Onko täällä kenenkään isovanhempi kieltätynyt ottamasta lapsenlapsia hoitoon?

Ei. Me on saatu apua, kun on tarvittu. Mun vanhemmat eivät ole työelämässä. Ovat hyväkuntoisia ja asuvat lähellä. Pikkukoululaisina meidän poikakolmikko menivät melkein joka päivä koulusta mummulaan välipalalle ja tekemään läksyjä. Ei oo ilttejä tarvittu. Tämä on lähtenyt mun vanhempien omasta toiveesta. Nyt pojat ovat jo esiteinejä, mutta edelleen ukki kuskaa jos tarvii ja mummu käy nukkumassa seurana jos tarvii yön yli seuraa. Olen ikuisesti kiitollinen! Miehen vanhemmat olivat jo poikien vauva-aikana iäkkäitä, joten heitä ei ole voinut pyytää avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa se suhde rakennetaan. Niiden isovanhempien on turha itkeä miksei teinit pidä yhteyttä, jos eivät ole itse niitä lapsena viitsineet hoitaa.

Valintojen maailma.

Olen eri mieltä. Ei kaikkia ihmissuhteita rakenneta lapsuudessa, teininä ja aikuisena ehtii vielä ihan hyvin. Kamala ajatella, että elämä on niin pikkuinen, ettei lapsuuden jälkeen onnistu tutustumaan keneenkään.

Täällä on 70v pappa, joka hoitaa hyvin mielellään lapsenlapsiaan, 3 ja 5v sekä 4 ja 6v. Vaikka kerran viikossa tahtiin vaimonsa (68v) kanssa. Yökyläänkin otamme silloin tällöin. Viihtyvät meillä niin hyvin, että pitävät kirjaa ettei toinen osapuoli saa olla enempää yötä meillä. Leikitään, luetaan, pelataan, syödään, ulkoillaan, käydään erilaisissa mestoissa (Falkulla, Heureka, Haltiala, lähimetsissä, Ikean lastenosastolla, puistoissa ja vaikka missä). Samalla omakin mieli pysyy virkeänä ja kunto hyvänä. Mikäs sen mukavampaa kuin seurata nuoren lapsen valtavaa oppimista ja muistia. Ihmetyttää miten nykyään valitetaan kaikesta eikä osata elää sovinnossa.

Outoja tapauksia. Huonoja välejä. Onneksi meillä välit ja hoitamiset kunnossa.