Muita, joita luullaan huomattavasti nuoremmaksi tai vanhemmaksi?
Olen 42 ja useimpien ihmisten arvio on 25, arvioijan omasta iästä riippumatta.
Kommentit (108)
Olen 40v ja minua luullaan 18-20 vuotiaaksi. Olen työskennellyt sairaalan osastolla 20 vuotta ja jatkuvasti kysellään missä vaiheessa opintoni on tai pidetään vasta valmistuneena.
Minua on myös epäilty teinieni siskosi.
Alkoholi olen saanut ostaa ilman papereita pari vuotta
Ei jaksaisi enää
Olen 34, mutta moni luulee 24 vuotiaaksi. M34
Vierailija kirjoitti:
Olen 40v ja minua luullaan 18-20 vuotiaaksi. Olen työskennellyt sairaalan osastolla 20 vuotta ja jatkuvasti kysellään missä vaiheessa opintoni on tai pidetään vasta valmistuneena.
Minua on myös epäilty teinieni siskosi.
Alkoholi olen saanut ostaa ilman papereita pari vuotta
Ei jaksaisi enää
Sellaiset harhaluulot.
Naiset huutavat kilpaan kuinka nuoria he luulevat olevansa, mutta todellisuudessa ovat vanhoja.
Sorry, 31-vuotias nainen ei ikinä näytä 21-vuotiaalta naiselta. Jokainen nainen rupsahtaa kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset huutavat kilpaan kuinka nuoria he luulevat olevansa, mutta todellisuudessa ovat vanhoja.
Sorry, 31-vuotias nainen ei ikinä näytä 21-vuotiaalta naiselta. Jokainen nainen rupsahtaa kolmekymppisenä.
Johtuu naisten hauraasta egosta.
Vierailija kirjoitti:
Kun menen 9lk valvontaluokkani kanssa retkille, kysytään aina missä on opettaja. No tässä. Kerran poliisi jopa vänkäsi vastaan, että oletko oikeasti opettaja. Huoh.
Minua eivät meinaa myöskään kolleegat aina tunnistaa välituntivalvonnasta tai edes tunnilta kun kiertelen luokassa. Vanhempainilloissa minua nuoremmat vanhemmat kysyvät olenko vastavalmistunut. Ottaa päähän. En meikkaa enkä käytä leggareita/collareita/tekoripsiä/-kynsiä tmv teinikamaa. Pitkät hiukset on.
Olen 46v.
En jaksa millään uskoa tätä, sillä jo 26 v. voi olla opettaja. Nämä on just näitä vitsillä sanottuja hyvän mielen läppiä. Itse ymmärrän sarkasmin :)
Vierailija kirjoitti:
Ai että nämä ap:n kaltaiset ihmiset naurattavat aina. Ihmiset veikkaavat toisen ihmisen iän aina reippaasti alas päin ihan kohteliaisuudesta, mutta ei se silti tarkoita sitä, että nelikymppinen näyttäisi parikymppiseltä. Kyseessä on sosiaaliset normit.
Muutenkin ihmiset eivät tunnu tajuavan ja näkevän omaa vanhenemistaan. Kun näkee oman peilikuvansa päivittäin, ei huomaa hiljalleen tulevia vanhenemisen merkkejä. Kun kadulla törmää entiseen opiskelukaveriin, on ensimmäinen ajatus aina että kylläpä tuokin on vanhentunut, onneksi olen itse säilynyt paremmin. Ja se toinen henkilö ajattelee ihan samalla tavalla.
Tämä. Samasta syystä myyvät bussissa lastenlipun minulle kolmekymppiselle.
En usko näitä. En ole ikinä tavannut ihmistä, joka näyttäisi edes kymmentä vuotta nuoremmalta, saatikka 20 v. Ehkä kaulaa katsottuna, mitta läheltä totuus paljastuu. Ilmeillessä, esim nauraessaan ikä tulee aina esille. Ihminen peilaa itseään vessan peilin edessä naama peruslukemilla, joten ilmerypyt eivät näyttäydy.
Minua moni luulee 21-vuotiiaksi, vaikka olenkin 27-vuotias nuori mies. Olen söpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menen 9lk valvontaluokkani kanssa retkille, kysytään aina missä on opettaja. No tässä. Kerran poliisi jopa vänkäsi vastaan, että oletko oikeasti opettaja. Huoh.
Minua eivät meinaa myöskään kolleegat aina tunnistaa välituntivalvonnasta tai edes tunnilta kun kiertelen luokassa. Vanhempainilloissa minua nuoremmat vanhemmat kysyvät olenko vastavalmistunut. Ottaa päähän. En meikkaa enkä käytä leggareita/collareita/tekoripsiä/-kynsiä tmv teinikamaa. Pitkät hiukset on.
Olen 46v.
En jaksa millään uskoa tätä, sillä jo 26 v. voi olla opettaja. Nämä on just näitä vitsillä sanottuja hyvän mielen läppiä. Itse ymmärrän sarkasmin :)
Muistan lukioajoilta parikin opettajaa, joita luulin aluksi oppilaiksi.
-eri
Kolmekymppisenä voi vielä mennä parikymppisestä. Mutta 35-vuotiaana tulee muutos ja alkaa näyttää ikäiseltään.
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä. En ole ikinä tavannut ihmistä, joka näyttäisi edes kymmentä vuotta nuoremmalta, saatikka 20 v. Ehkä kaulaa katsottuna, mitta läheltä totuus paljastuu. Ilmeillessä, esim nauraessaan ikä tulee aina esille. Ihminen peilaa itseään vessan peilin edessä naama peruslukemilla, joten ilmerypyt eivät näyttäydy.
Miten voit tietää ettet ole tavannut? Näetkö todellisen iän jostain vai pelkästään arvioit sen?
Ne jotka väittää että muut eivät voi näyttää ikäistään nuoremmilta ovat kateellisia. Mä oon 34v ja mua luullaan aina noin 25vuotiaaksi. Siitä kiittäminen geenejä ja sitä että rasvaan ihoani koska se on muuten kuiva.
Minä sain 30-vuotiaaksi asti kuulla sitä kuinka nuorelta näytän ja ei uskoisi että olen kouluikäisen lapsen äiti, mutta sitten kai rupsahdin ja rypistyin, koska ihmettelyt loppui. :D
Nyt nelikymppisenä pidän itseäni ihan hyvännäköisenä enkä harmistu rypyistä ja vanhenen arvokkaasti ja mielelläni, joten ei haittaa vaikkei kukaan enää pidäkään kaksikymppisen näköisenä.
Mutta muiden iän aina arvioin reilusti alaspäin, ja esitän oikein ällistynyttä kun kuulen oikean iän, koska tuleehan siitä monelle hyvä mieli. Ja mieluummin arvaan iän nuoremmaksi, kuin vahingossa sanoisin jonkun kolmekymppisen näyttävän viisikymppiseltä.
Taidankin olla ainoa nuorena vanhentunut täällä. Olen 28, minua on luultu n. 35-40-vuotiaaksi teini-ikäisestä asti. Vahvat piirteet, lujat poskipäät jne. eikä koskaan ole ollut lapsenpyöreyttä kasvoissa. Kun olin teini-ikäinen, joku sukulainen sanoi että mulla on "kypsät piirteet", mikä on kyllä aika osuva kuvaus.
Yliopistolla parikymppisenä toista ammattiaan opiskelevat vanhemmat opiskelijat tuuppautuivat seuraani ja alkoivat puhella lapsista sun muusta kun luulivat minua ikätoverikseen. Kun aloitin ensimmäisellä koulutusta vastaavalla työpaikallani 26-vuotiaana työkaverit ihmettelivät vähäistä työkokemustani ja tiedustelivat, että olenko alanvaihtaja. Menivät kyllä noloksi kun sanoin ikäni.
Olen näyttänyt noin vuosikymmenen 30-vuotiaalta. Ironista, kun en ole vielä pariin vuoteen sen ikäinen. Noh, ehkä näytän sitten seuraavatkin kymmenen vuotta noin 30-vuotiaalta. :D
Mua tosi paljon kummastuttaa, että ihmiset aina yllättyvät, kun kerron olevani pian nelikymppinen. Kuulemma kuvittelivat mut nuoremmaksi. Ihmettelen sitä siksi, että omasta mielestäni näytän kyllä ihan ikäiseltäni. On jo ekoja naururyppyjä silmäkulmissa, ihokaan ei enää ole kovin hehkeä... En ole oikeastaan keksinyt muuta syytä kuin että olen hoikka ja pienikokoinen. Tai sitten vaan sanovat kohteliaisuuttan 😄
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti sanoo keskustelukumppanille arvionsa tämän iästä rehellisesti?
Ihminen joka ei valehtele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti sanoo keskustelukumppanille arvionsa tämän iästä rehellisesti?
Ihminen joka ei valehtele.
Ja sellainen, joka puhuu jostain muusta asiasta, kuten opiskeluista tai lapsista.
Tai sitten haluaa vähätellä keskustelukumppaniaan tai antaa itsestään typerän vaikutelman. "Ai mä luulin, että sä oot vielä opiskelija!"'
Minä olen jo pikkulapsesta alkaen ollut muita päätä pitempi ja muutenkin kehityin varhain. Minulta ei ole ikinä kysytty henkkareita Alkossa ja baariinkiin pääsin alaikäisenä helposti. Alaikäisenä tosin lasten lipun ostaminen oli vaikeaa, koska minun ei uskottu olevan alaikäinen. Vaikutin jo parikymppisenä nelikymppiseltä, mitä olen nyt. Saman ikäistä miestäni on luultu lapsekseni. Olen aina ollut hoikka, en tupakoi enkä käytä alkoholia, en ota aurinkoa, syön terveellisesti. Minulla ei ole ryppyjäkään. Mutta silti olen aina ollut vanhan näköinen. Ehkä siksi, että kasvoni eivät ole ollenkaan pyöreät.