Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille on tulossa ero. Sinun vallassasi on se, että milloin se tulee. Suosittelen nopeaa lähestymistapaa, viivyttäminen ei hyödytä mitään, mutta olet enemmän rikki, mitä pitemmälle tilanne jatkuu.

Mä taas itse koin hyvänä pitkittää eroa siihen asti, että olin varma, että oon tehnyt kaikkeni. Ei toista voi pakottaa perheneuvolaan tai pariterapiaan. Mut kaikki mikä oli mun käsissä. Ei tarvii nyt jälkikäteen jossitella. Siinä vaiheessa ku mietin et oon mielummin loppuelämäni yksin kuin sen lusmun kanssa, niin erosin.

Juuri näin kävi minullekin. Halusin myös odottaa, että lapset ovat sen ikäisiä, että pärjäävät isänsä kanssa. 

YHTENÄ esimerkkinä tämän tyyppisistä miehistä: ex.mieheni ei koskaan ottanut vastuuta ruokahuollosta. Ei käynyt kaupassa, ei laittanut ruokaa, ei edes valmisruokaa, ei siivonnut keittiötä ruuanlaiton jälkeen tai omatoimisesti huolehtinut tiskeistä. Ennen lapsia tämä oli ihan ok, hän teki muita kotitöitä, minä ruokaa. Lasten synnyttyä yritin sopia erilaisia järjestelyjä, esim. että hän autoilevana käy kerran viikossa kaupassa ja ostaa tietyt painavat ostokset. Kirjoitin ylös helppoja reseptejä ja yritin neuvoa ruuanlaitossa. Jos huutelin keittiöstä apua, vastaus oli "ihan kohta" eikä hän vuosien jälkeenkään ymmärtänyt, että keittiössä apua ei voi jäädä odottelemaan. 

Pyysin, että edes toisinaan ostaisi valmisruokaa ja laittaisi pöytään, kun tietää, että minä olen kotona viimeisenä. Se vitutus, kun tulee väsyneenä töistä, lapset katsovat telkkaria ja mies makoilee sängyllä.

No, ex on kyllä pyytänyt anteeksi, kun eron jälkeen joutui viimein ottamaan vastuuta ja ymmärsi, miten iso homma perheen ruuissa on, kun ne alusta loppuun huolehtii. Silti, ei häneltä jäänyt epäselväksi, että minä pyysin ja odotin apua, hänelle oli vain helpompaa heittäytyä avuttomaksi. Ruoka kun on pakko saada pöytään lapsiperheessä. 

Ap sun mies antaa todella huonon miehen ja parisuhteen mallin teidän lapsille, lähde äkkiä ennen kuin pilaat lastesi tulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Sivusta: mun isä oli tuollainen isä. Äiti hoiti käytännössä kaikki lapsiin liittyvät asiat. No isä teki välillä ruokaa kaikille, mutta noin yleisesti ottaen. Tuloksena oli lapset, jotka eivät tunteneet isäänsä tai osanneet olla tai puhua tämän kanssa mistään, koska isä ei koskaan viettänyt lasten kanssa aikaa. Kun me lapset kasvettiin aikuisiksi, isä ihmetteli, kun olisikin halunnut viettää meidän kanssa aikaa ja tutustua meihin, mutta ei saanut mitään vastakaikua. Sitä suhdetta olisi pitänyt alkaa rakentamaan jo paljon aiemmin, ei sitä 20-vuotiaana yhtäkkiä osaa tai ole kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, joka on koko lapsuuden ollut todella etäinen ja myös temperamenttinen, huutanut paljon yms.

Ap:n mies ei välttämättä ymmärrä, että myös hänen tulevaisuutensa voi olla samanlainen. Jos haluaa että on jonkinlainen suhde lapsiin tulevaisuudessa, niin niihin kannattaa kyllä tutustua ja ottaa kontaktia jo varhaislapsuudessa.

Mitä ajattelet, että vanhempiesi olisi pitänyt tehdä? Täällä tarjotaan eroa ratkaisuksi vastaavissa tilanteissa, mutta todennäköisesti suhde isään ei olisi muuttunut sen paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Sivusta: mun isä oli tuollainen isä. Äiti hoiti käytännössä kaikki lapsiin liittyvät asiat. No isä teki välillä ruokaa kaikille, mutta noin yleisesti ottaen. Tuloksena oli lapset, jotka eivät tunteneet isäänsä tai osanneet olla tai puhua tämän kanssa mistään, koska isä ei koskaan viettänyt lasten kanssa aikaa. Kun me lapset kasvettiin aikuisiksi, isä ihmetteli, kun olisikin halunnut viettää meidän kanssa aikaa ja tutustua meihin, mutta ei saanut mitään vastakaikua. Sitä suhdetta olisi pitänyt alkaa rakentamaan jo paljon aiemmin, ei sitä 20-vuotiaana yhtäkkiä osaa tai ole kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, joka on koko lapsuuden ollut todella etäinen ja myös temperamenttinen, huutanut paljon yms.

Ap:n mies ei välttämättä ymmärrä, että myös hänen tulevaisuutensa voi olla samanlainen. Jos haluaa että on jonkinlainen suhde lapsiin tulevaisuudessa, niin niihin kannattaa kyllä tutustua ja ottaa kontaktia jo varhaislapsuudessa.

Mitä ajattelet, että vanhempiesi olisi pitänyt tehdä? Täällä tarjotaan eroa ratkaisuksi vastaavissa tilanteissa, mutta todennäköisesti suhde isään ei olisi muuttunut sen paremmaksi.

Eron jälkeen moni mies herää siihen, että isyys ei tule "ilmaiseksi". Moni toki lusmuilee edelleen, jopa häipyy lasten elämästä. Äidille saattaa löytyä uusi mies, joka ottaa vastuuta ja isän paikan.

Joka tapauksessa äidiltä poistuu iso ahdistus siitä, että elää yhdessä puolison kanssa, jonka pitäisi pystyä ottamaan vastuuta lapsista, mutta ei sitä tee. Äiti on onnellisempi tai ainakin saa elää rauhallisemmin ja se todennäköisesti lisää lasten hyvinnvointia.  

Renkaiden vaihtaminen, nurmikon leikkaaminen, lumityöt ym. on ihan mukavia hommia sikäli, että niitä voi tehdä aika rauhassa omaan tahtiin (ei ole väliä aloittaako nyt vai tunnin päästä eikä ole niin väliä tekeekö hitaasti vai nopeasti), voi kuunnella kuulokkeilla musiikkia samalla, kukaan ei roiku lahkeessa kun teet, kukaan ei itke kainalossa kun teet, voi uppoutua omiin ajatuksiinsa, työn jälki palkitsee jne.

Lasten kanssa se on eri. Ruoka on oltava heti eikä tunnin päästä, joku saattaa roikkua lahkeessasi itken, joku saattaa satuttaa itsensä samalla kun teet ja joudut sen hoitamaan samalla, sinut keskeytetään koko ajan, työn tulos voi olla kommentti tää on pahaa en syö jne.

Onko ihme että joku mieluummin leikkaa nurmikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.

Ap

Paljon lasten (4 lasta) kanssa matkustaneena, en nyt ihan jokaista ongelmakohtaa ymmärrä.

Ensinnäkin voi majoittua hotelliin, jossa huoneistoon kuuluu keittiötilat.

Esikoisen (2-vuotias) kanssa oli alussa hankalaa opetella vessan käyttö, mutta kyllä hän sitten oppi. (Olimme sillä kertaa kuukausia ulkomailla miehen työkomennuksen takia, joten tavallista elämää elettiin.)

Harrastimme myös runsaasti telttailua, joten monenlaisissa olosuhteissa syöty ja yövytty.

Oletko myös antanut miehelle tilaa olla lasten kanssa, esim. lähtemällä ostoksille, lenkille, tyttöjen iltaan tai vaikka kirjastoon lukemaan rauhassa lehtiä? Tai annatko miehen viedä lapsia jonnekin ilman, että olet mukana?

Jos asiat on aina tehtävä sinun tavallasi, sinun aikataulusi mukaan, niin eihän siinä sitten mies voi osallistua kuin kannustamalla.

Miksi ette voi yhtään lukea ketjua ennen kuin kommentoitte? Ap kertoo, että hän on alusta saakka pyytänyt miestä osallistumaan ja hoitamaan. Ei ole koskaan valittanut miehen tavasta tehdä. On ollut omissa jutuissaan jättäen miehen lasten kanssa keskenään. Silti mies ei ole ottanut asiakseen mitään osallistumista lasten asioihin.

Nää kato osallistuu keskusteluun omalla tyylillään: Lukematta muita viestejä, lukematta välttämättä aloitustakaan, takertumalla lillukanvarsiin, toistamalla samoja juttuja jotka on käyty läpi jo toistakymmentä kertaa. Mutta älä vaan moiti heitä, kun ei heiltä voi vaatia enempää, vaan oo kiitollinen että he osallistuu ylipäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Renkaiden vaihtaminen, nurmikon leikkaaminen, lumityöt ym. on ihan mukavia hommia sikäli, että niitä voi tehdä aika rauhassa omaan tahtiin (ei ole väliä aloittaako nyt vai tunnin päästä eikä ole niin väliä tekeekö hitaasti vai nopeasti), voi kuunnella kuulokkeilla musiikkia samalla, kukaan ei roiku lahkeessa kun teet, kukaan ei itke kainalossa kun teet, voi uppoutua omiin ajatuksiinsa, työn jälki palkitsee jne.

Lasten kanssa se on eri. Ruoka on oltava heti eikä tunnin päästä, joku saattaa roikkua lahkeessasi itken, joku saattaa satuttaa itsensä samalla kun teet ja joudut sen hoitamaan samalla, sinut keskeytetään koko ajan, työn tulos voi olla kommentti tää on pahaa en syö jne.

Onko ihme että joku mieluummin leikkaa nurmikkoa?

Jep, eikä renkaita tarvitse vaihtaa eikä nurtsia leikata päivittäin. Saattaisivat nekin alkaa maistumaan puulta. Uusintava, toistuva, koskaan valmistumaton työ on aina "naisten homma", kumma homma.

Siis kyllä mäkin mielummin teen lumitöitä, ruokaa tai leikkaan nurmikkoa pihalla kuulokkeet päässä musiikkia tai äänikirjaa kuunnellen tai lähden 2 tunniksi salille tai 10 h töihin ja mies saa hoitaa sisällä kinastelevat ja kiljuvat lapset. Valitettavasti tämä ei vaan ole mahdollista kun olemme perheen päättäneet perustaa ja lapsia tehdä.

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Yhden lauseen muistan siitä kirjasta ihan ulkoakin:

"No abusive man does his share of housework."

Tämä on eri teksti, mutta täällä on samaa:

https://www.domesticviolenceinfo.ca/abusive-non-abusive-man/

An abusive man:

shouts

sulks

smashes things

glares

calls you names

makes you feel ugly and useless

cuts you off from your friends

stops you working

never admits he is wrong

blames you, drugs, drink, stress etc.

turns the children against you

uses the children to control you

never does his share of the housework

never looks after the children

expects sex on demand

controls the money

threatens or wheedles you to get his own way

seduces your friends/sister/anyone

expects you to be responsible for his well-being

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Sivusta: mun isä oli tuollainen isä. Äiti hoiti käytännössä kaikki lapsiin liittyvät asiat. No isä teki välillä ruokaa kaikille, mutta noin yleisesti ottaen. Tuloksena oli lapset, jotka eivät tunteneet isäänsä tai osanneet olla tai puhua tämän kanssa mistään, koska isä ei koskaan viettänyt lasten kanssa aikaa. Kun me lapset kasvettiin aikuisiksi, isä ihmetteli, kun olisikin halunnut viettää meidän kanssa aikaa ja tutustua meihin, mutta ei saanut mitään vastakaikua. Sitä suhdetta olisi pitänyt alkaa rakentamaan jo paljon aiemmin, ei sitä 20-vuotiaana yhtäkkiä osaa tai ole kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, joka on koko lapsuuden ollut todella etäinen ja myös temperamenttinen, huutanut paljon yms.

Ap:n mies ei välttämättä ymmärrä, että myös hänen tulevaisuutensa voi olla samanlainen. Jos haluaa että on jonkinlainen suhde lapsiin tulevaisuudessa, niin niihin kannattaa kyllä tutustua ja ottaa kontaktia jo varhaislapsuudessa.

Mitä ajattelet, että vanhempiesi olisi pitänyt tehdä? Täällä tarjotaan eroa ratkaisuksi vastaavissa tilanteissa, mutta todennäköisesti suhde isään ei olisi muuttunut sen paremmaksi.

En usko että suhde isään olisi muuttunut paremmaksi, mutta me lapset oltaisiin kyllä pärjätty vähemmillä traumoilla. Vanhempieni suhde oli hyvin vaikea ja siihen liittyi paljon riitelyä ja huutamista, joka pelotti meitä ja jokainen meistä lapsista toivoi hartaasti vanhempien eroa lapsuudessa. En ala kirjoittamaan tähän sen yksityiskohtaisemmin lapsuudestani, mutta uskon, että meidän lasten elämä - ehkä myös äitini - olisi ollut parempaa, niin kurjaa kuin se onkin sanoa.

Myöhemmin vanhempieni tilanne vähän parani, mutta lasten kannalta se oli jo liian myöhäistä. Ajattelen, että hän oli ihminen, jota ei yksinkertaisesti ollut tarkoitettu vanhemmaksi ja hän tiesi sen itsekin. Tiedän kyllä, että isä myös rakasti meitä, vaikkei osannut sitä ilmaista. Ei kaikkiin tällaisiin tilanteisiin ole mitään sen kummempaa ratkaisua, mutta ap ei ainakaan ole ilmaissut, että hänen miehellään olisi esim. pahoja mielenterveyden ongelmia tms, jotka vaikuttivat oman isäni elämään ja käytökseen. Ajattelisin, että jos on tunne-elämältään normaali, niin on paremmat mahdollisuudet vielä muuttaa asioita ja perheen dynamiikkaa.

Lisäksi Lundy Bancroft kirjoittaa, että ei tarvita koko tuota ominaisuuksien arsenaalia, jotta mies olisi väkivaltainen. Jopa tyypillisempää on, että sellainen mies erikoistuu johonkin itselleen tärkeään aspektiin ja voi muilla alueilla vaikuttaa olevan ihan ok. Ap:n mies on näköjään sellainen, joka on päättänyt, että häntä ei kuulu vaivata lapsilla, koska on mielestään ap:n yläpuolella siinä suhteessa. Hän myöskään ei alennu keskustelemaan asiasta ap:n kanssa, eikä terapiassa tms. Väkivaltaisen miehen keskeinen ja määrittelevä piirre on kaksoisstandardit, eli että hänellä on eri säännöt itselle ja puolisolle.

Siten, että sinä lakkaat esittämästä omaa osasi tuossa näytelmässä. Jos dynamiikkaa haluaa muuttaa, on jonkin sen osan muutettava toimintaansa. Ja jos pyytämällä tai käskemällä muut eivät toimintaansa muuta, jää jäljelle oma itse.

Jos et halua, että toimisi on tuo, sinun on lakattava toimimasta sen mukaan. Alussa seurauksena voi olla nurinaa, hämmästelyä, kiukkua ja kaaosta, mutta sen myötä muut alkavat muuttamaan toimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä mäkin mielummin teen lumitöitä, ruokaa tai leikkaan nurmikkoa pihalla kuulokkeet päässä musiikkia tai äänikirjaa kuunnellen tai lähden 2 tunniksi salille tai 10 h töihin ja mies saa hoitaa sisällä kinastelevat ja kiljuvat lapset. Valitettavasti tämä ei vaan ole mahdollista kun olemme perheen päättäneet perustaa ja lapsia tehdä.

Miksi se ei ole mahdollista? Mikä sen estää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä mäkin mielummin teen lumitöitä, ruokaa tai leikkaan nurmikkoa pihalla kuulokkeet päässä musiikkia tai äänikirjaa kuunnellen tai lähden 2 tunniksi salille tai 10 h töihin ja mies saa hoitaa sisällä kinastelevat ja kiljuvat lapset. Valitettavasti tämä ei vaan ole mahdollista kun olemme perheen päättäneet perustaa ja lapsia tehdä.

Miksi se ei ole mahdollista? Mikä sen estää?

Koska me ollaan miehen kanssa tiimi ja huolehditaan perheestä, kodista, lapsista ja parisuhteesta yhdessä. Molemmat tekee osansa ja kukaan ei pakene vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä mäkin mielummin teen lumitöitä, ruokaa tai leikkaan nurmikkoa pihalla kuulokkeet päässä musiikkia tai äänikirjaa kuunnellen tai lähden 2 tunniksi salille tai 10 h töihin ja mies saa hoitaa sisällä kinastelevat ja kiljuvat lapset. Valitettavasti tämä ei vaan ole mahdollista kun olemme perheen päättäneet perustaa ja lapsia tehdä.

Miksi se ei ole mahdollista? Mikä sen estää?

Koska me ollaan miehen kanssa tiimi ja huolehditaan perheestä, kodista, lapsista ja parisuhteesta yhdessä. Molemmat tekee osansa ja kukaan ei pakene vastuuta.

Niin ja kumpikaan meistä ei ole tyhmä eikä k u s i p ä ä.

Vierailija kirjoitti:

Siten, että sinä lakkaat esittämästä omaa osasi tuossa näytelmässä. Jos dynamiikkaa haluaa muuttaa, on jonkin sen osan muutettava toimintaansa. Ja jos pyytämällä tai käskemällä muut eivät toimintaansa muuta, jää jäljelle oma itse.

Jos et halua, että toimisi on tuo, sinun on lakattava toimimasta sen mukaan. Alussa seurauksena voi olla nurinaa, hämmästelyä, kiukkua ja kaaosta, mutta sen myötä muut alkavat muuttamaan toimintaansa.

Tämän voi tehdä kahden aikuisen välisissä asioissa, mutta ap:n ongelma on se että mies ei hoida lasten asioita. Ei ap voi vain muuttaa omaa osaansa näytelmässä eli lakata hoitamasta. Lapset on pakko ruokkia, ne on pakko laittaa nukkumaan jne. Jos ap jättää sen tekemättä niin lapset on heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon lasten (4 lasta) kanssa matkustaneena, en nyt ihan jokaista ongelmakohtaa ymmärrä.

Ensinnäkin voi majoittua hotelliin, jossa huoneistoon kuuluu keittiötilat.

Esikoisen (2-vuotias) kanssa oli alussa hankalaa opetella vessan käyttö, mutta kyllä hän sitten oppi. (Olimme sillä kertaa kuukausia ulkomailla miehen työkomennuksen takia, joten tavallista elämää elettiin.)

Harrastimme myös runsaasti telttailua, joten monenlaisissa olosuhteissa syöty ja yövytty.

Oletko myös antanut miehelle tilaa olla lasten kanssa, esim. lähtemällä ostoksille, lenkille, tyttöjen iltaan tai vaikka kirjastoon lukemaan rauhassa lehtiä? Tai annatko miehen viedä lapsia jonnekin ilman, että olet mukana?

Jos asiat on aina tehtävä sinun tavallasi, sinun aikataulusi mukaan, niin eihän siinä sitten mies voi osallistua kuin kannustamalla.

Sinun hyvää tarkoittavat neuvosi loukkaavat aloittajaa ja kaikkia meitä, jotka olemme LUKENEET aloittajan kirjoituksen ja sitä seuraavat kommentit. Tyrkytät samoja nättejä ratkaisuja kuin muutkin, sentään et anna mukavia neuvoja puuroista ja vedenkeittimistä. Että ottaa päähän nämä neuvojat, jotka eivät edes yritä ymmärtää aloittajan todellista ongelmaa! Lukisitko koko keskustelun, tai edes puoleenväliin asti ennen kuin kerrot, miten ruusuisen nätisti ongelmat hoituisivat?

Aloittajalle toivotan sisukkuutta! Älä ihan vielä ala miettimään eroa, vaan puhu ammatti-ihmisen kanssa. Käy  siellä psykologilla keskustelemassa (toivottavati löydät hyvän sellaisen). Se selvittää ajatuksia tosi paljon, voin kertoa kokemuksesta. Tämän jälkeen voit alkaa miettiä - yhdessä psykologin, perheneuvojan tms kanssa, miten saat miehesi mukaan keskusteluun. Jos ei mitenkään päin onnistu, ei edes räjähtämällä ihan täysillä miehelle, voit alkaa pohtia sitä eroa. Lapsesi kiittävät sinua, kun kasvavat ja ymmärtävät.

Syyt syntyvyyden romahtamiseen voitte tutkijat lukea tästä ketjusta.

T. Lapseton nainen