Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Kyllä se varmaan onkin syynä, jos sillä kurlaa joka päivä.
Mutta taatusti parantaa kahdenkeskistä viikonloppua, kokeilisit joskus.
Enkä tietnkään puhu mistään räkäkänneistä vaan vaikka sellasesta pikku tissuttelusta lauantaina, jossa voi höpötellä ja naureskella yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi? Siis miehet haluavatkin lapsia vielä naisen tullessa 50 v korville? Jos tarkoitat ulkonäköä, miestenkin olemus alkaa jo muuttua neljänkympin jälkeen.
Mutta kun sen ulkonäön kanssahan kukaan ei ole aviossa, vaan sen ihmisen, joka sen kuoren sisällä on.
Vierailija kirjoitti:
Anopin takia ero :/ hän ei pitänyt minusta (riitoja ei ollut, naamakerroin ilmeisesti ei vain mieleen) ja pitkään teki selän takana töitä sen eteen että ero tulisi. Sain jälkikäteen kuulla että suostutteli mieheni liittymään parisuhteemme aikana sinkkujen deittipalveluun vedoten siihen että varattunakin voi mennä tutustuakseen uusiin ihmisiin. Ja hän tutustutti kyläilykerroilla jolloin en ollut paikalla miehelleni sinkkuja tuttujaan paritus mielessä. Anoppi haukkui minua selän takana toistuvasti ja mustamaalasi, vähätteli. Mies myönsi tämän kysyessäni. Anoppi kirjoitteli minusta p....a jopa Facebookiin. Puolisoni oli äitinsä tossun alla ja naruista vedeltävissä
No jo on. Kyllä oikea MIES rauhallisen päättäväisesti ja selkeästi katkaisee täysin tuollaiset äitinsä vetonarut, ja tarvittaessa vaikka äitinsä uhkailisi välien katkaisemisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Tuskin pari olutta tai siideriä silloin tällöin. Toki jos ei tajua parin oluen ja alkoholismin eroa, niin on fiksumpi pysyä kokonaan erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Tuliko tämä sinulle täysin yllätyksenä? Koitko siis että et olisi voinut tehdä asialle mitään?
Entä jos ei halunnut tehdä mitään? Parisuhde ei onnea elämään tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Tuohan oli kamalaa. Miten se ilmeni? Miten huomasit asian ja yritittekö korjata sitä?
Rakkaus pitäisi olla tahtotila.
Että tunteettomina vaan elämää eteenpäin ja kulissit pidetään pystyssä vaikka mikä olis, koska joskus tuli luvattua mitä KUKAAN EI IKINÄ VOI LUVATA kellekään ,kun ei edes huomisesta voi tietää? Tahtotila in my ass.
Tuo mitä kirjoitit kuvaa epävakaita/narsistisia ihmisiä, jotka eivät todellakaan tiedä, mihin uskovat, sitoutumiseen eivät pysty, läheisyyteen vielä vähemmän. Mutta draaman kyllä osaavat!
Tahtotila koskee siis vain niitä, jotka ovat suhteellisen ehjiä, lujia mieleltään. Ehkä heitä on aina ollut rajallinen määrä ihmisiä, ennen tosiaan oli tapana sinnitellä ja sietää, vaikka hyvin tiesi toisen harrastuksista. Sitoutuneille riittää se yksi (kerrallaan): Tuntuu että tästä oikein halutaan tehdä hepreaa nykyhedonismissa, jossa seksin määrä ja jännyys on ylin arvo.
Mies oli minua 15 v vanhempi ja aikansa se oli mukavaa .Mutta sitten alkoi ikäero näkymään kaikissa asioissa,vanhentuva väsynyt ukko ja minä vielä jaksoin harrastaa,kulkea ja olla kaikista asioista kiinnostunut.Kyynisyys alkoi tarttuman minuun ja aloin myös tuntea itseni vanhaksi.Jätin miehen ,kun nuorin lapsi tuli täysi-ikäiseksi.Nyt on elämä upeaa,ja parasta itseäni nuorempi mies,jonka kanssa jaetaan samat harrastukset ja reissataan paljon.Olen elämäni kunnossa ja koen itseni nuoreksi jälleen.Vanha mies vanhentaa naisen! En ikinä enää ota vanhempaa miestä,korkeintaan samanikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Tuskin pari olutta tai siideriä silloin tällöin. Toki jos ei tajua parin oluen ja alkoholismin eroa, niin on fiksumpi pysyä kokonaan erossa.
Alkoholiriippuvuus on paljon tavallisempaa kuin ajattelisi. Se että on saatava ne säännölliset annoksensa että kestää.
Itse just lopetin alkoholin ja tajuan taas kirkkaasti, millainen houkutus tuohon aineeseen sisältyy. Laadukkaan suhteen yksi tunnusmerkki on se, että alkoholia ei tarvita. Toiset tajuavat tämän asian ihan intuitiivisesti, ehkä kotikasvatuksestaan (nuo onnekkaat). Alkoholiperheessä kasvaneille voi olla pidempi tie oivaltaa tämä. Ikäkin vaikuttaa. Moni jättää läträilyn keski-iässä kun yksinkertaisesti kyllästyy sekä ajan-että rahanhukkaan. Jakaa vaan ihmisiä aika selvästi eri leireihin tuo suhde alkoholiin.
Mies joutui.onnettomuuteen, eikä hoitanut siitä tulleita traumoja ja jätti koko perheen, minut ja lapsen. Myönsi myöhemmin olleensa pohjattoman masentunut ja halunneensa eroon kaikesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Kyllä se varmaan onkin syynä, jos sillä kurlaa joka päivä.
Mutta taatusti parantaa kahdenkeskistä viikonloppua, kokeilisit joskus.
Enkä tietnkään puhu mistään räkäkänneistä vaan vaikka sellasesta pikku tissuttelusta lauantaina, jossa voi höpötellä ja naureskella yhdessä.
Seksi on silti ehdottomasti parasta selvinpäin, edellyttäen että kumppani on oikea.
Tuiterissa seksi sujuu vähemmilläkin tunteilla. Tai ihan vailla mitään tunteita.
Erosin muijasta koska se lakkas antamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mark kirjoitti:
Katsokaas kun naimisiin ei mennä huvikseen se vihkiminen ei ole vain nätti kaava vaan lupaus olla uskollinen rakastaa tehdä työtä sen eteen ja kantaa toista vaikka mitä tapahtuisi.
Ja se lupaus tehdään jumalan kasvojen edessä. Ymmärrättekö?
Se ei ole tilaisuus missä mennään yhteen koska trendikkäällä jukalla on iso penis ja vielä isompi lompakko tai maijalla on nätit rinnat ja hän on kuin teinityttö vartaloltaan. Ei vaan siksi että vaikka toisesta tulisi miten muodoton pallero ja köyhä kuin kirkonrotta sinä rakastat häntä ja tuet. Sinä pysyt siinä ja näet vaivaa että pysytte vaikka mitä tapahtuisi ja rakastat. Se on avioliiton ydin.
Hyvä tiivistys asiasta.
Monilla tuntuu olevan pallo hukassa kun alapeukutettu.
Nainen 53v kirjoitti:
Mies oli minua 15 v vanhempi ja aikansa se oli mukavaa .Mutta sitten alkoi ikäero näkymään kaikissa asioissa,vanhentuva väsynyt ukko ja minä vielä jaksoin harrastaa,kulkea ja olla kaikista asioista kiinnostunut.Kyynisyys alkoi tarttuman minuun ja aloin myös tuntea itseni vanhaksi.Jätin miehen ,kun nuorin lapsi tuli täysi-ikäiseksi.Nyt on elämä upeaa,ja parasta itseäni nuorempi mies,jonka kanssa jaetaan samat harrastukset ja reissataan paljon.Olen elämäni kunnossa ja koen itseni nuoreksi jälleen.Vanha mies vanhentaa naisen! En ikinä enää ota vanhempaa miestä,korkeintaan samanikäinen.
Tämä on yksi syy miksi itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan nainen tahtoisi vanhempaa miestä.
Joo sehän on ihan jees kun ollaan alle 50v, mutta sitten se ikäero alkaa näkymään todella paljon ja vielä enemmän mitä vanhemmaksi tullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanasta, kauniista ja mukavasta naisesta tuli pitkässä suhteessa nalkuttava, pihtaava ja läski ämmä. Ei vaan jaksanut enää hoitaa asiaa, vaan purki väittelyihin patoutuneen energian. Kasvettiin erilleen näin kliseisesti. Seksin jä läheisyyden puutteen takia, ei ollut mitään motivaatiota itselläni. Kaksi vuotta kestäneen hiljaisen elämän jälkeen täytin avioeron kaavakkeet ja lähdin pois kodistamme.
Arska_746 kirjoitti:
Ihanasta, kauniista ja mukavasta naisesta tuli pitkässä suhteessa nalkuttava, pihtaava ja läski ämmä. Ei vaan jaksanut enää hoitaa asiaa, vaan purki väittelyihin patoutuneen energian. Kasvettiin erilleen näin kliseisesti. Seksin jä läheisyyden puutteen takia, ei ollut mitään motivaatiota itselläni. Kaksi vuotta kestäneen hiljaisen elämän jälkeen täytin avioeron kaavakkeet ja lähdin pois kodistamme.
Sinä sen sijaan säilyit ihanana, komeana ja mukavana? Et ainakaan viestisi perusteella.
Skippaisin kyllä heti tällaiset tapaukset, joilla ei ole mitään kykyä itsereflektioon. Sama koskee naisia.
Pitkä suhde on tahdon asia molemmilta osapuolilta. Tuskin on suhdetta mihin ei koskaan tule vaikeita kausia. Kannattaa pitää huolta itsestään, jotta jaksaa kantaa kortensa kekoon. Ja puhaltaa yhteiseen hiileen, jotta rakkaus ja seksi ei lopu.
Mies jäi kiinni alaikäisen kopeloinnista. (juu, joutui oikeuteenkin asiasta ja sai tuomion).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Olisi kannattanut silloin tällöin pitää vähän hauskaa kahdestaan, niin lopputuloskin voisi olla eri.
Muutamat siiderit/oluet kotona ja kahdestaan ajan viettämistä.
Parantaa taatusti kaikkien parisuhdetta.
No ei tasan taatusti. Alkoholi on syynä suurimpaan osaan avioeroista.
Kyllä se varmaan onkin syynä, jos sillä kurlaa joka päivä.
Mutta taatusti parantaa kahdenkeskistä viikonloppua, kokeilisit joskus.
Enkä tietnkään puhu mistään räkäkänneistä vaan vaikka sellasesta pikku tissuttelusta lauantaina, jossa voi höpötellä ja naureskella yhdessä.
Ei paranna. Alkoholista ei tule kuin ikävä pöhnä ja sitten huono olo. Sinulla taitaa alkoholiriippuvuus olla jo vahvana.
Ei vielä ole erottu, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Mies juo joka viikonloppu, ei ole hänelle ongelma, vaikka muu perhe kärsii. Juomiseen liittyy salailua ja moneen muuhun asiaan jatkuvaa valehtelua ja kertomatta jättämistä.
Kun valehtelusta tai juomisesta nousee keskustelua ja joskus riitaa, mies ilmoittaa ettei hänellä ole mitään tarvetta tehdä muutoksia, vaan hänellä on oikeus juoda (ja valehdella, koska hän ei valehtele vaikka jää kiinni asioista).
Tilanne on järkyttävä siksi, että jos työpaikallaan tietäisivät miten esim. juo ja valehtelee, eivät uskaltaisi antaa sellaista vastuuta kuin hänellä nyt on. Mutta, mies on omien sanojensa mukaan aikuinen, joten kantakoon vastuun jos jotain sattuu.
En tiedä kannattaako ainakaan aluksi miehellesi asiasta puhua jollette ole jo aiemmin keskustelleet tällaisista asioista.
Kuoletat nuo muihin miehiin ihastumiset, hymyilet välillä miehellesi ja sanot hänelle että Sinusta tuntuisi tosi ihanalta jos hänkin hymyilisi Sinulle ja oikein lämpimän ihastuneesti.