Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Lapset tuossa saa kyllä kauhean miehen mallin.

Minusta tämä on ensisijaisesti parisuhdeongelma, joka toki heijastuu lapsiin. Mutta ei ap kykene tietenkään olemaan onnellinen tuollaisessa parisuhteessa, jossa joutuu yksin kantamaan vastuun kaikesta yhteisiin lapsiin liittyvästä. Ei silloin varmasti kiinnosta matkustellakaan yhdessä. Ja ihan varmasti ap:ta loukkaa kommentit, jossa haukutaan häntä puurohirmuksi tai lässytetään että vedenkeitin ratkaisee ongelmat tai se, että ymmärtää miehen olevan ihana seikkailunhaluinen muumipappa.

M45 kirjoitti:

Eli kun asioita ei tehdä sinun haluamalla tavalla ja älyttömällä suunnittelurumballa, mitään ei voi tehdä.. jugurtit tms iltapalat saa hotellista tai viereisestä kaupasta. Ei sitä tarvi viikkoa miettiä. Tyhjistä asioista stressin ottaminen ei ole sitä kuuluisaa metatyötä.

MUTTA KUN SE SAAMATON MIES EI EDES HAE SIELTÄ KAUPASTA NIITÄ ILTAPALOJA!!!! Sehän se pointti on!!!

Ap:n ukolle ois oikein,  jos renkaat pyrkisivät koko ajan karkuun, kun niitä yrittää asentaa tai ruohonleikkurista loppuisi bensa viiden minuutin välein :)

Vierailija kirjoitti:

Renkaiden vaihtaminen, nurmikon leikkaaminen, lumityöt ym. on ihan mukavia hommia sikäli, että niitä voi tehdä aika rauhassa omaan tahtiin (ei ole väliä aloittaako nyt vai tunnin päästä eikä ole niin väliä tekeekö hitaasti vai nopeasti), voi kuunnella kuulokkeilla musiikkia samalla, kukaan ei roiku lahkeessa kun teet, kukaan ei itke kainalossa kun teet, voi uppoutua omiin ajatuksiinsa, työn jälki palkitsee jne.

Lasten kanssa se on eri. Ruoka on oltava heti eikä tunnin päästä, joku saattaa roikkua lahkeessasi itken, joku saattaa satuttaa itsensä samalla kun teet ja joudut sen hoitamaan samalla, sinut keskeytetään koko ajan, työn tulos voi olla kommentti tää on pahaa en syö jne.

Onko ihme että joku mieluummin leikkaa nurmikkoa?

Hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon lasten (4 lasta) kanssa matkustaneena, en nyt ihan jokaista ongelmakohtaa ymmärrä.

Ensinnäkin voi majoittua hotelliin, jossa huoneistoon kuuluu keittiötilat.

Esikoisen (2-vuotias) kanssa oli alussa hankalaa opetella vessan käyttö, mutta kyllä hän sitten oppi. (Olimme sillä kertaa kuukausia ulkomailla miehen työkomennuksen takia, joten tavallista elämää elettiin.)

Harrastimme myös runsaasti telttailua, joten monenlaisissa olosuhteissa syöty ja yövytty.

Oletko myös antanut miehelle tilaa olla lasten kanssa, esim. lähtemällä ostoksille, lenkille, tyttöjen iltaan tai vaikka kirjastoon lukemaan rauhassa lehtiä? Tai annatko miehen viedä lapsia jonnekin ilman, että olet mukana?

Jos asiat on aina tehtävä sinun tavallasi, sinun aikataulusi mukaan, niin eihän siinä sitten mies voi osallistua kuin kannustamalla.

Sinun hyvää tarkoittavat neuvosi loukkaavat aloittajaa ja kaikkia meitä, jotka olemme LUKENEET aloittajan kirjoituksen ja sitä seuraavat kommentit. Tyrkytät samoja nättejä ratkaisuja kuin muutkin, sentään et anna mukavia neuvoja puuroista ja vedenkeittimistä. Että ottaa päähän nämä neuvojat, jotka eivät edes yritä ymmärtää aloittajan todellista ongelmaa! Lukisitko koko keskustelun, tai edes puoleenväliin asti ennen kuin kerrot, miten ruusuisen nätisti ongelmat hoituisivat?

Aloittajalle toivotan sisukkuutta! Älä ihan vielä ala miettimään eroa, vaan puhu ammatti-ihmisen kanssa. Käy  siellä psykologilla keskustelemassa (toivottavati löydät hyvän sellaisen). Se selvittää ajatuksia tosi paljon, voin kertoa kokemuksesta. Tämän jälkeen voit alkaa miettiä - yhdessä psykologin, perheneuvojan tms kanssa, miten saat miehesi mukaan keskusteluun. Jos ei mitenkään päin onnistu, ei edes räjähtämällä ihan täysillä miehelle, voit alkaa pohtia sitä eroa. Lapsesi kiittävät sinua, kun kasvavat ja ymmärtävät.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Raju väite, mutta... mahdollisesti totta. On todella outoa, että mies välttelee systemaattisesti nimenomaan lapsiin liittyviä asioita tai näiden kanssa olemista. Että mikä tahansa muu kotityö käy mutta lapsiin liittyvät ei.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ensisijaisesti parisuhdeongelma, joka toki heijastuu lapsiin. Mutta ei ap kykene tietenkään olemaan onnellinen tuollaisessa parisuhteessa, jossa joutuu yksin kantamaan vastuun kaikesta yhteisiin lapsiin liittyvästä. Ei silloin varmasti kiinnosta matkustellakaan yhdessä. Ja ihan varmasti ap:ta loukkaa kommentit, jossa haukutaan häntä puurohirmuksi tai lässytetään että vedenkeitin ratkaisee ongelmat tai se, että ymmärtää miehen olevan ihana seikkailunhaluinen muumipappa.

Muuten olen samaa mieltä, mutta ei tässä ole kyse parisuhdeongelmasta vaan miehen kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta olla isä lapsilleen. Hän ei halua olla läsnä ja aktiivinen vanhempi on sitten kyse ikävistä velvollisuuksista tai kivasta yhdessätekemisestä, tylsistä rutiineista tai satunnaisista tehtävistä.

Mies halusi perheen, mutta nyt leikkii, että sitä ei ole. Hän ei vain ole passiivinen vaan aktiivisesti kieltäytyy osallistumasta mihinkään lapsiin liittyvästä. 

Joko ap kerää tahtoa lähteä selvittämään yhdessä miehen kanssa miksi näin on tai eroaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ensisijaisesti parisuhdeongelma, joka toki heijastuu lapsiin. Mutta ei ap kykene tietenkään olemaan onnellinen tuollaisessa parisuhteessa, jossa joutuu yksin kantamaan vastuun kaikesta yhteisiin lapsiin liittyvästä. Ei silloin varmasti kiinnosta matkustellakaan yhdessä. Ja ihan varmasti ap:ta loukkaa kommentit, jossa haukutaan häntä puurohirmuksi tai lässytetään että vedenkeitin ratkaisee ongelmat tai se, että ymmärtää miehen olevan ihana seikkailunhaluinen muumipappa.

Muuten olen samaa mieltä, mutta ei tässä ole kyse parisuhdeongelmasta vaan miehen kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta olla isä lapsilleen. Hän ei halua olla läsnä ja aktiivinen vanhempi on sitten kyse ikävistä velvollisuuksista tai kivasta yhdessätekemisestä, tylsistä rutiineista tai satunnaisista tehtävistä.

Mies halusi perheen, mutta nyt leikkii, että sitä ei ole. Hän ei vain ole passiivinen vaan aktiivisesti kieltäytyy osallistumasta mihinkään lapsiin liittyvästä. 

Joko ap kerää tahtoa lähteä selvittämään yhdessä miehen kanssa miksi näin on tai eroaa. 

Mutta mieshän on kuin Muumipappa: ihana, vähän mystinen, vain seikkailuja miettivä, joka tietää, että lapset rakastavat seikkailuja vailla huolta käytännön asioista. Hänhän on aivan ainutlaatuisen mahtava isä. Miksi ap ei vain ymmärrä näitä miehen hyviä puolia? Miksi ap haluaa riistää lapsilta mahdollisuuden seikkailuihin isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Ei hoida omaa osuuttaan. Tekee kyllä kotitöitä mutta ei lasten suhteen yhtään mitään. Ja jos lähtisimme lomamatkalle hän ei tekisi muuta kuin lomailisi kuin lapseton aikuinen, koska jossain hotellissa ei ole kotitöitä eikä hän matkalla osallistuisi lasten asioihin mitenkään eikä niitä miettisi mitenkään. Ei edes sen vertaa että keksisi itse, että voisi hakea termarissa hotellin keittiöstä kiehuvaa vettä iltapuuroa varten tai että olisi lasten kanssa kun minä haen. Ap

Älä nyt sentään viitsi provota. Joka helvetin ikisessä hotellihuoneessa on vedenkeitin, eivätkä ne lapset myöskään mene rikki jos eivät syö lomalla täsmälleen samalla tavalla kuin kotona.

Ja tilanne on tämä siksi, että sinä olet sen mahdollistanut ja sallinut. Teillä on siis useampia lapsia, ja sinä olet kautta linjan ollut niin typerä, että olet ottanut kaiken tehdäksesi ja kuvitellut, että asiat muuttuvat kun tarpeeksi "keskustellaan"(=sinä jankkaat ja mies ei kuuntele)?

Mies ottaa vastuuta sillä, että panet ottamaan. Ilmoitat, että menet vaikka viikonlopuksi yksin vanhemmillesi, hotelliin, whatever. Että hoida mukulasi miten hyväksi näet. Et vastaa puhelimeen. Tämä olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen lapsen vauvavuotena, mutta olet ollut tyhmä, joten se on vaikeampaa nyt.

Voit myös ilmoittaa miehelle, että sitten kun se on viikon ajan vastannut kaikista lasten tarpeista, voitte harkita matkustelua. Ja sitten elät viikon kuin sinkku. Et puutu mihinkään. Menet lenkille, äidille, kavereille, elokuviin, mutta et tee mitään. Jos lapset tulevat kysymään jotain, sanot, että kysykää isältä, isä hoitaa teitä nyt, äiti on väsynyt.

Voin vakuuttaa, että lapsesi eivät kuole nälkään tai traumatisoidu.

Tämä. Hyvin vaikeaa kuvitella, että aikuinen ihminen jättäisi lapset kokonaan ruokkimatta, vaikka olisi millainen kpää. Ehkä mies ei jaksa ap:n puurojuttujen kanssa, joten antaa hänen tehdä omalla tavallaan. Minunkin mies syöttää lapsille vaan nakkeja ja ranskalaisia, jos en ole "valvomassa". Siinähän syöttää.

Tätäkään en ymmärrä. Olisiko ok, jos molemmat vanhemmat tarjoaisivat lapselle aina vain nakkeja ja ranskiksia? Jos ei, miksi nimenomaan vaginalla varustettu on vastuussa kokonsisruokavslion laadusta? Siksikö että hän huolehtii 95% ja peniksellinen 5%? Onkos se sitten ok...

Miesten pitää saada tehdä "omalla tavallaan" ja nipottamatta (=nakki kourassa telkkaria katsoen) eli pieni siivu komeasti riman alittaen silloin kun itselle sopii, ja tämä on mahdollista siksi että naiset huolehtii että kokonaisuus mahdollistaa lapsen terveellisen kehityksen.

Erittäin hyvää analyysia jälleen kerran. Naisen ajatellaan olevan vastuussa lapsen kehityksen kokonaisuudesta. Mies vähän auttelee, ja on naisen tehtävä maanitella miestä auttamaan.

Neuvolassakin oletetaan, että lapselle tarjottava terveellinen aamupala on naisen koostama. Jos selviää, että aamupalalla tarjotaan neuvolan mielestä vääränlaista levitettä, syy on naisessa. Samaan aikaan neuvolatäti korostaa, että miehen pitää saada tehdä "omalla tavallaan" - ilmeisesti siis miehen tarjoamana nakit ja ranskalaiset saattavat olla jopa ok mutta naisen tarjoamana ei.

Usein on niin, että mies on se "hauska ja rento" vanhempi. Nainen puolestaan on se, joka huolehtii kokonaisuudesta ja organisoi. Ulkoapäin tuleva paine kohdistuu nimenomaan naiseen. Nainen on päävastuussa nukkumaanmenoajoista ja lapsille tarjottavan ruuan terveellisyydestä - jos näistä lipsuu, tulee arvostelua. Samaan aikaan kuitenkin nukkumaanmenoajoista tarkka nainen saa kuulla olevansa nalkuttava nipo, jonka pitäisi "vähän relata".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ensisijaisesti parisuhdeongelma, joka toki heijastuu lapsiin. Mutta ei ap kykene tietenkään olemaan onnellinen tuollaisessa parisuhteessa, jossa joutuu yksin kantamaan vastuun kaikesta yhteisiin lapsiin liittyvästä. Ei silloin varmasti kiinnosta matkustellakaan yhdessä. Ja ihan varmasti ap:ta loukkaa kommentit, jossa haukutaan häntä puurohirmuksi tai lässytetään että vedenkeitin ratkaisee ongelmat tai se, että ymmärtää miehen olevan ihana seikkailunhaluinen muumipappa.

Muuten olen samaa mieltä, mutta ei tässä ole kyse parisuhdeongelmasta vaan miehen kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta olla isä lapsilleen. Hän ei halua olla läsnä ja aktiivinen vanhempi on sitten kyse ikävistä velvollisuuksista tai kivasta yhdessätekemisestä, tylsistä rutiineista tai satunnaisista tehtävistä.

Mies halusi perheen, mutta nyt leikkii, että sitä ei ole. Hän ei vain ole passiivinen vaan aktiivisesti kieltäytyy osallistumasta mihinkään lapsiin liittyvästä. 

Joko ap kerää tahtoa lähteä selvittämään yhdessä miehen kanssa miksi näin on tai eroaa. 

Mutta mieshän on kuin Muumipappa: ihana, vähän mystinen, vain seikkailuja miettivä, joka tietää, että lapset rakastavat seikkailuja vailla huolta käytännön asioista. Hänhän on aivan ainutlaatuisen mahtava isä. Miksi ap ei vain ymmärrä näitä miehen hyviä puolia? Miksi ap haluaa riistää lapsilta mahdollisuuden seikkailuihin isän kanssa?

Isä ei kyllä halua lapsia mukaan seikkailuilleen. Ikävämpi homma.

On oikeasti aika järkyttävää, että monien parisuhteissa dynamiikka on sitä, että mies välttelee passiivis-aggressiivisesti joko lasten kanssa olemista, kotitöitä tai molempia. Tässäkin ketjussa on kuvailtu erilaisia maanittelu- ja manipulointikeinoja, joilla miehen saa johdateltua kotitöiden pariin. On kuvailtu suuttumista, raivoamista, karjumista. On myös kehotettu ap:tä lähtemään viikoksi lomalle yksin ("kyllä mies hoitaa lapset jotenkin, jos on pakko" - no ei kuulosta kovin hyvältä, olisiko se edes turvallista lapsille?).

Tuo kuulostaa ihan kauhealta! Onko niin, että nuo työnsä hoitavat, mukavat, hauskat, fiksut, vastuulliset miehet ovatkin kotioloissa heikkolahjaisia? Että ulko-ovesta sisään tullessaan se mukava vastuullinen mies taantuu kiukuttelevaksi vauvaksi tai vältteleväksi teiniksi? Ja miten ihmeessä tuo kiukuttelija ja väittelijä onnistui seurusteluaikana esittämään miellyttävää ja huomioonottavaista? Ovatko nuo miehet huijareita? Miten on edes mahdollista olla yhtä aikaa lähes kehitysvammainen JA mestarimanipuloija?

Kehotan kaikkia nuoria pysyttelemään sinkkuina ja tavoittelemaan uraa. Jos ette pysy sinkkuina, älkää ainakaan lapsia tehkö. Naiselle nimittäin perheen perustaminen on ihan paska diili, eivätkä miehetkään tunnu tuossa kuviossa viihtyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ensisijaisesti parisuhdeongelma, joka toki heijastuu lapsiin. Mutta ei ap kykene tietenkään olemaan onnellinen tuollaisessa parisuhteessa, jossa joutuu yksin kantamaan vastuun kaikesta yhteisiin lapsiin liittyvästä. Ei silloin varmasti kiinnosta matkustellakaan yhdessä. Ja ihan varmasti ap:ta loukkaa kommentit, jossa haukutaan häntä puurohirmuksi tai lässytetään että vedenkeitin ratkaisee ongelmat tai se, että ymmärtää miehen olevan ihana seikkailunhaluinen muumipappa.

Muuten olen samaa mieltä, mutta ei tässä ole kyse parisuhdeongelmasta vaan miehen kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta olla isä lapsilleen. Hän ei halua olla läsnä ja aktiivinen vanhempi on sitten kyse ikävistä velvollisuuksista tai kivasta yhdessätekemisestä, tylsistä rutiineista tai satunnaisista tehtävistä.

Mies halusi perheen, mutta nyt leikkii, että sitä ei ole. Hän ei vain ole passiivinen vaan aktiivisesti kieltäytyy osallistumasta mihinkään lapsiin liittyvästä. 

Joko ap kerää tahtoa lähteä selvittämään yhdessä miehen kanssa miksi näin on tai eroaa. 

Mutta mieshän on kuin Muumipappa: ihana, vähän mystinen, vain seikkailuja miettivä, joka tietää, että lapset rakastavat seikkailuja vailla huolta käytännön asioista. Hänhän on aivan ainutlaatuisen mahtava isä. Miksi ap ei vain ymmärrä näitä miehen hyviä puolia? Miksi ap haluaa riistää lapsilta mahdollisuuden seikkailuihin isän kanssa?

Isä ei kyllä halua lapsia mukaan seikkailuilleen. Ikävämpi homma.

Haluaa statisteiksi, mutta niin että ne on siinä sivussa ilman mitään vaivaa ja vaimo hoitaa kaiken. 

Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä. Ovat kyllä sen verran hulivilejä ja muutoksista vähän ylikierroksille meneviä, että en varmasti lähtisi heidän kanssa yksin lomamatkalle ilman, että siinä olisi toinen aikuinen konkreettisesti auttamassa lasten kanssa. En muutenkaan halua heidän kanssa hotelliin, kun se on liian hankalaa, vaan vain huoneisto tai vuokramökki kelpaa.

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Vierailija kirjoitti:

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Kieltämättä vastenmielistä, muu porukka haahuilee omiaan ja käy välillä valmiissa pöydässä. Mamman elämän kohokohta on paistaa porukalle pannukakkuja. 🙄

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika järkyttävää, että monien parisuhteissa dynamiikka on sitä, että mies välttelee passiivis-aggressiivisesti joko lasten kanssa olemista, kotitöitä tai molempia. Tässäkin ketjussa on kuvailtu erilaisia maanittelu- ja manipulointikeinoja, joilla miehen saa johdateltua kotitöiden pariin. On kuvailtu suuttumista, raivoamista, karjumista. On myös kehotettu ap:tä lähtemään viikoksi lomalle yksin ("kyllä mies hoitaa lapset jotenkin, jos on pakko" - no ei kuulosta kovin hyvältä, olisiko se edes turvallista lapsille?).

Tuo kuulostaa ihan kauhealta! Onko niin, että nuo työnsä hoitavat, mukavat, hauskat, fiksut, vastuulliset miehet ovatkin kotioloissa heikkolahjaisia? Että ulko-ovesta sisään tullessaan se mukava vastuullinen mies taantuu kiukuttelevaksi vauvaksi tai vältteleväksi teiniksi? Ja miten ihmeessä tuo kiukuttelija ja väittelijä onnistui seurusteluaikana esittämään miellyttävää ja huomioonottavaista? Ovatko nuo miehet huijareita? Miten on edes mahdollista olla yhtä aikaa lähes kehitysvammainen JA mestarimanipuloija?

Kehotan kaikkia nuoria pysyttelemään sinkkuina ja tavoittelemaan uraa. Jos ette pysy sinkkuina, älkää ainakaan lapsia tehkö. Naiselle nimittäin perheen perustaminen on ihan paska diili, eivätkä miehetkään tunnu tuossa kuviossa viihtyvän.

Lapsen saaminen ja perheellistyminen muuttaa ihmistä. Ikävä kyllä monesti niin, että naista se muuttaa vastuullisemmaksi, mutta miestä se muuttaa pikkulapseksi. Jokin lapsen saamisessa saa miehen taantumaan itsekin henkisesti lapsen tasolle. Onneksi tämä ei koske kaikkia miehiä, mutta yllättävän yleistä se on. Eikä sitä voi oikein ennustaa siitä, miten mues käyttäytyy ennen lasta, sillä kyseessä on jokin tunnetason prosessi, joka käynnistyy oman lapsen saamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Olen alkanut katsoa omia lapsuusaikani piirrettyjä ja ohjelmia uudelleen ja kieltämättä parisuhde- ja perhedynamiikka näyttäytyy niissä kaikkea muuta kuin tasa-arvoisena. Naisen rooli on ylläpitää kulisseja ja toimia kaiken mahdollistajana. Naisen tehtävä on näyttää heikolta, vaikka kaikki on hänen varassaan miehen toteuttaessaan itseään. Jos lapsuusperheen isällä on ollut vielä sovinistisia ajatuksia niin on selvää, ettei pojasta tule mitään tasa-arvon kannattajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Raju väite, mutta... mahdollisesti totta. On todella outoa, että mies välttelee systemaattisesti nimenomaan lapsiin liittyviä asioita tai näiden kanssa olemista. Että mikä tahansa muu kotityö käy mutta lapsiin liittyvät ei.

Minkälaisen mallin tuo ap:n mies on saanut kotoaan. Oliko miehen isä samalla tavalla passiivinen lastensa suhteen ja äiti teki kaiken lasten asioihin liittyvän?

Onneksi on myös hyviä miehiä, jopa niitä jotka on toisen miehen lapsille hyviä ja osallistuvia isejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Raju väite, mutta... mahdollisesti totta. On todella outoa, että mies välttelee systemaattisesti nimenomaan lapsiin liittyviä asioita tai näiden kanssa olemista. Että mikä tahansa muu kotityö käy mutta lapsiin liittyvät ei.

Minkälaisen mallin tuo ap:n mies on saanut kotoaan. Oliko miehen isä samalla tavalla passiivinen lastensa suhteen ja äiti teki kaiken lasten asioihin liittyvän?

Niin ap ei ole enää vastannut, millaiset vanhemmat miehellä on ja miten suhtautuvat tähän käytökseensä?