Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu ketjun alkupäässä ennen puurojankutuksen alkamista.

Oma isä oli lapsuudessani samanlainen. Kaikki lapsiin liittyvä oli 100 % äitini vastuulla. Tosin lomallakaan tuskin olisimme koskaan perheenä käyneet jos äiti ei olisi organisoinut sitäkin asiaa. Isä sanoi tekevänsä "muita hommia" joten hänen ei mielestään tarvinnut osallistua perhe-elämään. Hän ei myöskään koskaan ollut emotionaalisesti läsnä lapsilleen.

Äidin raatamista perheen eteen tuli seurattua sen verran läheltä, että omia lapsia ei ole tullut hankittua.

Kaikki myötätunto ap:lle ja puurokommentoijat vetäköön v:n päähänsä.

Mun miehellä oli tällainen isä. Heillä oli maatila ja isä hoiti vaan sen töitä eikä muuta. Muun ajan katsoi televisiota tai nukkui, myös eläkkeelle jäätyään. Ei koskaan esim auttanut kotihommissa tai touhunnut lasten kanssa ja lapsetkin (mies ja veljensä) oli vaan ilmaista palveluskuntaa.

Miehestä näkyy tämä ja oletti ensin että minä passaan kaikessa ja hän tekee vaan omia kivoja juttujaan ja puuhiaan. Aikamoiset taistelut aikanaan käytiin asiasta. En antanut periksi ja nyt oltu 8 v yhdessä ja hoitaa ja tekee mukavasti kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yhteys lapsiin syntyy olemalla ja auttamalla/ohjaamalla lapsia. Kiinnostuksen uupuminen kertoo usein myös parisuhteen luonteesta. Puoliso voi olla ylikontroloiva jolloin latistuu halu tehdä tai osallistua yhteisiin asioihin. Jatkuva negatiivinen palaute lapsen kohtelusta ja auttamisesta saa puolison kaihtamaan lapsien hoitoon osallistumisen. Voisi puoliso matkustaa vaikka toisen lapsen kanssa. Näkisi ja kokisi onnistuuko matkustaminen. Ehkä joku yönyli kestävä reissu?

Eli ongelmat on naisen syy (ylikontrolloiva nainen estää miestä haluamasta osallistua). Joopajoo.

Miten luulet että ap:n mies lähtisi kaksin toisen lapsen kanssa matkalle, kun mies ei arkenakaan lapsiin osallistu ihmeemmin? Ja jos on lasten kanssa ilman vaimoaan niin ei saa niille edes kunnolla ruokaa annettua tai nukkumaan laitettua.

M45 kirjoitti:

Eli kun asioita ei tehdä sinun haluamalla tavalla ja älyttömällä suunnittelurumballa, mitään ei voi tehdä.. jugurtit tms iltapalat saa hotellista tai viereisestä kaupasta. Ei sitä tarvi viikkoa miettiä. Tyhjistä asioista stressin ottaminen ei ole sitä kuuluisaa metatyötä.

Mies eilasten kanssa  yksin jäädessään laita heitä nukkumaan, ei anna ruokaa eikä esim pese hampaita ja sinusta vika on puurossa? Osaatko edes lukea?

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset kymmenen kommenttia on AP:n haukkumista puurosta. Miten ihmiset oikeasti voi olla noin tyhmiä!??? Ap tekee ihan selväksi että muukin iltapala käy oikein hyvin, kunhan mies jotenkin osallistuisi siihen, että lapset saa jotain iltapalaa. Kun ongelma on se, että mies ei osallistu mitenkään, vaan lasten kaikki syömiset, nukkumiset, vessatarpeet ja vastaavat jää yksin AP:n huoleksi ja yksin AP:n hoidettavaksi. Niin arkena kuin lomalla.

Tämä. Iso osa ihmisistä on tyh miä eikä osaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Älkää puhuko miehille, miten asiat pitää järjestää vaan järjestäkää. Minulla meni vähän aikaa tajuta, että mies on tekijä, ei puhuja. Yksi esimerkki: kun mentiin naimisiin, sanoin miehelle, että roskat pitää viedä. Ei tapahtunut mitään. Muutin tyyliä. Laitoin ovensuuhun roskapussin ja sanoin ohimennen, viitsitkö viedä ulos lähtiessäsi roskapussin. Mies vei. Kun lapselle pitää vaihtaa vaippa, annan lapsen miehelle. Pian hän sanoo, että varmaan pitää vaihtaa vaippa, vastaa että niitä vaippoja on makuuhuoneen kaapissa. Mies vaihtaa vaipan. Tee vähän valmiiksi, niin mies kyllä tekee.

Onneksi olkoon, nait imbesillin. Eikö tuollaisen kanssa avioituminen vaadi jonkun erityisluvan esim. hänrn edunvalvojaltaan?

Minun mieheni osaa omatoimisesti nuo asiat, ei tarvitse vaimon pörrätä ohjaamassa koko ajan. KUTEN NORMAALIN, AIKUISEN IHMISEN VOI OLETTAA OSAAVANKIN.

Sanoisin miehelle että voin lähteä reissuun jos mies on siellä lasten kanssa ja hoitaa kaikki järjestelyt ja ruuat ja pakkaukset ja varaukset. Ja pyytäisin esittelemään ennen reissua mitä on pakannut, suunnitellut ja varannut.

Meillä minä hoidan lapset ja lemmikit, mutta mies auttaa pyydetysti ja voin olla poissa kotoa. Mies viettää aikaa lasten ja lemmikkien kanssa pyytämättä, mutta minä siis vastaan hoidosta. Mies tekee omatoimisesti paljon kotitöitä ja käy kaupassa 80 %. Molemmat hoitaa omat autot. Jos haluat miehen osaavan hoitaa lasta, niin opeta ja puhu. Voi olla tähtitiedettä odottaa omatoimista vastuuta tuolle pohjalle.

Ap on pettynyt ja uupunut siihen, että mies ei osallistu lapsiin eikä hoida lasten syömisiä tai nukuttamisia koskaan. Tämän pettymyksen ja uupumisen vuoksi ap ei halua lähteä yhteiselle lomamatkalle. Etenkään kun tietää, että hänelle se ei olisi lomaa vaan yksin lasten asioista vastaamista.

Joku hotellin vedenkeitin tai puuron tilalla voileipä ei ap:n vuosien pettymystä parisuhdettaan ja miestään kohtaan taida poistaa.

P.S. Sinä muumipappaa hehkuttanut. Väitän, että kukaan nainen ei suostuisi ottamaan miestä, joka on kuin muumipappa.

Jos olisin jo montaa kertaa sanonut asiasta ilman muutosta niin varmaan vaan alkaisin yhtenä iltana pakkaamaan omia ja lasten tavaroita ja sanoisin meneväni vanhemmilleni lasten kanssa siksi aikaa kunnes löydän asunnon ja lähettäväni avioeropaperit perästä.

En katselisi vuosia moista pelleilyä. Sen ymmärtäisin että alkuun olisi arka vauvan kanssa mutta jos ei moneen vuoteen ole kumpikaan lapsi kiinnostanut niin en kyllä jäisi vuosiksi touhua katselemaan. Kyllä maailmassa on miehiä jotka rakastaa lapsiaan ja perhettään ja osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää miehen kokemuksen asiasta. Todennäköisesti hän on lasten kanssa enemmän kuin ns. keskivertomies, joka kuitenkin tekee pitkää työpäivää ja maksaa ison osan kuluista. Ap vain ei ole saanut miehestä itselleen pikkuapulaista ja sekös harmittaa, kun mies tietää lasten pärjäävän ilman puuroa voileivän tai vaikka rahkan ja marjojen voimalla, mutta ap uskoo puuron autuuteen. Ehkä vika ei ole perhedynamiikassa vaan siinä, että ap ei uskalla antaa tilaa, koska pelkää keksimiensa rajoitusten purkamisen tuhoavan oman valtansa.

Jos luit aloituksen ja AP:n vastauksia, niin niistä selviää, ettei AP:n mies vietä aikaa lasten kanssa. Jos hänelle yrittää sellaita ehdottaa, hän menee mieluummin vaikka laittamaan ruokaa. Ulkoistaa siis itsensä kaikesta lapsiin liittyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä hoidan lapset ja lemmikit, mutta mies auttaa pyydetysti ja voin olla poissa kotoa. Mies viettää aikaa lasten ja lemmikkien kanssa pyytämättä, mutta minä siis vastaan hoidosta. Mies tekee omatoimisesti paljon kotitöitä ja käy kaupassa 80 %. Molemmat hoitaa omat autot. Jos haluat miehen osaavan hoitaa lasta, niin opeta ja puhu. Voi olla tähtitiedettä odottaa omatoimista vastuuta tuolle pohjalle.

Ap on puhunut ja auttanut ja neuvonut ja tehnyt ohjeita. Kohdellut miestä kuin jälkeenjäänyttä 4 vuotiasta eikä aikuista miestä ja silti ei auta. Lukekaa ennen kuin turhaan kommentoitte.

Siis tällä miehellähän on joku vika päässä jos noin toimii. "Annatko Liisalle ja Pertille ruokaa, hmm menempää leikkaamaan ruohoa pihalle kymmenettä kertaa tällä viikolla." Hän on siis teillä kodinhoitaja vaan? Osallistuuko avioliitossa mitenkään, onko millainen puoliso kun isä ei ainakaan ole ollenkaan? Oletko ap töissä?

Ihmettelen kyllä kuka jää tälläiseen liitton vuosiksi missä mieheen ei saa mitään kosketuspintaa. Mies on vaan joku joka asuu samassa asunnossa ja käy töissä ja tekee kotitöitä. Kämppis.

Tällaisessä tilanteessa lähtisin hyvin nopeasti menemään lasten kanssa tai sitten hyväksyisin että mies on vaan kämppis eikä osa perhettäni ja olen yksinhuoltaja ja sinkku ja eläisin sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lomamatka kaatuu siihen, ettei lapset saa muutamana iltana puuroa, niin kyllä vikaa on jossain muussakin kuin miehessä. Ja matkajärjestelyistä pääset helpommalla kun teet listan, mitä miehesi hoitaa ja mitä itse hoidat (pakkaamiset, lippujen varaamiset yms.). Ehkä sinä todellakin hoidat kaiken teillä yksi, niin mies ei edes uskalla ryhtyä johonkin puuronkeittoon, kun se todennäköisesti menisi mielestäsi ihan väärin.

En ole koskaan valittanut hänen tekemisistään että tekisi väärin.

Eikä minun hyödytä tehdä listaa mitä miehen pitää hoitaa, koska hän ei hoida siltä listalta mitään jos se liittyy lapsiin. Olen kotona listannut monta kertaa asioita mitä lapsiin liittyen hänen pitää hoitaa, mutta hän ei hoida. Ei vain hoida vaikka sanon että sinä hoidat nyt nämä. Keksii vaikka mitä muuta lapsiin liittymätöntä hoidettavaa, leikkaa vaikka nurmikon joka päivä kompensoidakseen osuuttaan. Ap

Just tämä...Sympatiseeraan. Minäkin monta kertaa sain kuulla että 'sanot sille vaan että nyt on tehtävä', mutta jos se tarkoittaisi käytännössä sitä että fyysisesti nostaa toisen käden ja sekoittaa siillä puuroa kattilassa miehen seistä möllöttäessä, niin vaikeaa se on. Ei ihmistä voi 'saada tekemään' jotain, jos ei vain tee. Siis jos vain ei vaan kertakaikkiaan tee. Millä sen voisi pakottaa? Ei mitenkään. 

Ei tällaista pidä sympatiseerata, vaan tehdä sitten itse asiaan kuuluvat valinnat. Toista ei voi pakottaa, mutta on aivan väärä ratkaisu jäädä itse tuollaiseen suhteeseen. Ainoa oikea valinta on antaa yksi ukaasi, että asioiden on muututtava tai sitten pakkaa tavarat ja poistuu. Ei missään tapauksessa antaa asioiden kehittyä tuolla tavalla vuosikausia ja ajaa itsensä katkeraan burnoutiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Ne asiat näkee aina yksinkertaisena, mistä ei itse kanna vastuuta. Esim. minusta auton huoltamiset ym. ovat aika simppeli juttu, mitä niissä nyt on pähkäiltävää ja tehtävää - itselläni ei ole edes ajokorttia. Ihan samalla tavalla miehelleni lasten kanssa eläminen on ollut yksinkertaista, koska hän ei ole ikinä nähnyt sitä mitä seurauksia oli esim. tällaisella, että taaperon päiväunet jäivät välistä, koska tehtiinkin jotain hassunhauskaa ex tempore, mitäpä sitä nipottamaan, koska ei ollut enää paikalla seuraamassa vaikutuksia. Minusta asioista saa päättää se, joka ne asiat hoitaa. Parisuhteesta vain tulee helposti tosi etääntynyt ja puiseva, jos ainoa yhteinen asia on seksi, muuten kumpikin hoitaa omia asioitaan.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.

Ap

Paljon lasten (4 lasta) kanssa matkustaneena, en nyt ihan jokaista ongelmakohtaa ymmärrä.

Ensinnäkin voi majoittua hotelliin, jossa huoneistoon kuuluu keittiötilat.

Esikoisen (2-vuotias) kanssa oli alussa hankalaa opetella vessan käyttö, mutta kyllä hän sitten oppi. (Olimme sillä kertaa kuukausia ulkomailla miehen työkomennuksen takia, joten tavallista elämää elettiin.)

Harrastimme myös runsaasti telttailua, joten monenlaisissa olosuhteissa syöty ja yövytty.

Oletko myös antanut miehelle tilaa olla lasten kanssa, esim. lähtemällä ostoksille, lenkille, tyttöjen iltaan tai vaikka kirjastoon lukemaan rauhassa lehtiä? Tai annatko miehen viedä lapsia jonnekin ilman, että olet mukana?

Jos asiat on aina tehtävä sinun tavallasi, sinun aikataulusi mukaan, niin eihän siinä sitten mies voi osallistua kuin kannustamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.

Ap

Paljon lasten (4 lasta) kanssa matkustaneena, en nyt ihan jokaista ongelmakohtaa ymmärrä.

Ensinnäkin voi majoittua hotelliin, jossa huoneistoon kuuluu keittiötilat.

Esikoisen (2-vuotias) kanssa oli alussa hankalaa opetella vessan käyttö, mutta kyllä hän sitten oppi. (Olimme sillä kertaa kuukausia ulkomailla miehen työkomennuksen takia, joten tavallista elämää elettiin.)

Harrastimme myös runsaasti telttailua, joten monenlaisissa olosuhteissa syöty ja yövytty.

Oletko myös antanut miehelle tilaa olla lasten kanssa, esim. lähtemällä ostoksille, lenkille, tyttöjen iltaan tai vaikka kirjastoon lukemaan rauhassa lehtiä? Tai annatko miehen viedä lapsia jonnekin ilman, että olet mukana?

Jos asiat on aina tehtävä sinun tavallasi, sinun aikataulusi mukaan, niin eihän siinä sitten mies voi osallistua kuin kannustamalla.

Miksi ette voi yhtään lukea ketjua ennen kuin kommentoitte? Ap kertoo, että hän on alusta saakka pyytänyt miestä osallistumaan ja hoitamaan. Ei ole koskaan valittanut miehen tavasta tehdä. On ollut omissa jutuissaan jättäen miehen lasten kanssa keskenään. Silti mies ei ole ottanut asiakseen mitään osallistumista lasten asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Sivusta: mun isä oli tuollainen isä. Äiti hoiti käytännössä kaikki lapsiin liittyvät asiat. No isä teki välillä ruokaa kaikille, mutta noin yleisesti ottaen. Tuloksena oli lapset, jotka eivät tunteneet isäänsä tai osanneet olla tai puhua tämän kanssa mistään, koska isä ei koskaan viettänyt lasten kanssa aikaa. Kun me lapset kasvettiin aikuisiksi, isä ihmetteli, kun olisikin halunnut viettää meidän kanssa aikaa ja tutustua meihin, mutta ei saanut mitään vastakaikua. Sitä suhdetta olisi pitänyt alkaa rakentamaan jo paljon aiemmin, ei sitä 20-vuotiaana yhtäkkiä osaa tai ole kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, joka on koko lapsuuden ollut todella etäinen ja myös temperamenttinen, huutanut paljon yms.

Ap:n mies ei välttämättä ymmärrä, että myös hänen tulevaisuutensa voi olla samanlainen. Jos haluaa että on jonkinlainen suhde lapsiin tulevaisuudessa, niin niihin kannattaa kyllä tutustua ja ottaa kontaktia jo varhaislapsuudessa.

Millainen ap mies on aviopuolisona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Ne asiat näkee aina yksinkertaisena, mistä ei itse kanna vastuuta. Esim. minusta auton huoltamiset ym. ovat aika simppeli juttu, mitä niissä nyt on pähkäiltävää ja tehtävää - itselläni ei ole edes ajokorttia. Ihan samalla tavalla miehelleni lasten kanssa eläminen on ollut yksinkertaista, koska hän ei ole ikinä nähnyt sitä mitä seurauksia oli esim. tällaisella, että taaperon päiväunet jäivät välistä, koska tehtiinkin jotain hassunhauskaa ex tempore, mitäpä sitä nipottamaan, koska ei ollut enää paikalla seuraamassa vaikutuksia. Minusta asioista saa päättää se, joka ne asiat hoitaa. Parisuhteesta vain tulee helposti tosi etääntynyt ja puiseva, jos ainoa yhteinen asia on seksi, muuten kumpikin hoitaa omia asioitaan.

En tajua, että aina tämä autoasia vedetään jotenkin niin merkityksellisenä ja ylivoimaisen työllistävänä asiana. Eron jälkeen olen huolehtinut autostani täysin yksin ja pakko sanoa, että perhe-elämän pyörityksestä auto on se pienin murhe. Kunhan kerran viikossa tankkaa, vaihdattaa renkaat pari kertaa vuodessa ja käyttää huollossa ja katsastuksessa kerran vuodessa niin se siitä. Sitä paitsi miesten työt on niiden vähäisyyden vuoksi helppo ja melko edullistakin ulkoistaa verrattuna kodinhoitoon ja lastenhoitoon liittyen. Auton vuosihuollon hinnalla saat pari kertaa kotisiivouksen.

Tämän palstan miesten töitä kun lukee niin kuulostaa siltä, että rengaspaineita tarkastetaan kerran viikossa, sulkia vaihdetaan kuukausittain, auto pestään joka toinen päivä jne. Viime kädessä kyse on siitä, että halutaan rusinat pullasta eikä saavutetuista eduista haluta luopua.