niin jotenkin en hänen mielestään koskaan ollut tasa-arvoinen vaan jotenkin alempiarvoinen älykääpiö. Meillä ei ollut kahdenkeskisiä treffejä, ei yhteisiä harrastuksia, ei oikeastaan enää mitään yhteistä.
On vaikea harrastaa seksiä ihmisen kanssa joka selvästi halveksuu.
Ja silti meni naimisiin ja teit lapsia sen kanssa???
No olipas älykästä. Varmaan se olikin tollanen mlkku seurusteluaikana. Nämä näyttävät todelliset värinsä vasta kun saalis on nalkissa, eli ollaan jo naimisissa ja ainakin yksi lapsi. Ne luottaa siihen että ei se enää uskalla lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Kyllä se varmaan onkin syynä, jos sillä kurlaa joka päivä.
Mutta taatusti parantaa kahdenkeskistä viikonloppua, kokeilisit joskus.
Enkä tietnkään puhu mistään räkäkänneistä vaan vaikka sellasesta pikku tissuttelusta lauantaina, jossa voi höpötellä ja naureskella yhdessä.
Ei paranna. Alkoholista ei tule kuin ikävä pöhnä ja sitten huono olo. Sinulla taitaa alkoholiriippuvuus olla jo vahvana.
Ei ole riippuvuutta, osaan ottaa sitä kohtuudella.
Ei mulla ole aamuisin pöhnää, ei krapulaa, eikä humalaa. Ei siis huonoja olojakaan tule.
Mutta kuten jo puhuttu, ehdottomasti parantaa kahdenkeskistä aikaa.
Eipähän tulisi niin paljoa avioeroja, jos porukka välillä keskittyisi toisiinsa ja tässä alkoholi on hyvä lisämauste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Tuskin pari olutta tai siideriä silloin tällöin. Toki jos ei tajua parin oluen ja alkoholismin eroa, niin on fiksumpi pysyä kokonaan erossa.
Niin no, se pari voi muuttua esim viideksi ja silloin tällöin jokapäiväiseksi. Se tapahtuu huomaamatta.
Niin voi, mutta tuossa puhuttiinkin silloin tällöin tapahtuvasta kahden keskisestä pienestä sievästä.
Ainahan voi juttuja paisutella ja kääntää asiat päälaelleen halutessaan, mutta mitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Kyllä se varmaan onkin syynä, jos sillä kurlaa joka päivä.
Mutta taatusti parantaa kahdenkeskistä viikonloppua, kokeilisit joskus.
Enkä tietnkään puhu mistään räkäkänneistä vaan vaikka sellasesta pikku tissuttelusta lauantaina, jossa voi höpötellä ja naureskella yhdessä.
Ei paranna. Alkoholista ei tule kuin ikävä pöhnä ja sitten huono olo. Sinulla taitaa alkoholiriippuvuus olla jo vahvana.
Ei ole riippuvuutta, osaan ottaa sitä kohtuudella.
Ei mulla ole aamuisin pöhnää, ei krapulaa, eikä humalaa. Ei siis huonoja olojakaan tule.
Mutta kuten jo puhuttu, ehdottomasti parantaa kahdenkeskistä aikaa.
Eipähän tulisi niin paljoa avioeroja, jos porukka välillä keskittyisi toisiinsa ja tässä alkoholi on hyvä lisämauste.
Alkoholi vie erektion, mies haisee kaljalta, lonkerolta, viinalta.. ja turruttaa omat tunteensa viinaan. Miksi sellaisen kanssa pitäisi seksiä harrastaa?
Jos ei kykene selvinpöin rakastelemaan, vetäköön päissään flesuun. Ja niinhän se vetääkin nettipornolle, haisten kaljalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Kyllä se varmaan onkin syynä, jos sillä kurlaa joka päivä.
Mutta taatusti parantaa kahdenkeskistä viikonloppua, kokeilisit joskus.
Enkä tietnkään puhu mistään räkäkänneistä vaan vaikka sellasesta pikku tissuttelusta lauantaina, jossa voi höpötellä ja naureskella yhdessä.
Ei paranna. Alkoholista ei tule kuin ikävä pöhnä ja sitten huono olo. Sinulla taitaa alkoholiriippuvuus olla jo vahvana.
Ei ole riippuvuutta, osaan ottaa sitä kohtuudella.
Ei mulla ole aamuisin pöhnää, ei krapulaa, eikä humalaa. Ei siis huonoja olojakaan tule.
Mutta kuten jo puhuttu, ehdottomasti parantaa kahdenkeskistä aikaa.
Eipähän tulisi niin paljoa avioeroja, jos porukka välillä keskittyisi toisiinsa ja tässä alkoholi on hyvä lisämauste.
Alkoholi vie erektion, mies haisee kaljalta, lonkerolta, viinalta.. ja turruttaa omat tunteensa viinaan. Miksi sellaisen kanssa pitäisi seksiä harrastaa?
Jos ei kykene selvinpöin rakastelemaan, vetäköön päissään flesuun. Ja niinhän se vetääkin nettipornolle, haisten kaljalta.
No niin, sellasta sitten. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Tuskin pari olutta tai siideriä silloin tällöin. Toki jos ei tajua parin oluen ja alkoholismin eroa, niin on fiksumpi pysyä kokonaan erossa.
Niin no, se pari voi muuttua esim viideksi ja silloin tällöin jokapäiväiseksi. Se tapahtuu huomaamatta.
Niin voi, mutta tuossa puhuttiinkin silloin tällöin tapahtuvasta kahden keskisestä pienestä sievästä.
Ainahan voi juttuja paisutella ja kääntää asiat päälaelleen halutessaan, mutta mitä mieltä.
Juuri näin.
Kymmenessä vuodessa älykäs, kiltti, ujo mutta hauska mieheni tuli riippuvaiseksi päihteistä ja pelaamisesta. Rakastin niin paljon, monta kertaa pyristelin eroon mutta hän lupaili muuttua ja oli hetken aikaa asiallisesti, niin että peruin lähtemiseni. Se oli monin tavoin rankkaa, mutta järjellä ajateltuna ei sellaisen kanssa normaalia arkea olisi voinut koskaan elää, saati perhettä perustaa. Luultavasti pettikin, ainakin oli öitä poissa kotoa. Elämä oli todella ahdistavaa kun ei töistä tullessa voinut tietää, oliko meillä joku ryyppyremmi, tai onko mies teillä tietymättömillä ja unettomana mietin missä on ja onko jotain sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Tuskin pari olutta tai siideriä silloin tällöin. Toki jos ei tajua parin oluen ja alkoholismin eroa, niin on fiksumpi pysyä kokonaan erossa.
Niin no, se pari voi muuttua esim viideksi ja silloin tällöin jokapäiväiseksi. Se tapahtuu huomaamatta.
Näin se tapahtuu, pikkuhiljaa siitä nuoresta ihanasta miehestä tulee tissutteleva kaljamaha.
Suurimmalla osalla tutuista alkoholin käyttö in vähentynyt iän myötä. Ainakin täällä pk-seudulla. Urheilu on korvannut sen
Oltiin vuosia yhdessä, parikymppisistä lähtien. Pitkän seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen lapsi, sitten naimisiin, sitten toinen lapsi. Vaimo halusi kovasti naimisiin ja lapsia. Kolmivuoroa raskaassa työssä, yövuoron jälkeen usein valvoin koko päivän putkeen lasten kanssa jotta vaimo sai opiskella ja tehdä myöhemmin omaa työtä. Sitten alkoi taas opiskella uutta alaa, joka varmaankin on yhtä kannattamaton kuin aiemmat tutkinnot jotka maksoin kun toivoi yksityisiä kursseja ja koulutuksia joihin pääsi kun vain maksoi. Hoidin 80% kodista ja lapsista ja tein ainoana työtä. Paloin loppuun mutta jatkoin ja ajattelin että lasten kasvettua tilanne helpottaa. Vaimo halusi sitten avoimen suhteen ja minä en osannut siinä olla kun oma työmäärä kasvoi ja vaimo treffasi muita. Olen kai harvinainen mies kun en halua tuollaista. Erohan siitä tuli. Nykyään lapset vuoroviikoin ja mitään muuta kontaktia eksään ei ole.
Toisen puolison ehdottomuus tietyissä asioissa. Hirveät huutoraivarit, jos ei saanut tahtoaan läpi. Uhkaili erolla, jos en suostu lapsen hankkimiseen ja tietysti siinä vaiheessa, kun toinen vanhempani kuoli ikävällä tavalla. Piti sitten kustantaa erilliset hedelmöityshoidot sun muut ja toisella osapuolella ei ollut vakituista duunia saati sellaista tutkintoa, että olisi voinut saada vakituista paikkaa haluamallaan alalla. Oli siis nk. akateeminen ja minä itse alemman korkeakoulututkinnon suorittanut, sekä vakituisessa duunissa. Jouduin ottamaan velkaa, toisen pakkomielteiden takia. Jos olisin ollut fiksu, niin olisi kannattanut pistää kannat vastakkain tässä vaiheessa, meinaa homma meni vieläkin pahemmaksi tämän jälkeen. Tyyppi sairastui raskaudenjälkeiseen masennukseen ja ei suostunut oma-ehtoisesti menemään terapiaan. Kun sitten jossain vaiheessa suostui, niin se terapeutti oli kuulemma ihan paska ja jätti terapiat kesken. Eli hoidin oman duunin ohessa koko talouden (rahallisesti), sekä itse huushollin pidon (siivoukset, kaupassakäynnit ja lapsenhoidon), kun tämä yksi märehti itseään tekemättä mitään. Ihmeellistä oli, että pystyi hoitamaan lapsen sen 8h ajan, kun olin duunissa, mutta heti lapaset tippuivat kun tulin suoraan duunista kotiin. Kavereita ja sukulaisia en tietenkään saanut tavata ja ei tietenkään mitään harrastuksia. Kaikki vapaa-ajat hoidin lasta ja taloutta (koirankusetukset, vaunulenkit ja ruuanlaitot). Sapuskaakaan ei saanut tehtyä, kun oli niin masentunut, mutta mun rahat kelpasivat hänen omiin ostosreissuihin. Tuli päivä, että en enää jaksanut, eli laitoin eropaperit maistraattiin ja voi sitä raivoamisen määrää. Nimilläni olevasta asumisoikeusasunnosta tämä tyyppi ei halunnut muuttaa pois ja en jaksanut viedä asiaa käräjille. Eli käytännössä elin puoli vuotta asunnottomana, ennen kuin sain vuokrakämpän muualta. Kas kummaa heti eron jälkeen oli säätämässä useamman äijän kanssa ja lapset olivat mulla hoidossa joka toinen viikonloppu. Hommaan tuli stoppi, kun ex-anoppi soitti ettei enää jaksa, kun lapset hänellä hoidossa jatkuvasti. Selvisi, että tää tyyppi käytännössä hoidattanut lapsensa muualla yli vuoden ajan, mukaanlukien ruokahuollon. Kun jäi kiinni, niin aivan vitunmoista raivoamista tuli tältä tapaukselta. Muutin toiselle paikkakunnalle, niin tilanne rauhoittui. Nopsaahan löysi itselleen uuden elättäjän ja edelleenkään ei ole saanut suoritettua niitä opintoja loppuun joita kustansin muutaman vuoden...
Epätasapaino seksuaalisessa halussa. Oli jo nähtävillä seurusteluaikana, mutta kokemattomana en ymmärtänyt, että tilanne ei tule muuttamaan. Tämän lisäksi muutenkin eri tarpeet ja halut elämässä.
Ero 39-vuotiaana. Ainoa mitä olisi voinut tehdä toisin olisi ollut odottaa ja kypsyä nuorena muutama vuosi ja sitten valita sopivampi kumppani. Eron jälkeen löytyi seksuaalisesti yhteen sopiva kumppani ja elämä nyt aivan erilaista
28 vuoden yhteistä oli enää osoite.
Talossa kaksi televisiota, molemmat katsoo omissa huoneissa jopa televisiota.
Ei mitään puhuttavaa, yhteiset tekemiset loppuivat noin 10 vuotta sitten.
Miestä kiinnosti vain auto, autoiluun liittyvät asiat.
Vapaa-aika kotona ahdisti, koska oli vain hiljaisuus ja television äänet.
Vapaa-aikaa pakenin töihin ja uuvuin, koska en saanut levättyä koskaan ts jopa jatkuva työnteko tuntui siedettävämmälle kuin kotona oleminen.
Emme ikinä varsinaisesti olleet yhdessä minkään suuren rakkauden tai suurien tunteiden vuoksi.
Yhdessä asuminen alusta saakka raastoi miestä, koska ensimmäiset vuodet hän teki luotani lähtöä tai oli häätämässä minua yhteisestä kodista aika-ajoin.
Kasvoimme kai sitten jotenkin kiinni toisiimme kuin sisko ja veli. Yhdessä meitä piti velvollisuudentunne tai joku?
Mitään draamaa tai päihteitä ei suhteessa ollut, eikä kolmansia osapuolia.
Toisinaan sain osakseni vähättelyä ja mies nauroi sekä ivasi minua leikkimielellä.
Lopulta nämäkin loppuivat.
Nukuimme eri huoneissa, elimme omaa elämää.
En osaa tarkemmin selvittää mikä lopulta oli se asia jolloin päätin, ettemme voi jatkaa näin.
Mies ei tähänkään ottanut kantaa, oli vain hiljaa kun keräsin henkilökohtaista omaisuuttani ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Toisen puolison ehdottomuus tietyissä asioissa. Hirveät huutoraivarit, jos ei saanut tahtoaan läpi. Uhkaili erolla, jos en suostu lapsen hankkimiseen ja tietysti siinä vaiheessa, kun toinen vanhempani kuoli ikävällä tavalla. Piti sitten kustantaa erilliset hedelmöityshoidot sun muut ja toisella osapuolella ei ollut vakituista duunia saati sellaista tutkintoa, että olisi voinut saada vakituista paikkaa haluamallaan alalla. Oli siis nk. akateeminen ja minä itse alemman korkeakoulututkinnon suorittanut, sekä vakituisessa duunissa. Jouduin ottamaan velkaa, toisen pakkomielteiden takia. Jos olisin ollut fiksu, niin olisi kannattanut pistää kannat vastakkain tässä vaiheessa, meinaa homma meni vieläkin pahemmaksi tämän jälkeen. Tyyppi sairastui raskaudenjälkeiseen masennukseen ja ei suostunut oma-ehtoisesti menemään terapiaan. Kun sitten jossain vaiheessa suostui, niin se terapeutti oli kuulemma ihan paska ja jätti terapiat kesken. Eli hoidin oman duunin ohessa koko talouden (rahallisesti), sekä itse huushollin pidon (siivoukset, kaupassakäynnit ja lapsenhoidon), kun tämä yksi märehti itseään tekemättä mitään. Ihmeellistä oli, että pystyi hoitamaan lapsen sen 8h ajan, kun olin duunissa, mutta heti lapaset tippuivat kun tulin suoraan duunista kotiin. Kavereita ja sukulaisia en tietenkään saanut tavata ja ei tietenkään mitään harrastuksia. Kaikki vapaa-ajat hoidin lasta ja taloutta (koirankusetukset, vaunulenkit ja ruuanlaitot). Sapuskaakaan ei saanut tehtyä, kun oli niin masentunut, mutta mun rahat kelpasivat hänen omiin ostosreissuihin. Tuli päivä, että en enää jaksanut, eli laitoin eropaperit maistraattiin ja voi sitä raivoamisen määrää. Nimilläni olevasta asumisoikeusasunnosta tämä tyyppi ei halunnut muuttaa pois ja en jaksanut viedä asiaa käräjille. Eli käytännössä elin puoli vuotta asunnottomana, ennen kuin sain vuokrakämpän muualta. Kas kummaa heti eron jälkeen oli säätämässä useamman äijän kanssa ja lapset olivat mulla hoidossa joka toinen viikonloppu. Hommaan tuli stoppi, kun ex-anoppi soitti ettei enää jaksa, kun lapset hänellä hoidossa jatkuvasti. Selvisi, että tää tyyppi käytännössä hoidattanut lapsensa muualla yli vuoden ajan, mukaanlukien ruokahuollon. Kun jäi kiinni, niin aivan vitunmoista raivoamista tuli tältä tapaukselta. Muutin toiselle paikkakunnalle, niin tilanne rauhoittui. Nopsaahan löysi itselleen uuden elättäjän ja edelleenkään ei ole saanut suoritettua niitä opintoja loppuun joita kustansin muutaman vuoden...
Tuohan on ihan kauheaa. Vielä olet järjissäsi sentään. Voimia!
Ja silti meni naimisiin ja teit lapsia sen kanssa???