Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Muistakaa kopioida kommenttinne, joku käy poistattamassa niitä jatkuvasti. Ne saa poistatettua vaikka niissä ei olisi mitään epäasiallista.

Ilmiantaja ei kestä ajatusta että häneltä odotettaisiin aikuisen vastuuta. Hänen maailmassaan normaalit odotukset ovat väkivaltaa häntä kohtaan. Siksi sosiaalitukia pitäisi pienentää eikä nostaa. Lisärahan antaminen tuollaiselle ihmiselle aiheuttaa vain vahinkoa. Hän tarvitsee muuta apua.

Itse olen ollut kanssa aikoinaan köyhä ja kyllä kanssa ihmettelen näitä joitakin köyhiä, jotka eivät ollenkaan ota vastuuta omista köyhyydestään. Oma köyhyys johtui osittain omista tyhmistä valinnoista (en opiskellut hyvää ammattia, tuhlasin rahaa tavaraan, jota en tarvinnut jne.) ja myös syistä joihin en itse voinut vaikuttaa (köyhä perhe, jossa ei kannustettu opiskelemaan, sairastuminen). Mutta kyllä köyhänkin on tajuttava jonkinmoinen vastuu ottaa siitä köyhyydestään, jos vain valittaa 24/7 niin ei ne asiat siitä tule miksikään muuttumaan, kyllä sitä täytyy olla sen verran oma-aloitteinen, että kannattaa alkaa miettimään miten saada lisää tuloja. Yleensä on kuitenkin mahdollista uudelleenkouluttautua tai aloittaa vaikka joku pieni sivutoiminen yritys. 

Tuo valittaja-asenne on todella iso ongelma juuri Suomessa, kun sosiaalituet ovat niin suuria. Valittaminen harmittaisi paljon vähemmän jos ei tietäisi, että valittajat vievät rahat sairaiden vanhusten hoitamisesta ja koulujen kehittämisestä.

Toivottavasti myös se harmittaa, että hyvätuloisemmat julkista terveydenhuoltoa käyttävät vievät aikoja pienituloisemmilta. Tai ostavat punalapputuotteita, joita pienituloisempi tarvitsisi kipeämmin. Julkisia palveluita käyttävät hyvätuloiset vievät paikkoja ja hyödykkeitä sellaisilta, jotka eivät niitä muuten voi ostaa.

Moni kyllä pyrkii parantamaan omia olojaan, mutta ei sitä tietysti päälle päin näe kuka on minkäkin opiskelupaikan napannut toisen nenän edestä.

Palvelut on tarkoitettu kaikille yhteiskunnan jäsenille. Tarjouslaputetun tuotteen ostaa se, joka ensiksi ennättää. Hotellit väntekeväisyys järjestöt jakaa köyhille ilmaisia ruokaa- ne ruuat ei ole tarkoitettu hyvätuloisille. Opiskelupaikan saa se, jolla on hyvät paperit tai pärjää pääsykokeissa.

Kun veronmaksajan pussista maksetaan sote- kulut, koulutus, vanhusten hoito, kunta-alan palkat ja Kelan ja sossun tuet niin kyllä nämä hyväkkäöt, jotka elätetään kotiin vievät yhteisestä potista ison osan. Sen sijaan, että olisivat tätä pottia kartuttamassa.

On tarkoitettu, mutta edelleen, sen luulisi harmittavan jos köyhien valittaminen harmittaa. On itsestäänselvää että ihmiset ovat eri vaiheissa. Osa seisoo paikallaan, osa menee eteenpäin. Köyhän matkaa hidastavat esteitä kasaavat hyvätuloiset, vaikka tasa-arvoisina olisivatkin tietyillä viivoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Muistakaa kopioida kommenttinne, joku käy poistattamassa niitä jatkuvasti. Ne saa poistatettua vaikka niissä ei olisi mitään epäasiallista.

Ilmiantaja ei kestä ajatusta että häneltä odotettaisiin aikuisen vastuuta. Hänen maailmassaan normaalit odotukset ovat väkivaltaa häntä kohtaan. Siksi sosiaalitukia pitäisi pienentää eikä nostaa. Lisärahan antaminen tuollaiselle ihmiselle aiheuttaa vain vahinkoa. Hän tarvitsee muuta apua.

Itse olen ollut kanssa aikoinaan köyhä ja kyllä kanssa ihmettelen näitä joitakin köyhiä, jotka eivät ollenkaan ota vastuuta omista köyhyydestään. Oma köyhyys johtui osittain omista tyhmistä valinnoista (en opiskellut hyvää ammattia, tuhlasin rahaa tavaraan, jota en tarvinnut jne.) ja myös syistä joihin en itse voinut vaikuttaa (köyhä perhe, jossa ei kannustettu opiskelemaan, sairastuminen). Mutta kyllä köyhänkin on tajuttava jonkinmoinen vastuu ottaa siitä köyhyydestään, jos vain valittaa 24/7 niin ei ne asiat siitä tule miksikään muuttumaan, kyllä sitä täytyy olla sen verran oma-aloitteinen, että kannattaa alkaa miettimään miten saada lisää tuloja. Yleensä on kuitenkin mahdollista uudelleenkouluttautua tai aloittaa vaikka joku pieni sivutoiminen yritys. 

Köyhän työssäkäyvän on tosi helppoa aloittaa jokin pieni sivubisnes (mikäli siis vain aikaa, ideoita ja taitoa jne. on), mutta työttömälle se voi tuoda ongelmia. Eikö tämä ihan yleistä tietoa ole jo? Tälläkin palstalla vatvottu moneen kertaan.

Ei ihmiset sitä perustuloa halua siksi, että saisi ilmaista rahaa (sitähän saa nytkin), vaan siksi, että se mahdollistaisi juurikin vaikka pienen sivutoimisen yrityksen ilman, että on jatkuva pelko toimeentulon (työttömyysturvan) menettämisestä.

En minä tässä perustuloa ole lainkaan vastutanutkaan ja mielestäni se nimenomaan kannustaisi yrittämään osaa työttömistä, mutta kyllä mielestäni yrittäminen silti nykytilanteessakin usein on kannattavampi vaihtoehto kuin se, että elää tuilla vuosikausia. Toki siinäkin on riskinsä,  mutta missäs elämässä ei riskejä olisi. Jos ei edes itse usko siihen omaan yritysideaansa niin silloin ei ehkä kannata muutenkaan ryhtyä yrittäjäksi. Työttömällä on taas se etu, että hänellä on ja enemmän aikaa laittaa siihen yritykseen kuin työssäkäyvällä ja on myös yritysmalleja, jotka vaativat todella vähän aloituspääomaa (esim. dropshipping).

Enhän minä mistään yrittäjän riskistä puhunutkaan, vaan riskeistä, joita tulee työkkärin ja Kelan kanssa. Ja edellä puhuttiin sivutoimisesta yrittäjyydestä.

Jos työkkäri tulee siihen tulokseen, että sinun sivutoiminen puuhasi on sen verran aikaa vievää, että et voi ottaa vastaan kokoaikaista työtä (joka on siis työttömyysturvan saamisen ehtona), sinun työttömyysetuutesi maksatus lakkaa. Joten sitten sinun on elettävä oikeasti sillä pikkubisnekselläsi.  Työkkäriä ei kiinnosta, miten paljon saat rahaa sivutoimisesta yrittämisestä, vaan siellä katsotaan vain, miten paljon siihen menee aikaa. Ja ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti etkä saa tietää päätöstä etukäteen.

TT-tukea voi tällaisessa tapauksessa saada enintään 3 kk. Ainakin vielä muutama vuosi sitten oli näin, kun asiaa tiedustelin.

Kokoaikayrittäjyys voisi olla parempi vaihtoehto, jos onnistuu saamaan esim. strattirahan. Silloinhan ei ole riippuvainen mistään sosiaalietuudesta enää. Mutta ongelmia saattaa tulla, jos yrittäminen ei lyökään leiville. Yrittäjien sosiaaliturva on ollut Suomessa ihan olematon, ja yrityksen lopettamisen jälkeen on joutunut olemaan kuukausitolkulla ilman mitään tuloja. Koronan takia tätä systeemiä muutettiin, mutta oliko se vain väliakainen muutos, en tiedä. Toivottavasti on jäänyt ja jää pysyväksi.

Minä olisin jo ryhtynyt yrittäjäksi, jos minulla olisi vaikkapa puoliso, joka voisi muutaman kuukauden minut elättää, jos huonosti käy. Tai joku vauraampi sukulainen, joka voisi vaikka lainata rahaa. Mutta ilman mitään taloudellisia ja sosiaalisia turvaverkkoja en uskalla siihen ryhtyä, varsinkaan kun terveys ei ole niin hyvä, että sitä voisi paiskia mitä tahansa hommia vaikka vuorokauden ympäri, kunnes pääsisi jaloilleen.

Neuvoja on aina niin helppo antaa, varsinkin kun asioista ei paljon tiedä. :)

Vierailija kirjoitti:

Katsoin joskus ihmeissäni kun köyhyyttä valittava työkaveri toi töihin kalleimpia rahkoja ja jogurtteja mitä kaupasta saa. Lounaalla kävi lähes joka päivä työpaikan ravintolassa. Ei ihme että tili oli tyhjä viikko ennen palkkapäivää. Ei matalapalkka-alalla voi toimia noin.

Mulla myös ketjuvalittaja-ystävä, jonka perheen "pieniin iloihin" kuuluu (viikottain) niin kebabit, hampparit kuin tuontipizzat - viikonlopun vähiin iloihin (???) chipsejä ja dippejä ja pussikaupalla nannoja. (Keittoja ja perunaruokia ei voi tehdä, koska mies/lapsi "ei tykkää" 🙄.

Toki hän on ottanut opikseen tämän ketjun neuvon "leivo itse" , joten heillä myös säännöllisesti syödään pätkiskakkua, brownieita, juustokakkua - ja valitetaan kun ei rahat riitä "mihinkään"

Avasin ton lehtijutun, enkä nähnyt Helin kuvaa 2 päivän ruoista. Olenko sokea?

Ei nyt kannata hirveästi kiinnittää huomiota mitä siellä ruokakaapissa on. Ei voi tietää, onko ne saatu esim. ruokajakeluista. Niissä on välillä tosi hyviä ruokia. Suvussa on poikamies sairauseläkeläinen (sekä mt-ongelmia että fyysisiä ongelmia ja lievä aivovaurio), joka saa välillä sellaisia ruokia, ettei hän yhtään tiedä mitä niillä voi tehdä. Oli saanut munakoison ja syönyt sitä raakana, kun ei tiennyt ettei se sovi raakana syötäväksi. Olen välillä ihmetellyt miksi hänellä on kaapissa esim. kolme pulloa jotain erikoista salaattikastiketta, kun ei tee salaatteja tai jotain chilimajoneesia. "Otin kun olin viimeisenä jonossa ja niitä oli siellä ja ajattelin että te voitte tehdä niistä jotain sitten kun tulette" on yleisin vastaus ollut. Välillä kyllä soittaakin ja kysyy, että mitä tästä 2 kilon kurkun näköisestä vihanneksesta voi tehdä (se oli kesäkurpitsa, josta tein hänelle ruokaa, säilyi sen aikaa että pääsin sinne).  Juuri noita erikoisuuksia sieltä jakelusta saa, yleensä niissä on jäljellä päiväystä, mutta erittäin vähän. Ihan ok ne olleet vielä avaamattomana, vaikka ovatkin käydessämme jotkut olleet jo ylipäivättyjä, majoneesin kohdalla kyllä tosin saa olla tarkkana. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kannata hirveästi kiinnittää huomiota mitä siellä ruokakaapissa on. Ei voi tietää, onko ne saatu esim. ruokajakeluista. Niissä on välillä tosi hyviä ruokia. Suvussa on poikamies sairauseläkeläinen (sekä mt-ongelmia että fyysisiä ongelmia ja lievä aivovaurio), joka saa välillä sellaisia ruokia, ettei hän yhtään tiedä mitä niillä voi tehdä. Oli saanut munakoison ja syönyt sitä raakana, kun ei tiennyt ettei se sovi raakana syötäväksi. Olen välillä ihmetellyt miksi hänellä on kaapissa esim. kolme pulloa jotain erikoista salaattikastiketta, kun ei tee salaatteja tai jotain chilimajoneesia. "Otin kun olin viimeisenä jonossa ja niitä oli siellä ja ajattelin että te voitte tehdä niistä jotain sitten kun tulette" on yleisin vastaus ollut. Välillä kyllä soittaakin ja kysyy, että mitä tästä 2 kilon kurkun näköisestä vihanneksesta voi tehdä (se oli kesäkurpitsa, josta tein hänelle ruokaa, säilyi sen aikaa että pääsin sinne).  Juuri noita erikoisuuksia sieltä jakelusta saa, yleensä niissä on jäljellä päiväystä, mutta erittäin vähän. Ihan ok ne olleet vielä avaamattomana, vaikka ovatkin käydessämme jotkut olleet jo ylipäivättyjä, majoneesin kohdalla kyllä tosin saa olla tarkkana. 

Ei munakoiso eikä kesäkurpitsa mielestäni mitään erikoisuuksia ole, kyllä normaali ihminen osaa vaikka netistä katsoa netistä ohjeet miten tuollaista käyttää. Niistä voi helposti ja halvalla tehdä vaikka lasagnea. Toki tietysti ymmärrän, että jos on aivovaurio niin tuommoinen on tietysti hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Avasin ton lehtijutun, enkä nähnyt Helin kuvaa 2 päivän ruoista. Olenko sokea?

Se on mun käsittääkseni se kuva, jossa on makaronipussi, kananmunarasia, pari tyhjää pussia ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kannata hirveästi kiinnittää huomiota mitä siellä ruokakaapissa on. Ei voi tietää, onko ne saatu esim. ruokajakeluista. Niissä on välillä tosi hyviä ruokia. Suvussa on poikamies sairauseläkeläinen (sekä mt-ongelmia että fyysisiä ongelmia ja lievä aivovaurio), joka saa välillä sellaisia ruokia, ettei hän yhtään tiedä mitä niillä voi tehdä. Oli saanut munakoison ja syönyt sitä raakana, kun ei tiennyt ettei se sovi raakana syötäväksi. Olen välillä ihmetellyt miksi hänellä on kaapissa esim. kolme pulloa jotain erikoista salaattikastiketta, kun ei tee salaatteja tai jotain chilimajoneesia. "Otin kun olin viimeisenä jonossa ja niitä oli siellä ja ajattelin että te voitte tehdä niistä jotain sitten kun tulette" on yleisin vastaus ollut. Välillä kyllä soittaakin ja kysyy, että mitä tästä 2 kilon kurkun näköisestä vihanneksesta voi tehdä (se oli kesäkurpitsa, josta tein hänelle ruokaa, säilyi sen aikaa että pääsin sinne).  Juuri noita erikoisuuksia sieltä jakelusta saa, yleensä niissä on jäljellä päiväystä, mutta erittäin vähän. Ihan ok ne olleet vielä avaamattomana, vaikka ovatkin käydessämme jotkut olleet jo ylipäivättyjä, majoneesin kohdalla kyllä tosin saa olla tarkkana. 

Ei munakoiso eikä kesäkurpitsa mielestäni mitään erikoisuuksia ole, kyllä normaali ihminen osaa vaikka netistä katsoa netistä ohjeet miten tuollaista käyttää. Niistä voi helposti ja halvalla tehdä vaikka lasagnea. Toki tietysti ymmärrän, että jos on aivovaurio niin tuommoinen on tietysti hankalaa.

Tämäpä juuri. Kyllähän se jonkin sortin uusavuttomuutta on jos ei netistä edes viitsi selvittää miten jotain ruoka-ainetta voisi käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kannata hirveästi kiinnittää huomiota mitä siellä ruokakaapissa on. Ei voi tietää, onko ne saatu esim. ruokajakeluista. Niissä on välillä tosi hyviä ruokia. Suvussa on poikamies sairauseläkeläinen (sekä mt-ongelmia että fyysisiä ongelmia ja lievä aivovaurio), joka saa välillä sellaisia ruokia, ettei hän yhtään tiedä mitä niillä voi tehdä. Oli saanut munakoison ja syönyt sitä raakana, kun ei tiennyt ettei se sovi raakana syötäväksi. Olen välillä ihmetellyt miksi hänellä on kaapissa esim. kolme pulloa jotain erikoista salaattikastiketta, kun ei tee salaatteja tai jotain chilimajoneesia. "Otin kun olin viimeisenä jonossa ja niitä oli siellä ja ajattelin että te voitte tehdä niistä jotain sitten kun tulette" on yleisin vastaus ollut. Välillä kyllä soittaakin ja kysyy, että mitä tästä 2 kilon kurkun näköisestä vihanneksesta voi tehdä (se oli kesäkurpitsa, josta tein hänelle ruokaa, säilyi sen aikaa että pääsin sinne).  Juuri noita erikoisuuksia sieltä jakelusta saa, yleensä niissä on jäljellä päiväystä, mutta erittäin vähän. Ihan ok ne olleet vielä avaamattomana, vaikka ovatkin käydessämme jotkut olleet jo ylipäivättyjä, majoneesin kohdalla kyllä tosin saa olla tarkkana. 

Ei munakoiso eikä kesäkurpitsa mielestäni mitään erikoisuuksia ole, kyllä normaali ihminen osaa vaikka netistä katsoa netistä ohjeet miten tuollaista käyttää. Niistä voi helposti ja halvalla tehdä vaikka lasagnea. Toki tietysti ymmärrän, että jos on aivovaurio niin tuommoinen on tietysti hankalaa.

Tämäpä juuri. Kyllähän se jonkin sortin uusavuttomuutta on jos ei netistä edes viitsi selvittää miten jotain ruoka-ainetta voisi käyttää. 

Tai sitten ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Joillekin ruuanlaitto on vain välttämätön paha, josta haluaa selviytyä mahdollisimman vähällä vaivalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin joskus ihmeissäni kun köyhyyttä valittava työkaveri toi töihin kalleimpia rahkoja ja jogurtteja mitä kaupasta saa. Lounaalla kävi lähes joka päivä työpaikan ravintolassa. Ei ihme että tili oli tyhjä viikko ennen palkkapäivää. Ei matalapalkka-alalla voi toimia noin.

Mulla myös ketjuvalittaja-ystävä, jonka perheen "pieniin iloihin" kuuluu (viikottain) niin kebabit, hampparit kuin tuontipizzat - viikonlopun vähiin iloihin (???) chipsejä ja dippejä ja pussikaupalla nannoja. (Keittoja ja perunaruokia ei voi tehdä, koska mies/lapsi "ei tykkää" 🙄.

Toki hän on ottanut opikseen tämän ketjun neuvon "leivo itse" , joten heillä myös säännöllisesti syödään pätkiskakkua, brownieita, juustokakkua - ja valitetaan kun ei rahat riitä "mihinkään"

No ei kyllä noiden leivonnaisten takia konkurssia kellekään tule. Ainekset niihin on halpoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kannata hirveästi kiinnittää huomiota mitä siellä ruokakaapissa on. Ei voi tietää, onko ne saatu esim. ruokajakeluista. Niissä on välillä tosi hyviä ruokia. Suvussa on poikamies sairauseläkeläinen (sekä mt-ongelmia että fyysisiä ongelmia ja lievä aivovaurio), joka saa välillä sellaisia ruokia, ettei hän yhtään tiedä mitä niillä voi tehdä. Oli saanut munakoison ja syönyt sitä raakana, kun ei tiennyt ettei se sovi raakana syötäväksi. Olen välillä ihmetellyt miksi hänellä on kaapissa esim. kolme pulloa jotain erikoista salaattikastiketta, kun ei tee salaatteja tai jotain chilimajoneesia. "Otin kun olin viimeisenä jonossa ja niitä oli siellä ja ajattelin että te voitte tehdä niistä jotain sitten kun tulette" on yleisin vastaus ollut. Välillä kyllä soittaakin ja kysyy, että mitä tästä 2 kilon kurkun näköisestä vihanneksesta voi tehdä (se oli kesäkurpitsa, josta tein hänelle ruokaa, säilyi sen aikaa että pääsin sinne).  Juuri noita erikoisuuksia sieltä jakelusta saa, yleensä niissä on jäljellä päiväystä, mutta erittäin vähän. Ihan ok ne olleet vielä avaamattomana, vaikka ovatkin käydessämme jotkut olleet jo ylipäivättyjä, majoneesin kohdalla kyllä tosin saa olla tarkkana. 

Ei munakoiso eikä kesäkurpitsa mielestäni mitään erikoisuuksia ole, kyllä normaali ihminen osaa vaikka netistä katsoa netistä ohjeet miten tuollaista käyttää. Niistä voi helposti ja halvalla tehdä vaikka lasagnea. Toki tietysti ymmärrän, että jos on aivovaurio niin tuommoinen on tietysti hankalaa.

Tämäpä juuri. Kyllähän se jonkin sortin uusavuttomuutta on jos ei netistä edes viitsi selvittää miten jotain ruoka-ainetta voisi käyttää. 

Tai sitten ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Joillekin ruuanlaitto on vain välttämätön paha, josta haluaa selviytyä mahdollisimman vähällä vaivalla.

No turha sitten ainakin valittaa ettei ne rahat riitä, jos rahojen loppuminen riippuu omasta laiskuudesta. Itse kokkaaminen on varmasti se kaikista helpoin tapa miten köyhä pystyy säästämään rahaa ja samalla saa yleensä terveellisempää ruokaakin.

Näinkin kyllä. Mutta mulla on ainakin köyhyyden myötä mennyt aika lailla ilo ruoan ostamisesta ja ruoan laittamisesta, osittain kai syömisestäkin.

Olen aina ollut aika pienituloinen, mutta monesti sentään oli jonkin verran enemmän rahaa laittaa ruokaan. Silloin aina tykkäsin kokata ja leipoa, oli kiva kokeilla erilaisia uusia reseptejä jne. - koska oli rahaa kokeilla. Nyt kun on se piskuinen summa laittaa, niin ei se innosta mihinkään, ja silloin harvoin kun innostaa, niin tulee morkkis siitä, että "törsäsin".

Pyrin pitämään ruokavalioni terveellisenä, mutta aika yksipuoliseksi on sapuskat valitettavasti menneet. Aina en jaksa tehdä ruokaa ollenkaan. Keitän ehkä kaurapuuroa ja lämmitän purkkihernekeittoa. Terveellisyys tulee sitten lähinnä siitä, että popsin muutaman porkkanan ihan sellaisenaan, kenties pari tomaattia, pari omenaa ja mandariinia. Ja ehkä pikkukulhollinen kreikkalaista jogurttia marjojen kanssa. That's it.

Tarkalla silmällä pitää köyhää kytätä - ettei vaan pääse kyykystä yhtään nousemaan!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kannata hirveästi kiinnittää huomiota mitä siellä ruokakaapissa on. Ei voi tietää, onko ne saatu esim. ruokajakeluista. Niissä on välillä tosi hyviä ruokia. Suvussa on poikamies sairauseläkeläinen (sekä mt-ongelmia että fyysisiä ongelmia ja lievä aivovaurio), joka saa välillä sellaisia ruokia, ettei hän yhtään tiedä mitä niillä voi tehdä. Oli saanut munakoison ja syönyt sitä raakana, kun ei tiennyt ettei se sovi raakana syötäväksi. Olen välillä ihmetellyt miksi hänellä on kaapissa esim. kolme pulloa jotain erikoista salaattikastiketta, kun ei tee salaatteja tai jotain chilimajoneesia. "Otin kun olin viimeisenä jonossa ja niitä oli siellä ja ajattelin että te voitte tehdä niistä jotain sitten kun tulette" on yleisin vastaus ollut. Välillä kyllä soittaakin ja kysyy, että mitä tästä 2 kilon kurkun näköisestä vihanneksesta voi tehdä (se oli kesäkurpitsa, josta tein hänelle ruokaa, säilyi sen aikaa että pääsin sinne).  Juuri noita erikoisuuksia sieltä jakelusta saa, yleensä niissä on jäljellä päiväystä, mutta erittäin vähän. Ihan ok ne olleet vielä avaamattomana, vaikka ovatkin käydessämme jotkut olleet jo ylipäivättyjä, majoneesin kohdalla kyllä tosin saa olla tarkkana. 

Ei munakoiso eikä kesäkurpitsa mielestäni mitään erikoisuuksia ole, kyllä normaali ihminen osaa vaikka netistä katsoa netistä ohjeet miten tuollaista käyttää. Niistä voi helposti ja halvalla tehdä vaikka lasagnea. Toki tietysti ymmärrän, että jos on aivovaurio niin tuommoinen on tietysti hankalaa.

Tämäpä juuri. Kyllähän se jonkin sortin uusavuttomuutta on jos ei netistä edes viitsi selvittää miten jotain ruoka-ainetta voisi käyttää. 

Tai sitten ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Joillekin ruuanlaitto on vain välttämätön paha, josta haluaa selviytyä mahdollisimman vähällä vaivalla.

No turha sitten ainakin valittaa ettei ne rahat riitä, jos rahojen loppuminen riippuu omasta laiskuudesta. Itse kokkaaminen on varmasti se kaikista helpoin tapa miten köyhä pystyy säästämään rahaa ja samalla saa yleensä terveellisempää ruokaakin.

Näinkin kyllä. Mutta mulla on ainakin köyhyyden myötä mennyt aika lailla ilo ruoan ostamisesta ja ruoan laittamisesta, osittain kai syömisestäkin.

Olen aina ollut aika pienituloinen, mutta monesti sentään oli jonkin verran enemmän rahaa laittaa ruokaan. Silloin aina tykkäsin kokata ja leipoa, oli kiva kokeilla erilaisia uusia reseptejä jne. - koska oli rahaa kokeilla. Nyt kun on se piskuinen summa laittaa, niin ei se innosta mihinkään, ja silloin harvoin kun innostaa, niin tulee morkkis siitä, että "törsäsin".

Pyrin pitämään ruokavalioni terveellisenä, mutta aika yksipuoliseksi on sapuskat valitettavasti menneet. Aina en jaksa tehdä ruokaa ollenkaan. Keitän ehkä kaurapuuroa ja lämmitän purkkihernekeittoa. Terveellisyys tulee sitten lähinnä siitä, että popsin muutaman porkkanan ihan sellaisenaan, kenties pari tomaattia, pari omenaa ja mandariinia. Ja ehkä pikkukulhollinen kreikkalaista jogurttia marjojen kanssa. That's it.

Mä olen taas työttömyyden myötä oppinut kokkaamaan paljon enemmän. Kokkaan paljon kasvispohjaisia ruokia: intialaista, aasialaista, marokkolaista, persialaista. Koitan myös kokkailla sesongin mukaan milloin mikin kasvis ja hedelmä on edullisimmillaan. Puuroa syön kanssa itse paljon, joukkoon laitan vaikka paistettua omenaa tai lusikallisen maapähkinävoita.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Oletko sinä tuo, jolle vastasin? Joka useammankin kerran käytti sanaa "varakas"? Joka vertasi omaan elämäänsä asioita, joita Suomessa on yleensä vain varakkailla, ei tavallisilla työssäkäyvillä. Mä olen tavallinen työssäkäyvä ihminen. Ei mulla ole varaa omakotitaloon. Ei mulla ole puutarhaa yms. Ei mulla ole varaa autoonkaan. Kaupassa kalatiskillä kauhistun hintoja ihan siinä missä sinäkin. En silti ole köyhä vaan kuulun siihen samaan harmaaseen tavallista duunia tekeviän suomalaisten joukkoon kuin lukuisat muutkin. 

En ole sama, olisi pitänyt muistaa mainita, joskus vaan unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Muistakaa kopioida kommenttinne, joku käy poistattamassa niitä jatkuvasti. Ne saa poistatettua vaikka niissä ei olisi mitään epäasiallista.

Ilmiantaja ei kestä ajatusta että häneltä odotettaisiin aikuisen vastuuta. Hänen maailmassaan normaalit odotukset ovat väkivaltaa häntä kohtaan. Siksi sosiaalitukia pitäisi pienentää eikä nostaa. Lisärahan antaminen tuollaiselle ihmiselle aiheuttaa vain vahinkoa. Hän tarvitsee muuta apua.

Itse olen ollut kanssa aikoinaan köyhä ja kyllä kanssa ihmettelen näitä joitakin köyhiä, jotka eivät ollenkaan ota vastuuta omista köyhyydestään. Oma köyhyys johtui osittain omista tyhmistä valinnoista (en opiskellut hyvää ammattia, tuhlasin rahaa tavaraan, jota en tarvinnut jne.) ja myös syistä joihin en itse voinut vaikuttaa (köyhä perhe, jossa ei kannustettu opiskelemaan, sairastuminen). Mutta kyllä köyhänkin on tajuttava jonkinmoinen vastuu ottaa siitä köyhyydestään, jos vain valittaa 24/7 niin ei ne asiat siitä tule miksikään muuttumaan, kyllä sitä täytyy olla sen verran oma-aloitteinen, että kannattaa alkaa miettimään miten saada lisää tuloja. Yleensä on kuitenkin mahdollista uudelleenkouluttautua tai aloittaa vaikka joku pieni sivutoiminen yritys. 

Köyhän työssäkäyvän on tosi helppoa aloittaa jokin pieni sivubisnes (mikäli siis vain aikaa, ideoita ja taitoa jne. on), mutta työttömälle se voi tuoda ongelmia. Eikö tämä ihan yleistä tietoa ole jo? Tälläkin palstalla vatvottu moneen kertaan.

Ei ihmiset sitä perustuloa halua siksi, että saisi ilmaista rahaa (sitähän saa nytkin), vaan siksi, että se mahdollistaisi juurikin vaikka pienen sivutoimisen yrityksen ilman, että on jatkuva pelko toimeentulon (työttömyysturvan) menettämisestä.

En minä tässä perustuloa ole lainkaan vastutanutkaan ja mielestäni se nimenomaan kannustaisi yrittämään osaa työttömistä, mutta kyllä mielestäni yrittäminen silti nykytilanteessakin usein on kannattavampi vaihtoehto kuin se, että elää tuilla vuosikausia. Toki siinäkin on riskinsä,  mutta missäs elämässä ei riskejä olisi. Jos ei edes itse usko siihen omaan yritysideaansa niin silloin ei ehkä kannata muutenkaan ryhtyä yrittäjäksi. Työttömällä on taas se etu, että hänellä on ja enemmän aikaa laittaa siihen yritykseen kuin työssäkäyvällä ja on myös yritysmalleja, jotka vaativat todella vähän aloituspääomaa (esim. dropshipping).

Enhän minä mistään yrittäjän riskistä puhunutkaan, vaan riskeistä, joita tulee työkkärin ja Kelan kanssa. Ja edellä puhuttiin sivutoimisesta yrittäjyydestä.

Jos työkkäri tulee siihen tulokseen, että sinun sivutoiminen puuhasi on sen verran aikaa vievää, että et voi ottaa vastaan kokoaikaista työtä (joka on siis työttömyysturvan saamisen ehtona), sinun työttömyysetuutesi maksatus lakkaa. Joten sitten sinun on elettävä oikeasti sillä pikkubisnekselläsi.  Työkkäriä ei kiinnosta, miten paljon saat rahaa sivutoimisesta yrittämisestä, vaan siellä katsotaan vain, miten paljon siihen menee aikaa. Ja ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti etkä saa tietää päätöstä etukäteen.

TT-tukea voi tällaisessa tapauksessa saada enintään 3 kk. Ainakin vielä muutama vuosi sitten oli näin, kun asiaa tiedustelin.

Kokoaikayrittäjyys voisi olla parempi vaihtoehto, jos onnistuu saamaan esim. strattirahan. Silloinhan ei ole riippuvainen mistään sosiaalietuudesta enää. Mutta ongelmia saattaa tulla, jos yrittäminen ei lyökään leiville. Yrittäjien sosiaaliturva on ollut Suomessa ihan olematon, ja yrityksen lopettamisen jälkeen on joutunut olemaan kuukausitolkulla ilman mitään tuloja. Koronan takia tätä systeemiä muutettiin, mutta oliko se vain väliakainen muutos, en tiedä. Toivottavasti on jäänyt ja jää pysyväksi.

Minä olisin jo ryhtynyt yrittäjäksi, jos minulla olisi vaikkapa puoliso, joka voisi muutaman kuukauden minut elättää, jos huonosti käy. Tai joku vauraampi sukulainen, joka voisi vaikka lainata rahaa. Mutta ilman mitään taloudellisia ja sosiaalisia turvaverkkoja en uskalla siihen ryhtyä, varsinkaan kun terveys ei ole niin hyvä, että sitä voisi paiskia mitä tahansa hommia vaikka vuorokauden ympäri, kunnes pääsisi jaloilleen.

Neuvoja on aina niin helppo antaa, varsinkin kun asioista ei paljon tiedä. :)

Vielä helpompi näköjään levittää negatiivista asennetta vaikka ei mistään mitään tiedä. Jos olisit osallistunut yhteenkään yrittäjyyttä koskevaan ilmaiseen webinaariin, tietäisit miten sivutoiminen yrittäjyys määritellään. Ja ei, siihen tunnin webinaariin osallistuminen ei velvoita sinua perustamaan yritystä karenssin uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Muistakaa kopioida kommenttinne, joku käy poistattamassa niitä jatkuvasti. Ne saa poistatettua vaikka niissä ei olisi mitään epäasiallista.

Ilmiantaja ei kestä ajatusta että häneltä odotettaisiin aikuisen vastuuta. Hänen maailmassaan normaalit odotukset ovat väkivaltaa häntä kohtaan. Siksi sosiaalitukia pitäisi pienentää eikä nostaa. Lisärahan antaminen tuollaiselle ihmiselle aiheuttaa vain vahinkoa. Hän tarvitsee muuta apua.

Itse olen ollut kanssa aikoinaan köyhä ja kyllä kanssa ihmettelen näitä joitakin köyhiä, jotka eivät ollenkaan ota vastuuta omista köyhyydestään. Oma köyhyys johtui osittain omista tyhmistä valinnoista (en opiskellut hyvää ammattia, tuhlasin rahaa tavaraan, jota en tarvinnut jne.) ja myös syistä joihin en itse voinut vaikuttaa (köyhä perhe, jossa ei kannustettu opiskelemaan, sairastuminen). Mutta kyllä köyhänkin on tajuttava jonkinmoinen vastuu ottaa siitä köyhyydestään, jos vain valittaa 24/7 niin ei ne asiat siitä tule miksikään muuttumaan, kyllä sitä täytyy olla sen verran oma-aloitteinen, että kannattaa alkaa miettimään miten saada lisää tuloja. Yleensä on kuitenkin mahdollista uudelleenkouluttautua tai aloittaa vaikka joku pieni sivutoiminen yritys. 

Köyhän työssäkäyvän on tosi helppoa aloittaa jokin pieni sivubisnes (mikäli siis vain aikaa, ideoita ja taitoa jne. on), mutta työttömälle se voi tuoda ongelmia. Eikö tämä ihan yleistä tietoa ole jo? Tälläkin palstalla vatvottu moneen kertaan.

Ei ihmiset sitä perustuloa halua siksi, että saisi ilmaista rahaa (sitähän saa nytkin), vaan siksi, että se mahdollistaisi juurikin vaikka pienen sivutoimisen yrityksen ilman, että on jatkuva pelko toimeentulon (työttömyysturvan) menettämisestä.

En minä tässä perustuloa ole lainkaan vastutanutkaan ja mielestäni se nimenomaan kannustaisi yrittämään osaa työttömistä, mutta kyllä mielestäni yrittäminen silti nykytilanteessakin usein on kannattavampi vaihtoehto kuin se, että elää tuilla vuosikausia. Toki siinäkin on riskinsä,  mutta missäs elämässä ei riskejä olisi. Jos ei edes itse usko siihen omaan yritysideaansa niin silloin ei ehkä kannata muutenkaan ryhtyä yrittäjäksi. Työttömällä on taas se etu, että hänellä on ja enemmän aikaa laittaa siihen yritykseen kuin työssäkäyvällä ja on myös yritysmalleja, jotka vaativat todella vähän aloituspääomaa (esim. dropshipping).

Enhän minä mistään yrittäjän riskistä puhunutkaan, vaan riskeistä, joita tulee työkkärin ja Kelan kanssa. Ja edellä puhuttiin sivutoimisesta yrittäjyydestä.

Jos työkkäri tulee siihen tulokseen, että sinun sivutoiminen puuhasi on sen verran aikaa vievää, että et voi ottaa vastaan kokoaikaista työtä (joka on siis työttömyysturvan saamisen ehtona), sinun työttömyysetuutesi maksatus lakkaa. Joten sitten sinun on elettävä oikeasti sillä pikkubisnekselläsi.  Työkkäriä ei kiinnosta, miten paljon saat rahaa sivutoimisesta yrittämisestä, vaan siellä katsotaan vain, miten paljon siihen menee aikaa. Ja ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti etkä saa tietää päätöstä etukäteen.

TT-tukea voi tällaisessa tapauksessa saada enintään 3 kk. Ainakin vielä muutama vuosi sitten oli näin, kun asiaa tiedustelin.

Kokoaikayrittäjyys voisi olla parempi vaihtoehto, jos onnistuu saamaan esim. strattirahan. Silloinhan ei ole riippuvainen mistään sosiaalietuudesta enää. Mutta ongelmia saattaa tulla, jos yrittäminen ei lyökään leiville. Yrittäjien sosiaaliturva on ollut Suomessa ihan olematon, ja yrityksen lopettamisen jälkeen on joutunut olemaan kuukausitolkulla ilman mitään tuloja. Koronan takia tätä systeemiä muutettiin, mutta oliko se vain väliakainen muutos, en tiedä. Toivottavasti on jäänyt ja jää pysyväksi.

Minä olisin jo ryhtynyt yrittäjäksi, jos minulla olisi vaikkapa puoliso, joka voisi muutaman kuukauden minut elättää, jos huonosti käy. Tai joku vauraampi sukulainen, joka voisi vaikka lainata rahaa. Mutta ilman mitään taloudellisia ja sosiaalisia turvaverkkoja en uskalla siihen ryhtyä, varsinkaan kun terveys ei ole niin hyvä, että sitä voisi paiskia mitä tahansa hommia vaikka vuorokauden ympäri, kunnes pääsisi jaloilleen.

Neuvoja on aina niin helppo antaa, varsinkin kun asioista ei paljon tiedä. :)

Vielä helpompi näköjään levittää negatiivista asennetta vaikka ei mistään mitään tiedä. Jos olisit osallistunut yhteenkään yrittäjyyttä koskevaan ilmaiseen webinaariin, tietäisit miten sivutoiminen yrittäjyys määritellään. Ja ei, siihen tunnin webinaariin osallistuminen ei velvoita sinua perustamaan yritystä karenssin uhalla.

Ne kerro, miten se määritellään, en tosiaan ole tainnut yhtään ilmaista webinaaria katsoa tuosta aiheesta. Minun tietoni perustuvat keskusteluihin TE-toimiston virkailijan ja työnhakuvalmentajan kanssa, samoin erääseen lyhyeen työprojektiin, jonka tein joitain vuosia sitten freelancer/yrittäjäpohjalta (ja tuolloin päätin, että mitä todennäköisemmin oli paitsi eka myös vika vastaava).

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos artikkelissa esitellään sitä "oikeaa köyhyyttä" niin mielestäni Suomessa puhutaan köyhyydestä aivan liikaa. Milloin saavutetaan raja, kun asiat ovat niin hyvin että köyhyydestä ei tarvitse puhua kriisinä ja korjattavana ongelmana? Ilmeisesti ei milloinkaan. Tuo puhe ei lopu, ennen kuin jokainen suomalainen omistaa sentilleen saman verran.

Luin joskus kirjan missä suomalaiset köyhät kertoivat elämästään. Monille oli hirveän tärkeää että ulkomaalaisille ei saa antaa rahaa. Heillä ei ollut mitään ajatusta miten heidän oma tilanteensa paranisi. Tärkeintä oli että joku muu ei saa mitään.

Muistakaa kopioida kommenttinne, joku käy poistattamassa niitä jatkuvasti. Ne saa poistatettua vaikka niissä ei olisi mitään epäasiallista.

Ilmiantaja ei kestä ajatusta että häneltä odotettaisiin aikuisen vastuuta. Hänen maailmassaan normaalit odotukset ovat väkivaltaa häntä kohtaan. Siksi sosiaalitukia pitäisi pienentää eikä nostaa. Lisärahan antaminen tuollaiselle ihmiselle aiheuttaa vain vahinkoa. Hän tarvitsee muuta apua.

Itse olen ollut kanssa aikoinaan köyhä ja kyllä kanssa ihmettelen näitä joitakin köyhiä, jotka eivät ollenkaan ota vastuuta omista köyhyydestään. Oma köyhyys johtui osittain omista tyhmistä valinnoista (en opiskellut hyvää ammattia, tuhlasin rahaa tavaraan, jota en tarvinnut jne.) ja myös syistä joihin en itse voinut vaikuttaa (köyhä perhe, jossa ei kannustettu opiskelemaan, sairastuminen). Mutta kyllä köyhänkin on tajuttava jonkinmoinen vastuu ottaa siitä köyhyydestään, jos vain valittaa 24/7 niin ei ne asiat siitä tule miksikään muuttumaan, kyllä sitä täytyy olla sen verran oma-aloitteinen, että kannattaa alkaa miettimään miten saada lisää tuloja. Yleensä on kuitenkin mahdollista uudelleenkouluttautua tai aloittaa vaikka joku pieni sivutoiminen yritys. 

Köyhän työssäkäyvän on tosi helppoa aloittaa jokin pieni sivubisnes (mikäli siis vain aikaa, ideoita ja taitoa jne. on), mutta työttömälle se voi tuoda ongelmia. Eikö tämä ihan yleistä tietoa ole jo? Tälläkin palstalla vatvottu moneen kertaan.

Ei ihmiset sitä perustuloa halua siksi, että saisi ilmaista rahaa (sitähän saa nytkin), vaan siksi, että se mahdollistaisi juurikin vaikka pienen sivutoimisen yrityksen ilman, että on jatkuva pelko toimeentulon (työttömyysturvan) menettämisestä.

En minä tässä perustuloa ole lainkaan vastutanutkaan ja mielestäni se nimenomaan kannustaisi yrittämään osaa työttömistä, mutta kyllä mielestäni yrittäminen silti nykytilanteessakin usein on kannattavampi vaihtoehto kuin se, että elää tuilla vuosikausia. Toki siinäkin on riskinsä,  mutta missäs elämässä ei riskejä olisi. Jos ei edes itse usko siihen omaan yritysideaansa niin silloin ei ehkä kannata muutenkaan ryhtyä yrittäjäksi. Työttömällä on taas se etu, että hänellä on ja enemmän aikaa laittaa siihen yritykseen kuin työssäkäyvällä ja on myös yritysmalleja, jotka vaativat todella vähän aloituspääomaa (esim. dropshipping).

Enhän minä mistään yrittäjän riskistä puhunutkaan, vaan riskeistä, joita tulee työkkärin ja Kelan kanssa. Ja edellä puhuttiin sivutoimisesta yrittäjyydestä.

Jos työkkäri tulee siihen tulokseen, että sinun sivutoiminen puuhasi on sen verran aikaa vievää, että et voi ottaa vastaan kokoaikaista työtä (joka on siis työttömyysturvan saamisen ehtona), sinun työttömyysetuutesi maksatus lakkaa. Joten sitten sinun on elettävä oikeasti sillä pikkubisnekselläsi.  Työkkäriä ei kiinnosta, miten paljon saat rahaa sivutoimisesta yrittämisestä, vaan siellä katsotaan vain, miten paljon siihen menee aikaa. Ja ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti etkä saa tietää päätöstä etukäteen.

TT-tukea voi tällaisessa tapauksessa saada enintään 3 kk. Ainakin vielä muutama vuosi sitten oli näin, kun asiaa tiedustelin.

Kokoaikayrittäjyys voisi olla parempi vaihtoehto, jos onnistuu saamaan esim. strattirahan. Silloinhan ei ole riippuvainen mistään sosiaalietuudesta enää. Mutta ongelmia saattaa tulla, jos yrittäminen ei lyökään leiville. Yrittäjien sosiaaliturva on ollut Suomessa ihan olematon, ja yrityksen lopettamisen jälkeen on joutunut olemaan kuukausitolkulla ilman mitään tuloja. Koronan takia tätä systeemiä muutettiin, mutta oliko se vain väliakainen muutos, en tiedä. Toivottavasti on jäänyt ja jää pysyväksi.

Minä olisin jo ryhtynyt yrittäjäksi, jos minulla olisi vaikkapa puoliso, joka voisi muutaman kuukauden minut elättää, jos huonosti käy. Tai joku vauraampi sukulainen, joka voisi vaikka lainata rahaa. Mutta ilman mitään taloudellisia ja sosiaalisia turvaverkkoja en uskalla siihen ryhtyä, varsinkaan kun terveys ei ole niin hyvä, että sitä voisi paiskia mitä tahansa hommia vaikka vuorokauden ympäri, kunnes pääsisi jaloilleen.

Neuvoja on aina niin helppo antaa, varsinkin kun asioista ei paljon tiedä. :)

Vielä helpompi näköjään levittää negatiivista asennetta vaikka ei mistään mitään tiedä. Jos olisit osallistunut yhteenkään yrittäjyyttä koskevaan ilmaiseen webinaariin, tietäisit miten sivutoiminen yrittäjyys määritellään. Ja ei, siihen tunnin webinaariin osallistuminen ei velvoita sinua perustamaan yritystä karenssin uhalla.

Ne kerro, miten se määritellään, en tosiaan ole tainnut yhtään ilmaista webinaaria katsoa tuosta aiheesta. Minun tietoni perustuvat keskusteluihin TE-toimiston virkailijan ja työnhakuvalmentajan kanssa, samoin erääseen lyhyeen työprojektiin, jonka tein joitain vuosia sitten freelancer/yrittäjäpohjalta (ja tuolloin päätin, että mitä todennäköisemmin oli paitsi eka myös vika vastaava).

-sama

Lisäys vielä edelliseen: Monet ihmiset, joiden kanssa in ollut asiasta juttua, tuovat esille lähinnä sitä, mitä sivutoiminen yrittäjyys on verotuksen näkökulmasta, mikä on mahdollista jne. He eivät välttämättä tiedä, että Kelaa ja työkkäriä kiinnostaa ihan eri asiat kuin verottajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Ja taas verrataan köyhää varakkaaseen. Miksi ei verrata köyhän elämää niihin taviksiin, joilla ei ole varaa asua viihtyisillä omakotitaloaluilla? Niihin, joiden rahat riittävät kyllä asuntolainaan, mutta vain 1970-1980-luvuilla rakennettuihin kerrostaloasuntoihin? Kolmioihin tai neliöihin?  Niihin, joilla ei ole asunnossaan omaa saunaa vaan jotka varaavat kerrostalonsa yhteissaunasta saunavuoron? Niihin, joilla ei asuntolainaansa maksellessa todellakaan ole mahdollisuutta ostaa kaupasta ihan mitä vaan? Ei edes ruokakaupasta?  Suomessa kuitenkin suurin osa ihmisistä kuuluu juuri näihin taviksiin. Varakkaita on vain pieni osa suomalaista. 

Minä en nyt suoraan sanoen oikein hiffaa tätä vertaamisjuttua. Ainakin omalla kohdallani kun on kysymys vain siitä, mitä tietää tai näkee tai kuulee jne. olevan olemassa, ja mitä kenties itse haluaisi.

Esimerkiksi olen ruokakaupassa ja näen hevi-osastolla vaikka vesimelonin, jota kovasti tekisi mieli, mutta se on liias kallis, joten jätän sen ostamatta. Mutta en minä silloin mieti, että kukahan muu sen mahtaa ostaa ja kukahan muu sitä mahtaa syödä. :D 

Sama vaikka kampaajalle menon kanssa. Jätän välin rahan puutteen takia, ja olen toki koko ajan tietoinen, että jotkut siellä kampaajalla käyvät, mutta en minä sitä sen kummemmin ajattele, saatikka että vertaamalla vertaisin jotain.

Sitä vain harmittaa, että itsellä ei ole varaa johonkin. Ei siinä mitään sen kummempia vertaamisia tarvita.

Voit ostaa vesimelonia hintaan 90 senttiä kilo kun se on sesingissa. Silloin se myös on maukkaimmullaan. Kampaajalla voit käydä amiksen harjoituskampaamossa. 1 vuoden opiskelijan tekemät maksaa 0 euroa ja edistyneempien 8 e. Ei tarvitse harmitella köyhyyttään.