Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?
05.05.2022 |
Molemmat meistä halusi perheen, mies jopa enemmän kuin minä. Mutta nyt on perhe ja todellisuus on sitä, että mies on kuin minun miesystävä, jolla ei erityisempää kontaktia lapsiini (=lapsiimme) ole. Joudun yksin huolehtimaan kaikki lasten aamupalat, iltapalat, iltapesut, nukuttamiset, pipien puhaltamiset. Mies on järjestänyt työaikansa niin että käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että minä vien ja haen päiväkodista.
Mies valittaa kun emme matkustele, haluaa kuulemma parisuhteen jossa matkustellaan. Ei siinä, kivaahan se olisi. Mutta minä en halua lähteä matkoille, koska joudun yksin miettimään mitä pakata lapsille, yksin järjestämään niin että majoitus vaikkapa hotelli tarjoaa lapsille sopivat sängyt, miettimään yksin miten järjestää iltapuurot hotellioloissa, miettimään yksin miten saada pissalle junan vessaa pelkäävän lapsen jne.
Ollaan puhuttu. Olen puhunut ja puhunut. Mutta mikään tässä dynamiikassa ei muutu. Mies tekee kyllä paljon kotitöitä ja kompensoi sillä osuuttaan perheen hommista. Miten saisi tilanteen muuttumaan?
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa hotellihuoneessa on vedenkeitin, eli puuro-ongelma ratkaistu.
Se puuro ei koskaan ollut mikään ongelma. Se oli vain esimerkki, kuvaus siitä millaista AP:n arki ja lomat on. Miten te että näe sitä ja jankkaatte jostain puurosta, joka on täysin irrelevantti aloituksen suhteen.
Syy: alhainen älykkyys - silloin ei ymmärrä kokonaisuutta vaan tarttuu yhteen esimerkkiin, eikä pysty seuraamaan ehdollisia lauseita kuten "jos a, niin b" vaan käsittää siitä vain b-osuuden ja alkaa jankkaamaan "kun ei aina b niin tämä ei ole totta" (eli ei osaa ottaa ehtoa a huomioon ollenkaan). Esim. "tupakointi nostaa syövän todennäköisyyttä" kumotaan sillä että Saara mummokin eli 100 vuotiaaksi vaikka tupakoi, tai "inflaatio on 10%" kumotaan sillä että lähikaupassa omenat oli eilen halvempia kuin toissapäivänä.
Hyvin tyypillistä keskustelupalstoilla, eikä tällaisille mene perustelut jakeluun, koska yksinkertaisesti mitään ohi äärimmäisen yksinkertaisen parisanaisen lauseen eivät aivot kykene prosessoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni vedenkeitin pelastaa reissussa. Jos on kuumaa vettä niin voi tehdä pikapuuroa, nuudelit, kahvit, teet, kuppikeitot jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.
No tästä päästäänkin kivasti metatyökeskusteluun. Onko sinusta ok, että toinen vanhemmista näkee vaivaa ja miettii lapsille suhteellisen terveelliset ruuat ja välipalat. Vaikka puuroa ja banaania. Ja ruuaksi vaikkapa keittää perunoita ja tekee kanakastikkeen.
Ja kun on sen toisen vanhemman vuoro niin lapset syö ruuaksi joka kerta hesellä ja iltapalaksi munkit ja limsaa?
Teille on tulossa ero. Sinun vallassasi on se, että milloin se tulee. Suosittelen nopeaa lähestymistapaa, viivyttäminen ei hyödytä mitään, mutta olet enemmän rikki, mitä pitemmälle tilanne jatkuu.
Jo teini-ikäiset osaavat toimia luottettavina lapsenvahteina. Huolehtivat ruokailuista ja nukkumaanmenosta. Sen lisäksi puuhailet lasten kanssa mieluisan tekemisen parissa.
Aivan turha väittää, ettei aikuinen mies muka osaisi noita asioita omien lastensa kanssa.
Hän ei välitä lapsistaan eikä myöskään vaimostaan, koska ei edes suostu keskustelemaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä enää yhtään kommenttia jossa ratkaisuksi AP:n hankalaan perhetilanteeseen tarjotaan voileipäkeksejä tai vedenkeitintä.
Vierailija kirjoitti:
Jo teini-ikäiset osaavat toimia luottettavina lapsenvahteina. Huolehtivat ruokailuista ja nukkumaanmenosta. Sen lisäksi puuhailet lasten kanssa mieluisan tekemisen parissa.
Aivan turha väittää, ettei aikuinen mies muka osaisi noita asioita omien lastensa kanssa.
Hän ei välitä lapsistaan eikä myöskään vaimostaan, koska ei edes suostu keskustelemaan asiasta.
puuhailevat*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita isä viettämään aikaa kunkin lapsen kanssa erikseen. Vie vaikka yhden lintsille, toisen uimaan ja kolmannen minigolfaamaan. Ehkä se side muodostuu siitä hiljalleen.
Voi miten ihana ratkaisuehdotus. Se mies vain ei halua tehdä tuotakaan.
Ja tässä, kuten monissa muissakin viesteissä, vastuu sysätään ap:lle: "Laita isä viettämään aikaa kunkin lapsen kanssa erikseen." Nainen laittaa, hoitaa, järjestää. Aina, kaiken. Mies vain auttelee pikkuisen, jos sattuu huvittamaan. Jos nainen ei osaa maanitella miestä auttamaan, useimpien mielestä syy on juuri naisessa.
Käsittääkseni miehelle on jo tarjottu useita mahdollisuuksia tilanteen muuttamiseksi. Olikos niin, että perheneuvolaakin oli ehdotettu? Mies kieltäytyy keskustelusta eikä halua muuttaa omia tapojaan. Minusta ap voisi jo alkaa harkita eroa, koska eihän tuosta mitään tule.
Minunkin isäni oli erittäin etäinen, mutta hän toisinaan vei minut vaikka vaateostoksille tai käytiin syömässä yhdessä. Ne oli kivoja muistoja, vaikka isäni ei silloinkaan sanallisesti osoittanut välittämistä. Uskon kyllä, että ap:n mies rakastaa lapsiaan, mutta hänellä on vaikeuksia ottaa isän roolia. Siksi helposti haaveilee "entisestä elämästä" ja vapaudesta. Olisiko olemassa vaikka jotain harrastusta, minkä parissa mies voisi puuhata lasten kanssa? Tai edes vanhemman lapsen kanssa, ja sitten myöhemmin ottaa nuoremman mukaan? Kannusta miestä luomaan suhde lapsiin. Vasta sen jälkeen on mielestäni parasta alkaa vaatia metatöihin osallistumista. Vähän kerrallaan. Toisaalta jotkut miehet ei ikinä osallistu niihin metatöihin ja pitävät itsensä muka-niin-kiireisinä, ettei aikaa löydy niihin osallistumiseen. Eli se voi jatkossakin aiheuttaa riitaa. Se on sitten sinusta kiinni, missä määrin jaksat katsella miehen sluibailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin isäni oli erittäin etäinen, mutta hän toisinaan vei minut vaikka vaateostoksille tai käytiin syömässä yhdessä. Ne oli kivoja muistoja, vaikka isäni ei silloinkaan sanallisesti osoittanut välittämistä. Uskon kyllä, että ap:n mies rakastaa lapsiaan, mutta hänellä on vaikeuksia ottaa isän roolia. Siksi helposti haaveilee "entisestä elämästä" ja vapaudesta. Olisiko olemassa vaikka jotain harrastusta, minkä parissa mies voisi puuhata lasten kanssa? Tai edes vanhemman lapsen kanssa, ja sitten myöhemmin ottaa nuoremman mukaan? Kannusta miestä luomaan suhde lapsiin. Vasta sen jälkeen on mielestäni parasta alkaa vaatia metatöihin osallistumista. Vähän kerrallaan. Toisaalta jotkut miehet ei ikinä osallistu niihin metatöihin ja pitävät itsensä muka-niin-kiireisinä, ettei aikaa löydy niihin osallistumiseen. Eli se voi jatkossakin aiheuttaa riitaa. Se on sitten sinusta kiinni, missä määrin jaksat katsella miehen sluibailua.
Eiköhän ap ole jo kannustanut miestä osallistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita isä viettämään aikaa kunkin lapsen kanssa erikseen. Vie vaikka yhden lintsille, toisen uimaan ja kolmannen minigolfaamaan. Ehkä se side muodostuu siitä hiljalleen.
Voi miten ihana ratkaisuehdotus. Se mies vain ei halua tehdä tuotakaan.
Ja tässä, kuten monissa muissakin viesteissä, vastuu sysätään ap:lle: "Laita isä viettämään aikaa kunkin lapsen kanssa erikseen." Nainen laittaa, hoitaa, järjestää. Aina, kaiken. Mies vain auttelee pikkuisen, jos sattuu huvittamaan. Jos nainen ei osaa maanitella miestä auttamaan, useimpien mielestä syy on juuri naisessa.
Käsittääkseni miehelle on jo tarjottu useita mahdollisuuksia tilanteen muuttamiseksi. Olikos niin, että perheneuvolaakin oli ehdotettu? Mies kieltäytyy keskustelusta eikä halua muuttaa omia tapojaan. Minusta ap voisi jo alkaa harkita eroa, koska eihän tuosta mitään tule.
Ei se "lapsen laittaminen miehen mukaa " nyt ole mikään niin iso homma. Ap sanoo miehelleen: "Lauantaina sä otat lapsen X ja viet sen vaikka paikkaan Y. Olisi jo korkea aika, että alat muodostamaan suhdetta lapsiisi." Ei tarvitse perustella tai jaaritella sen kummemmin. Jos mies edelleen kieltäytyy, sitten voi ilmoittaa, että jahas, se on sitten avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin isäni oli erittäin etäinen, mutta hän toisinaan vei minut vaikka vaateostoksille tai käytiin syömässä yhdessä. Ne oli kivoja muistoja, vaikka isäni ei silloinkaan sanallisesti osoittanut välittämistä. Uskon kyllä, että ap:n mies rakastaa lapsiaan, mutta hänellä on vaikeuksia ottaa isän roolia.
On erittäin vahingollista opettaa kenellekään, että laiminlyönti on rakkautta. Sillä saadaan vain ihmisiä jotka ajautuvat ja pysyvät huonoissa, laiminlyövissä suhteissa, koska ovat sisäistäneet sen "ihminen rakastaa vaikka kohtelee minua huonosti". EI, huonosti kohteleva ihminen EI välitä sinusta. Esim. lapsiaan laiminlyövät vanhempi EI rakasta lapsiaan, eikä sellaista saisi koskaan lapsille väittää. Rakastaminen on verbi, ja rakastava ihminen tekee kaikkensa että toisella on asiat hyvin. Lapset nälkään jättävä vanhempi ei todellakaan rakasta lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
En kestä enää yhtään kommenttia jossa ratkaisuksi AP:n hankalaan perhetilanteeseen tarjotaan voileipäkeksejä tai vedenkeitintä.
Kiitos tästä.
Väännetään ratakiskoa: voileipäkeksit ja vedenkeitin toimii ratkaisuna jos se MIES hankkii ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin isäni oli erittäin etäinen, mutta hän toisinaan vei minut vaikka vaateostoksille tai käytiin syömässä yhdessä. Ne oli kivoja muistoja, vaikka isäni ei silloinkaan sanallisesti osoittanut välittämistä. Uskon kyllä, että ap:n mies rakastaa lapsiaan, mutta hänellä on vaikeuksia ottaa isän roolia. Siksi helposti haaveilee "entisestä elämästä" ja vapaudesta. Olisiko olemassa vaikka jotain harrastusta, minkä parissa mies voisi puuhata lasten kanssa? Tai edes vanhemman lapsen kanssa, ja sitten myöhemmin ottaa nuoremman mukaan? Kannusta miestä luomaan suhde lapsiin. Vasta sen jälkeen on mielestäni parasta alkaa vaatia metatöihin osallistumista. Vähän kerrallaan. Toisaalta jotkut miehet ei ikinä osallistu niihin metatöihin ja pitävät itsensä muka-niin-kiireisinä, ettei aikaa löydy niihin osallistumiseen. Eli se voi jatkossakin aiheuttaa riitaa. Se on sitten sinusta kiinni, missä määrin jaksat katsella miehen sluibailua.
Eiköhän ap ole jo kannustanut miestä osallistumaan.
En huomannut kommenttia, missä hän kertoi tehneensä niin. Ap:han halusi miehen osallistuvan "metatöihin" ja lähinnä vaan ihmetteli, miksei miehellä oli sidettä lapsiin. Mielestäni siis kannattaisi aloittaa siitä suhteen luomisesta lapsiin, koska selvästikään muut toimintamallit eivät ole toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin isäni oli erittäin etäinen, mutta hän toisinaan vei minut vaikka vaateostoksille tai käytiin syömässä yhdessä. Ne oli kivoja muistoja, vaikka isäni ei silloinkaan sanallisesti osoittanut välittämistä. Uskon kyllä, että ap:n mies rakastaa lapsiaan, mutta hänellä on vaikeuksia ottaa isän roolia.
On erittäin vahingollista opettaa kenellekään, että laiminlyönti on rakkautta. Sillä saadaan vain ihmisiä jotka ajautuvat ja pysyvät huonoissa, laiminlyövissä suhteissa, koska ovat sisäistäneet sen "ihminen rakastaa vaikka kohtelee minua huonosti". EI, huonosti kohteleva ihminen EI välitä sinusta. Esim. lapsiaan laiminlyövät vanhempi EI rakasta lapsiaan, eikä sellaista saisi koskaan lapsille väittää. Rakastaminen on verbi, ja rakastava ihminen tekee kaikkensa että toisella on asiat hyvin. Lapset nälkään jättävä vanhempi ei todellakaan rakasta lapsiaan.
Kuka on jättänyt kenet kärsimään nälkää?
Ap:n kommentti:
"Kiitos sinulle. Meidän molemmat lapset on nirsoja, jotain aistiyliherkkyyttä epäillään, johon se nirsous liittyy. Ja jos he ei saa syödäkseen sitä mitä kelpuuttavat eivät nuku vaan yöt ja päivät on sitten nälkäväsykiukkuja. Ja tosiaan, kuka ne itkut hoitaa, yksin minä (miehen kadotessa uima-altaalle viettääkseen lomaa, kuin se lapseton miesystävä). Minun loma menee sitten itkuisia lapsia yksin rauhotellessa. Ap"
Elo olet tehnyt lapset autistisen miehen kanssa ja tottakai myös lapsilla on autismiin viittaavia piirteitä. Kokemuksesta voin sanoa, että tuollaisten kanssa toimimiseen ei auta mikään muu kuin suorat ohjeet. Sinun pitää valitettavasti ottaa suurin osa vastuusta, koska autisteilla on vajavainen itseohjautuvuuden kyky. Jos mies ei edelleenkään tottele, on suoranaisesti huudettava. T. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin isäni oli erittäin etäinen, mutta hän toisinaan vei minut vaikka vaateostoksille tai käytiin syömässä yhdessä. Ne oli kivoja muistoja, vaikka isäni ei silloinkaan sanallisesti osoittanut välittämistä. Uskon kyllä, että ap:n mies rakastaa lapsiaan, mutta hänellä on vaikeuksia ottaa isän roolia. Siksi helposti haaveilee "entisestä elämästä" ja vapaudesta. Olisiko olemassa vaikka jotain harrastusta, minkä parissa mies voisi puuhata lasten kanssa? Tai edes vanhemman lapsen kanssa, ja sitten myöhemmin ottaa nuoremman mukaan? Kannusta miestä luomaan suhde lapsiin. Vasta sen jälkeen on mielestäni parasta alkaa vaatia metatöihin osallistumista. Vähän kerrallaan. Toisaalta jotkut miehet ei ikinä osallistu niihin metatöihin ja pitävät itsensä muka-niin-kiireisinä, ettei aikaa löydy niihin osallistumiseen. Eli se voi jatkossakin aiheuttaa riitaa. Se on sitten sinusta kiinni, missä määrin jaksat katsella miehen sluibailua.
Eiköhän ap ole jo kannustanut miestä osallistumaan.
En huomannut kommenttia, missä hän kertoi tehneensä niin. Ap:han halusi miehen osallistuvan "metatöihin" ja lähinnä vaan ihmetteli, miksei miehellä oli sidettä lapsiin. Mielestäni siis kannattaisi aloittaa siitä suhteen luomisesta lapsiin, koska selvästikään muut toimintamallit eivät ole toimineet.
Ihme juttua taas. Usko nyt ettei ap voi luoda isän ja lasten suhdetta. Kyllä sen isän täytyy se itse tehdä. Ja ei, ap ei voi tehdä asian suhteen enempää. Eiköhän ne houkuttelu- maanittelu- uhkailu kiristys ja lahjontakortit ole jo käytetty.
Luojan kiitos oma mies on ottanut isän roolin kuten lupasi. Mitä tuossa ap:n tilanteessa voi tehdä? Lasten jättäminen isälleen on kuin jättäisi ne heitteille. Ilmeisesti kyseessä on varsin pienet lapset. Kuka vanhempi sellaista haluaa? Miehen pitäisi kantaa oma osansa, mutta jos ei yrityksistä huolimatta onnistu?
Vaihtoehdot on vähissä, joista yksi on pakottaa mies hoitamaan jälkeläisensä lähtemällä itse pois, tai kertoa, että jos ei tilanne muutu ap ottaa lapset ja lähtee. Hän saa ryhtyä viikonloppuisäksi.
Ja tosiaan jos haluaa lähteä reissuun niin jättää hänen vastuulleen sen suunnittelun ja toteutuksen. Mutta ei kyllä itseä kauheasti nappaisi lähteä myöskään noilla esitiedoilla miehen kanssa mihinkään. Edes kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin isäni oli erittäin etäinen, mutta hän toisinaan vei minut vaikka vaateostoksille tai käytiin syömässä yhdessä. Ne oli kivoja muistoja, vaikka isäni ei silloinkaan sanallisesti osoittanut välittämistä. Uskon kyllä, että ap:n mies rakastaa lapsiaan, mutta hänellä on vaikeuksia ottaa isän roolia. Siksi helposti haaveilee "entisestä elämästä" ja vapaudesta. Olisiko olemassa vaikka jotain harrastusta, minkä parissa mies voisi puuhata lasten kanssa? Tai edes vanhemman lapsen kanssa, ja sitten myöhemmin ottaa nuoremman mukaan? Kannusta miestä luomaan suhde lapsiin. Vasta sen jälkeen on mielestäni parasta alkaa vaatia metatöihin osallistumista. Vähän kerrallaan. Toisaalta jotkut miehet ei ikinä osallistu niihin metatöihin ja pitävät itsensä muka-niin-kiireisinä, ettei aikaa löydy niihin osallistumiseen. Eli se voi jatkossakin aiheuttaa riitaa. Se on sitten sinusta kiinni, missä määrin jaksat katsella miehen sluibailua.
Eiköhän ap ole jo kannustanut miestä osallistumaan.
En huomannut kommenttia, missä hän kertoi tehneensä niin. Ap:han halusi miehen osallistuvan "metatöihin" ja lähinnä vaan ihmetteli, miksei miehellä oli sidettä lapsiin. Mielestäni siis kannattaisi aloittaa siitä suhteen luomisesta lapsiin, koska selvästikään muut toimintamallit eivät ole toimineet.
Aloittajalla varmasti on hyvä suhde lapsiinsa. En usko,että hänellä on tarvetta aloittaa suhteen luomista lapsiin.
Arvasin että tämä kommentti tulee. Mutta ei, en ominut vauvaa itselleni. Pyysin miestä hoitamaan vauvaa, vaihtamaan vaippaa ja sellaista kaikkea, mutta hän aina vastasi että vaihda sinä niin minä laitan ruoan tms. Ja olin sen verran väsynyt, että en jaksanut taistella vastaan vaan olin vain tyytyväinen että saan pian valmiiksi tehtyä ruokaa. En edes koskaan imettänyt vaan vauva oli pelkällä pullomaidolla. Mies oli todella paljon töissä kun esikoinen oli vauva (halusi edetä urallaan, ei olisi ollut taloudellisesti pakko tehdä niin paljon). Tulin aika nopeasti uudelleen raskaaksi. Toisen lapsen saaminen vain vahvisti tätä ongelmallista dynamiikkaa. No, kolmatta ei tule. Ap