Lue keskustelun säännöt.
Jos on aikaisempia traumoja, pitääkö niistä kertoa kumppanille?
06.05.2022 |
Kumppani ei ole terapeuttini. Mutta jos aikaisempia reaktioita ja muistoja nousee nykyisessä suhteessa pintaan, pitääkö kertoa? Kuinka paljon? Mietin myös, että eron sattuessa toinen saisi salaisuuteni mukaansa.
Tämä ilmenee esim. niin, että konfliktilanteessa jäädyn kokonaan, en saa sanaa suustani, tulee dissosiatiivinen poissaolokohtaus. Olen paikalla mutten saa yhteyttä itseen enkä toiseen.
Olen ollut terapioissa vuosia, joten tunnen itse nuo reaktiot ja yksin ollessani sitten osaan käsitellä niitä ja saan ne haltuun. Kunnes tulee seuraava kerta ja sama toistuu.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kertoa, jos ne ovat sellaisia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseesi edelleen (kuten sinulla ilmeisesti on).
Kyllähän sen nyt näkee tässä hetkessä, miksi pitäisi kertoa yksityiskohtia ja ehkä jopa sijaistraumatisoida se toinenkin? Haluaisitko kuulla väkivallasta yms?
Olen eri, mutta todellakin haluaisin! Haluan tuntea kumppanini läpikotaisin menneisyyttä myöten ja kyllä sen oikean kanssa sama pätee myös toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro hänelle mitä enosi teki sinulle pienenä ja mitä seurasi, jos et totellut
T. Raptori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kertoa, jos ne ovat sellaisia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseesi edelleen (kuten sinulla ilmeisesti on).
Kyllähän sen nyt näkee tässä hetkessä, miksi pitäisi kertoa yksityiskohtia ja ehkä jopa sijaistraumatisoida se toinenkin? Haluaisitko kuulla väkivallasta yms?
Olen eri, mutta todellakin haluaisin! Haluan tuntea kumppanini läpikotaisin menneisyyttä myöten ja kyllä sen oikean kanssa sama pätee myös toisin päin.
Hyi, pervo urkkija.
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja kerro sille seuraavalle.
Laita jo deittiprofiiliin, ettei kukaan erehdy joutumaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olen aina kertonut ja siitä reaktiosta näkee jo aika hyvin että ollaanko sopiva pari vai ei. Oletan samanlaista rehellisyyttä myös kumppaniltani ja todellakin haluan tietää jos kumppanilla on traumoja jotka peilautuvat nykyhetkeen.
Selkeästi kärsit asioista edelleen, puhu näistä asioista miehesi kanssa.
Itsellä aivan samanlaista oireilua (olen kokenut väkivaltaa lässynlää) ja olen etukäteen jo kertonut miehille (että saavat mahdollisuuden karata :D).
Exän mielestä se oli tosi ärsyttävää, hän tulistui herkästi ja korotti ääntään, oli syyttävä, hänen mielestään se oli oikea tapa riidellä. Siitähän mä sit dissosioin ja parhaillaan oon menettänyt puhekykyni täysin, jonka otti sit provosoimisena ja välinpitämättömyytenä. Ei ainakaan auttanut mua. Sit kun asia esitetään rauhallisesti, enkä koe uhkaa ja syyttelyä, niin osaan itsekin orientoitua keskusteluun kun tunnen olevani turvassa. Joskus tarvitsen hetken pystyäkseni vastaamaan.
Tottakai sitä tästä on tullut haukkumista ja ilkeilyä sit seuraavissa riidoissa tai eron yhteydessä.
Mutta uskon, että on niitäkin, jotka osaavat olla iskemättä toista vyön alle kaikista arimpiin paikkoihin ja haluavat aidosti vaan ymmärtää.
Se ei ole ap sun vika, että olet kokenut väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä mulla ole ollut sellaisia miehiä joita olisi sielunelämäni kiinnostanut niin paljon tämän hetken ja tulevaisuuden ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika karuja nuo kommentit, joiden mukaan traumatisoitunut ihminen ei saisi olla parisuhteessa.
Entä jos molemmat on traumatisoituneita ja triggeröi toisiaan omilla reaktioillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin on tällä palstalla sanottu, että omien traumojeni ja oireilujeni takia en saisi olla parisuhteessa, "koska huonoa oloa ei saa kaataa toisen niskaan". Juu ei saakaan, mutta kun joidenkin palstalaisten mukaan oman menneisyyden ikävistä asioista ei saisi edes yleisellä tasolla mainita, kun se kaikki on kuulemma toisen kuormittamista. Tällä palstalla käy paljon aleksitymiaa potevaa yksinkertaista porukkaa, toki joukossa on ihan puhtaita trollejakin.
Erehdyin siis joskus tekemään ketjun samankaltaisesta aiheesta kuin ap. Myönnän, että saamani vastaukset tuntuivat sillä hetkellä todella pahalta. Kyse oli vieläpä suhteellisen "lievistä" traumoista ja lievästä oireilusta - silti minulle vastattiin, että olen kerrassaan kauhea ihminen enkä ansaitse parisuhdetta.
Ap, näitä asioita kannattaa pohtia jossain muualla kuin täällä, jonkin ihan muun tahon kanssa.
Ei "pidä" yhtään mitään, koska mitään yleispätevää sääntöä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on tällä palstalla sanottu, että omien traumojeni ja oireilujeni takia en saisi olla parisuhteessa, "koska huonoa oloa ei saa kaataa toisen niskaan". Juu ei saakaan, mutta kun joidenkin palstalaisten mukaan oman menneisyyden ikävistä asioista ei saisi edes yleisellä tasolla mainita, kun se kaikki on kuulemma toisen kuormittamista. Tällä palstalla käy paljon aleksitymiaa potevaa yksinkertaista porukkaa, toki joukossa on ihan puhtaita trollejakin.
Erehdyin siis joskus tekemään ketjun samankaltaisesta aiheesta kuin ap. Myönnän, että saamani vastaukset tuntuivat sillä hetkellä todella pahalta. Kyse oli vieläpä suhteellisen "lievistä" traumoista ja lievästä oireilusta - silti minulle vastattiin, että olen kerrassaan kauhea ihminen enkä ansaitse parisuhdetta.
Ap, näitä asioita kannattaa pohtia jossain muualla kuin täällä, jonkin ihan muun tahon kanssa.
Vaan jos terapian tarvetta ei todetusti ole, mihin mennä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on tällä palstalla sanottu, että omien traumojeni ja oireilujeni takia en saisi olla parisuhteessa, "koska huonoa oloa ei saa kaataa toisen niskaan". Juu ei saakaan, mutta kun joidenkin palstalaisten mukaan oman menneisyyden ikävistä asioista ei saisi edes yleisellä tasolla mainita, kun se kaikki on kuulemma toisen kuormittamista. Tällä palstalla käy paljon aleksitymiaa potevaa yksinkertaista porukkaa, toki joukossa on ihan puhtaita trollejakin.
Erehdyin siis joskus tekemään ketjun samankaltaisesta aiheesta kuin ap. Myönnän, että saamani vastaukset tuntuivat sillä hetkellä todella pahalta. Kyse oli vieläpä suhteellisen "lievistä" traumoista ja lievästä oireilusta - silti minulle vastattiin, että olen kerrassaan kauhea ihminen enkä ansaitse parisuhdetta.
Ap, näitä asioita kannattaa pohtia jossain muualla kuin täällä, jonkin ihan muun tahon kanssa.
Vaan jos terapian tarvetta ei todetusti ole, mihin mennä?
Auttava puhelin, ystävät, jos on rahaa niin yksityinen terapeutti. Herkän ihmisen ei kannata kirjoittaa tänne mitään aroista aiheista, koska saa välittömästi raatelevat hyeenat kimppuunsa. Toki tännekin voi kirjoittaa, jos osaa sieltä kaamean sonnan seasta seuloa ne itselle hyödylliset viestit.
En ole alkanut selostaa traumoista, dissosiaatioista tai muista. Ne ovat maallikolle välillä vaikeita ymmärtää ja jos kertoo tuollaisesta "vauriosta", niin tietämätön maallikko alkaa odottaa jonkinlaista paranemisprosessia. On vaan tuhat kertaa helpompi ottaa sellainen "tälläinen minä vaan olen" -tulokulma. Olen vain kertonut, että en kestä esimerkiksi kovia ääniä. Jos mies on ollut huutavaa sorttia, niin emme ole sopineet yhteen, piste. Olen oppinut tuntemaan itseni ja tunnistan, kun päässä "alkaa suhista". Pystyn silloin liennyttämään suukopua, ja ehdottamaan esimerkiksi asian käsittelyä kävelylenkin ohessa tai pyydän aikaa kasata ajatukseni. Jos dissoamiselle tarvitaan selitystä, niin kuittaan asian huumorilla, kuten "kovalevy ylikuumeni". Hyvin on toiminut.
Aikuisten kuuluu käyttäytyä kuin aikuisten.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos molemmat on traumatisoituneita ja triggeröi toisiaan omilla reaktioillaan?
Tätähän kaikki ihmissuhteet on, mutta sitä ei vain tiedosteta saati myönnetä. Joka tiedostaa, joutuu kärsimään ja käsittelemään reaktioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten kuuluu käyttäytyä kuin aikuisten.
Määrittele tarkemmin?
Kyllähän sen nyt näkee tässä hetkessä, miksi pitäisi kertoa yksityiskohtia ja ehkä jopa sijaistraumatisoida se toinenkin? Haluaisitko kuulla väkivallasta yms?