Lue keskustelun säännöt.
Jos on aikaisempia traumoja, pitääkö niistä kertoa kumppanille?
06.05.2022 |
Kumppani ei ole terapeuttini. Mutta jos aikaisempia reaktioita ja muistoja nousee nykyisessä suhteessa pintaan, pitääkö kertoa? Kuinka paljon? Mietin myös, että eron sattuessa toinen saisi salaisuuteni mukaansa.
Tämä ilmenee esim. niin, että konfliktilanteessa jäädyn kokonaan, en saa sanaa suustani, tulee dissosiatiivinen poissaolokohtaus. Olen paikalla mutten saa yhteyttä itseen enkä toiseen.
Olen ollut terapioissa vuosia, joten tunnen itse nuo reaktiot ja yksin ollessani sitten osaan käsitellä niitä ja saan ne haltuun. Kunnes tulee seuraava kerta ja sama toistuu.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa voi tottua odottamaan ammattilaisen luomaa turvallista tilaa , jossa keskitytään vain asiakkaan tunteeseen ja toinen kuuntelee kaiken kärsivällisesti ja neutraalisti antaen ehdotonta hyväksyntää. Tällaista harvoin saa tavisten kanssa ihmissuhteissa koskaan.
Niin...simulaattori turvallisesta ihmissuhteista, jollaista ei ole olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/realistinen-rakkaus-auttaa-kohtaamaan…
Rakkaus voi parantaa paremmin kuin terapia traumasta toipuminen vaatii kolme askelta
Traumaattinen kokemus voi muuttua osaksi ehjää elämäntarinaa, kun suhde on turvallinen ja myötätuntoinen.Jos ihminen tuhoaa tiedostamattaan rakkaussuhdettaan, syynä on usein aikaisempi traumaattinen kokemus.
Traumaattiset kokemukset vaikuttavat parisuhteisiin enemmän kuin uskomme. Näin sanoo terapeutti Harri Virtanen, jonka traumoja ja niistä toipumista käsittelevä kirja Trauma ja rakkaus ilmestyi vuoden alussa.
Virtasen mukaan luultua useampi meistä on traumaselviytyjä, eli olemme selviytyneet hengissä mieltä kuormittaneista kipeistä tapahtumista tai olosuhteista. Kokemukset ovat kuitenkin jääneet varjostamaan elämäämme. --
Käsittelemättömästä traumasta voi kertoa esimerkiksi ahdistusoire tai selittämättömäksi jäävä masennus. Myös riippuvuuden, syömishäiriön, pelkotilan tai unettomuuden taustalta voi löytyä traumaattinen kokemus.
Jos kärsit esimerkiksi unettomuudesta, jota on tuloksetta ratkottu monella tavalla, on hyvä kysyä, onko elämänhistoriassa tapahtunut jotakin, mikä voisi liittyä ongelmaan, Virtanen sanoo.
--
Virtanen korostaa, ettei trauman tuoma kärsimys ole mielen sairautta, vaan osa elämää. Yli puolet lapsista kokee ennen kuudettatoista ikävuottaan jonkin traumautisoivan tapahtuman.
----Traumat ovat yleisiä, mutta niiden vaikutuksista tiedetään vähän. Emme osaa tulkita tunne-elämän vaikeuksia traumoista johtuviksi, vaan traumojen seurauksia hoidetaan usein erillisinä ongelmina, Virtanen sanoo.
Erityisesti suomalaisille ominainen trauman seuraus on Virtasen mukaan se, että ihminen tuntee itsensä vieraaksi omassa elämässään.
Moni elää puolella liekillä, ikään kuin käsijarru päällä, eikä uskalla lähteä tavoittelemaan sitä, mikä olisi itselle mahdollista. Usein pohjalla on kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne, joka on lahja lapsuuden lähipiiriltä.
En halua parantaa ketään.
Ei, koska he näkevät red flagejä ja ottavat hatkat.
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa voi tottua odottamaan ammattilaisen luomaa turvallista tilaa , jossa keskitytään vain asiakkaan tunteeseen ja toinen kuuntelee kaiken kärsivällisesti ja neutraalisti antaen ehdotonta hyväksyntää. Tällaista harvoin saa tavisten kanssa ihmissuhteissa koskaan.
Paljon puhutaan, että terapia "opettaa" ihmisen itsekkääksi, kun siellä keskitytään vain itseen eikä toisia tarvitse ottaa huomioon.
Haluaisin uskoa, että terapeutit ovat osaavia ja vastuullisia, ja että terapian jälkeen kuitenkin olisi aiempaa paremmat kyvyt olla ihmissuhteissa. Mutta ikävä kyllä en pysty olemaan täysin luottavainen, että näin aina menisi.
Riippuu miten kauan seurustelua takana. Oman kokemuksen mukaan, en lähde enää kertomaan heti alkuun mistään traumoista. Olen tehnyt sen virheen ja tuota käytetään sitten aivan häikäilemättä hyväksi. "Kun sinulla on tuo trauma niin et voi tuntea näin". Jne. Saa olla salaisuuksia. Varsinkin narsistiset ihmiset näkee tuossa kultakaivoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa voi tottua odottamaan ammattilaisen luomaa turvallista tilaa , jossa keskitytään vain asiakkaan tunteeseen ja toinen kuuntelee kaiken kärsivällisesti ja neutraalisti antaen ehdotonta hyväksyntää. Tällaista harvoin saa tavisten kanssa ihmissuhteissa koskaan.
Niin...simulaattori turvallisesta ihmissuhteista, jollaista ei ole olemassa?
Juu onhan se siinä mielessä keinotekoinen se terapiasuhde mutta kyllä se onnistuessaan siitä huolimatta auttaa, ainakin enemmän kuin "aidot" ihmissuhteet joissa ei siis useinkaan mitään kunnioitusta ja hyväksyntää jne koe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ollut järkyttynyt, että en olekaan hänelle neutraali terapeutti vaan joskus hänen juttunsa käynnistävät minun omat prosessini.
No miten sen trauman nyt ymmärtää. Kaikki ovat kokeneet paljon ikäviä asioita elämässään, mutta kaikilla ei ole posttraumaattisia oireita. Siinä on aika iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa kertoa tai olla kertomatta, sen mukaan kuin haluaa.
Terapiassa voi tottua odottamaan ammattilaisen luomaa turvallista tilaa , jossa keskitytään vain asiakkaan tunteeseen ja toinen kuuntelee kaiken kärsivällisesti ja neutraalisti antaen ehdotonta hyväksyntää. Tällaista harvoin saa tavisten kanssa ihmissuhteissa koskaan.