Kamalin toimenpide mitä sinulle on tehty?

Että tahdistinpiuhan poisto ja vastausta ei jougunut edes miettimään. Toimenpiteenä ei mitenkään erikoisen kivulias mutta todella inhan tuntuinen. Hyväksi kakkoseksi pääsee dreenien poistamiset mitä moninaisimmista paikoista.

Jos ja kun annatte opiskelijan harjoitella, niin varmistakaa edes, että rauhoittavat on vaikuttaneet juuri siihen ihmiseen!

Olen toipumassa leikkauksesta, nyt kolmatta viikkoa vielä sairaslomalla, eikä siinä itse leikkauksessa mitään hätää. Oikeastaan sen enempää kuin se leikkaus itse oli se AP:n kysymän kysymyksen vastaus.

Tämä kommentti kuitenkin on juuri se, joka tulee siitä kauheasta tuntemuksesta, kun minulle tehtiin tutkimukset. Harjoittelija aloitti gastroskopialla, jota yritettiin tehdä ihan vaan sen takia, kun oli opiskelija ja jostain kumman syystä suostuin. Se skooppi kulki nieluuni ja takaisin, muutamaan otteeseen niin hirveä tuntemus ja vielä luulin, että kuului asiaan, mutta näin sen opiskelijan kauhun. Sitten yritettiin uudestaan ja taas sama homma, sillä kertaa se opiskelija oli vielä enemmän paniikissa ja minä kans. Vittu olisi tunkeneet kaikki sairaalan rauhoittavat ja puudutteet sen opiskelijan silmiin ja otsaan, niin olisi ollut edes vähän helpompi olo. Niin kauhistunutta kaveria en ole kauhuleffassa nähnyt. Yritin irrottautua siitä, mutta kun ei päätä saanut taaksepäin, työnsin opiskelijan pois kaksin käsin. Lääkäri jollain tavalla antoi palautetta ja samalla sain sanottua, että se mitä yrittikin, ei tule ikinä onnistumaan minulta.

Sen päälle oli kolonoskopia, johon oli lähetekin. En edes muista siitä juuri mitään, vaikka ei se miellyttävä ollut. Lääkäri suoritti sen.

Itse ketjun aiheeseen, vaikka tuo edellä kuvattu harjoittelu oli kamalaa, jää se toiseksi useampi kuukausi sen jälkeen suoritetulle peräsuolen limakalvon typistykselle. Itse leikkauksen olin nukutuksessa, mutta kun heräsin leikkauksesta... Ensimmäinen kommentti taisi olla, että nukuttakaa minut heti uudestaan. Sen jälkeen pyysin kipulääkettä, jota laitettiin. Sitten kysyin, eikö takapuoltani saa paikallispuudutettua. Ennen kuin kipulääke alkoi vaikuttamaan (saattoi olla 15 min), koko vatsa oli kivuissa ja samoin molemmat reidet. Kerroin kivuista ja varmaan laitettiin aika kovat annokset lääkkeitä. Siis kaikki paikat, virtsarakko ja ristiselän kohdalta selkäranka varsinkin tuntui palavan, reisissä tuntui niinkuin siellä olisi hirveä paine. Kipulääkkeen vaikutuksen alettua pystyi paikallistamaan kivun ja sen tunsi edelleen, mutta ei ollut enää sellaista kipua.

Aikaisemmin on ollut myös tuskat, mutta enpä kuvaa sitä enempää tässä. Joku pian tunnistaakin minut. Lähinnä, kun se leikkauksen tulehduksen jälkihoitotapa ei liene kaikkein yleisin.

Sanoisin, että noiden leikkauksen jälkikipujen aikana hammaslääkäri olisi kyllä voinut hyvin tehdä juurihoidon ilman puudutusta. En usko, että olisin liiemmin kiinnittänyt häneen huomiota. Juurihoito minulle on tehty...

Siis takapuolesta. Yritettiin puuduttaa mutta se oli niin tulehtunut että ei puutunut. Pakko oli kuitenkin avata, veitsellä.

Voin kertoa että oli ihan saatanan kivulias toimenpide.

hampaaseen, joka oli aiheuttanut särkyä pari vuotta, muttei syytä löydetty. Kun löydettiin niin ei puudutteista ollut mitään tehoa.

Moi,

Mun kohdalle on pyöräkolarin jälkeen  osunut yksi sellainen

leikkaus, jossa anestesialääkärillä tapahtui lääkkeiden annostelussa

sellainen virhe, että lääke annokset oli liian pieniä, jolloin heräsin kesken

leikkauksen, onneksi lääkärit huomasivat sen kutakuinkin ajoissa.

Mutta se kipu kun mennään rintakehän sisälle , että saadaan asennettua

putki vasemman keuhkon ja sydämmen väliin. HYYYYYI!!

ei edes 24 tunnin synnytys ja sen päätyminen sectioon ollut yhtä kauheaa :(

sydäntahdistimen asennus ei ollut mitään herkkua. Parin vuoden päästä oleva paristojen vaihto pitäisi olla ihan helppo nakki.

Pienoisperäruiske ja peräsuolen tuseeraus ovat olleet epämiellyttävimmät. Mikään ei ole niin epämiellyttävää, kun takapuolta ronkitaan.

supistuskivut synnytyksessä oli yhtä hirveitä

Kivuilian kokemukseni on ollut ehdottomasti se, kun kitalaen perällä olevasta paiseesta imettiin sellaista osittain vihreää mätää. Siihen verrattuna synnytykset jne. ovat olleet lasten leikkiä.

mutta oli inha tunne, kun tähystysleikkauksen jälkeen vatsasta poistettiin imuletku ihan vain vetämällä se leikkausaukosta ulos. Putki oli siis jätetty poistamaan vatsaonteloon kerääntyvää nestettä/verta varten, ja sitä oli ikään kuin kerällä vatsan sisällä. Kun se poistettiin vetämällä, tuntui aivan kamalalta kun koko letku liikkui vatsan sisuksia pitkin :-(

olin vasta 3v. Harvoja varhaislapsuuden muistoja.

Onko kivulias?



t: utelias

Poskionteloiden punkteeraus vai istukan irtikaapiminen synnytyksen jälkeen ja kaikki siihen liittyvä (itse operaatio, lisäveri, virtsaputken katetroiminen, tuntien odotus synnyksen jälkeen toimenpiteeseen yms.)

supistusten ollessa kovimmillaan ja huipussa kätilö survasi katetrin virtsaputkeen..aivan järkyttävä kipu..



lisäksi 20 vuotta sitten onnettomuudessa murskaksi mennyt etuhammas vedettiin irti ilman puudutusta..kipu ei unohdu koskaan.

Hammas ei ollut puhjennut ja se porattiin rikki suussa ja leikattiin osissa ulos. 11 tikkiä. Sain kyllä pari ampullia morfiinia, mutta suuta ei saanut auki viikkoon, hermosäryt jatkuivat kolmatta kuukautta.

Toimenpide kesti 1,5 tuntia. Synnytykset (1 alatie ja 1 sektio) eivät ole mitään siihen verrattuna.

se tähystys on ollut kamalampaa. Mulla tuli niin huono olo siitä koko toimenpiteestä, että oksensin koko loppupäivän enkä voinut itse mennä autolla kotiin, vaan piti tilata taksi...

Läysi yllättäen hampaasta reiän joka ulottui juuriin asti. Ajat oli myöhässä, eikä antanut puudutusta, sorkki sitä puhdistaakseen pahimmat mömmöt pois.

Toinen inhottava juttu on synnytyksen jälkeen tikkien ompelu, sitäkään ei puudutettu, kun en tajunnut vaatia. Antoi vaan ilokaasua ja se ei auttanut siihen kipuun.

Ja seuraavaksi pahin kohdun supistumaan saamisyritykset (painelu, vahva lääkitys) sektion jälkeen.