Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.

Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.

 

Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.

Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.

Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.

Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.

Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.

Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?

Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.

Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.

Huomasin nyt vasta, että olin kirjoittanut väärin. Tarkoitin tietenkin 40 € viikossa. Ei tuolla rahalla tosiaan kuukauden ruokia mitenkään saa. Pahoittelen, ei pitäisi liian väsyneenä kirjoitella...

No niin! Jotain 200 euroa kuussa menee itselläkin ruokaan, yleensä vähän alle.

Köyhän pieru ei haise.

Kundi Nakkilasta kirjoitti:

Köyhän pieru ei haise.

Haisee!

tv. köyhä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia. 

Ne ihmiset valehtelee. Tilastoista ja silloin eläneiden tiedoista (ml. minä) asia selviää. Sähköt oli lähes kaikkialla. TV-uutisissa oli tuolloin uutisia siitä, että sähköt oli vedetty (lähes aina) saaristoon (Jiihuu Perä-Luoto!), kunnes ne uutiset loppu. Ei ollut mitään väestöllisesti laajoja alueita, jossa ei ollut sähköjä tai jääkaappia 1970-luvun alussa, sellaiset paikat olivat erittäin marginaalisia. On muuten kiva, että JOKA IKINEN kerta, kun asiasta tulee täällä puhe, niin joku alkaa inistä tilastokeskuksen tilastoja vastaan yms..

Vaikka sähköt olisikin jonnekin peräkylille vedetty, ei kaikkilla ollut varaa ostaa liittymää. On eri asia onko ollut olemassa mahdollisuus laittaa sähköt, jääkaapit yms jos kun kaikilla ei ollut yksinkertaisesti varaa/tarvetta siihen. Parin luokkakaverin luona ei ollut -70-luvulla sähköjä ., Juoksevaa vettä eikä muitakaan mukavuuksia. Valaisuna petromax ja lämmitykseen pönttöuunit . Isän täti asui 90 v saakka talossa ,jossa ei ollut sähköjä, vettä tai uunia kummempaa lämmitystä. Valaistus öljylampuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21

Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".

Kierrätyskeskus ja kirjasto auttaa tässä, koska niistä saa pikkurahalla ja ilmaiseksi tavaraa mukaansa. Kirjat palauttaa ja vaihtaa toisiin seuraavalla kerralla.

En ole käynyt kotikaupunkini kierrätyskeskuksessa yli kymmeneen vuoteen, koska sinne on hankala mennä bussilla. Enkä totta puhuen tiedä yhtään, mitä kaikkea siellä on myynnissä.

Verkkoon laitetaan ne "premium" tuotteet eli kalleimmat...Kyllä siellä itse keskuksessakin itse eurolla saa tavaraa. Mutta tavallinen ip kirppis parempi ja edellisempi  paikka löydöille.

Tsekkasin kuitenkin eka kertaa elämässäni pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut. Ei ole kaikki siellä halpaa todellakaan (osa toki on). Esim. yksi mekko, joka vaikutti tosi kivalta ja olisi oikean kokoinenkin maksaa 50 €,  yksi kiinnostavan näköinen paita puolestaan 60 €! Yllättävän hintavia ovat.

Ei ne verkkosivut mitään kerro.

Vierailija kirjoitti:

Asuin 70-luvulla kerrostalossa. Kyllä siellä oli kaikki mukavuudet, telkkari, pakastin jne.

Kotona maalla oli myös sähköt, jääkaappi, telkkari, pölynimuri.

Ulkovessa, ulkosauna ja kantovesi ja viemäriä ei ollut. Oli 50-luvun talo ja vanhemat eivät olleet varakkaita.

Mutta kyllä varakkaammilla oli maallakin suihkut, sisäsaunat ja -vessat ja viemärit. Sähköt oli kaikkiin koteihin maallakin, Etelä-Suomessa asuimme, ei pääkaupunkiseutua. Autotkin olivat monilla.

Ei 70-luvulla ollut työttömyyttä näin paljon. Töihin pääsi paljon helpommin. Työpaikat olivat pitkäkestoisia. Jos niin itse halusi.

Aika kultaa muistot. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/talouden-uhkana-nyt-kauhukuva-1970-luv…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21

Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".

Kierrätyskeskus ja kirjasto auttaa tässä, koska niistä saa pikkurahalla ja ilmaiseksi tavaraa mukaansa. Kirjat palauttaa ja vaihtaa toisiin seuraavalla kerralla.

En ole käynyt kotikaupunkini kierrätyskeskuksessa yli kymmeneen vuoteen, koska sinne on hankala mennä bussilla. Enkä totta puhuen tiedä yhtään, mitä kaikkea siellä on myynnissä.

Tsekkasin kuitenkin eka kertaa elämässäni pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut. Ei ole kaikki siellä halpaa todellakaan (osa toki on). Esim. yksi mekko, joka vaikutti tosi kivalta ja olisi oikean kokoinenkin maksaa 50 €,  yksi kiinnostavan näköinen paita puolestaan 60 €! Yllättävän hintavia ovat.

Ei ne verkkosivut mitään kerro.

Siis mistä ne ei kerro? Ihan normaali vekkokauppahan se näytti olevan, oli ostoskori, yleisimmät maksu- ja toimitustavat jne.

Eihän näillä kaikki tuotteet ole nettikaupassa. Ei niitä muutaman euron juttuja kannata kuvata ja listata. Ne löytyy sieltä paikan päältä sitten.

Kyllä siellä niitä muutaman euronkin juttuja on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa jutussa toinen nainen kertoo että kun lapsena ei ollut muuta kuin vettä ja lihalientä kun oli niin köyhää... tais olla jotain 43v ..

Niin olen samaa ikäluokkaa ja nähnyt köyhyyden lapsuudessa: kukaan kavereistani ei syönyt pelkkää lihalientä eikä vettä vaikka kuinka oli köyhää /vaikeeta ja alkoholisti vanhemmat.

Sama nainen kertoo että kun sossu maksoi hänen lukio kirjat ym ym ..siis missä tällänen sossu on ollut?

En ole ikinä kuullut että sossu maksoi alaikäisen kirjat ,opinnot  --ei ainakaan siellä missä itse asuin lapsuudessa..Sanoivat että vanhempien kuuluu maksaa niin kuuluu kuuluu mutta jos vanhemmilla ei ole rahaa eikä kiinnostusta lasten elämään.

Ps.Asuin lapsuuden yhdessä suuressa kaupungissa vuokrataloissa missä kaikki oli alkoholisteja,köyhiä ym ym ongelmia oli ja paljon.En tiedä vieläkään yhtäkään kaveria joka sieltä olisi nousut parempaan ekonomiluokkkaan. Miksi näitä huuhaa juttuja nyt tulee joka lehdessä ..

Jep! Ne köyhät ajat Suomessa päättyivät ennen 70-lukua. Joku valehtelee äärimmäisestä köyhyydestä sen jälkeen. Eläke kaikille tuli 60-luvulla, työttömien työleirit loppuivat 70-lukuun, kaikilla oli jääkaappi 70-luvulla yms..

Kaikilla ei ollut edes sähköjä 70-luvulla.

mitä horiset?

Kaikilla ei ollut sähköjä vielä 80-luvulle tultaessakaan. Isomummoni sai mökkiinsä sähköt juuri ennen kuolemaansa (kuoli tapaturmaisesti, ei vanhuuteen), olisiko pari vuotta elellyt sähköjen kanssa? Ja sitä ei oikeastaan pidetty kovin kummallisena, ettei ollut sähköjä. Siis suurimmassa osassa talouksia OLI tietenkin jo 80-luvulle tultaessa sähköt, mutta ei kaikissa. Ja puhelin - oli talouksia, joilla oli puhelin, muttei sähköjä! Ei kaikilla ollut puhelintakaan. Meille tuli lankapuhelin -84.

70-luvulle tultaessa oli vielä ihan äärimmäistä köyhyyttä, ja kyllä 80-luvun puolellakin oli vielä paljon lapsiperheitäkin, joiden asumusolosuhteita ja elämää muutenkin kuvaisi ehkä parhaiten joku "slummi". Sitten taas oli paljon vanhempia ihmisiä, jotka elivät TODELLA alkeellisissa olosuhteissa, mutta eivät oikeastaan edes kaivanneet pois niistä, kun olivat koko ikänsä tottuneet siihen, että vesi haetaan vinttikaivosta ja ulkohuussi on pihan perällä ja jos oli liian pimeää, niin sytytettiin öljylamppu (yksi mummo leipoi kaksi kertaa vuodessa leipää, hänellä oli ihan oikeasti ne reikäleivät orressa katonrajassa).

Minä tunnen yhden miehen, joka elää ilman sähköjä edelleen. On jotain 70, ainakin 10 v sitten teki vielä metsurintöitäkin. Asuu vanhassa purkukuntoisessa talossa, kantovesi (kaivo on tehty lähteeseen, että vetensä on kyllä ylellisintä mitä voi olla), puuhella ja öljylamppu. Vie pyykkinsä siskolleen kaupunkiin pestäväksi.

Tämä 50 km päästä Tampereesta, että ei olla edes missään Koillismaan perukoilla.

En kuitenkaan usko, että tuon miehen tulisi mieleenkään mennä kuvien kera vinkumaan köyhyyttään mediaan. Luulen ettei hän edes ajattele olevansa köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia. 

Ne ihmiset valehtelee. Tilastoista ja silloin eläneiden tiedoista (ml. minä) asia selviää. Sähköt oli lähes kaikkialla. TV-uutisissa oli tuolloin uutisia siitä, että sähköt oli vedetty (lähes aina) saaristoon (Jiihuu Perä-Luoto!), kunnes ne uutiset loppu. Ei ollut mitään väestöllisesti laajoja alueita, jossa ei ollut sähköjä tai jääkaappia 1970-luvun alussa, sellaiset paikat olivat erittäin marginaalisia. On muuten kiva, että JOKA IKINEN kerta, kun asiasta tulee täällä puhe, niin joku alkaa inistä tilastokeskuksen tilastoja vastaan yms..

Vaikka sähköt olisikin jonnekin peräkylille vedetty, ei kaikkilla ollut varaa ostaa liittymää. On eri asia onko ollut olemassa mahdollisuus laittaa sähköt, jääkaapit yms jos kun kaikilla ei ollut yksinkertaisesti varaa/tarvetta siihen. Parin luokkakaverin luona ei ollut -70-luvulla sähköjä ., Juoksevaa vettä eikä muitakaan mukavuuksia. Valaisuna petromax ja lämmitykseen pönttöuunit . Isän täti asui 90 v saakka talossa ,jossa ei ollut sähköjä, vettä tai uunia kummempaa lämmitystä. Valaistus öljylampuin.

Arghhhhh! Kyse ei ole siitä, että joku marginaalinen tapaus on olemassa. Kyse on siitä, että 70-luvun alkupuolella nämä tapaukset olivat tosiaan marginaalisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia. 

Ne ihmiset valehtelee. Tilastoista ja silloin eläneiden tiedoista (ml. minä) asia selviää. Sähköt oli lähes kaikkialla. TV-uutisissa oli tuolloin uutisia siitä, että sähköt oli vedetty (lähes aina) saaristoon (Jiihuu Perä-Luoto!), kunnes ne uutiset loppu. Ei ollut mitään väestöllisesti laajoja alueita, jossa ei ollut sähköjä tai jääkaappia 1970-luvun alussa, sellaiset paikat olivat erittäin marginaalisia. On muuten kiva, että JOKA IKINEN kerta, kun asiasta tulee täällä puhe, niin joku alkaa inistä tilastokeskuksen tilastoja vastaan yms..

Tilastokeskuksen tilastoista voit myös havaita sen, että itä-suomessa elinolot ja toimeentulo oli vielä 70-luvulkam hyvin jyrkästi köyhempää kuin rannikkoalueilla ja etelässä. Tästä syystä 60-70 -luvuilla suuri määrä ihmisiä muutti vauraammille alueille pääkaupunkiseudulle ja jopa Ruotsiin töiden perässä Nykyisinkin suurin osa Suomen bktstä tuotetaan jollain 100 kmn levyisellä rannikkokaistaleella. Aluepolitiikalla toki on yritetty tätä eroa kuroa kiinni. Tilastojen lukija voi katsoa mm. Tilastoja esim. Talouksien ja ihmisten keskiansiosta eri alueilla

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Tämä taisi tulla Kokoomuksen puoluetoimistosta. :)

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Sun kaltaiset ihmiset pitäisi toimittaa jollain aikakoneella 100-150 vuotta taaksepäin ajassa. Sinäkin nauttisit olostasi keppikerjäläisenä tai vaivaistalon asukkina. Tai prostituoituna, jos olet nainen (niin kuin oletan sinun olevan). Kun kaikki inhimillinen, sosiaalinen kehitys on näköjään pahasta.

Itse en ole köyhä, mutta paikkailen vaatteita. Olen ulko housuni paikannut 5 kertaa ja takkiani vähän "säädellyt" oman ulkonäköni mukaan. Tykkään kaalilaatikosta ja syön sitä paljon, kuten myös kaurapuuroa. Ja käyn myös paljon kirpputorilla eettisyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia. 

Ne ihmiset valehtelee. Tilastoista ja silloin eläneiden tiedoista (ml. minä) asia selviää. Sähköt oli lähes kaikkialla. TV-uutisissa oli tuolloin uutisia siitä, että sähköt oli vedetty (lähes aina) saaristoon (Jiihuu Perä-Luoto!), kunnes ne uutiset loppu. Ei ollut mitään väestöllisesti laajoja alueita, jossa ei ollut sähköjä tai jääkaappia 1970-luvun alussa, sellaiset paikat olivat erittäin marginaalisia. On muuten kiva, että JOKA IKINEN kerta, kun asiasta tulee täällä puhe, niin joku alkaa inistä tilastokeskuksen tilastoja vastaan yms..

Tilastokeskuksen tilastoista voit myös havaita sen, että itä-suomessa elinolot ja toimeentulo oli vielä 70-luvulkam hyvin jyrkästi köyhempää kuin rannikkoalueilla ja etelässä. Tästä syystä 60-70 -luvuilla suuri määrä ihmisiä muutti vauraammille alueille pääkaupunkiseudulle ja jopa Ruotsiin töiden perässä Nykyisinkin suurin osa Suomen bktstä tuotetaan jollain 100 kmn levyisellä rannikkokaistaleella. Aluepolitiikalla toki on yritetty tätä eroa kuroa kiinni. Tilastojen lukija voi katsoa mm. Tilastoja esim. Talouksien ja ihmisten keskiansiosta eri alueilla

Nämä asiat eivät siltikään pysty kieltämään sitä, että lähes kaikilla oli sähköt ja jääkaappi. Ero entiseen oli jo 1970-luvun alussa suuri.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole köyhä, mutta paikkailen vaatteita. Olen ulko housuni paikannut 5 kertaa ja takkiani vähän "säädellyt" oman ulkonäköni mukaan. Tykkään kaalilaatikosta ja syön sitä paljon, kuten myös kaurapuuroa. Ja käyn myös paljon kirpputorilla eettisyyden takia.

Niin varmaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia. 

Ne ihmiset valehtelee. Tilastoista ja silloin eläneiden tiedoista (ml. minä) asia selviää. Sähköt oli lähes kaikkialla. TV-uutisissa oli tuolloin uutisia siitä, että sähköt oli vedetty (lähes aina) saaristoon (Jiihuu Perä-Luoto!), kunnes ne uutiset loppu. Ei ollut mitään väestöllisesti laajoja alueita, jossa ei ollut sähköjä tai jääkaappia 1970-luvun alussa, sellaiset paikat olivat erittäin marginaalisia. On muuten kiva, että JOKA IKINEN kerta, kun asiasta tulee täällä puhe, niin joku alkaa inistä tilastokeskuksen tilastoja vastaan yms..

Tilastokeskuksen tilastoista voit myös havaita sen, että itä-suomessa elinolot ja toimeentulo oli vielä 70-luvulkam hyvin jyrkästi köyhempää kuin rannikkoalueilla ja etelässä. Tästä syystä 60-70 -luvuilla suuri määrä ihmisiä muutti vauraammille alueille pääkaupunkiseudulle ja jopa Ruotsiin töiden perässä Nykyisinkin suurin osa Suomen bktstä tuotetaan jollain 100 kmn levyisellä rannikkokaistaleella. Aluepolitiikalla toki on yritetty tätä eroa kuroa kiinni. Tilastojen lukija voi katsoa mm. Tilastoja esim. Talouksien ja ihmisten keskiansiosta eri alueilla

Nämä asiat eivät siltikään pysty kieltämään sitä, että lähes kaikilla oli sähköt ja jääkaappi. Ero entiseen oli jo 1970-luvun alussa suuri.

70-luvulla oli energiakriisi, lama ja suurtyöttömyys. Ei läheskään kaikilla ollut varaa sähköihin ja sen mukanaan tuomiin mukavuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia. 

Ne ihmiset valehtelee. Tilastoista ja silloin eläneiden tiedoista (ml. minä) asia selviää. Sähköt oli lähes kaikkialla. TV-uutisissa oli tuolloin uutisia siitä, että sähköt oli vedetty (lähes aina) saaristoon (Jiihuu Perä-Luoto!), kunnes ne uutiset loppu. Ei ollut mitään väestöllisesti laajoja alueita, jossa ei ollut sähköjä tai jääkaappia 1970-luvun alussa, sellaiset paikat olivat erittäin marginaalisia. On muuten kiva, että JOKA IKINEN kerta, kun asiasta tulee täällä puhe, niin joku alkaa inistä tilastokeskuksen tilastoja vastaan yms..

Tilastokeskuksen tilastoista voit myös havaita sen, että itä-suomessa elinolot ja toimeentulo oli vielä 70-luvulkam hyvin jyrkästi köyhempää kuin rannikkoalueilla ja etelässä. Tästä syystä 60-70 -luvuilla suuri määrä ihmisiä muutti vauraammille alueille pääkaupunkiseudulle ja jopa Ruotsiin töiden perässä Nykyisinkin suurin osa Suomen bktstä tuotetaan jollain 100 kmn levyisellä rannikkokaistaleella. Aluepolitiikalla toki on yritetty tätä eroa kuroa kiinni. Tilastojen lukija voi katsoa mm. Tilastoja esim. Talouksien ja ihmisten keskiansiosta eri alueilla

Nämä asiat eivät siltikään pysty kieltämään sitä, että lähes kaikilla oli sähköt ja jääkaappi. Ero entiseen oli jo 1970-luvun alussa suuri.

70-luvulla oli energiakriisi, lama ja suurtyöttömyys. Ei läheskään kaikilla ollut varaa sähköihin ja sen mukanaan tuomiin mukavuuksiin.

Ei hyvä isä! 1970-luvun alussa jääkaappi oli yli 90 prosentilla kotitalouksista. Mikä ihmeen lama ja suurtyöttömyys? Mitä ihme siinä on, että sun pitää inistä tästä asiasta KOKO ajan? Mitä ihmettä sä voit voittaa tässä? Selvä! Julista itses voittajaksi, sankari!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Tuo muutos tapahtui peruskouluun siirtymisen myötä. Peruskoulun tavoite kun oli, että kaikki lapset olisivat tasa-arvoisia perusopetuksen suhteen. Ajan myötä siitä vain tipahti pois tuo "perusopetuksen suhteen". 

Mä asuin lapsuuteni 1960-luvulla vuokralla Helsingin Munkkivuoressa, jossa asui ihan tavallisia suomalaisia. Vieressä oli Munkkiniemi, jossa asui rikkaita. Ei me kakarat verrattu esim lelujamme tai onko meillä oma huone siihen, mitä munkkiniemeläisillä oli vaan siihen, mitä munkkivuorelaisilla oli. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole köyhä, mutta paikkailen vaatteita. Olen ulko housuni paikannut 5 kertaa ja takkiani vähän "säädellyt" oman ulkonäköni mukaan. Tykkään kaalilaatikosta ja syön sitä paljon, kuten myös kaurapuuroa. Ja käyn myös paljon kirpputorilla eettisyyden takia.

Juu juu, kun se on sinulle kiva harrastus.

Kuinkahan monta kertaa täälläkin on jo selostettu, että se ei ole silloin "kivaa" kun ei ole muuta vaihtoehtoa ja tilanne vain jatkuu ja jatkuu.

Kun olet jo aivan uupunut, toivoton ja masentunut, mutta valoa ei vaan ole putken päässä.

Kaurapuuro, kaalikeitto ja vaatteiden kierrättäminen on tuttua köyhälle myös. Eivät he siitä nurise täällä. Mutta se on raskasta ja toivotonta kun se on melko usein se ainoa vaihtoehto, köyhyydestä ei saa "lomaa".

Usein tätä itse kehumaansa nuukailua ja leikkiköyhäilyä tekee ihminen, jolla on melko hyvät tulot, rahaa säästössä, muuta omaisuutta sekä kaikkia tarvittavaa kotona. On turvattu elämä ja tieto, että halutessaan saa pitää taukoa köyhyydestä ja hankkka kaiken tarvittavan, myös terveyden hoidon puolelta.

Ei ole se kokoaikainen pelko perseessä toimeentulosta.

Tai toimeen juuri tulee niin, ettpysyy hengissä, mutta kaikki sen ulkopuolella on epävarmaa.

Onko tämä ero omasta tilanteesta verrattuna köyhän ihmisen tilanteeseen tosiaan noin kovin vaikeaa ymmärtää.

Kun aina vaan ja jatkuvasti tulee näitä samoja ylistyksiä, että vaikka olen itse hyväosainen, niin kyllä minä ainakin plaa plaa plaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Tämä taisi tulla Kokoomuksen puoluetoimistosta. :)

No tuskinpa vain. Eiköhän jokainen normaalijärkinen ihminen tajua, että jos välttämättä haluaa verrata itseään johonkin toiseen, kannattaa verrata sellaiseen, joka on samanlaisessa tilanteessa. Jollain tässä maailmassa on aina asiat paremmin kuin itsellä on. Ja samoin huonommin. 

Suuri osa suomalaisista ei sitten ole normaalijärkisiä. Vähintään Kardashianin elintaso kuuluu kaikille.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja tästä syystä se tuillaeläjä ei ole juurikaan huonomassa asemassa kuin se joka joutuu pienestä palkastaan maksamaan kaiken itse. Sitten kun siirrytään johonkin 3000 e/ kk palkkoihin, progressio alkaa leikata tehokkaasti sitä omaan käyttöön jäävää rahaa.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja hyvä niin. Eroja kuitenkin on ja hyvä niin.

Mutta nämä puheet siitä, että köyhät havittelisivat jotain miljonäärien tai edes keskiluokkaisten elämää, on ihan höpöhöpöä, jos siis yhtään laajemmassa mittakaavassa puhutaan. Poikkeuksia on tietysti aina.

Tässä on jotain outoa harhaisuutta tai jokin sokea piste ilmeisesti joillain. Ihmettelen aina tätä näissä keskusteluissa.