Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Olen työssäkäyvä ja ihan hyvin tienaava mutta ostan silti vaatteet pääosin käytettynä. Juuri tuli parit uudet housut, yhdet mustat siistit housut ja yhdet adidas ulkoiluhousut, ostettua Uffin kolmen euron päiviltä. Farkkulöytöjä teen säännöllisesti. Ihmiset ostavat ja kierrättävät niin paljon vaatteita etten ymmärrä miten joku voi väittää ettei kirpparilta löydy mitään.

Ja luulisi että juurikin näillä joilla on työttömyyttä niin ehtisivät mennä tarjousten perässä, mennä kirppareille. Koko päivä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen elänyt köyhyyshetkeni kun erosin, masennuin ja olin ihan pohjalla. Sain toimeentulotukea, eli tiedän mitä köyhyys on.

Silti, kuvia katsoessani alkoi naurattaan ja olin pölmistynyt etteivätkö he parempaan pystyneet. Näilläkö kuvilla pitää sääliä hakea.

Kun meillä oli se köyhyyshetki, niin kyllä meillä lapselle saatiin ehjät ulkovaatteet kirpparilta sekä Hope järjestöltä. Ei tarvinut alkaa jeesusteippaileen lastenvaatteita.

Kaalilaatikko on aina ollut yksi mun lemppariruoka. Mitä vikaa siinä nyt on?

Ainiin ja kyllä me tultiin ihan hyvin toimeen sillä toimeentukitulolla. Lapset oli siististi pukeutuneet, harrastivat, kaapit oli täynnä ruokaa, käytiin elokuvissa ja lintsillä ja laivaristeilyllä yms. Piti vain tehdä tarkka budjetti siitä mihin rahat käyttää. Itse lopetin tupakoinnin esimerkiksi ja se oli yksi iso taloudellinen säästö niin myös terveyden kannalta hyvä sijoitus.

Köyhissä on todella paljon uusavuttomuutta, holtitonta rahankäyttöä. Nykyään olen kaupan kassalla töissä ja huomaa kyllä ne ns köyhät ihmiset ja tukipäivän ostokset. Monesti tulee paha mieli esim lapsiperheiden kohdalla kun ostoskärry pullistelee ns turhaa, kallista ja epäterveellistä. Samat henkilöt loppukuusta ostaa niitä kakikista halvempia ja sitä safkaa mihin on enää varaa. Tekis mieli antaa neuvoja siihen, että koko kuun voisi syödä ihan hyvin ja ok:sti eikä niin et tukipäivinä mässäillään olan takaa ja loppukuusta nähdään jo melkein nälkää.

En ole millään tavalla uusavuton enkä myöskään holtiton rahankäyttäjä, mutta tunnistan ja tunnustan tuon, että tukipäivinä ostan enemmän ja joskus myös jotain turhaa  - vaikka tiedän sen "kostautuvan" myöhemmin.

Se on vain niin ihanaa ja vapauttavaa, että saa edes kerran tai kaksi kuussa ostaa kaupasta, mitä mieli tekee ja mitä oikeasti haluaa. Ja pidän kuitenkin huolen siitä, että raha ei oikeasti lopu kesken.

Jos köyhyys jatkuu vuosia tai jopa vuosikymmeniä, niin on täysin kohtuutonta edellyttää, että ihminen olisi joka päivä, joka hetki täydellisen järkevä, harkitseva ja asiat täydellisessä hallinnassa. Kyllä kaikki ihmiset tarvitsevat jotain "irtiottoa". Ei kenenkään normaalin ihmisen pää kestä muuten.

Hienoa tietysti olisi, jos voisi lähteä vaikka Leville hiihtämään tai viikonlopuksi Pariisiin tai edes jonnekin kylpylään, mutta monen köyhän täytyy tyytyä siihen suklalevyyn tai sipsipussiin tukipäivinä. :)

Voisko JOSKUS keskutella näistä asioista (köyhyys, selviäminen niukoilla tuloilla tms) ILMAN että aletaan vääntää tätä juupas-eipäs köyttä siitä, onko köyhyys omavalintaista vai ei.

Tosiasia on, että moni köyhä mielellään olisi parempituloinen. Se on fakta. Sitten on paljon erilaisia pienempiä, ehkä vähän häälyvämpia tosiasioita siitä, miten sieltä köyhyydestä on mahdollista nousta pois ja onko se kaikkien osalta edes mahdollista heillä siinä hetkessä käytössä olevilla resursseilla.

Olisi kiva, jos JOSKUS voisi vain keskustella jopa ihan vain siitä, mitä on köyhyys, tai jopa (kauheaa!!!!) siitä, kuka on köyhä, tai miten kukin kokee olevansa köyhä. Ihan ilman että siihen tulee sitten sata kertomaan sen, että on ihan huonosti toimeentulevan syytä se, että on kipeä, tyhmä, työtön, väärin opiskellut, asuu väärässä paikassa, hankkii lapsia, ei hanki rikasta puolisoa jne.

Olen elänyt todella niukoilla tuloilla opiskeluaikoina. Mutta selvisin siitä, koska opintoraha oli kohtuullinen ja oli mahdollista päästä töihin loma-aikoina. Nykyisin, kun opintoraha on arvoltaan lähinnä almu ja työpaikat kiven alla, niin en enää välttämättä pärjäisi niillä silloisilla osaamisillani. Tällä nykyisellä elämänkokemuksellani sitten taas pärjäisinkin, ehkä, mutta se parikymppinen minäni ei vielä tiennyt eikä osannut tätä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Nyt alkaa tekosyyt olemaan ihan tapissa.

Kun minä olin työtön ja köyhä, niin ihan onnistui leipominen ilman yleiskonetta, käsin vaivaamalla. Ja siinähän sen taidon oppii kun viikoittain leipoo. Olisi niin kiva omalla köyhyystaustalla ymmärtää näitä sinun ja artikkelin kaltaisia ihmisiä, mutta väkisin alkaa välittymään kuva, että köyhyys on ennen kaikkea henkistä.

Ei köyhällä tosiaankaan ole yleiskonetta, ei minulla ainakaan. Ei ole se ensimmäinen tarvittava ostos.

Onhan se turhaa rahanmenoa jos leipomus epäonnistuu.

Monta kertaa joutuu opettelemaan, siinähän se säästö hukkuu puhumattakaan sähkön hinnasta.

Usein käy juuri niin, että kun leipoo huvikseen niin onnistuu. Mutta kun on stressi, että pitää onnistua niin epäonnistuu.

Ei kaikki vaan ole leipojia, kuten ei ole ompelijoitakaan. Silloin voi olla järkevää olla yrittämättä.

Hieno asenne. Ei kannata edes yrittää kun saattaa epäonnistua.

Ei tuolla sieltä köyhyydestä tule koskaan pois pääsemään.

On pakko uskaltaa yrittää. 

Yrittää vaikka leipoa leipää nälkäänsä. Ei se oikeasti ole vaikeaa. Pitää vaan seurata ohjeita tarkasti ja kytätä silmä kovana paistamisen aikana. Kyllä kait ne leivät palaa uuniin jos kesken paistamisen pitää mennä ulos tupakalle ja unohtuu juoruamaan naapurin kanssa. 

Sillä ei ole väliä jos leipomuksista tulee hassun näköisiä tai likilaskuisia. Ihan hyvin niitä epäonnistuneitakin voi syödä, kunhan eivät ole palaneet läpi asti mustaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen elänyt köyhyyshetkeni kun erosin, masennuin ja olin ihan pohjalla. Sain toimeentulotukea, eli tiedän mitä köyhyys on.

Silti, kuvia katsoessani alkoi naurattaan ja olin pölmistynyt etteivätkö he parempaan pystyneet. Näilläkö kuvilla pitää sääliä hakea.

Kun meillä oli se köyhyyshetki, niin kyllä meillä lapselle saatiin ehjät ulkovaatteet kirpparilta sekä Hope järjestöltä. Ei tarvinut alkaa jeesusteippaileen lastenvaatteita.

Kaalilaatikko on aina ollut yksi mun lemppariruoka. Mitä vikaa siinä nyt on?

Ainiin ja kyllä me tultiin ihan hyvin toimeen sillä toimeentukitulolla. Lapset oli siististi pukeutuneet, harrastivat, kaapit oli täynnä ruokaa, käytiin elokuvissa ja lintsillä ja laivaristeilyllä yms. Piti vain tehdä tarkka budjetti siitä mihin rahat käyttää. Itse lopetin tupakoinnin esimerkiksi ja se oli yksi iso taloudellinen säästö niin myös terveyden kannalta hyvä sijoitus.

Köyhissä on todella paljon uusavuttomuutta, holtitonta rahankäyttöä. Nykyään olen kaupan kassalla töissä ja huomaa kyllä ne ns köyhät ihmiset ja tukipäivän ostokset. Monesti tulee paha mieli esim lapsiperheiden kohdalla kun ostoskärry pullistelee ns turhaa, kallista ja epäterveellistä. Samat henkilöt loppukuusta ostaa niitä kakikista halvempia ja sitä safkaa mihin on enää varaa. Tekis mieli antaa neuvoja siihen, että koko kuun voisi syödä ihan hyvin ja ok:sti eikä niin et tukipäivinä mässäillään olan takaa ja loppukuusta nähdään jo melkein nälkää.

Et sinä siellä kassalla ole sitten kauan ollut töissä kun et tiedä että isoimmat ostospiikit kuukausitasolla on juurikin tili-ja tukipäivät. Silloin yleensä tehdään ne isoimmat ostokset ja loppukuu täydennetään varastoja. Ihan niinkuin nykyisin neuvotaan.

Itse saan työkkärin rahaa tällä hetkellä kun olen koulutuksessa ja olen entiseltä ammatiltani kokki. Se on kieltämättä auttanut sekä se etten ole kovin nirso ruoan suhteen. Minulla on lisäksi pakastin.

Asun mieheni kanssa ja hänkin opiskelee työkkärin rahoilla joista jää yhteensä ihan ok summa käteen vaikka joutuukin kaikki laskut maksamaan, mies polttaa tupakkaa ja molemmat käytämme jonkun verran alkoholia.

Meillä talouden netto on siis noin 1400 e + 246 asumistukea ja vuokra on reilu 620 e. Yleensä kyllä rahat riittävät kun tehdään ruokaa pastasta, perunasta, riisistä tai nuudeleista sekä liha on kanaa tai sikanautaa. Teen usein kanamurekepihvejä. Syömme yleensä illalla, kumpikaan ei syö aamupalaa vaan se kuitataan kahvilla ja lounaani on pari palaa paahtoleipää.

Jostain syystä rahat tuntuvat silti riittävän ihan hyvin. On varaa ostaa esim. vaatteitakin ja käydä kampaajalla. En tiedä mistä raha oikein säästyy. Ehkä yksi syy on se etten syö koululla kahdeksan euron lounasta, osta 1,5 euron lounaskahveja yms. Juon pussiteetä isosta nettopakkauksesta ja eväs koulussa on tuo voileipä plus täytteet jonka teen aamulla koulua varten. Osaan myös hyödyntää ruoan teossa tähteitä ja käyttää mielikuvitusta.

Ollaan myös välillä viikkoja aika askeettisella ruokavaliolla, ei juoda alkoholia ja käyn lähinnä lenkillä illalla koulun jälkeen.

Minulla on joka kuukausi rahat vähissä, mutta ruoka ei jostain syystä lopu koskaan eikä pesuaineet. Mikähän kumma lie siinäkin, että niitä ilmaantuu kaappiin siinä vaiheessa kun edellinen pakkaus hupenee, muttei vielä lopu. Tonttuko ne tuo?

Ynnäilin tuossa, että mulla on kotona ruokaa ja ruuan raaka-aineita varmaan kolmen viikon piiritystä varten. Ennen loppuu sähkö ennenkuin tältä köyhältä sapuska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Mä köyhänä nimenomaan ostan paljon varastoon silloin kun halvalla saa. Just oli tahranpoistoainetta puoleen hintaan niin ostin neljä pulloa ja säästin 8 euroa.

Itse käytän tahranpoistoon ruokasoodaa. Ei ole halua/tarvetta käyttää rahoja noinkin joutavaan. Ja olen töissä ja pärjään ihan hyvin. Järkeä nyt siihen ostamiseenkin vaikka halvalla saisi.

Käytän itsekin ruokasoodaa, etikkaa ja sitruunaa kodin siivouksessa, mutta ei se ruokasooda kyllä niin tehokasta ole, että kaikki tahrat sillä lähtee.  Nuo neljä tahranpoistoainetta kestää mulla varmaa pari vuotta.

Mitä ihmeen tahroja teidän vaatteisiin tulee?

Minulla on koira, asun maalla, kasvatan kasveja kasvimaalla, teen metsätöitä, joskus jopa osallistun autonkorjaukseen (olen tietoisesti jättänyt sen omista töistäni pois, koska omasta mielestäni teen yli oman osuuteni muutoinkin) eikä vaatteissani ole juurikaan erillistä poistamista vaativia tahroja. Pihka vaatii alkoholin, jotta se liukenee. En ole koskaan käyttänyt tahranpoistoainetta, että en tiedä, olisiko se jotenkin hyödyllistä.

No ihan vaikka currytahra on tosi vaikea poistaa, samoin tomaattikastike. Punaviinitahra toinen samanmoinen (juu tuhlaan joskus myös halpaan viiniin). Kuukautisveri jne.

Ja sinä sotket itseäsi kuin mukulat siksi että?

Punaviini ei tahri vaatteita, kun ei juo itseään juovuksiin asti. Jos on taipuvainen sotkemaan kokkaillessaan, pitää tummaa esiliinaa, jossa tahrat eivät näy ja vaatteet säästyvät (jatkuva peseminen ja tahranpoisto kuluttaa vaatteita hirveästi, siksi naisilla oli aina ennen esiliinat.)

Ja veri my ass. Minä ja mieheni metsästämme, joten verta on välillä vaatteissa enemmän kuin kenenkään kuukautisissa, ja lähtee kyllä pesemällä. Poislukien viiltosuojahanskat, jotka mies oli jättänyt verisenä myttynä kuivumaan panematta niitä kylmään veteen likoamaan.

Itsekin olen käyttänyt kestositeitä, eikä niihin mitään tahroja jää jos heti huuhtelee kylmällä vedellä ja sipaisee sappisaippuaa strategiseen kohtaan. Sama sappisaippua on ollut minulla muuten 10 vuotta, että sellaiset tahranpoistotarpeet tässä meidän metsästävässä, retkeilevässä, metsurinhommia tekevässä perheessämme.

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Nyt alkaa tekosyyt olemaan ihan tapissa.

Kun minä olin työtön ja köyhä, niin ihan onnistui leipominen ilman yleiskonetta, käsin vaivaamalla. Ja siinähän sen taidon oppii kun viikoittain leipoo. Olisi niin kiva omalla köyhyystaustalla ymmärtää näitä sinun ja artikkelin kaltaisia ihmisiä, mutta väkisin alkaa välittymään kuva, että köyhyys on ennen kaikkea henkistä.

Ei köyhällä tosiaankaan ole yleiskonetta, ei minulla ainakaan. Ei ole se ensimmäinen tarvittava ostos.

Onhan se turhaa rahanmenoa jos leipomus epäonnistuu.

Monta kertaa joutuu opettelemaan, siinähän se säästö hukkuu puhumattakaan sähkön hinnasta.

Usein käy juuri niin, että kun leipoo huvikseen niin onnistuu. Mutta kun on stressi, että pitää onnistua niin epäonnistuu.

Ei kaikki vaan ole leipojia, kuten ei ole ompelijoitakaan. Silloin voi olla järkevää olla yrittämättä.

Hieno asenne. Ei kannata edes yrittää kun saattaa epäonnistua.

Ei tuolla sieltä köyhyydestä tule koskaan pois pääsemään.

On pakko uskaltaa yrittää. 

Yrittää vaikka leipoa leipää nälkäänsä. Ei se oikeasti ole vaikeaa. Pitää vaan seurata ohjeita tarkasti ja kytätä silmä kovana paistamisen aikana. Kyllä kait ne leivät palaa uuniin jos kesken paistamisen pitää mennä ulos tupakalle ja unohtuu juoruamaan naapurin kanssa. 

Sillä ei ole väliä jos leipomuksista tulee hassun näköisiä tai likilaskuisia. Ihan hyvin niitä epäonnistuneitakin voi syödä, kunhan eivät ole palaneet läpi asti mustaksi.

Olen laskenut monta kertaa ettei ainakaan minun kannata.

Olen yksineläjä. Ostan leivän aina 50 % alennuksella. Noin 2 euron siivutettu iso kauraleipä kuitua sisältävä Reilu-paahtoleipä maksaa noin 1 euron. Se kestää minulla noin viikon, laitan heti osan pikkupusseissa pakkaseen ja otan vähitellen sieltä.

En usko, että 1 eurolla leipoisin mitään saati huomioonottaen sähkön osuuden.

Ei ole hävikkiä yhtään, eikä pelkoa epäonnistumisesta.

Kun aina ottaa sen kannan, että köyhä on aina väärässä, laiska, saamatonm tyhmä, ei vaan ymmärrä, perustelee miten oman elämänsä perusteella hyvänsä, ei tietenkään näe, että joku asia on ihan järkevää mitä se köyhä sanoo.

Ei ainakaan tunnusta kun sen köyhän nyt on vain oltava jotenkin viallinen ja ymmärtämätön ja itse viisaampi ja täydellinen.

Köyhilläkin on erilaisia elämäntilanteita, ei ne kaikki elä samaa elämää vaikka ovatkin kaikki köyhiä. Toiset elää yksin, toiset kaksin toiset suuremmalla kokoonpanolla. Myös paikkakunnissa ja ikähaarukoissa on eroja. Toiset asuu maalla, toiset kaupungeissa, kerrostaloissa, puutaloissa, rivitaloissa jne. Toiset ovat luonnostaan käteviä jossain, toiset taas eivät. Köyhätkin ovat yksilöitä vaikka köyhyys on sama ja yhdistää osittain.

Silloin ei ole myöskään kaikille köyhille sopivaa yhtä ja ainoaa neuvoa tai tapaa.

Uskokaa nyt vaan, kyllä hyvin monet köyhät ovat hyvinkin tarkkaan miettineet mikä on omaan elämään sopiva keino selvitä. Missä on järkeä, missä ei ja mikä on mahdollista. Ovat mpaljon fiksumpia kuin uskotte.

Se on ihan pakkokin, ei siinä köyhän elämässä muuten pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joka kuukausi rahat vähissä, mutta ruoka ei jostain syystä lopu koskaan eikä pesuaineet. Mikähän kumma lie siinäkin, että niitä ilmaantuu kaappiin siinä vaiheessa kun edellinen pakkaus hupenee, muttei vielä lopu. Tonttuko ne tuo?

Ynnäilin tuossa, että mulla on kotona ruokaa ja ruuan raaka-aineita varmaan kolmen viikon piiritystä varten. Ennen loppuu sähkö ennenkuin tältä köyhältä sapuska.

Siinähän se jo tulikin: rahat vähissä.

Se on ihan eri kuin rahat loppu tai miltei loppu.

Joku kokee, että hänellä on rahat vähissä kun ennen rahapäivää on tilillä 300 euroa tai niillä main.

Köyhä kokee, että rahat on vähissä kun tilillä on ennen rahapäivää 0-1 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Kädestä suuhun elävällä ei ole varaa tällaiseen. Tuo neuvo sopii vasta tilanteeseen, jossa jotain taloudellista liikkumavaraa on.

Tuo nyt ei ole edes aleellista, mutta se on oleellista tuossa jutussa ja kertoo, miten uusavuton ja tyhmä ruikuttajatoimittaja on löytänyt kaltaisensa haastateltavan. 

Ihan oikeasti, minäkin ostan uutta pesuainetta vasta, kun vanha on käytetty. Enkä ole köyhä. Siis ihan normaalikäytäntö perheissä. Ei niitä tarvitse säilöä. Kyllä niitä kaupassa riittää.  Ja kyllä, kyllä jopa laimennan shampoita ja hurskutan vettä lisäämällä viimeisetkin rippeet. -  ja saman teen pesuaineillekin, jos ovat nestemäisiä.

Tuo on kyllä kaiken huippu, että muka on niin köyhä, että joutuu korjaamaan lapsen vaatteen eikä voi ostaa oitis parin sadan uutta haalaria joka kerta. Ja hyvin kuvaavaa, ettei ole hankkinut huusholliinsa edes rullalankaa ja neuloja yhtään minkään korjaamista varten. Ostaa vissiin aina uuden palttoon, jos nappi irtoaa. Lanka ei maksa paljon ja perusväreillä tulee toimeen, kun kauniisti ompelee.

Kyse jälleen vain uusavuttomuudesta. Tämmöisille ei pitäisi antaa senttiäkään lisää, vaan panna kurssille, jolla opetetaan ihan noita perustaitoja. Ja haalarirahan sijaan todellakin annettakoon rullalankaa ja neula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin uusavuttomuutta. 

Lasten vaatteita ja farkkuja on paikattu kautta aikojen, ei tarvitse käyttää teippiä kun on neula ja lankaa. Nyt ei vaan viitsitä, aina pitäisi saada uutta tilalle. 

Kaalilaatikko on oikein hyvää ruokaa, kyllä sitä syödään varakkaammissakin perheissä. Ei mitään köyhäilyruokaa!

Sitten kun itse olet syönyt pääasiassa ainoastaan kaalilaatikkoa, tule uudestaan keskustelemaan.

Miksi söisi pelkkää kaalilaatikkoa? samalla rahalla saa muitakin edullisia ruokatarvikkeita ostettua. Tulee vaihtelua. vai onko niin että köyhä ei voi syödä kuin kaalilaatikkoa? onko se köyhyyden "status"? Ei meillä ainakaan vaikka aina on mietittävä tarkkaan mihin rahat riittää

Vierailija kirjoitti:

Itse olen elänyt köyhyyshetkeni kun erosin, masennuin ja olin ihan pohjalla. Sain toimeentulotukea, eli tiedän mitä köyhyys on.

Silti, kuvia katsoessani alkoi naurattaan ja olin pölmistynyt etteivätkö he parempaan pystyneet. Näilläkö kuvilla pitää sääliä hakea.

Kun meillä oli se köyhyyshetki, niin kyllä meillä lapselle saatiin ehjät ulkovaatteet kirpparilta sekä Hope järjestöltä. Ei tarvinut alkaa jeesusteippaileen lastenvaatteita.

Kaalilaatikko on aina ollut yksi mun lemppariruoka. Mitä vikaa siinä nyt on?

Ainiin ja kyllä me tultiin ihan hyvin toimeen sillä toimeentukitulolla. Lapset oli siististi pukeutuneet, harrastivat, kaapit oli täynnä ruokaa, käytiin elokuvissa ja lintsillä ja laivaristeilyllä yms. Piti vain tehdä tarkka budjetti siitä mihin rahat käyttää. Itse lopetin tupakoinnin esimerkiksi ja se oli yksi iso taloudellinen säästö niin myös terveyden kannalta hyvä sijoitus.

Köyhissä on todella paljon uusavuttomuutta, holtitonta rahankäyttöä. Nykyään olen kaupan kassalla töissä ja huomaa kyllä ne ns köyhät ihmiset ja tukipäivän ostokset. Monesti tulee paha mieli esim lapsiperheiden kohdalla kun ostoskärry pullistelee ns turhaa, kallista ja epäterveellistä. Samat henkilöt loppukuusta ostaa niitä kakikista halvempia ja sitä safkaa mihin on enää varaa. Tekis mieli antaa neuvoja siihen, että koko kuun voisi syödä ihan hyvin ja ok:sti eikä niin et tukipäivinä mässäillään olan takaa ja loppukuusta nähdään jo melkein nälkää.

Olen ollut köyhä kahdeksan vuotta yhtä soittoa ja totta vie ostan rahapäivänä enemmän ja kalliimpaa, kuin loppukuusta. Se on vain inhimillistä. Ruoka/herkut ovat ainoa hemmottelu, mihin mulla on varaa, joten niihin käytän rahaa silloin, kun se on mahdollista. Minua ei odota ulkomaanreissu tai Lapin laskettelureissu, ei mitkään juhlat, ei mikään arjesta poikkeava. En käy kampaamossa, hieronnassa, teatterissa tai keikoilla. Kyllä vain suon itselleni ja lapsilleni silloin tällöin suklaalevyn tai pitsan.

Tässä on valitettavasti taka-alalla paljon:

1. Velkavankeutta - impulsiivisia päähänpistoja ja/tai tuhansien eurojen vippi-velat. Lama-ajan riskinoton ja konkurssit ymmärrän kyllä täysin. En tiedä miten saisi kolottua ihmisten päähän että niitä vippi-lainoja ei kannata ottaa.

2. Lapset - ihmisillä joilla on lähtökohtaisesti jo isoja hankaluuksia pärjätä taloudellisesti ihan normi-arjessa hankkivat silti lapsen. Tämä on vaikein ymmärtää. Mikä ajattelutapa? itsekäs saa olla, mutta vain jos päättää olla hankkimatta lapsia. Tulee mieleen se ruotsinkielinen sarja missä vankilassa istunut nainen oli ehtinyt hankkia viisi (!) lasta 3-4 eri miehen kanssa vaikka halusi elää siirtolaiselämää samalla. Samalla valitti ettei ole vapautta muuttaa takaisin ruotsiin töitten perässä koska nuorimmat lapset asuvat suomessa.

3. Veriperintö - köyhyys ja alhainen koulutus periytyy. Tämä liittyy kohtaan 2) myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin uusavuttomuutta. 

Lasten vaatteita ja farkkuja on paikattu kautta aikojen, ei tarvitse käyttää teippiä kun on neula ja lankaa. Nyt ei vaan viitsitä, aina pitäisi saada uutta tilalle. 

Kaalilaatikko on oikein hyvää ruokaa, kyllä sitä syödään varakkaammissakin perheissä. Ei mitään köyhäilyruokaa!

Mikäs uusavuton siellä kirjoittelee? Ei esim kurahaalareihin ja muihin ulkoiluvaatteisiin kannata neulalla reikiä pistellä vaan juurin paikata teipillä. 

T. 70-luvun lapsi

Meillä sadehousut ja takit paikattiin liimaamalla fillarinkumipaikka repeämän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen työssäkäyvä ja ihan hyvin tienaava mutta ostan silti vaatteet pääosin käytettynä. Juuri tuli parit uudet housut, yhdet mustat siistit housut ja yhdet adidas ulkoiluhousut, ostettua Uffin kolmen euron päiviltä. Farkkulöytöjä teen säännöllisesti. Ihmiset ostavat ja kierrättävät niin paljon vaatteita etten ymmärrä miten joku voi väittää ettei kirpparilta löydy mitään.

Ja luulisi että juurikin näillä joilla on työttömyyttä niin ehtisivät mennä tarjousten perässä, mennä kirppareille. Koko päivä aikaa.

Missä sinä asut, kun paikkakunnan ainoalta kirpparilta löytyy usein just sinulle sopivaa ja tarpeellista? Täällä ei ole ja jos on, vaatteet on pilattu pesemällä ne hajustetuilla pesuaineilla.

Leipomalla voi säästää lähinnä silloin, kun on jotkin juhlat, jolloin ei tarvitse ostaa kalliita valmiskakkuja. Leipä on sen verran edullista, että säästöä ei synny juuri ollenkaan. Riippuu tietysti siitä, että miten paljon sitä taloudessa kuluu. Meillä aika vähän. Osaan leipoa, mutta makeita leivonnaisia taas en viitsi tehdä, kun ne eivät ole mitään terveellisiä. Joskus harvoin ostan jokaiselle perheenjäsenelle yhden leivonnaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Yleiskone on aika tuore keksintö leivänleivonnan historiassa. Jos ei ole kulhoa, taikinan voi alustaa vaikka kattilassa. Suomessa on käytännössä jokaisessa asunnossa sähköuuni, ainoat paikat missä en ole sellaista nähnyt, ovat joidenkin vuokramökkien "kitchenettet", missä on vain kaksi keittolevyä.

Ohjeita seuraten leivonnaiset harvemmin epäonnistuu, ja koska leivän leipominen säästää kuitenkin, ei ole mitään syytä miksei köyhä olisi hyvinkin harjaantunut siinä hommassa.

Tulee tästä vikinästä mieleeni yksi leipäjonossa käyvä köyhä tuttuni. Asuu ylikalliissa asunnossa, joka sekin on hänen mielestään "landea"(500m kauppaan ja kirjastoon), eikä siksi voi muuttaa edullisempaan, joka olisi vielä enemmän "landea".

Käy joka päivä kaupassa ostamassa paistopisteestä pullan. Kun kysyin, miksei leivo itse, niin saisi aikansa kulumaan, ja selityksenä oli, että "kun mä nautin tästä niin paljon". Itse leipomalla saisi sen tekemisen nautinnonkin ja sitäpaitsi terveellisempää pullaa, mutta mitäpä siitä.

Ja koska joku tulee kumminkin kertomaan, että "ei kannata muuttaa landelle koska sitten ei ainakaan työllisty", että ko. ihminen on 60 v ja odottelee työmarkkinatuella eläkkeelle pääsyä. Ei varmasti tule työllistymään, sen verran heikko terveys jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Nyt alkaa tekosyyt olemaan ihan tapissa.

Kun minä olin työtön ja köyhä, niin ihan onnistui leipominen ilman yleiskonetta, käsin vaivaamalla. Ja siinähän sen taidon oppii kun viikoittain leipoo. Olisi niin kiva omalla köyhyystaustalla ymmärtää näitä sinun ja artikkelin kaltaisia ihmisiä, mutta väkisin alkaa välittymään kuva, että köyhyys on ennen kaikkea henkistä.

Ei köyhällä tosiaankaan ole yleiskonetta, ei minulla ainakaan. Ei ole se ensimmäinen tarvittava ostos.

Onhan se turhaa rahanmenoa jos leipomus epäonnistuu.

Monta kertaa joutuu opettelemaan, siinähän se säästö hukkuu puhumattakaan sähkön hinnasta.

Usein käy juuri niin, että kun leipoo huvikseen niin onnistuu. Mutta kun on stressi, että pitää onnistua niin epäonnistuu.

Ei kaikki vaan ole leipojia, kuten ei ole ompelijoitakaan. Silloin voi olla järkevää olla yrittämättä.

Hieno asenne. Ei kannata edes yrittää kun saattaa epäonnistua.

Ei tuolla sieltä köyhyydestä tule koskaan pois pääsemään.

On pakko uskaltaa yrittää. 

Yrittää vaikka leipoa leipää nälkäänsä. Ei se oikeasti ole vaikeaa. Pitää vaan seurata ohjeita tarkasti ja kytätä silmä kovana paistamisen aikana. Kyllä kait ne leivät palaa uuniin jos kesken paistamisen pitää mennä ulos tupakalle ja unohtuu juoruamaan naapurin kanssa. 

Sillä ei ole väliä jos leipomuksista tulee hassun näköisiä tai likilaskuisia. Ihan hyvin niitä epäonnistuneitakin voi syödä, kunhan eivät ole palaneet läpi asti mustaksi.

Miten tuo tupakka ja naapuri tähän asiaan liittyvät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa? 

Mä köyhänä nimenomaan ostan paljon varastoon silloin kun halvalla saa. Just oli tahranpoistoainetta puoleen hintaan niin ostin neljä pulloa ja säästin 8 euroa.

Mnä olen niin köyhä, että ostan koko vuoden ruuat kerralla!

Toisin sanoen, et ole ole köyhää nähnytkään, jos puhut paljon ostamisesta. Kerro mtä ne neljä pulloa maksoivat. Sitä ennen en usko, että köyhän kannattaa ostaa ensisijaisesti pesuainetta eikä ruokaa.