Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se leipominen säästä yhtään mitään, enemmän säästää kun ei syö täysin turhia pullia ja sämpylöitä.

Täällä puhuttiin , että köyhät ihmiset haluaa piristysponnahduksia elämäänsä ostamalla "turhia" juttuja. Jos jonkun mieli piristyy pullasta niin on halvempaa ne itse leipoa kuin ostaa. Jos ei tarvitse ja pidä pullasta niin ok, ole ilman.

Jos sen yhden pullan ostaa kerran viikossa, niin ihan huoletta voi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Tämän takia moni ihminen pysyy köyhänä. Kun alun perin otetaan asenne, että minulla ei ole koskaan mahdollisuutta tulla rikkaaksi, joten turha edes yrittää. Siitä köyhyydestä on tullut niin vankka osa identiteettiä eikä uskota, että mikään muu on edes mahdollista. Ensimmäinen askel kohti varakkaampaa elämää on alkaa uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä enemmän ja sitten ottaa konkreettisia askelia parempaa elämää kohti. Opiskella alkuun vaikka jokin uusi uusi taito, netistä löytyy ilmaiseksi ja todella edullisesti vaikka minkälaisia kursseja. Toki jos henkilö on oikeasti sairas eikä ole sen vuoksi mahdollisuutta työntekoon niin silloin tilanne on eri.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Jos ihminen on perusluonteeltaan tyytymätön ja kateellinen, ei raha auta. Aina löytyy kadehdittavaa jostain.

Niitä kalliita, kauniita taloja voi ihailla ilman että vertailee omaan kotiinsa ja elämäänsä. Iloa voi saada siitäkin, että hankkii kauniin kahvimukin omaan vuokrakämppään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Jos ihminen on perusluonteeltaan tyytymätön ja kateellinen, ei raha auta. Aina löytyy kadehdittavaa jostain.

Niitä kalliita, kauniita taloja voi ihailla ilman että vertailee omaan kotiinsa ja elämäänsä. Iloa voi saada siitäkin, että hankkii kauniin kahvimukin omaan vuokrakämppään.

Mä (tällä hetkellä köyhä) tykkään kierrellä noilla kauniilla alueilla ja ajattelen aina, että jokin päivä mäkin tulen asumaan tällaisessa kodissa. Samoin katselen videoita kivoista matkakohteista jne. ja se pikemminkin motivoi mua yrittämään elämässä enemmän kun ajattelen, että tuollainen elämä voi olla todellisuutta mulle.  tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi. 

Ainoastaan sairaille ihmisillä ei ole valoa tunnelin päässä ja hekin jossain vaiheessa pääsee sairaseläkkeelle. Saa asumistukea ja toimeentulotukea, joten mikä on se ongelma?

Työni puolesta olen tekemisissä yhteiskunnan erittäin huono-osaisten kanssa. Tiedätkö yhtään, kuinka kauan menee sairauseläkkeen (=työkyvyttömyyseläke) myöntämisen kanssa? Siinä menee paljon kauemmin, kuin mitä on haimasyöpäpotilaan elinajanennuste. Ja yleensä he eivät saa toimeentulotukea, koska Kela toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit täyttyvät, ei tarvitse enää tukea muutoin, ja toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerien täyttyminen pitää vielä varmistaa, että voisitko mitenkään mennä töihin tässä puoleksi vuodeksi sen sun avanteen ja katetrin kanssa? jaa et, no sitten et saa työmarkkinatukea. Karenssia vaan!

Puhut huono-osaisista. Heitä on ja heille soisin kaikki verovarani. Sitten meillä on köyhiä ja sitten niitä vähemmän köyhiä, jotka valittaa ja vaatii muilta itselleen samaa elintasoa kuin hyvä- tai suurituloiset.

Voisitteko nyt oikeasti laittaa jostain linkin, jossa olisi esimerkkejä köyhistä, jotka selvästi ilmaisevat haluavansa saman elintason kuin hyvä- ja suurituloiset. Itse en tunne tuollaisia köyhiä, vaikka tunnen aika monta köyhää ihmistä.

Ap:nkin linkittämässä jutussa kenestäkään ei synny tuollaista vaikutelmaa. Siinä on useita ihmisiä, joilla on taloudellisesti tiukkaa ainakin tällä hetkellä ja tämän he tuovat esiin. Ei siellä mitään vaatimassa olla. Eikä oleteta mitään, kerrotaan omista tunnoista ja kokemuksista.

Paremminkin tämä toimii niin päin, että köyhä kertoo miten kurjaa on kun x, y z ja sitten suuttuu kun itsensä ei- köyhäksi mieltävä kertoo, että itse ja kaikki muutkin tekee x,y,z eikä tämä tunnu ongelmalta vaan ihan tavalliselta elämältä. Jotenkin tuntuu, että kuvitellaan , että parempituloisilla se elämä on jotain muuta kuin ihan perusarkea.

Sinulta on varmaan omalta tuohtumukseltasi jäänyt lukematta ne monet kommentit missä tätä ei-köyhän ja köyhän " perusarjen" eroa on yritetty selittää.

Kun köyhä tai joku köyhää ymmärtävä on yrittänyt kertoa, että kun köyhä tekee x, y ja z niin se on kuitenkin erilaista elämää, esimerkiksi henkisesti, kuin se, että ei-köyhä tekee ne x, y ja z.

Ei voida suoraan verrata, että kun minäkin käyn kaupassa ja seuraan hintoja. Tai minäkään en tee sitä tai tätä.

Sanotaan nyt se vanha klisee, että mieluummin itken mersussa kuin bussissa.

Ja silti sekä mersussa että bussissa itkevä on yhtä lailla onnettomia.

No mieluummin itkisin silti mersussa kuin bussissa. 

Vaikka talo on iso ja hieno ja pihassa kaksi kallista autoa, niin silti siellä sisällä voidaan laskea miten pärjätään vai pitääkö koti laittaa myyntiin. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

Joku poistattaa mielivaltaisesti kommentteja, joissa ei pelkästään kompata köyhiä. Kannattaa siis ottaa omat kommentit talteen. Tasapuolisuuden nimissä aion poistattaa köyhiä ymmärtäviä kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Joku poistattaa mielivaltaisesti kommentteja, joissa ei pelkästään kompata köyhiä. Kannattaa siis ottaa omat kommentit talteen. Tasapuolisuuden nimissä aion poistattaa köyhiä ymmärtäviä kommentteja.

Varmaan sama ihminen on käynyt jo päiväkausia poistattamassa kommentteja jotka eivät häntä miellytä. On tietysti yrittänyt poistattaa koko ketjun eikä ole onnistunut, nyt sitten yrittää sabotoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku poistattaa mielivaltaisesti kommentteja, joissa ei pelkästään kompata köyhiä. Kannattaa siis ottaa omat kommentit talteen. Tasapuolisuuden nimissä aion poistattaa köyhiä ymmärtäviä kommentteja.

Varmaan sama ihminen on käynyt jo päiväkausia poistattamassa kommentteja jotka eivät häntä miellytä. On tietysti yrittänyt poistattaa koko ketjun eikä ole onnistunut, nyt sitten yrittää sabotoida.

Totuus tekee kipeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan, että köyhät ei osaa käsitellä rahaa..mutta kaikki ketkä oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta tietää miltä tuntuu kun se nälkä/huonosti syöminen tekee semmoisen olon, että kun vihdoin on rahapäivä ei pysty enää kontroloimaan itteensä vaan sortuu hakemaan jonkun noutoruuan ja vielä suklaalevyn päälle, vaikka tietää ettei se ole järkevää..koska järkevin ois kituuttaa sillä kaalilla ja linsseillä niin pizzarahalla vois ostaa vaikka kuun lopussa itselleen ehjät alusvaatteet jos ei ole mitään yllätävää menoa tullut..itselläni ainakin tuo halvalla syöminen tekee ihan järjettömiä mielitekoja..

Tuossahan on se asian ydin: vaurastumisen kulmakivihän on se, että kun saa palkan niin ensimmäiseksi ottaa säästöön sen päättämänsä kk summan ja se jälkeen maksaa laskut ja sitten elää sillä lopulla, mikä monella palkansaajalla on käytännössä paljon vähemmän kuin se tt-tuen takuusumma, mikä ei kuulemma riitä mihinkään.

Ja myös se ettei noudata niitä mielitekoja. Eivät ne köyhyydestä tule vaan niitä on kaikilla ihmisillä. Useimmat osaavat vastustaa niitä, erityisesti jos rahat ovat vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Muistakaa kopioida kommenttinne, joku käy poistattamassa niitä jatkuvasti. Ne saa poistatettua vaikka niissä ei olisi mitään epäasiallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku poistattaa mielivaltaisesti kommentteja, joissa ei pelkästään kompata köyhiä. Kannattaa siis ottaa omat kommentit talteen. Tasapuolisuuden nimissä aion poistattaa köyhiä ymmärtäviä kommentteja.

Koittaa sitten vaan löytää niistä palstan sääntöjen vastaista materiaalia. Epäilen vahvasti onnistumista.

tv. "lyö köyhää"-kommenttien ilmiantaja

Siinä ei ole mitään lyömistä kun todetaan, että osa porukasta ei edes yritä pärjätä tuloillaan eikä myöskään parantaa itse asemaansa. Vanhoilla ja sairaille tämän ymmärtää, mutta muulla porukalla se on pitkälti laiskuutta ja uusavuttomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Suomessa tarvittaisiin enemmän apua arjen hallintaan ja asennekasvatusta. En usko että rahan lapioiminen auttaa mitään, jos ihminen muodostaa köyhän identiteetin siksi että auto on vaihdettava halvempaan ja vaatteita pitää paikata. Ihminen ei ole köyhä siksi että ei ole varaa ostaa marjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku poistattaa mielivaltaisesti kommentteja, joissa ei pelkästään kompata köyhiä. Kannattaa siis ottaa omat kommentit talteen. Tasapuolisuuden nimissä aion poistattaa köyhiä ymmärtäviä kommentteja.

Koittaa sitten vaan löytää niistä palstan sääntöjen vastaista materiaalia. Epäilen vahvasti onnistumista.

tv. "lyö köyhää"-kommenttien ilmiantaja

Olet siis poistattanut kolmesti tämän kommentin:

Ongelma onkin siinä, että sekä säästäväisyys että turha rahankäyttö on tapa. Jos joku hankkii tahranpoistoainetta, hän hankkii myös valmiiksi sekoitettua ikkunanpesusuihketta fairyn sijaan, kalliimpia ruokia kaupan omien merkkien sijaan, ostaa kivennäisvettä hanaveden sijaan jne. Kuka mitäkin. Niistä turhuuteen käytetyistä pikkusummista tulee isoja huomaamatta.

Miksi?

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Artikkelissa köyhyyden määritelmään riittää näköjään se, että auto on vaihdettava halvempaan ja marjoja ei ole varaa ostaa. Tai vaatteita pitää paikata. Miten joku edes tekee tuollaisesta ongelman?

Ei kukaan saa kaikkea mitä haluaa ja lähes kaikki joutuvat säästämään jossain. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voisi jo vähentää keskustelua köyhyydestä, jos se on tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan, että köyhät ei osaa käsitellä rahaa..mutta kaikki ketkä oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta tietää miltä tuntuu kun se nälkä/huonosti syöminen tekee semmoisen olon, että kun vihdoin on rahapäivä ei pysty enää kontroloimaan itteensä vaan sortuu hakemaan jonkun noutoruuan ja vielä suklaalevyn päälle, vaikka tietää ettei se ole järkevää..koska järkevin ois kituuttaa sillä kaalilla ja linsseillä niin pizzarahalla vois ostaa vaikka kuun lopussa itselleen ehjät alusvaatteet jos ei ole mitään yllätävää menoa tullut..itselläni ainakin tuo halvalla syöminen tekee ihan järjettömiä mielitekoja..

Tuossahan on se asian ydin: vaurastumisen kulmakivihän on se, että kun saa palkan niin ensimmäiseksi ottaa säästöön sen päättämänsä kk summan ja se jälkeen maksaa laskut ja sitten elää sillä lopulla, mikä monella palkansaajalla on käytännössä paljon vähemmän kuin se tt-tuen takuusumma, mikä ei kuulemma riitä mihinkään.

Ja myös se ettei noudata niitä mielitekoja. Eivät ne köyhyydestä tule vaan niitä on kaikilla ihmisillä. Useimmat osaavat vastustaa niitä, erityisesti jos rahat ovat vähissä.

Mielitekojen vastustamiseen liittyy myös muu elämäntilanne. Osalla on ihmissuhteita, joista voi saada välitöntä tyydytystä omiin tarpeisiin. Heistä jotkut sulkevat silmänsä omilta etuoikeuksiltaan ja napisevat, miten köyhemmät pysyvät köyhinä kun pakko saada jokin palkinto saman tien eikä se voi odottaa. Kun heillä taas rahaa jää yli, mutta huuli väpättää kun puoliso ei reagoikaan aina heti välittömästi juuri sillä tavalla kuin pitäisi. Ei tietysti koske kaikkia, mutta osalla on yltäkylläisyyttä muualla niin paljon, että heidän ei tarvitse odottaa niillä osa-alueilla vuosia. Mieliteko sekin on, että haluaa puolison vastaavan viestiin tietyn ajanjakson sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan, että köyhät ei osaa käsitellä rahaa..mutta kaikki ketkä oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta tietää miltä tuntuu kun se nälkä/huonosti syöminen tekee semmoisen olon, että kun vihdoin on rahapäivä ei pysty enää kontroloimaan itteensä vaan sortuu hakemaan jonkun noutoruuan ja vielä suklaalevyn päälle, vaikka tietää ettei se ole järkevää..koska järkevin ois kituuttaa sillä kaalilla ja linsseillä niin pizzarahalla vois ostaa vaikka kuun lopussa itselleen ehjät alusvaatteet jos ei ole mitään yllätävää menoa tullut..itselläni ainakin tuo halvalla syöminen tekee ihan järjettömiä mielitekoja..

Tuossahan on se asian ydin: vaurastumisen kulmakivihän on se, että kun saa palkan niin ensimmäiseksi ottaa säästöön sen päättämänsä kk summan ja se jälkeen maksaa laskut ja sitten elää sillä lopulla, mikä monella palkansaajalla on käytännössä paljon vähemmän kuin se tt-tuen takuusumma, mikä ei kuulemma riitä mihinkään.

Ja myös se ettei noudata niitä mielitekoja. Eivät ne köyhyydestä tule vaan niitä on kaikilla ihmisillä. Useimmat osaavat vastustaa niitä, erityisesti jos rahat ovat vähissä.

Mielitekojen vastustamiseen liittyy myös muu elämäntilanne. Osalla on ihmissuhteita, joista voi saada välitöntä tyydytystä omiin tarpeisiin. Heistä jotkut sulkevat silmänsä omilta etuoikeuksiltaan ja napisevat, miten köyhemmät pysyvät köyhinä kun pakko saada jokin palkinto saman tien eikä se voi odottaa. Kun heillä taas rahaa jää yli, mutta huuli väpättää kun puoliso ei reagoikaan aina heti välittömästi juuri sillä tavalla kuin pitäisi. Ei tietysti koske kaikkia, mutta osalla on yltäkylläisyyttä muualla niin paljon, että heidän ei tarvitse odottaa niillä osa-alueilla vuosia. Mieliteko sekin on, että haluaa puolison vastaavan viestiin tietyn ajanjakson sisällä.

Miten ihmeessä nuo liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan, että köyhät ei osaa käsitellä rahaa..mutta kaikki ketkä oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta tietää miltä tuntuu kun se nälkä/huonosti syöminen tekee semmoisen olon, että kun vihdoin on rahapäivä ei pysty enää kontroloimaan itteensä vaan sortuu hakemaan jonkun noutoruuan ja vielä suklaalevyn päälle, vaikka tietää ettei se ole järkevää..koska järkevin ois kituuttaa sillä kaalilla ja linsseillä niin pizzarahalla vois ostaa vaikka kuun lopussa itselleen ehjät alusvaatteet jos ei ole mitään yllätävää menoa tullut..itselläni ainakin tuo halvalla syöminen tekee ihan järjettömiä mielitekoja..

Tuossahan on se asian ydin: vaurastumisen kulmakivihän on se, että kun saa palkan niin ensimmäiseksi ottaa säästöön sen päättämänsä kk summan ja se jälkeen maksaa laskut ja sitten elää sillä lopulla, mikä monella palkansaajalla on käytännössä paljon vähemmän kuin se tt-tuen takuusumma, mikä ei kuulemma riitä mihinkään.

Ja myös se ettei noudata niitä mielitekoja. Eivät ne köyhyydestä tule vaan niitä on kaikilla ihmisillä. Useimmat osaavat vastustaa niitä, erityisesti jos rahat ovat vähissä.

Mielitekojen vastustamiseen liittyy myös muu elämäntilanne. Osalla on ihmissuhteita, joista voi saada välitöntä tyydytystä omiin tarpeisiin. Heistä jotkut sulkevat silmänsä omilta etuoikeuksiltaan ja napisevat, miten köyhemmät pysyvät köyhinä kun pakko saada jokin palkinto saman tien eikä se voi odottaa. Kun heillä taas rahaa jää yli, mutta huuli väpättää kun puoliso ei reagoikaan aina heti välittömästi juuri sillä tavalla kuin pitäisi. Ei tietysti koske kaikkia, mutta osalla on yltäkylläisyyttä muualla niin paljon, että heidän ei tarvitse odottaa niillä osa-alueilla vuosia. Mieliteko sekin on, että haluaa puolison vastaavan viestiin tietyn ajanjakson sisällä.

Miten ihmeessä nuo liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään.

Eivät välttämättä mitenkään mutta voivat liittyä. Hankala se voi olla ymmärtää jos rahaa ja sitä sun tätä on elämäänsä ehtinyt kerryttää. Jos elämässä on ihmisiä, jotka esim. vastaavat sinulle asiallisesti, et välttämättä koe tarvetta käyttää rahaa samalla tavalla kuin sellainen, jolle ei vastata mitään. Rahalla saa luotettavammin sitä, mitä haluaa.

Katsoin joskus ihmeissäni kun köyhyyttä valittava työkaveri toi töihin kalleimpia rahkoja ja jogurtteja mitä kaupasta saa. Lounaalla kävi lähes joka päivä työpaikan ravintolassa. Ei ihme että tili oli tyhjä viikko ennen palkkapäivää. Ei matalapalkka-alalla voi toimia noin.