Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?
05.05.2022 |
Molemmat meistä halusi perheen, mies jopa enemmän kuin minä. Mutta nyt on perhe ja todellisuus on sitä, että mies on kuin minun miesystävä, jolla ei erityisempää kontaktia lapsiini (=lapsiimme) ole. Joudun yksin huolehtimaan kaikki lasten aamupalat, iltapalat, iltapesut, nukuttamiset, pipien puhaltamiset. Mies on järjestänyt työaikansa niin että käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että minä vien ja haen päiväkodista.
Mies valittaa kun emme matkustele, haluaa kuulemma parisuhteen jossa matkustellaan. Ei siinä, kivaahan se olisi. Mutta minä en halua lähteä matkoille, koska joudun yksin miettimään mitä pakata lapsille, yksin järjestämään niin että majoitus vaikkapa hotelli tarjoaa lapsille sopivat sängyt, miettimään yksin miten järjestää iltapuurot hotellioloissa, miettimään yksin miten saada pissalle junan vessaa pelkäävän lapsen jne.
Ollaan puhuttu. Olen puhunut ja puhunut. Mutta mikään tässä dynamiikassa ei muutu. Mies tekee kyllä paljon kotitöitä ja kompensoi sillä osuuttaan perheen hommista. Miten saisi tilanteen muuttumaan?
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko anoppi, isäsi tai joku muu läheinen auttaa juttelemalla miehelle?
Olen yrittänyt. Mies vain hermostuu, jos äitinsä alkaa "päsmäröimään". Ja mies sanoo ulkopuolisille ihmisille, että tietenkin hän antaa lapsille ruokaa ja ulkopuoliset tietenkin heti uskoo ja keskustelu loppuu siihen. Vaikka totuus on aivan toista. Ap
Miksi, oi miksi sinä katselet tällaista miestä ja vielä haluat lapsillesikin antaa tällaisen miehen mallin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monessa hotellihuoneessa on vedenkeitin, eli puuro-ongelma ratkaistu.
Se puuro ei koskaan ollut mikään ongelma. Se oli vain esimerkki, kuvaus siitä millaista AP:n arki ja lomat on. Miten te että näe sitä ja jankkaatte jostain puurosta, joka on täysin irrelevantti aloituksen suhteen.
Tehkää koematka johonkin lähiseudulle. Sano miehelle että saa vastuulleen järjestää kaiken. Jos ei onnistu, ota lapset ja lähde reissusta kotiin ja jätä mies matkalle.
Tuohan on miehen puolelta juuri sellaista välttelevää, passiivis-aggressiivista käytöstä, joka on pienten lasten isillä ilmeisesti melko yleistä. Jos joutuu jotain lapsiin liittyvää hommaa tekemään, hommat hoidetaan kehnosti tai ei ollenkaan. Syynä on tietenkin juuri tuo, että ei haluaisi tehdä noita hommia. Heittäydytään avuttomaksi, paetaan omiin harrastuksiin ja töihin.
Ap:n perheessä mies on vienyt tuon passiivis-aggressiivisuuden oikein ääripäähän ja kieltäytyy jopa keskustelemasta. Mites, jos joku lapsista satuttaisi ja loukkaisi itsensä eikä ap olisi paikalla - miten mies hoitaisi tilanteen? Ei varmaan kovin hyvin.
Ihmettelen, miten tilanne on edes päässyt tuollaiseksi. Miten tuohon on päädytty?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat muuttaa dynamiikkaa, muuta suhtautumistasi. Nyt kun oikein odotat mieheltä sluibailua lasten suhteen (esim jos menisitte lomamatkalle) niin hänen on helppo täyttää odotuksesi. Eikä tuo ole siis tietoista toimintaa, ihmiset aistii alitajuisesti juttusia ja saattaa toimia ei-niin-tietoisesti jossain asioissa. Nyt käytännössä vahvistat tiedostamattasi miehen toimintaa, vaikka haluat päinvastaista. Suosittelen siis jättämään odotukset pois. Jos ei odota toiselta mitään, silloin toiseen pettyminen vähenee, koska pettyminen monesti johtuu odotuksista.
On täysin perusteltua odottaa ja olettaa, että myös toinen vanhempi kantaa vastuunsa omista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sukulaisille hoitoon ja lähdette kahdestaan matkalle
Tuohan olisi juuri nykyisen vinoutuneen dynamiikan vahvistamista. Ap miesystävänsä kanssa lomalle ilman apn lapsia.
So what. Ei ap osaa tilannetta muttaa, muiden pitää muuttua hänen takiaan. Joko jatkaa uhriutumista nykysellään tai saa edes lomamatkan verran muuta ajateltavaa. Up to you
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat muuttaa dynamiikkaa, muuta suhtautumistasi. Nyt kun oikein odotat mieheltä sluibailua lasten suhteen (esim jos menisitte lomamatkalle) niin hänen on helppo täyttää odotuksesi. Eikä tuo ole siis tietoista toimintaa, ihmiset aistii alitajuisesti juttusia ja saattaa toimia ei-niin-tietoisesti jossain asioissa. Nyt käytännössä vahvistat tiedostamattasi miehen toimintaa, vaikka haluat päinvastaista. Suosittelen siis jättämään odotukset pois. Jos ei odota toiselta mitään, silloin toiseen pettyminen vähenee, koska pettyminen monesti johtuu odotuksista.
Jännä juttu tämä, että vaikka vika on miehessä, silti jotenkin kummallisesti tilanteen muuttaminen on useimpien mielestä naisen vastuulla. Näkeehän sen näissäkin ketjuissa. Ketju on täynnä vinkkejä tyyliin "sano sille, että". Tai että naisen pitäisi muuttaa ajattelutapaansa ja suhtautumistaan, luoda tietynlaista ilmapiiriä ja osata lähettää tietynlaisia sanattomia tai jopa telepaattisia viestejä. Mikä on tietenkin täyttä paskaa, koska ongelmana on miehen kyvyttömyys ottaa vastuuta.
Kyseessä on selkärangaton vätysmies. Se tässä on se ongelma eikä mikään muu. Parhaat neuvot ovat noissa viesteissä, jossa ehdotetaan joko eroa tai kunnon suuttumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sukulaisille hoitoon ja lähdette kahdestaan matkalle
Tuohan olisi juuri nykyisen vinoutuneen dynamiikan vahvistamista. Ap miesystävänsä kanssa lomalle ilman apn lapsia.
So what. Ei ap osaa tilannetta muttaa, muiden pitää muuttua hänen takiaan. Joko jatkaa uhriutumista nykysellään tai saa edes lomamatkan verran muuta ajateltavaa. Up to you
Ihmettelisin suuresti, jos aloittajalla olisi haluja matkustella kahdestaan tuollaisen miehen irvikuvan kanssa.
Ekaksi jonnekin all-inclusive -kohteeseen harjoittelemaan, voivat vanhemmatkin vähän sluibailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri kirjoittamassa, että miehesi on juuri samanlainen kuin minun isäni, mutta miehesi on kyllä vielä kamalampi. Minun isäni ei sentään pitänyt nälässä omituisten tekosyiden takia, vaikka hakikin ruoat yleensä mäkkäristä eikä äiti tykännyt.
Miten joku voikin pitää lapsiaan nälässä vain siksi että muka miettii työsähköpostia? Prioriteetit hukassa. Jutteleeko edes lastensa kanssa kunnolla?
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri kirjoittamassa, että miehesi on juuri samanlainen kuin minun isäni, mutta miehesi on kyllä vielä kamalampi. Minun isäni ei sentään pitänyt nälässä omituisten tekosyiden takia, vaikka hakikin ruoat yleensä mäkkäristä eikä äiti tykännyt.
Miten joku voikin pitää lapsiaan nälässä vain siksi että muka miettii työsähköpostia? Prioriteetit hukassa. Jutteleeko edes lastensa kanssa kunnolla?
Eihän se mikään oikea syy se sähköposti ollut vaan tekosyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan selvä homma - mies ei rakasta lapsia eikä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa. Ap ei tätä voi millään muuttaa.
Ap:n ainoa oikea kysymys on miettiä miksi hän vielä tuossa suhteessa on, kun se on haitallinen ei paitsi hänelle itselleen, vaan myös lapsille. Poissaoleva vanhempi on parempi kuin fyysisesti läsnäoleva, mutta henkisesti ja emotionaalisella tasolla lapset laiminlyövä vanhempi.
En halua syyllistää, mutta haluan muistuttaa yhdestä varsin tärkeästä asiasta. Muistelepa, millaista oli, kun esikoinen oli vastasyntynyt. Elitkö hänen kanssaan kahdestaan vauvakuplassa, jossa ei ollut tilaa miehellesi / lapsen isälle? Et antanut miehen kylvettää lasta, vaihtaa vaippaa, pitää sylissä ja rauhoitella kitisevää lasta, kun eihän hän kuitenkaan olisi osannut tehdä sitä mielestäsi "oikein". Isä ei siis saanut alkaa luoda suhdetta lapseensa luonnollisella tavalla. Ja kuitenkin vain imetys oli sellainen asia, johon mies ei pysty, mutta pullosta ruokkiminen ja vähän myöhemmin puuron ja soseiden jne. syöttäminen sujuu mieheltä yhtä hyvin kuin naiseltakin. Ei se ole geeneissä! Se vauvakupla on vaarallinen juttu, se alkaa vieraannuttaa isää lapsistaan heti alusta alkaen. Ja kun ei saa tehdä, niin olkoon sitten. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten isä ei kestänyt sitä, että parisuhdedynamiikka muuttui lasten myötä. Oli jotenkin tiedostamattaan mustasukkainen ja pettynyt, kun mun huomio oli niin paljon lapsessa. Ei kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, että mitä enemmän ottaa koppia lapsesta, niin sitä enemmän mulla jää aikaa huolehtia itsestäni ja toisaalta hänestä. Oletti, että asiat pysyy samoina ja katkeroitui, kun ei pysynyt. Kun yritin jakaa vastuuta, niin koki sen rajoittamisena ja nalkuttamisena.
Vähän karrikoiden hän olisi tarvinnut kaksi naista: yhden huolehtimaan lapsesta ja toisen hänestä. Ja niinhän meiltä lopulta olikin, kaksi naista. Että sellainen dynamiikka sitten. :)
Luulen, että tää on aika yleistä. Miehet puhuu, että naiset katoaa vauvakuplaan. Oma mieskin kertoi monta vuotta jälkeenpäin, että oli tosi rankkaa, kun esikoinen syntyi, ja olit niin erilainen, eikä hän saanut huomiota. Itse luulin olleeni aika samanlainen, mutta toki asiat muuttui vauvan myötä. Edelleen mua vähän ihmetyttää, ettei miehillä elämä muutu samalla tavalla
Lapsille voi hyvin syöttää iltapalaksi vaikka voileipäkeksejä ja hedelmää. Ei ole pakko olla sitä puuroa. Monet perheet käyvät pienten lasten kanssa jopa erämaavaelluksilla jossa ei todellakaan syödä iltapalaksi jugurtteja, vaan ihan vaikka kuivalihaa. Jauhepuuronkin voi valmistaa pulloveteen, ei ole pakko edes lämmittää, on hyvää kylmänäkin.
Laita isä viettämään aikaa kunkin lapsen kanssa erikseen. Vie vaikka yhden lintsille, toisen uimaan ja kolmannen minigolfaamaan. Ehkä se side muodostuu siitä hiljalleen.
Ehkä voisit suostua perhelomaan sillä ehdolla, että mies sunnittelee ja varaa loman sekä hoitaa lapset loman aikana? ;-)
Kamala mies. Sääliksi käy lapsia, jotka kasvavat sellaisen isän kanssa, joka on kuin heitä ei olisikaan.
Jos tuo jatkuu ja jatkuu ja mies ei kykene kasvamaan, ero voi olla hyvä vaihtoehto.
Jättää kyllä lapsiinsa syvän jäljen, kun isä on noin piittaamaton.
Monessa hotellihuoneessa on vedenkeitin, eli puuro-ongelma ratkaistu.