Kamalin toimenpide mitä sinulle on tehty?

Jenkkien systeemissä on PALJON mätää pohjoismaiseen systeemiin verrattuna (esim. se, että köyhimmillä ei ole käytännössä oikeutta juuri mihinkään hoitoon), mutta se ei liity varsinaisesti tähän kysymykseen. Hoitokäytäntöjen ja terveydenhuollossa vaikuttavien asenteiden osalta tilanne on vertailukelpoinen (suurin osa terveydenhoidosta on yksityisten vakuutusten varassa, eli voidaan kyllä puhua yleisistä käytännöistä), ja asiassa on kyse nimenomaan ASENTEISTA.

Aivan samaa mieltä, kyllä täällä on lähtökohtaisesti jokin asenteissa pielessä, kun esim. potilaan riipivät tuskanhuudot eivät vielä ole mikään peruste pitää paussia tai kysyä onko kaikki kunnossa jne. Plus että rauhoittavia ym pihdataan viimeiseen asti. Humautuksista ja nukutuksista puhumattakaan. Joo, nukutuksessa on riskinsä mutta miksi sillä henkisellä riskillä ei ole mitään arvoa Suomessa?

Oli aivan kamala kokemus. Sen jälkeen hammaslääkärissä on ollu ilo käydä, kun hampaan poraaminen ei tunnu ihan niin kamalalta kun isomman luun poraaminen.

Haava tulehtui pahasti, jouduin takaisin sairaalaan, ja sitä pidettiin 2 viikkoa auki sidoksilla. Joka aamu ja joka ilta sidokset (jotka olivat jo osittain kuivuneet haavaan kiinni) kiskottiin irti, ja haavasta raaputettiin irti kaikki kuolioon mennyt ja mätä... Sitten sinne kaadettiin puoli litraa desinfioivaa ainetta - tiedätte kirvelyn, kun haavaa putsaa desifiointiaineella, se tunne kertaa noin miljoona - ja päälle kaadettiin vettä. Desifiointiaine "kiehui" hetken haavassa, ja sitten laitettiin ne sidokset takaisin niin että haava kuivuisi ja paranisi. Kun se vihdoin kahden viikon jälkeen ommeltiin takaisin kiinni, olisin antanut ommella vaikka hereillä ollessa ilman puudutusta, koska se kaksi viikkoinen oli ollut niin hirveää kidutusta..

en pystyny edes lukeen loppuun kun aloin miettii itseäni samaan paikkaan..

sympatia auts

Olen synnyttänyt ja istukka on poistettu käsin, mutta se ei ollut pahinta. Katetrikin minulla silloin oli, mutta olin saanut tehokkaat puudutteet varmaan, koska katetri ei tuntunut mitenkään. Sen pois vetäminen vain vähän nipisti. Paha ei myöskään ollut kyynärpään murtuma. Se ei edes ollut kauhean kipeä ennen kuin leikkauksen jälkeen, kun kyynärpäähän oli laitettu jotain rautoja - silloin siihen kyllä sattui pari viikkoa.



Hampaitakin on juuritäytetty ja kaikki viisarit on vedetty tai leikattu pois ikenen alta, eikä sekään ole ollut pahinta.



Eniten olen pelännyt mahalaukun tähystystä ja virtsarakon tutkimista. Mahalaukun tähystykseen olin menossa kaksi kertaa ja sain kummallakin kerralla semmoisen paniikin, ettei tähystys onnistunut, vaan lähdin pois ennen kuin se ehti alkaakaan. En ymmärrä, miksi hoitajien mielestä minua rauhoittaisi se, että pystyn itse näkemään, miltä mahassani näyttää. Ei sillä ole hermoilun kanssa mitään tekemistä. Lääkärin ja hoitajan asenne oli jotenkin niin riuska minusta, että se vain lisäsi paniikkiani.



Virtsarakkotutkimuksessa oli jotain painoja, joiden kanssa piti maata liikkumatta. Minulla on lapsesta saakka ollut välillä pelko, että rakkoni halkeaa, jos en pääse ajoissa vessaan. Tuntui keljulta maata niiden painojen alla. Pahempaa oli kuitenkin se, kun rakon tilavuus piti tutkia ja sitä varten rakkoon piti putkella johtaa vettä. Putken asentaminen sattui niin paljon, ettei se onnistunut, vaan aloin potkia hoitajia. Lisäksi pelkäsin, että minulle tulee huono olo. Tutkimus tehtiin lopulta nukutuksessa.

näytteenotto kohdunkaulalta ilman puudutusta. ja kun opiskelija sössi näytteet, sama toimenpide heti uudestaan.

nukutuksessa on isommat riskit.

On vain halvempaa olla nukuttamatta!

Sitä nyt vaan tekopyhästi hoetaan mantraa, että "ihan sun turvallisuudesta tässä välitetään". Entä se henkinen turvallisuus? Ja mihin ne nukutuksen riskit katoaa, kun iskee rahaa pöytään (yksityisellä)?

Suomessa myydään joka kaupassa laillisesti alkoholia ja tupakkaa, joidn terveyshaittoja ei varmastikaan tarvitse alkaa luettelemaan. Joten ehkäpä tässä ei, näin "suurempaa kuvaa" katsoessa, ole kuitenkaan ihan täysin kysymys siitä, että ajatellaan vaan ihmisen omaa parasta. Jos vertaa nöiden täysin laillisten ja monessa mielessä jopa suositeltavien (esim. terveydenhoitoalan johtajien ja kaikkien muidenkin yhteisestä hyvästä päättävien tahojen juhlatilaisuuksissa tarjotaan alkoholia) aineiden tarjontaa, niin tuntuu aika oudolta, että se "jälki sydämessä" olisi se aito syy siihen, että nukutusta pihtaillaan silloinkin, kun se on kaiken inhimillisyyden kannalta perusteltua (nukutus vaikkapa kaksi kertaa elämässä ei TILASTOLLISESTI ole milään tavalla merkitt'v' riski. Kalliimpaa se toki on).

Komppaan myös edellistä (?) kirjoittajaa, joka kirjoitti sektioista ja yleisestä asenteesta suomalaisessa terveydenhullossa.

vaan siitä että lääkärien asenne kipuun ja sen lievittämiseen on joskus kuin suoraan pimeältä keskiajalta! Kun itse huusin tuskasta vanhemmanpuoleisen mies-gynen ottaessa kohtuontelon limakalvonäytettä tämä vain tokaisi että älä nyt liiottele, eihän tämä nyt voi noin sattua! Kysyin siinä sitten muutamilla kirosanoilla höystettynä että kuinkas monta näytettä herra gynen kohdusta on otettu ja hyvä ettei mokoma saanut vielä kantapään kuvaa otsalohkoonsa!!

Voisin kuvitella, että sun potilakertomuksessa tai potilastiedoissa lukee tän jäljiltä vähemmän mairittelevia kuvauksia luonteestasi. Kun Suomessa asenne on just tätä. Pahoillani olen puolestasi, ja tosin monen muunkin ketjuun kirjoittaneen puolesta kyllä.

vaan siitä että lääkärien asenne kipuun ja sen lievittämiseen on joskus kuin suoraan pimeältä keskiajalta! Kun itse huusin tuskasta vanhemmanpuoleisen mies-gynen ottaessa kohtuontelon limakalvonäytettä tämä vain tokaisi että älä nyt liiottele, eihän tämä nyt voi noin sattua! Kysyin siinä sitten muutamilla kirosanoilla höystettynä että kuinkas monta näytettä herra gynen kohdusta on otettu ja hyvä ettei mokoma saanut vielä kantapään kuvaa otsalohkoonsa!!

Voisin kuvitella, että sun potilakertomuksessa tai potilastiedoissa lukee tän jäljiltä vähemmän mairittelevia kuvauksia luonteestasi. Kun Suomessa asenne on just tätä. Pahoillani olen puolestasi, ja tosin monen muunkin ketjuun kirjoittaneen puolesta kyllä.

Niin sanoi mullekin urologi, ja voin sanoa että oli väärässä. Kävisin 20 kertaa mieluummin tähystyksessä uudelleen kuin synnyttäisin enää ikinä. Ehkä mulla onkin ollut rankat synnytykset? Omasta mielestäni nimittäin kipukynnykseni on korkea enkä mäkään siedä kun hanuria sorkitaan.

Mutta vielä noitakin enemmän sattui kurkkupaiseen puhkaisu. Olin parikymppinen, ja kolme hoitsua piteli kun lääkäri yritti punkteerata. Ei onnistunut vaan seuraavana päivänä jouduin leikkaukseen.

mulle sanoi silloin tahystava laakari, etta paksusuolen tahystyksen aiheuttamaa kipua voi verrata synnytyskipuihin. Tosin synnytyskivut kylla kestavat kauemmin, mutta jotenkin vain se tähystys on ollut kamalampaa. Mulla tuli niin huono olo siitä koko toimenpiteestä, että oksensin koko loppupäivän enkä voinut itse mennä autolla kotiin, vaan piti tilata taksi...

gastroskopiat ja gastrektomian läpikäyneenä pakko sanoa että laskimoportin laittaminen paikallispuudutuksessa. Se ei sattunut, mutta tuntui ihan helvetin inhottavalta. Ahdisti enemmän kuin mikään muu hoitoon liittynyt juttu.

on niiiin pientä noiden muiden rinnalla.

Mutta ekaluokalla menin yksin koulusta hammaslääkäriin. Multa porattiin reikä. Kipu oli niin tautinen että menin shokkiin. Siihen aikaanhan ei ollut tapana lapsia puudutella tms. Sitten piti lähteä kävelemään takaisin kouluun. En suunnilleen tajunnut missä päin koti on, mikä maa ja mikä valuutta. Ja asuimme pienen maalaiskunnan taajamassa. Joten pitkälle ei päässyt eksymään, koulu ja koti tuli toki heti vastaan parin korttelin hortoilun päästä.

vatsalaukuntähystys sekin kamalaa, syöpäleikkaus menikin nukutuksessa eli kestin. Heräämisen jälkeen kivut rankkoja ja synnytys ei noiden jälkeen enää ollutkaan niin paha.

Ehkä sitä ei nuorena vaan kestä näitä syöpäjuttuja.



Sitä tuskaa en haluaisi enää koskaan kohdata.

ja noi kolonoskopian kipukokemukset ei riipu pelkästään kipukynnyksestä. Kaikkien suolisto on erilainen, ja kolonoskopiassa kipua aiheuttaa paitsi se ilman aiheuttama venyminen, myös (eniten) suolten suoristaminen. Isoin syy, miksi eri ihmiset kokevat kolonoskopian erilaisena, on siis se, että jollain ihmisilla on koko suoli aivan solmussa ja sen oikominen vie paitsi aikaa, sattuu myös ihan helvetisti. Toisilla taas suoli on melkein suora putki, jota pääsee etenemään nopeasti ja kivuitta. Joillakin potilailla koko suoli on tähystetty 5 minuutissa, ja joillakin tähystetään toista tuntia, eikä välttämättä silti päästä perille asti.



Joku kyseli miksi noita tähystyksiä tehdään. Tapaukset eroavat paljon, mutta yleisimmin etsitään joko syytä veriripuliin (haava/haavoja suolessa, voi vuotaa paljonkin ja pitää hoitaa kuntoon) tai krooniseen ripuliin, jolloin etsitään tulehdusta paksusuolesta ja ohutsuolesta. Näin voidaan diagnosoida chronin tauti tai colitis ulserosa.

Ikää mulla oli silloin 9 v.

Katetrointi

Siinä mennään sen verran intiimille alueelle kyllä väkisin, että enpä ole tuosta toipunut täysin koskaan.

Tai oikeastaan puudutus kyseisessä leikkauksessa. Kamalahan se itse leikkauskin oli, mutta puudutukseen verrattuna kuin kesäinen piknik. Etukäteen infottiin, että se puudutus tapahtuu "vanupuikoilla" (ei kuulosta kovin rajulta) ja että se ei ole kivulias, vain vähäsen ikävä.



Juu. En kyllä enää ikinä ole niin tyhmä, että luottaisin noihin etukäteistietoihin, jotka on varmaankin ihan säästöjen nimissä kerrottu mahdollisimman karsitusti ja kaunistellen ettei ihmiset älyä pyytää nukutusta. Mä menin ihan shokkiin, kun puudutus alkoi ja "vanupuikkojen" sijan puudutus tapahtuikin sellaisilla yllättävän paksuilla rautapuikoilla (oli päässä toki vanua joo, mutta ei vastannut mun mielikuvaa vanupuikoista...), joita survaistiin aivan helvetin syvälle (tuntui niin kuin menisi aivoihin asti). Näitä puikkoja tuli 4 per sierain, ja se sattui todellakin, että vitut siitäkin "kivuttomuudesta". Huusin ja kirosin, mutta ainut reaktio siihen oli lääkärin lakoninen "jjooo". Ja homma jatkui. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että en mä siinä shokissa kyennyt sanomaan, että lopeta. Ja kun tosiaan sitä kuvittelee että tuskanhuudot jonkin reaktion aiheuttaisi eikä vain robottimaista toiminnan jatkamista.



Lisäksi suoneen annettu "rentouttava" ei vaikuttanut muhun yhtään mitenkään, ei vaikka sain sitä hevosen annoksen (pyysin pari kertaa leikkauksen aikana vielä lisääkin suuren ensiannoksen jälkeen, mutta ei MITÄÄN vaikutusta). Meni kyllä luottamus sekä virallisen tiedon luotettavuuteen, hoitohenkilökunnan empaattisuuteen että lääkkeiden toimivuuteen. Jäi niin hirveä trauma, että meni öitä itkeskellessä ja valvoessa, ajoittain menee vieläkin jos asia tunkee mieleen (yli vuosi tuosta elämyksestä). Jälkitarkastukseen en pystynyt menemään, koska ajatuskin siitä että antaisin kenenkään enää ikinä tunkea mun nenään mitään, aiheuttaa itkuisuutta ja ahdistusta.



Olisin edes tiennyt mitä tuleman pitää, mutta ei, kun kaikki on aina niin kivaa ja helppoa virallisen tiedon mukaan. Enää en koskaan ole niin tyhmä, että uskoisin mitä henkilökunta yrittää mulle syöttää.



Mä olen se, jolla myös on trauma lapsena katetroinnista. Juuri kun uskoin päässeeni suht hyvin vanhoista traumoista (ihan vapaaehtoisesti tuohon fessiin hakeuduin) niin tuli tuo uusi.

Kyllähän se varmaan tuo toosan tutkiminen on ollut.

Opetetaanko suomalaisille lääkäreille, että kun potilas karjuu tuskasta, niin täytyy vain olla niin kuin ei huomaiskaan tai jos haluaa jotain sanoa niin sen täytyy olla osastoa "no rauhotu nyt, ei tää satu".



Ihmisen kivun ja tunteiden kunnioittaminen ainakin kai karsitaan jossain vaiheessa koulutusta. Ja joku vähättelyn keskipitkä oppimäärä varmaan myös kuuluu asiaan.



Joo, on niitä asiallisia ja ihaniakin henkilökunnan edustajia. Mutta noin yleisesti jokin täällä mättää. Miettikää nyt sitäkin, että esim. lapselle saatetaan tehdä näin: riisutaan housut kauhuissaan olevalta lapselta, nostetaan toimenpidepöydälle, pidetään porukalla väkisin kiinni jonkun tunkiessa kirkuvan lapsen alapäähän putkea. Lapsen kokemusmaailmassa tuo on raiskaus. Mutta jostain syystä hyvinkin kajoavat ja brutaalit toimitukset ovat ok kunhan ne ovat lääketiedettä. Mitä turhaa rauhoittamaan niin kauan kun lapsi on sen kokoinen, että sen saa porukalla kukistettua niin että kajoaminen onnistuu...



Onko tämä sivistysvaltion toimintaa?

Henkisellä puolella avanneleikkaukset ovat olleet pahinta.

Muuten ehkä yksi karmeimmista oli suolistopaiseen punkteerauksen yritys mahan läpi. Maha oli jo valmiiksi kipeä, turvonnut ja pinkeä ja neulanpistoja piti tulla yksi. Ei onnistunut, koska paise oli niin kova ja täti pisteli itsekin ihan tuskanhikisenä yhteensä viisi kertaa ja lopulta sai ihan hiukkasen imettyä paiseesta sisältöä.



Myös kolono- ja gastroskopia sekä kohdunkaulan loop ovat karmeita.

Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys+ lasinsirun kuopiminen jalkapohjasta.