Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

No tämän artikkelin kaikilla köyhillä oli kameralliset älypuhelimetkin, niin eiköhän sieltä löydy myös uuni. Minullakaan ei ole yleiskonetta, mutta monet sämpylät olen saanut leivottua siitä huolimatta. Taikinankin voi tehdä vaikka kattilaan, jos ei kulhoa satu olemaan.

Puhelin on välttämättömyys nykymaailmassa ihan asioinnin takia, paistouuni ei.  Puhelimen voi saada lahjaksi, uunin harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Kädestä suuhun elävällä ei ole varaa tällaiseen. Tuo neuvo sopii vasta tilanteeseen, jossa jotain taloudellista liikkumavaraa on.

Luottokortin saa jokainen jolla ei ole maksumerkintää.

No ei saa, tarvitaan säännölliset palkkatulot, ja siinäkin taitaa olla joku raja, paljonko pitää tienata. Ei esim. työtön saa luottokorttia, vaikka ei olisi latin latia velkaa, saatii luottotiedoton.

Minulle suorastaan tuputettiin luottokortti, kun olin vielä köyhä opiskelija.

Opiskelija saakin luottokortin, työtön ei (ei ainakaan aina).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

No tämän artikkelin kaikilla köyhillä oli kameralliset älypuhelimetkin, niin eiköhän sieltä löydy myös uuni. Minullakaan ei ole yleiskonetta, mutta monet sämpylät olen saanut leivottua siitä huolimatta. Taikinankin voi tehdä vaikka kattilaan, jos ei kulhoa satu olemaan.

Puhelin on välttämättömyys nykymaailmassa ihan asioinnin takia, paistouuni ei.  Puhelimen voi saada lahjaksi, uunin harvemmin.

Uuni on melkein vakiovarusteena asunnossa kuin asunnossa. Ehkä jotkin 15 neliön kanakopit on poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Kädestä suuhun elävällä ei ole varaa tällaiseen. Tuo neuvo sopii vasta tilanteeseen, jossa jotain taloudellista liikkumavaraa on.

Luottokortin saa jokainen jolla ei ole maksumerkintää.

No ei saa, tarvitaan säännölliset palkkatulot, ja siinäkin taitaa olla joku raja, paljonko pitää tienata. Ei esim. työtön saa luottokorttia, vaikka ei olisi latin latia velkaa, saatii luottotiedoton.

Minulle suorastaan tuputettiin luottokortti, kun olin vielä köyhä opiskelija.

Jostain syystä ne tuntuu opiskelijoille tarjoavan. Mutta olepa työtön tai minimieläkkeellä.

Eikä niitä hyllyttämisiä sun muita ole niinkään tarjolla, läheinen ollut vuokrafirman listoilla kauan, eikä mitään. Toinen pääsi hyllyttämään 9e/päivä (pitkä työhistoria ihan päävastuussakin firmassa joskus ainoana työntekijänä, pitkää päivää jne.) olisi jatkunut ekan 2kk jälkeen samoilla ehdoilla, mutta sanoi että eiköhän hän jo osaa, ja tarvitsisi palkkaa. No ei saanut. Tämäkin firma vinkuu julkisuudessa työvoimapulaa. No, kai siitä ilmaisesta voi olla pula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja mistä sinä tiedät, ettei nuo tuotteet ole leipäjonosta tai saatu joltakulta? Ruoanjakelussa voi olla mitä vaan randomia tuotetta, joka on menossa vanhaksi. Tai ne voi olla kaupan 60% alesta ostettu. Vai onko niin, että sun mielestä köyhät ei saa syödä majoneesia tai poppareita? Ei mitään herkkuja heille koskaan?

Köyhän ruokakaapissa saa olla vaan näkkileipää, kunhan se on halvinta ja pussiherneitä?

Käytätkö sinä aina rahasi 100% järkevästi?

Just näin. Popcorn on vieläpä se kaikkein halvin, jos vertaa esim sipseihin.

Halvin ja jos ei kauheasti suolaa ja rasvaa laita, niin myös terveellisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Kädestä suuhun elävällä ei ole varaa tällaiseen. Tuo neuvo sopii vasta tilanteeseen, jossa jotain taloudellista liikkumavaraa on.

Niin, mutta kun köyhän täytyy päättää ostaako ruokaa tai pesuainetta niin ilmeisesti ostaa ruokaa.

Vaikka samaan aikaan olisi joku pesuainetarjous.

Ei voi ostaa molempia. Varsinkin jos pesuaine riittää seuraavan kuukauteen. Voi myös siirtää pyykinpesua yli kuukaudenvaihteen. Se on helpompaa kuin olla nälässä.

Köyhän elämä on jokapäiväistä miettimistä ja sumplimista.

Sehän olisikin ihanaa kun voisi ostaa kaikkea varoiksi ja hyödyntää aina tarjouksia. Kaapeissa olisi aina muutama paketti kaikkia arkeen tarvittavia juttuja.

Kun sitten joutuu ostamaan pesuainetta se on taas valinta mitä jättää pois sillä hetkellä. Ostanko pesuainetta vai särkylääkettä tms.

Köyhä saa lääkkeet sossun kautta ilmaiseksi. Mutta kun köyhällä on se periaate ettei mitään koskaan säästetä, köyhä maksaa enemmän kuin se joka osaa suunnitella.

Mutta omasta mielestään köyhä on tietysti kovin fiksu. Kumma, kun se fiksuus ei sitten näy tutkintoina ja hyvänä palkkana, luulisi että älykkään olisi helppo kouluttautua hyvään työhön ja löytää hyvä työpaikka. Mutta köyhällä on joku oma logiikka jonka mukaan mitään ei kannata oman elämän kohentamiseen tehdä, vaikka älykäs selviäisi koulutuksesta ja työnteosta kevyesti.

Ellei sitten olisikin niin, ettei köyhä ihan niin älykäs olekaan kun luulee olevansa.

Kyllä minä olen köyhä, omasta asunnosta huolimatta. Enkä saa sossusta mitään, ja niihin särkylääkkeisiinkin pitäisi olla resepti? Ja mitä se köyhä sille voi jos ei ole älykäs? Eivät kaikki voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Suomen köyhällä on asunto, ruokaa, jääkaappi, puhelin, kahvinkeitin, silmälasit, vaatetta yllä ja kaapissa, joka kuukausi tulee tuet tai palkka. Intian köyhällä on päällä resuiset vaatteet ja ainoa omaisuus pahvinpala, jonka päällä nukkua kadulla. Ruoka on kaivettava roskiksista tai kerjättävä ihmisiltä rahaa ja ruoantähteitä. Vammaisena ainoa keino liikkua on raahata itseään eteenpäin käsien avulla.

Jotain suhteellisuudentajua toivoisi joskus tähän suomalaiseen valitukseen "köyhyydestä". Köyhälläkin on Suomessa asiat erinomaisesti, kun vertaa kehittyvien maiden kurjaan köyhyyteen. Se, että köyhyys on sitä, että pitää paikata rikkimenneet housut eikä ostaa uusia on🤦 first world problems.

Totta kyllä, mutta Suomi on kallis ja kylmä maa, jossa on pakko ylläpitää asunto, vaatetus, kommunikaatio ym. ja olla mukana yhteiskunnassa.  Tavallaan vaaditaan paljon enemmän kuin kehitysmaan köyhältä, joka kuitenkin kärsii enemmän.

Mutta toisaalta, eikö Suomessa varakaskin tunne helpotusta, ettei Suomessa ole enää Intian kaltaisia köyhiä?  Sosiaaliturva on jokaisen verosenttinsä arvoinen rikkaus tälle maalle ja sen vakaudelle ja hyvinvoinnille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Nyt alkaa tekosyyt olemaan ihan tapissa.

Kun minä olin työtön ja köyhä, niin ihan onnistui leipominen ilman yleiskonetta, käsin vaivaamalla. Ja siinähän sen taidon oppii kun viikoittain leipoo. Olisi niin kiva omalla köyhyystaustalla ymmärtää näitä sinun ja artikkelin kaltaisia ihmisiä, mutta väkisin alkaa välittymään kuva, että köyhyys on ennen kaikkea henkistä.

Köyhyys ei tuonut mukanaan leipomataitoja monen epäonnistumisen jälkeenkään, joten miinuksellle on jääty tuon säästövinkin kanssa.  Mutta ompelutaito sentään on hyvä, että pystyy korjaamaan vaatteet ja tekemään uusia.  Ei ole tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Kädestä suuhun elävällä ei ole varaa tällaiseen. Tuo neuvo sopii vasta tilanteeseen, jossa jotain taloudellista liikkumavaraa on.

Luottokortin saa jokainen jolla ei ole maksumerkintää.

No ei saa, tarvitaan säännölliset palkkatulot, ja siinäkin taitaa olla joku raja, paljonko pitää tienata. Ei esim. työtön saa luottokorttia, vaikka ei olisi latin latia velkaa, saatii luottotiedoton.

Minulle suorastaan tuputettiin luottokortti, kun olin vielä köyhä opiskelija.

Jostain syystä ne tuntuu opiskelijoille tarjoavan. Mutta olepa työtön tai minimieläkkeellä.

Eikä niitä hyllyttämisiä sun muita ole niinkään tarjolla, läheinen ollut vuokrafirman listoilla kauan, eikä mitään. Toinen pääsi hyllyttämään 9e/päivä (pitkä työhistoria ihan päävastuussakin firmassa joskus ainoana työntekijänä, pitkää päivää jne.) olisi jatkunut ekan 2kk jälkeen samoilla ehdoilla, mutta sanoi että eiköhän hän jo osaa, ja tarvitsisi palkkaa. No ei saanut. Tämäkin firma vinkuu julkisuudessa työvoimapulaa. No, kai siitä ilmaisesta voi olla pula.

Luottokortti se vasta huono neuvo onkin, jos kuukausittaiset tulot ei riitä nytkään.  Millä se luottokorttivelka sitten maksetaan?

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että on köyhyyden merkki jos on pitänyt samoja housuja viisi vuotta ja joutuu ihan paikkaamaan ne.

Olen luullut että se on ihan normaalia. Vaatteilla on kiusallinen taipumus hajota juuri, kun ovat muuttuneet mukaviksi. Pakkohan ne on silloin paikata.

Ja eikös 5+ vuotta ole aika normaali vaatteen käyttöikä muutenkin, alusvaatteet poislaskettuina?

Työhaastatteluun on ikävä mennä kuluneissa ja paikatuissa vaatteissa. Työnantaja katsoo, että tuo on epätoivoinen eikä palkkaa. Paikan saa se työnvaihtaja, jolle on yksi lysti saako paikan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Nyt alkaa tekosyyt olemaan ihan tapissa.

Kun minä olin työtön ja köyhä, niin ihan onnistui leipominen ilman yleiskonetta, käsin vaivaamalla. Ja siinähän sen taidon oppii kun viikoittain leipoo. Olisi niin kiva omalla köyhyystaustalla ymmärtää näitä sinun ja artikkelin kaltaisia ihmisiä, mutta väkisin alkaa välittymään kuva, että köyhyys on ennen kaikkea henkistä.

jep, eikä leipomisen tarvitse olla hiivan/juuren kanssa säätämistä, ihan teeleipäisiä leivinjauheella pystyy jokainen aikuinen tekemään. Nimim. hiivahommat menee aina puihin :)

Leipä ei sinänsä ole köyhällekään ongelma, koska sitä saattaa saada ihan lahjoituksenakin.  Jotakin kaurahöttöä ainakin.  Mutta tuo parjattu näkkileipä on kuitenkin säilyvää, joten sitä on hyvä vähistäkin rahoista hankkia niiksi päiviksi, kun muutakaan ei enää ole.  Leipomalla ei yksinelävä paljoakaan säästä, mutta voi se olla hyvä harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Kädestä suuhun elävällä ei ole varaa tällaiseen. Tuo neuvo sopii vasta tilanteeseen, jossa jotain taloudellista liikkumavaraa on.

Niin, mutta kun köyhän täytyy päättää ostaako ruokaa tai pesuainetta niin ilmeisesti ostaa ruokaa.

Vaikka samaan aikaan olisi joku pesuainetarjous.

Ei voi ostaa molempia. Varsinkin jos pesuaine riittää seuraavan kuukauteen. Voi myös siirtää pyykinpesua yli kuukaudenvaihteen. Se on helpompaa kuin olla nälässä.

Köyhän elämä on jokapäiväistä miettimistä ja sumplimista.

Sehän olisikin ihanaa kun voisi ostaa kaikkea varoiksi ja hyödyntää aina tarjouksia. Kaapeissa olisi aina muutama paketti kaikkia arkeen tarvittavia juttuja.

Kun sitten joutuu ostamaan pesuainetta se on taas valinta mitä jättää pois sillä hetkellä. Ostanko pesuainetta vai särkylääkettä tms.

Köyhä saa lääkkeet sossun kautta ilmaiseksi. Mutta kun köyhällä on se periaate ettei mitään koskaan säästetä, köyhä maksaa enemmän kuin se joka osaa suunnitella.

Mutta omasta mielestään köyhä on tietysti kovin fiksu. Kumma, kun se fiksuus ei sitten näy tutkintoina ja hyvänä palkkana, luulisi että älykkään olisi helppo kouluttautua hyvään työhön ja löytää hyvä työpaikka. Mutta köyhällä on joku oma logiikka jonka mukaan mitään ei kannata oman elämän kohentamiseen tehdä, vaikka älykäs selviäisi koulutuksesta ja työnteosta kevyesti.

Ellei sitten olisikin niin, ettei köyhä ihan niin älykäs olekaan kun luulee olevansa.

Olet sen verran tyhmä, ettet tiedä ettei apteekin särkylääkkeitä ja muita ilman reseptiä olevia lääkkeitä maksa sossu. Ja olet vielä siinäkin tuhmä, että nykyään ne maksaa, jos siis maksaa, niin Kela.

Kyllähän minä niin kovin mielelläni kouluttautuisin, mutta alkaa ikä olla esteenä. Ja työpaikkaa en silti mistään saisi. Vaikka kuinka kouluttautuisin. Kukaan ei minua huoli kun on nuorempiakin.

Ei se koulutus, hyvä työpaikka ja muu sellainen aina auta tai suojaa ihmistä. Voi tulla työttömyys, sairaus, konkurssi, ero, ihan mitä tahansa. Ihan miltei kenelle tahansa.

Mikään ei, minun mielestäni, ei ole sen tyhmempi kuin ihminen joka laukoo satoja kertoja jo sanottuja ympäripyöreitä kliseita. Omana loistavana keksintönään.

Ja nostaa itsensä kaikkien muiden yläpuolelle ylivertaisuudellaan ja kaikkivoipaisuudellaan.

Lisäksi ilman pienintäkään ymmärryksen tai empatian pilkahdusta.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä on yleensä myös tyhmä, tai ei se köyhä olisikaan.

Minä kuulun korkeimpaan 10% tuloissa, mutta meillä paikataan vaatteita, ommellaan niitä itse eikä tasan tuhlata ruokakaupassa. Kaalilaatikko on normaali talviruoka, ei mikään köyhyyden merkki.

Sinä voit menettää onnettomuudessa kumppanisi, sen jälkeen sairastua syöpään itse. Hoidoista voi jäädä pysyvät vammat, joudut saikulle, sitten ei sormet pelitä enää ompelutouhuihin. Sittenpä olisitkin köyhä ja tyhmä sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen elänyt köyhyyshetkeni kun erosin, masennuin ja olin ihan pohjalla. Sain toimeentulotukea, eli tiedän mitä köyhyys on.

Silti, kuvia katsoessani alkoi naurattaan ja olin pölmistynyt etteivätkö he parempaan pystyneet. Näilläkö kuvilla pitää sääliä hakea.

Kun meillä oli se köyhyyshetki, niin kyllä meillä lapselle saatiin ehjät ulkovaatteet kirpparilta sekä Hope järjestöltä. Ei tarvinut alkaa jeesusteippaileen lastenvaatteita.

Kaalilaatikko on aina ollut yksi mun lemppariruoka. Mitä vikaa siinä nyt on?

Ainiin ja kyllä me tultiin ihan hyvin toimeen sillä toimeentukitulolla. Lapset oli siististi pukeutuneet, harrastivat, kaapit oli täynnä ruokaa, käytiin elokuvissa ja lintsillä ja laivaristeilyllä yms. Piti vain tehdä tarkka budjetti siitä mihin rahat käyttää. Itse lopetin tupakoinnin esimerkiksi ja se oli yksi iso taloudellinen säästö niin myös terveyden kannalta hyvä sijoitus.

Köyhissä on todella paljon uusavuttomuutta, holtitonta rahankäyttöä. Nykyään olen kaupan kassalla töissä ja huomaa kyllä ne ns köyhät ihmiset ja tukipäivän ostokset. Monesti tulee paha mieli esim lapsiperheiden kohdalla kun ostoskärry pullistelee ns turhaa, kallista ja epäterveellistä. Samat henkilöt loppukuusta ostaa niitä kakikista halvempia ja sitä safkaa mihin on enää varaa. Tekis mieli antaa neuvoja siihen, että koko kuun voisi syödä ihan hyvin ja ok:sti eikä niin et tukipäivinä mässäillään olan takaa ja loppukuusta nähdään jo melkein nälkää.

Kirjoitit, että masennuit ja olit ihan pohjalla.  Nyt ne sinun kassallasi asioivat voivat olla samassa jamassa, ettei heillä ole voimia laskea loppukuulle saakka niiden ostostensa kanssa.  Mihin empatia unohtui omasta kokemuksesta huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että on köyhyyden merkki jos on pitänyt samoja housuja viisi vuotta ja joutuu ihan paikkaamaan ne.

Olen luullut että se on ihan normaalia. Vaatteilla on kiusallinen taipumus hajota juuri, kun ovat muuttuneet mukaviksi. Pakkohan ne on silloin paikata.

Ja eikös 5+ vuotta ole aika normaali vaatteen käyttöikä muutenkin, alusvaatteet poislaskettuina?

Just lupauduin paikkaamaan miehen farkut kolmannen kerran, kun ne kuulemma ovat niiiin hyvät jalassa. Tulotasomme on sellainen, että uudet voitaisiin ostaa vaikka kerran viikossa, mutta joissain asioissa vanhassa vara parempi.

Se onkin eri asia, kun se on vapaaehtoinen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen elänyt köyhyyshetkeni kun erosin, masennuin ja olin ihan pohjalla. Sain toimeentulotukea, eli tiedän mitä köyhyys on.

Silti, kuvia katsoessani alkoi naurattaan ja olin pölmistynyt etteivätkö he parempaan pystyneet. Näilläkö kuvilla pitää sääliä hakea.

Kun meillä oli se köyhyyshetki, niin kyllä meillä lapselle saatiin ehjät ulkovaatteet kirpparilta sekä Hope järjestöltä. Ei tarvinut alkaa jeesusteippaileen lastenvaatteita.

Kaalilaatikko on aina ollut yksi mun lemppariruoka. Mitä vikaa siinä nyt on?

Ainiin ja kyllä me tultiin ihan hyvin toimeen sillä toimeentukitulolla. Lapset oli siististi pukeutuneet, harrastivat, kaapit oli täynnä ruokaa, käytiin elokuvissa ja lintsillä ja laivaristeilyllä yms. Piti vain tehdä tarkka budjetti siitä mihin rahat käyttää. Itse lopetin tupakoinnin esimerkiksi ja se oli yksi iso taloudellinen säästö niin myös terveyden kannalta hyvä sijoitus.

Köyhissä on todella paljon uusavuttomuutta, holtitonta rahankäyttöä. Nykyään olen kaupan kassalla töissä ja huomaa kyllä ne ns köyhät ihmiset ja tukipäivän ostokset. Monesti tulee paha mieli esim lapsiperheiden kohdalla kun ostoskärry pullistelee ns turhaa, kallista ja epäterveellistä. Samat henkilöt loppukuusta ostaa niitä kakikista halvempia ja sitä safkaa mihin on enää varaa. Tekis mieli antaa neuvoja siihen, että koko kuun voisi syödä ihan hyvin ja ok:sti eikä niin et tukipäivinä mässäillään olan takaa ja loppukuusta nähdään jo melkein nälkää.

Onkohan siitä pitkäkin aika kun olit siinä köyhyyshetkessäsi?

Tt-tuki on ollut miltei samoissa tasoissa todella pitkään. Varmaan riitti paremmin silloin.

Mutta onhan se tosi, ettei mihinkään huviretkiin ja linsilläkäynteihin, elokuviin, laivaristeilyihin ja täysinäisiin ruokakaappeihin nykyään tt-tuki riitä.

Ei auta mikään budjetointi, ei se rahamäärä siitä mihinkään lisäänny.

Myös jos tt-tuen tarve on hetkellinen tai pysyvä tai pidempi olotila vaikuttaa.

Hetkessä ei kaapit ja pakastin vielä tyhjene, ruokaa riittää. Mutta kun kaikki alkaa tyhjentyä ja voi ostaa vain välttämättömät asia onkin eri.

Et paljon ainakaan ymmärrystä muita köyhiä kohtaan oppinut hetkelläsi köyhänä.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan joskus opiskelijana oottaneeni sitä päivää että saisi ostettua majoneesipurkin tai hilloa. Ei tullut sitä päivää kolmeen vuoteen. Arvatenkin noilla "köyhillä" on lemmikkejä ja isot telkkarit.

Hillosokeri maksaa 1,75 e/kg, ja hedelmiä saa syksyllä euron kilo. Toisin sanoen, olisit saanut neljällä eurolla kolme kiloa hilloa. (kiloon hillosokeria tarvitaan kaksi kiloa hedelmiä.) 

En edes aloita oliiviöljyn ja kananmunien hinnasta... Ei ole iso homma tehdä kerta-annosta majoneesia. Paitsi ettei köyhällä tietenkään tämän palstan mukaan ole sähkövatkainta, ei edes käsivispilää tai haarukkaa. Tämä kävi yhdessä ketjussa ilmi, että on mahdotonta leipoa kakkua itse koska ei ole sähkövatkainta ja ilman se on kuulemma mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhä on yleensä myös tyhmä, tai ei se köyhä olisikaan.

Minä kuulun korkeimpaan 10% tuloissa, mutta meillä paikataan vaatteita, ommellaan niitä itse eikä tasan tuhlata ruokakaupassa. Kaalilaatikko on normaali talviruoka, ei mikään köyhyyden merkki.

Sinä voit menettää onnettomuudessa kumppanisi, sen jälkeen sairastua syöpään itse. Hoidoista voi jäädä pysyvät vammat, joudut saikulle, sitten ei sormet pelitä enää ompelutouhuihin. Sittenpä olisitkin köyhä ja tyhmä sinäkin.

Oletko tullut ajatelleeksi, että näille oikeasti ilman omaa syytään köyhille ei riitä rahaa juuri siksi, että veroeuroilla elätetään melkoista joukkoa, jotka olisivat täysin kykeneviä itse itsensä elättämään, mutta syystä tai toisesta ei ole kiinnostanut hankkia koulutusta tai töihin ei voi mennä kun siellä pitäis tehdäkin jotain muuta kuin valittaa ja uhriutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että on köyhyyden merkki jos on pitänyt samoja housuja viisi vuotta ja joutuu ihan paikkaamaan ne.

Olen luullut että se on ihan normaalia. Vaatteilla on kiusallinen taipumus hajota juuri, kun ovat muuttuneet mukaviksi. Pakkohan ne on silloin paikata.

Ja eikös 5+ vuotta ole aika normaali vaatteen käyttöikä muutenkin, alusvaatteet poislaskettuina?

Just lupauduin paikkaamaan miehen farkut kolmannen kerran, kun ne kuulemma ovat niiiin hyvät jalassa. Tulotasomme on sellainen, että uudet voitaisiin ostaa vaikka kerran viikossa, mutta joissain asioissa vanhassa vara parempi.

Se onkin eri asia, kun se on vapaaehtoinen valinta.

Valinta se valitettavan usein on olla käymättä kouluja ja olla menemättä töihinkin.