Onko täällä kenenkään isovanhempi kieltätynyt ottamasta lapsenlapsia hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa se suhde rakennetaan. Niiden isovanhempien on turha itkeä miksei teinit pidä yhteyttä, jos eivät ole itse niitä lapsena viitsineet hoitaa.

Valintojen maailma.

Teinit onkin just se ihmisryhmä jonka kanssa vanheneva ihminen haluais viettää aikaa.!!!!

Eiku.. 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lapsenpiikoja ne isovanhemmat on?

Alanuolittaa osaatte mutta vastausta kukaan ei osaa antaa. Onko välit isovanhempiin kunnossa?

Tässähän on jo monta vastausta esim. vielä työssä käyviltä isovanhemmilta.

Mun työkaveri on 3 vuorotyötä tekevä isovanhempi. Sillä on töissä jo valmiiksi jöpökkä otsassa, kun puoliso luvannut ottaa lapsenlapset, vaikka toisen pitäisi pystyä nukkumaan päivällä yövuorojen takia.

Ja siis mulla tosiaan se, että olen päiväkodissa töissä ja todella kuormittunut ja uupunut.

Lapseni puoliso on itse hoitovapaalla tällä hetkellä pikkuisten kanssa ja lapseni töissä. Tiedän, että he haluaisivat välillä viettää aikaa kaksin ja tuoda niitä pieniä hoitoon, mutta kun minä en vaan jaksa.

Olisikin jotain teinejä/koululaisia niin voisivat tullakin, mutta siihen vaipparalliin en nyt kykene.

Oma puoliso ja pienten pappa tekee myös hyvin pitkiä päiviä töissä yli 12h ja viikonloput (jos ei ole töitä) menee lähinnä löhöillessä.

T: mummi 44v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuulostaa tämän päivän menolta. Oma lapsi on onneksi jo sen ikäinen, ettei tarvitse edes pyytää hoitoapua. Silloin, kun apua olisi tarvittu, sitä ei annettu. Nyt odotetaan, että minä auttaisin näitä "isovanhempia" heidän juoksevissa asioissaan. En auta. 

Sama. Äitini ilmoitti jo raskausaikana että en halua mummuksi ja aivan kirkkain silmin päin naamaa. Juu, ei ole edes kysytty apua. Eikä tarjota sitä hänellekään. Juokoon rauhassa, se sitä kiinnostaa, ei lapsenlapset.

Joisi varmaan enemmän, jos joutuisi pakolla sun kiljuvia räkäpalleroita katselemaan.

Hirveä menetys sun mielestä. 🙄

Todellakin on. Puolison vanhemmat, jotka vähän ennen lasten syntymää jäivät eläkkeelle hyväkuntoisina ja terveinä. Tuolloin huusivat, että heillä on omat harrastukset ja menot, eivätkä hoida lapsenlapsia, eikä oltu edes mitään apuja pyydetty ennen tätä huutokonserttia. Ollaan annettu heidän rauhassa harrastaa, matkustaa ja touhuta omiaan, mikäpä siinä, täysi oikeushan heillä siihen on. Jännä juttu, että nyt lasten teini-ikään päästyä on puolison vanhemmille tullut jos jotakin kremppaa ja avuntarvetta ja nyt, taaskin huutamalla, esittävät vaatimuksia, että heitä pitää auttaa. Eipä jaksa kiinnostaa meitä taikka teinejä. 

Ja omat vanhemmat ovat olleet jo lasten syntyessä huonokuntoisia, toinen pyörätuolissa ja toisella sydänvika, joten heidän varaan ei olla missään kohtaa laskettu. He ovat kuitenkin koko ajan olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja touhunneet mukana kykyjensä mukaan. Ihmiset vaan on niin erilaisia, terveet voi olla itsekkäitä paskoja ja huonokuntoiset taas auttavat sen minkä pystyvät.

Mun isovanhemmista oli elossa mun lasten syntyessä enää yksi ja hänkin oli 77v kun esikoinen syntyi. Että en kyllä edes kysynyt, että hoitaisiko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa se suhde rakennetaan. Niiden isovanhempien on turha itkeä miksei teinit pidä yhteyttä, jos eivät ole itse niitä lapsena viitsineet hoitaa.

Valintojen maailma.

Teinit onkin just se ihmisryhmä jonka kanssa vanheneva ihminen haluais viettää aikaa.!!!!

Eiku.. 🤣🤣🤣

Ei varmaan nykyajan isovanhemmat haluakaan. Kyllä omat isovanhempani olivat onnellisia kun vierailin luonaan teininä kesäisin viikkoja ja arkenakin kävin auttelemassa siivouksissa ja kauppareissuissa. Matkoillakin käytiin yhdessä. Mutta he olivatkin hoitaneet minua lapsesta saakka.

Anoppi ei ottanut meidän poikia hoitoon, jos he vaikka tulisivat kipeäksi siellä ollessaan. Tyttärensä lapsi hänellä oli hoidossa vesirokkoisenakin. Ja monesti myös syynä oli että ovat niin pieniä! Tyyliin jotain 4 v. Mut se samainen tyttären lapsi oli vauvasta asti hoidossa sillä.

En ole pyytänyt. Itse asiassa olen antanut ymmärtää, että voimme käydä kylässä kerran pari vuodessa ja muuten sopii pitää yhteyttä puhelimitse. Kun olin lapsi ja teini, alkoholi oli vanhemmille minua tärkeämpää. En halua sitä kokemusta omalle lapselleni. Lapsellani on kyllä hyvät välit isovanhempiinsa, koska he ovat juomatta siellä käydessämme ja leikkivät ja höpsöttelevät lapsen kanssa sen parin tunnin ajan, minkä vierailu kestää. Puolison vanhemmat ovat jo kuolleet. Minun vanhempani ovat lisäksi jo seitsenkymppisiä, joten en usko heidän edes jaksavan kovin pitkään lapsen kanssa, vaikka lapsi onkin jo kouluikäinen.

Veljelläni on paljon vanhemmat lapset, ja heitä hoidettiin kyllä paljon, vaikka vanhempani olivatkin silloin vielä työelämässä. Lapset otettiin lomilla ja vietiin kylpylöihin ja Kolmårdeniin ja huvipuistoihin ym. Veli ja vaimonsa veivät lapset sinne hoitoon kerta toisensa jälkeen, vaikka siellä ne "hoitajat" ryyppäsivät itsensä taju kankaalle ja lapset soittivat itkien kotiin, että on nälkä ja mummu vaan nukkuu ja pappa lähti ulos.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on. Puolison vanhemmat, jotka vähän ennen lasten syntymää jäivät eläkkeelle hyväkuntoisina ja terveinä. Tuolloin huusivat, että heillä on omat harrastukset ja menot, eivätkä hoida lapsenlapsia, eikä oltu edes mitään apuja pyydetty ennen tätä huutokonserttia. Ollaan annettu heidän rauhassa harrastaa, matkustaa ja touhuta omiaan, mikäpä siinä, täysi oikeushan heillä siihen on. Jännä juttu, että nyt lasten teini-ikään päästyä on puolison vanhemmille tullut jos jotakin kremppaa ja avuntarvetta ja nyt, taaskin huutamalla, esittävät vaatimuksia, että heitä pitää auttaa. Eipä jaksa kiinnostaa meitä taikka teinejä. 

Ja omat vanhemmat ovat olleet jo lasten syntyessä huonokuntoisia, toinen pyörätuolissa ja toisella sydänvika, joten heidän varaan ei olla missään kohtaa laskettu. He ovat kuitenkin koko ajan olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja touhunneet mukana kykyjensä mukaan. Ihmiset vaan on niin erilaisia, terveet voi olla itsekkäitä paskoja ja huonokuntoiset taas auttavat sen minkä pystyvät.

Jotenkin omituinen ajatusten kulku, kun toisaalta annoitte appivanhempien harrastaaa ja elää omaa elämäänsä kuten parhaaksi näkivät, kuten AIVAN OIKEIN toteatkin, heillä on siihen oikeus.

Sitten kuitenkin myöhemmin tituleeraat heitä paskoiksi, ja nyt sitten kostoksi eväät heiltä mahdollisen avun, jota voisitte antaa.

Eli sieltä se katkeran perheellisen itsekkyys löytyi: sinun peilistä!

Meillä miehen vanhemmat suostuivat siihen että lapset oli siellä eri aikaan. Jos tarvittiin joskus sellasta apua, että molempien lasten piti olla jonkun muun hoivissa, niin sitten minun vanhempani hoitivat tai muuten säädettiin jotakin. Me ei minkään irrottelun merkeissä edes tarvittu hoitoapua, vaan yleensä oli kyse mun&miehen työmatkoista tai muista pakollisista asioista. Lapset taisi kolme kertaa olla mun vanhemmilla yötä siksi että päästiin miehen kanssa keikalle (lapset on nyt teinejä, joten voinette päätellä, että ei hirveesti olla hilluttu missään)

Kerran olin leikkauksessa ja aikataulumuutosten takia mies joutuikin sinä päivänä työmatkalle. Oli siis ihan oikea tarve avulle. 4-vuotias saikin mennä mummolaan yöksi, mutta 7-vuotiaalle piti hommata hoitajaksi mun sisko. En tiiä miten innokkaasti jaksan sitten anoppia ja appiukkoa auttaa, kun niille tulee vielä lisää ikää. Mies on ainoo lapsi ja niitä "voitko viedä mut sairaalaan" pyyntöjä on jo alkanut kuulua. Ehkä pitäisi viedä vain joka toinen kerta tai vain toista, toinen saisi ajella taksilla? Minua ei siis huvita nyt, kun lapset on isoja ja ne ei tartte enää niin hoitamista, alkaa hoitaa appivanhempiani. 

Oi-oi! Minä olen onnellinen mummi ja hoidan kyllä ihan niin paljon kuin pyydetään. Vauva on vasta 3 kk, mutta olen ollut hänen kanssaan todella paljon, vielä tietenkin hänen kodissaan, mutta odotan aikaa, jolloin hän on tarpeeksi iso tulemaan yökylään. Ihana miniäni luottaa minuun vauvan hoidossa täysin ja pyytää usein hoitamaan vauvelia tai muuten vaan olemaan hänen kanssaan.

Isovanhemmat, jotka kieltäytyvät, eivät tiedä, mitä menettävät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on. Puolison vanhemmat, jotka vähän ennen lasten syntymää jäivät eläkkeelle hyväkuntoisina ja terveinä. Tuolloin huusivat, että heillä on omat harrastukset ja menot, eivätkä hoida lapsenlapsia, eikä oltu edes mitään apuja pyydetty ennen tätä huutokonserttia. Ollaan annettu heidän rauhassa harrastaa, matkustaa ja touhuta omiaan, mikäpä siinä, täysi oikeushan heillä siihen on. Jännä juttu, että nyt lasten teini-ikään päästyä on puolison vanhemmille tullut jos jotakin kremppaa ja avuntarvetta ja nyt, taaskin huutamalla, esittävät vaatimuksia, että heitä pitää auttaa. Eipä jaksa kiinnostaa meitä taikka teinejä. 

Ja omat vanhemmat ovat olleet jo lasten syntyessä huonokuntoisia, toinen pyörätuolissa ja toisella sydänvika, joten heidän varaan ei olla missään kohtaa laskettu. He ovat kuitenkin koko ajan olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja touhunneet mukana kykyjensä mukaan. Ihmiset vaan on niin erilaisia, terveet voi olla itsekkäitä paskoja ja huonokuntoiset taas auttavat sen minkä pystyvät.

Jotenkin omituinen ajatusten kulku, kun toisaalta annoitte appivanhempien harrastaaa ja elää omaa elämäänsä kuten parhaaksi näkivät, kuten AIVAN OIKEIN toteatkin, heillä on siihen oikeus.

Sitten kuitenkin myöhemmin tituleeraat heitä paskoiksi, ja nyt sitten kostoksi eväät heiltä mahdollisen avun, jota voisitte antaa.

Eli sieltä se katkeran perheellisen itsekkyys löytyi: sinun peilistä!

Jos avuntarve ilmaistaan huutamalla, niin en kyllä minäkään auttaisi. Auttaminen on minusta vastavuoroista ja sitä tässä ei selvästikään ole ollut. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa se suhde rakennetaan. Niiden isovanhempien on turha itkeä miksei teinit pidä yhteyttä, jos eivät ole itse niitä lapsena viitsineet hoitaa.

Valintojen maailma.

Teinit onkin just se ihmisryhmä jonka kanssa vanheneva ihminen haluais viettää aikaa.!!!!

Eiku.. 🤣🤣🤣

Ihmeen paljon ainakin oma äitini marisee sen perään, että mun teinipoikien pitäisi käydä häntä viihdyttämässä...

Ja sitten siitä teini-iästä on vain hetki siihen kun kyseessä onkin nuori aikuinen, ja heitä vasta kaivattaisiinkin seuraksi ja avuksi vaikka ja missä.

Tässä näitä muutamia ikääntyneiden vanhempiensa/appivanhempien avuntarvetta lällätteleviä kommentteja lukiessa tuli mieleen tällainen näkökulma:

Vaikka vasta vähitellen aletaan puhua julkisesti lasten hankkimisen katumisesta, ei se todellakaan ole mikään uusi ilmiö.

Etenkin kun ennen vanhaan lasten saamista ei harkittu sen kautta, että halutaanko niitä oikeasti; jotkut teistäkin onnettomista on vielä tehnyt lapsia sen takia että niitä kuuluu tehdä.

On siis hyvin todennäköistä, että moni teidän vanhemmista on aina katunut sitä, että on teidät saanut, ja näiden muutamien kommentoijien kohdalla en sitä yhtään ihmettele, kuulostavat itsekkäiltä ja vastenmielisiltä ihmisiltä.

Onneksi kuitenkin vaikuttaa, että monet isovanhemmat ovat ymmärtäneet, että ei yhden virheen tarvitse pilata koko elämää, ja käyttävät eläkeikänsä harrastuksiin, matkusteluun ja muuhun lapsenpiikomista mielekkäämpään!

Kyllä, lapsen hankkiminen VOISI pilata koko elämän, koska pahimmillaan se tuo mukanaan myös ne lapsenlapset, joita pitäisi kiittämättömien vanhempiensa vaatimuksesta hyysätä. Mutta tähän ei tarvitse suostua, pitää vain ymmärtää, että ansaitsee parempaa.

Isovanhemmat ei ole mikään hoitoautomaatti lähtökohtaisesti. Miehelläni eri ikäisiä lapsenlapsia liuta, ja melko usein niitä viikolla hoitaa niiden lasten kotona. Itse olen työelämässä, ja silloin kun on vapaata toivoisin, että voimme viettää sitä aikaa me kaksi yhdessä ainakin osan aikaa. En muutenkaan pidä pikkulapsista, en vaan jaksa niitä. Ja juu on itselläkin ollut,nyt jo luojan kiitos aikuisia. Mutta siis jos joku kysyy voidaanko hoitaa jotakin lasta viikonloppuisin, 98% vastaan ei kiitos. En jaksa töissä, jos täytyy paimentaa vapaa-ajat lapsia, tarvitsen latautumista ja rentoutumista. Vähäisen vapaa-ajan haluan käyttää itselleni, ihan ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Juurikin näin, niinkuin muutama on kirjoittanut. Tunnistan itsekin.

Apuja ei saatu, kun tarve olisi ollut ja taukoa kaivannut lasten ollessa pieniä. Ei mitään yökyliä ja baariin lähtemisiä,vaan ihan vaikka joku käyttämään isompi lapsi joskus leikkipuistossa tai pyöräilemässä, kun itse olin yövalvomisista tööt ja koliikkikuopuksen kanssa kotona ja mies töissä. 

Sitten kun tämä elämänvaihe ohi ja lapset tolkumpaa seuraa niin alkaa isovanhempien puolelta marina, kun kohta teinejä ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Suhde isovanhemman ja lapsen välillä tulisi muotoutua luonnostaan pienestä pitäen.

Ja kirsikkana kakun päälle ikääntyvien isovanhempien oman avun tarve; Jo sitä siinä vaiheessa ollaan vailla apua ties missä. Ja ei saisi haitata että me aikuiset lapset ollaan siellä työelämässä. 

Että vastavuoroisuus. Se auttaisi paljon. 

No eipä edes hoitamista ole kysytty kun vakiovastaus kyläilyynkin oli että "meille ei mahdu". Hotellista ei voi tulla kylään koska on ties mitä pöpöjä, varsinkin päiväkoti-ikäisellä. Sisaruksen perheessä sama juttu, siis meitä kohtaan, mutta heidän lapsia kyllä hoidetaan. Samaten voidaan yhdessä kierrellä julkisilla kesämestat ja ravintolat heinäkuussa, sieltä ei varmaan mikään tauti tartu. Nämä siis aikaa ennen koronaa. Eipä olla enää tekemisissä :(

Vierailija kirjoitti:

No eipä edes hoitamista ole kysytty kun vakiovastaus kyläilyynkin oli että "meille ei mahdu". Hotellista ei voi tulla kylään koska on ties mitä pöpöjä, varsinkin päiväkoti-ikäisellä. Sisaruksen perheessä sama juttu, siis meitä kohtaan, mutta heidän lapsia kyllä hoidetaan. Samaten voidaan yhdessä kierrellä julkisilla kesämestat ja ravintolat heinäkuussa, sieltä ei varmaan mikään tauti tartu. Nämä siis aikaa ennen koronaa. Eipä olla enää tekemisissä :(

Onko hygienia kunnossa??

Olette selvästi jotenkin epäsiistejä ja tautisia, kun kerran pelkästään teit vältellään.

Siis peiliinkatsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin näin, niinkuin muutama on kirjoittanut. Tunnistan itsekin.

Apuja ei saatu, kun tarve olisi ollut ja taukoa kaivannut lasten ollessa pieniä. Ei mitään yökyliä ja baariin lähtemisiä,vaan ihan vaikka joku käyttämään isompi lapsi joskus leikkipuistossa tai pyöräilemässä, kun itse olin yövalvomisista tööt ja koliikkikuopuksen kanssa kotona ja mies töissä. 

Sitten kun tämä elämänvaihe ohi ja lapset tolkumpaa seuraa niin alkaa isovanhempien puolelta marina, kun kohta teinejä ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Suhde isovanhemman ja lapsen välillä tulisi muotoutua luonnostaan pienestä pitäen.

Ja kirsikkana kakun päälle ikääntyvien isovanhempien oman avun tarve; Jo sitä siinä vaiheessa ollaan vailla apua ties missä. Ja ei saisi haitata että me aikuiset lapset ollaan siellä työelämässä. 

Että vastavuoroisuus. Se auttaisi paljon. 

Mikä ihme seliseli-lässytys tämä täällä toistuva juttu on, että lapset ei voi tutustua isovanhempiinsa myöhemmin, jos heidän pienenä ollessaan on isovanhemmilla ollut esim. työelämän kiireitä, matkustelua tms. You know: OMAA ELÄMÄÄ??

Kai ne vienokainopierujoonatanit kuitenkin luo MUITAKIN merkityksellisiä suhteita läpi elämänsä: tuskin tuleva kumppani on tavattu taaperona, eikä lukiokaverisuhteita hiekkalaatikolla solmita?

Että ihan on vain teidän katkeria tekosyitä, kun ensin itse olette ne lapset tehneet, ja sitten ei olekaan vanhemmuus maistunut ja isovanhempien (jotka ovat teidät kasvattaneet ja siten oman osuutensa tehneet)pitäisi hoitaa teidänkin lapset.

Sitä kostatte kun vanhemmillanne on oma elämä.

Toivottavasti edestänne löydätte, katkerat surkimukset.