Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei enää koskaan pihiä miestä!
06.05.2022 |
Ensimmäistä kertaa olen suhteessa, jossa mies ei ole koko ajan tarkkana siitä että kaikki menee 50/50, jossa mies ostaa lahjoja eikä aina sitä halvinta versiota.
Olen siis itsekin suhteellisen hyvätuloinen ja luonteeltani ns. antaja. Minulle esimerkiksi tarkkaan harkitut lahjat ja rahallinenkin panostaminen toiseen on yksi rakkauden kielistä. Ensimmäistä kertaa olen suhteessa kaltaiseni kanssa. Ravintolassa lasku aina yhteen ja se maksaa kummalla nyt sattuu olemaan lompakko lähellä, kumpikaan ei laskeskele että no minä maksoin viimeksi kalliin ravintolan joten sinä maksat nyt ainakin kaksi edullisempaa jotta ollaan euromääräisesti tasoissa. Lahjat eivät ole "pakollinen paha" joka hankitaan miettien miten pääsee mahdollisimman helpolla ja halvalla vaan oikeasti siitä lähtökohdasta että mikä ilahduttaisi toista ja sitten siihen satsataan että toinen saa pikkuisen paremman version kuin minkä luultavasti itse hankkisi. Ihan vain koska hyvä lahja on jotain mitä toinen ei välttämättä itselleen raaskisi laittaa.
Naiset, älkää tyytykö. Hankkikaa kumppani jonka kanssa filosofia rahasta on samankaltainen. Jos itse et halua panostaa kumppaniin rahallisesti, sopii pihi mies sinulle. Jos taas olet kuin minä, niin onnellisin olet samanlaisen kanssa jolle raha on väline hemmotteluun ja jolle kumppanin hemmottelu on tapa osoittaa rakkautta.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitten tulee pihiä miestä ikävä, kun sota syttyy ja tuhlurimies on käyttänyt säästöt naisen hemmotteluun ja kalliisiin perhelomiin. Milläs sitten aloitatte uuden elämän tyhjästä? Pihit miehet vaan ajattelevat pidemmälle.
Ja näin, lisäksi taloudellinen järkevyys sekoitetaan turhan usein piheyteen. Minua haukutaan aina ja joka käänteessä pihiksi, mutta silti omistan paljon enemmän kuin monet näistä väittäjistä. En vain osta mitään turhaa, mitä en tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan käyttö on asia, joka selviää jo seurusteluaikana, ja minustakin on tärkeää olla sen suhteen samoilla linjoilla. Meillä ostetaan punaliputettuja mutta toisaalta syödään surutta sitä, mitä tekee mieli. Minä vegaanista ja mahdollisimman usein luomua, puoliso kokolihaa ja lihajalosteita. Aikoinaan söimme paljon myös ulkona. Avasimme yhteisen pankkitilin jo seurusteluaikana ja viikonloppujen syömiset maksettiin sieltä. Ei eroteltu, että toisen ateria maksoi 35 euroa ja toisen vain 25, kuten ei erotella edelleenkään.
Sama matkailun suhteen: matkustamme mahdollisimman edullisesti ja nuukailu on meille lähestulkoon harrastus, mutta matkustamme paljon. Ennen koronaa 5-6 ulkomaanmatkaa vuodessa, joista suurin osa yhdessä.
Puoliso on parempi ostamaan lahjoja minulle kuin minä hänelle, mutta viimeksi toissa viikolla tilasin hänelle ihan vain yllätyslahjaksi erään kirjan, jonka tiesin häntä kiinnostavan. Kun matkustamme autolla kotimaassa, minä tarjoudun yleensä maksamaan majoitukset siitä hyvästä, että hän on enemmän ratin takana, minä en opi varmaan koskaan pitämään ajamisesta.
En kestä pihejä ihmisiä enkä onneksi sellaisen kanssa ole mennyt naimisiin.
Olisi kauheaa jos joka penni pitäisi laskea ja varsinkin kun on lapsia niin jos kaikki laitetaan puoliksi, niin miten se toimisi.
Ei meilläkään liikaa rahaa ole, mutta se maksaa kummalla on. Ja molemmilla on myös omaa rahaa, jonka saa käyttää mihin haluaa.
Tykkäämme myös ilahduttaa toisiamme ja ostaa vaikka joku kiva juttu kotiin. Ihan vaan ilahduttaakseen.
Hui. Tapailen tällä hetkellä miestä, joka on osoittautunut pihiksi niuhottajaksi. Itsekin olen pienituloinen, eikä mieleeni tulisi maksattaa omia kulujani toisella. Mutta tulee kyllä todella hölmö olo, kun kaupungilla mies ehdottaa jäätelölle menoa, ja sitten jonotetaan ja maksetaan erikseen. Kahvilassa sama asia. Molemmat olemme kuitenkin samoissa tuloluokissa, ja ylimääräiseen ei juuri ole varaa, mutta yhdessä liikkuessa tuntuisi mukavalta että vaikka tarjoaisimme vuorotellen toisillemme, niin että kulut menisivät suurin piirtein ajan mittaan tasan.
En tiedä mistä tuo hänellä juontaa juurensa, ja ollaan siitä kyllä juteltukin.
Ystävienkin kanssa olen tottunut vastavuoroisuuteen, toinen ostaa leffaliput ja toinen tarjoaa seuraavan illan jne, ilman sen suurempaa numeroa ja eurojen siirtelyä edes takaisin.
No, on hänessä paljon muuta hyvää, mutta nuo pihistelyelkeet kyllä tympäisevät.
Ei enää koskaan naista, joka hyväksikäyttää minua taloudellisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en välitä lahjoista yhtikästä mitään, joten sen puolesta saa olla pihi mies.
Jos puolet maksaa peruskuluista, niin sitten saa pihistellä niin paljon kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hui. Tapailen tällä hetkellä miestä, joka on osoittautunut pihiksi niuhottajaksi. Itsekin olen pienituloinen, eikä mieleeni tulisi maksattaa omia kulujani toisella. Mutta tulee kyllä todella hölmö olo, kun kaupungilla mies ehdottaa jäätelölle menoa, ja sitten jonotetaan ja maksetaan erikseen. Kahvilassa sama asia. Molemmat olemme kuitenkin samoissa tuloluokissa, ja ylimääräiseen ei juuri ole varaa, mutta yhdessä liikkuessa tuntuisi mukavalta että vaikka tarjoaisimme vuorotellen toisillemme, niin että kulut menisivät suurin piirtein ajan mittaan tasan.
En tiedä mistä tuo hänellä juontaa juurensa, ja ollaan siitä kyllä juteltukin.
Ystävienkin kanssa olen tottunut vastavuoroisuuteen, toinen ostaa leffaliput ja toinen tarjoaa seuraavan illan jne, ilman sen suurempaa numeroa ja eurojen siirtelyä edes takaisin.
No, on hänessä paljon muuta hyvää, mutta nuo pihistelyelkeet kyllä tympäisevät.
No mitä hän pihistelee, jos kuitenkin maksatte puolet kaiksita kuluista. Eikö se ole ihan sama, jos kumpikin maksaa oman osuutensa kuin teatreeliseti näytellään, että toinen tarjoaakin kaiken vaikka loppulaskelmissa ei kuitenkaan tarjoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitten tulee pihiä miestä ikävä, kun sota syttyy ja tuhlurimies on käyttänyt säästöt naisen hemmotteluun ja kalliisiin perhelomiin. Milläs sitten aloitatte uuden elämän tyhjästä? Pihit miehet vaan ajattelevat pidemmälle.
Ja näin, lisäksi taloudellinen järkevyys sekoitetaan turhan usein piheyteen. Minua haukutaan aina ja joka käänteessä pihiksi, mutta silti omistan paljon enemmän kuin monet näistä väittäjistä. En vain osta mitään turhaa, mitä en tarvitse.
Juuri sehän pihissä kumppanissa ärsyttää kun hän aina päättää muidenkin puolesta mitä he tarvitsevat. Vaikka kuinka selittäisi että tarvitsisi joskus kukkia tai jonkun kivan kauniin lahjan että tuntisi itsensä rakastetuksi niin pihi päättää puolestasi että et tarvitse vaan korkeintaan vatkaimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitten tulee pihiä miestä ikävä, kun sota syttyy ja tuhlurimies on käyttänyt säästöt naisen hemmotteluun ja kalliisiin perhelomiin. Milläs sitten aloitatte uuden elämän tyhjästä? Pihit miehet vaan ajattelevat pidemmälle.
Ja näin, lisäksi taloudellinen järkevyys sekoitetaan turhan usein piheyteen. Minua haukutaan aina ja joka käänteessä pihiksi, mutta silti omistan paljon enemmän kuin monet näistä väittäjistä. En vain osta mitään turhaa, mitä en tarvitse.
Juuri sehän pihissä kumppanissa ärsyttää kun hän aina päättää muidenkin puolesta mitä he tarvitsevat. Vaikka kuinka selittäisi että tarvitsisi joskus kukkia tai jonkun kivan kauniin lahjan että tuntisi itsensä rakastetuksi niin pihi päättää puolestasi että et tarvitse vaan korkeintaan vatkaimen.
Miksi et osta isellesi tarvittavaa esinettä vaan haluat toisen ostavan puolestasi? Eikö rakkautta voi muuten osoittaa, kun ostamalla jotain tavaroita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitten tulee pihiä miestä ikävä, kun sota syttyy ja tuhlurimies on käyttänyt säästöt naisen hemmotteluun ja kalliisiin perhelomiin. Milläs sitten aloitatte uuden elämän tyhjästä? Pihit miehet vaan ajattelevat pidemmälle.
Ja näin, lisäksi taloudellinen järkevyys sekoitetaan turhan usein piheyteen. Minua haukutaan aina ja joka käänteessä pihiksi, mutta silti omistan paljon enemmän kuin monet näistä väittäjistä. En vain osta mitään turhaa, mitä en tarvitse.
Juuri sehän pihissä kumppanissa ärsyttää kun hän aina päättää muidenkin puolesta mitä he tarvitsevat. Vaikka kuinka selittäisi että tarvitsisi joskus kukkia tai jonkun kivan kauniin lahjan että tuntisi itsensä rakastetuksi niin pihi päättää puolestasi että et tarvitse vaan korkeintaan vatkaimen.
En muuten päätä, puoliso saa ostaa omalla rahallaan ihan mitä haluaa, myös niitä kukkia ja lisäksi bonuksena saa juuri sellaisia kukkia kuin haluaa. Ja myös minä saan ostaa tai jättää ostamatta ihan mitä haluan. Mikä tässä on vaikeaa?
Mun motto on: "älä hanki ollenkaan miestä, oon nähnyt jo kaiken"😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitten tulee pihiä miestä ikävä, kun sota syttyy ja tuhlurimies on käyttänyt säästöt naisen hemmotteluun ja kalliisiin perhelomiin. Milläs sitten aloitatte uuden elämän tyhjästä? Pihit miehet vaan ajattelevat pidemmälle.
Voi olla yhtä aikaa pihi, mutta ostaa tarvittaessa ihan sitä mitä itse tahtoo.
Meillä on bruttotulot rapiat 8 tonnia, ihan tavallinen koulutettujen ihmisten palkka, ja jää rahaa mihin ikinä halutaan, kun eletään järkevästi. Ei tuhlata, mutta jos haluaa mennä kampaajalle, harrastaa jotain, ostaa elektroniikkaa tms. niin voi ostaa just sitä mitä tahtoo. Ei tarvitse tyytyä halvimpaan ja vähän samannäköiseen, mikä ei ominaisuuksiltaan ole mitään sinne päinkään. Loput menevät säästöön.
Joo faija oli just sellainen sulovileeni, kantoi perheestä vastuun, mutsin kanssa kannettiin kaikki muu. Äippä sa kukkia vain sen kerran kun ukko veti vahingossa ruohonlekikkurilla tulppaanit poikki. Mihinkään maksullisiin rientoihin ei ikinä menty. Joululahjaksi sai uudet alushousut jos niitäkään, meitin äidin maksamat ja paketoimat nekin. Mutsi maksoi palkastaan ruoat , sähköt , vaatteet ja kaikki juoksevat menot. Ukko keräsi varallisuutta vain itselleen kuin Roope Ankka. Kiva liitto, ei onneksi toistu minulla sen verran on pitänyt puoliaani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui. Tapailen tällä hetkellä miestä, joka on osoittautunut pihiksi niuhottajaksi. Itsekin olen pienituloinen, eikä mieleeni tulisi maksattaa omia kulujani toisella. Mutta tulee kyllä todella hölmö olo, kun kaupungilla mies ehdottaa jäätelölle menoa, ja sitten jonotetaan ja maksetaan erikseen. Kahvilassa sama asia. Molemmat olemme kuitenkin samoissa tuloluokissa, ja ylimääräiseen ei juuri ole varaa, mutta yhdessä liikkuessa tuntuisi mukavalta että vaikka tarjoaisimme vuorotellen toisillemme, niin että kulut menisivät suurin piirtein ajan mittaan tasan.
En tiedä mistä tuo hänellä juontaa juurensa, ja ollaan siitä kyllä juteltukin.
Ystävienkin kanssa olen tottunut vastavuoroisuuteen, toinen ostaa leffaliput ja toinen tarjoaa seuraavan illan jne, ilman sen suurempaa numeroa ja eurojen siirtelyä edes takaisin.
No, on hänessä paljon muuta hyvää, mutta nuo pihistelyelkeet kyllä tympäisevät.No mitä hän pihistelee, jos kuitenkin maksatte puolet kaiksita kuluista. Eikö se ole ihan sama, jos kumpikin maksaa oman osuutensa kuin teatreeliseti näytellään, että toinen tarjoaakin kaiken vaikka loppulaskelmissa ei kuitenkaan tarjoa?
No en olisi katsellut miestä, jonka kanssa jonotetaan erikseen jäätelökioskille tai kahvilaan tai vaikka jonnekin lippukioskille. Kyllä se oli alusta saakka itsestäänselvää, että toinen menee jo etsimään pöydän ja toinen hakee kahvit tai muut, tai toinen käy vaikka leffateatterin vessassa sillä aikaa kun toinen lunastaa liput jne.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se sitten eron partaalla ottaa aivoon, jos on toiselle runsaammin varallisuuttaan antanut. Ihan paska sijoitus.
Ehkä tämä kiteyttää hyvin eron kahden erilaisen ihmistyypin ajatusmaailmassa.
Minulle ja kaltaisilleni rahallinen panostus suhteeseen ei ole sijoitus, sillä ei "osteta" vastinetta, eikä sen tarkoitus ole "tuottaa voittoa". Lahjojen ja rahallisen panostuksen tarkoitus on ilahduttaa ja hemmotella. Kyse ei ole kustannuksesta jonka hyöty mitataan siinä että sillä varmistettaisiin että toinen ei ota eroa, petä tms.Bisnesajattelussa tavoitellaan maksimaalista hyötyä minimaallisella panostuksella. Minulle bisnesajattelu ei kertakaikkiaan sovellu romantiikkaan tai parisuhteeseen.
Voi kylläpä sinä oletkin sitten hyvä ja vähän muita parempi ihminen, kun ostelet toiselle kaikkea turhaa krääsää mitä tämä ei välttämättä tarvitsisi. Mihin osoitteeseen voin lähettää "Parempi ihminen" -diplomisi ja jonkun kivan pikku lahjan, kun niitähän sinä tunnut kaipaavan?
Se kuuluisa "romantiikka" on gynosentriaa pahimillaan ja myrkyttää naisten mielen lapsuudesta saakka.
Kyse on siitä että nimenomaan EI osteta toiselle turhaa krääsää vaan jotain josta tietää toisen ilahtuvan ja johon hän ei kuitenkaan itse välttämättä raaski laittaa rahaa. Kuten esimerkissäni kuvailin: toinen tarvitsee/toivoo asiaa X, josta on olemassa halvin ja huonoin (jota toinen ei ostaisi itselleen jos hankkisi kyseisen asian itse, koska laatu ei tyydytä), keskihintainen versio jonka toinen oletettavasti ostaisi itse itselleen koska ominaisuudet ovat riittävät/tyydyttävät ja sitten on se paras versio jossa korkeammalla hinnalla saa enemmän kuin ne minimikriteerit.
Minä osoitan rakkautta panostamalla laatuun ja satsaamalla siihen rahaa jotta toinen saa tarvitsemansa ja vähän enemmänkin.
Ex-mieheni taas valitsi aina sen huonoimman ja halvimman, koska hän ei halunnut panostaa rahaa (eikä oikeastaan edes ajatusta). Hänen kanssaan minun ehdottomasti kannatti ostaa kaikki itse koska muuten sain juurikin sitä turhaa krääsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui. Tapailen tällä hetkellä miestä, joka on osoittautunut pihiksi niuhottajaksi. Itsekin olen pienituloinen, eikä mieleeni tulisi maksattaa omia kulujani toisella. Mutta tulee kyllä todella hölmö olo, kun kaupungilla mies ehdottaa jäätelölle menoa, ja sitten jonotetaan ja maksetaan erikseen. Kahvilassa sama asia. Molemmat olemme kuitenkin samoissa tuloluokissa, ja ylimääräiseen ei juuri ole varaa, mutta yhdessä liikkuessa tuntuisi mukavalta että vaikka tarjoaisimme vuorotellen toisillemme, niin että kulut menisivät suurin piirtein ajan mittaan tasan.
En tiedä mistä tuo hänellä juontaa juurensa, ja ollaan siitä kyllä juteltukin.
Ystävienkin kanssa olen tottunut vastavuoroisuuteen, toinen ostaa leffaliput ja toinen tarjoaa seuraavan illan jne, ilman sen suurempaa numeroa ja eurojen siirtelyä edes takaisin.
No, on hänessä paljon muuta hyvää, mutta nuo pihistelyelkeet kyllä tympäisevät.No mitä hän pihistelee, jos kuitenkin maksatte puolet kaiksita kuluista. Eikö se ole ihan sama, jos kumpikin maksaa oman osuutensa kuin teatreeliseti näytellään, että toinen tarjoaakin kaiken vaikka loppulaskelmissa ei kuitenkaan tarjoa?
Niin, no lopputulos rahanmenon kannalta toki on sama, mutta ehkä kyse onkin huomioimisesta. Ei-pihi huomioi toisen tarpeita, pihi omaa rahanmenoaan. Pihi ei esimerkiksi sano, että vaikkapa jäätelö maistuisi, haenko sullekin, vaan hakee omansa ja sanoo että osta toki itsellesikin jos mielesi tekee.
Ap kirjoittaa: "Jos itse et halua panostaa kumppaniin rahallisesti, sopii pihi mies sinulle."
Ei se ole ihan näin yksinkertaista. Minulla on hyvätuloinen mies, itse teen satunnaista työtä ja saan soviteltua päivärahaa. Mielelläni hemmottelisin miestä, mutta rahani eivät kerta kaikkiaan riitä siihen. Tykkään myös sisustaa kotia ja laittaa puutarhaa (kun aikaa on), ja onneksi mies maksaa nämä hankinnat käytännössä kokonaan. Mies on kyllä myös hemmotellut minua ylellisillä lahjoilla, joista pidän todella paljon, mutta olen itse laittanut sille vähän stoppia kun tiedän etten koskaan pysty vastavuoroisuuteen siinä asiassa. Ja täytyy myöntää, että taloudellinen eriarvoisuus kyllä hiertää välejämme jonkin verran.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sitten tulee pihiä miestä ikävä, kun sota syttyy ja tuhlurimies on käyttänyt säästöt naisen hemmotteluun ja kalliisiin perhelomiin. Milläs sitten aloitatte uuden elämän tyhjästä? Pihit miehet vaan ajattelevat pidemmälle.