Moraali armeijassa

"Seurasin käskyjä" on ollut huono selitys jo keskiajalta alkaen. Ongelmaksi tilanne tulee, että vaikka tiedät esimiehen käskyn laittomaksi, niin sinulla voi olla huonommin mahdollisuuksia vaikuttaa käskyyn. Ellet tottele, niin esimies voi ampua sinut tai määrätä muun osaston ampumaan sinut. 

Armeijassa sana "moraali" merkitsee lähinnä taistelutahtoa ja käskyjen noudattamista.

Mutta sotilaskoulutuksessa mainittiin, että julmuus ei ole omiaan heikentämään vihollisen moraalia, vaan pikemminkin vahvistaa sitä.

Suomen armeijassa - sotilaita olemme me kaikki jotka ovat käyneet intin noin 20 vuoden sisällä. Että ei ole mitään mystistä sotilaiden joukkoa joka ilmestyy tyhjästä maastopuvut päällä, vaan ne on noita kadulla vastaan käveleviä ihmisiä. 

Että miten ne sodan oikeussäännöt sitten on käyty läpi ja mitä siitä jää taululle ja käyttöön tositilanteessa. Ei ihmiset huvikseen tapa tai kiduta, vaan joukon tehtävän ja tarkoituksen pitää olla kunnossa. Pitää johtaa toimintaa. Ja kuten ollaan nähty, porukkaa voidaan kyllä muutaman kuukauden telttamajoituksen, pitkään jatkuneen propagandan ja huonosti menneen sotimisen jälkeen käskeä ja johdatella siviilien tappamiseen ja kiduttamiseen, kuten Buchassa esim. 

Joskus kauan sitten Haminan tienoilla, eli päärakennuksen ensimmäiden kerroksen väki oli tapansa mukaan metsässä mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti "nuotiopiirissä" juttelemassa, kapiukko äänessä:

"...voitte perspyyhkiä sillä Geneven sopimuksella. Se mitä tulette tekemään jos kova tilanne tulee kohdalle, määritellään ennemmin tai myöhemmin hyökkääjän toimesta terrorismiksi ja sen mukaan teitä kohdellaan eli ammutaan tavattaessa. Ja jotta kohtaamisia ei tule, teidän pitää tehdä tekoja jotka ovat kyseistä sopparia vastaan..."

Rehellistä puhetta, vaikkakin "epävirallista".

(Ko kapiukko on nykyään eversti, joten raakalaismainen ajatusmaailma ei ole estänyt nousua laitoksessa...)

Tuskin kukaan tietää sitä, miten oikeasti toimisi poikkeusoloissa. Siis kuinka julmasti...

Poikkeusolot paljastavat ihan varmasti ihmisestä kuin ihmisestä uusia ja pimeitäkin puolia.

Sovas tien mitä pittää, mut täällä en ala pokkuroimaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kauan sitten Haminan tienoilla, eli päärakennuksen ensimmäiden kerroksen väki oli tapansa mukaan metsässä mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti "nuotiopiirissä" juttelemassa, kapiukko äänessä:

"...voitte perspyyhkiä sillä Geneven sopimuksella. Se mitä tulette tekemään jos kova tilanne tulee kohdalle, määritellään ennemmin tai myöhemmin hyökkääjän toimesta terrorismiksi ja sen mukaan teitä kohdellaan eli ammutaan tavattaessa. Ja jotta kohtaamisia ei tule, teidän pitää tehdä tekoja jotka ovat kyseistä sopparia vastaan..."

Rehellistä puhetta, vaikkakin "epävirallista".

(Ko kapiukko on nykyään eversti, joten raakalaismainen ajatusmaailma ei ole estänyt nousua laitoksessa...)

Jep, omana aikanakin kouluttajat puhuivat vihollissotilaiden teloitteluista ihan väistämättömänä juttuna, myös haavoittuneiden. Sama kouluttaja toki uhkasi ampua omiakin pelkureita, mutta siinä oli sentään huumoria mukana. Tämä Kajaani -96.

Luin äsken Teemu Keskisarja kirjan Raatteentiestä. Alkuvaiheen noviisiudessa suomalaissotilaat tekivät virheitä neukkusotilaiden antauduttua. Osa antautuneista käyttikin asetta tai käsikranaattia, kun tultiin tarkemmin heitä tutkimaan... Sinisilmäisyys maksoi siis herkästi oman hengen.

Meidän komppanianpäällikkö nimesi sivariin lähtijät karkureiksi ja ilmaisi että sota-aikaan tulisi nappi otsaan. Eikä siitä kukaan valittanut.

Selittäkää minulle yksi asia. Sanotaan, että esim. r a i s kaukset ovat yksi sodan aseista. Mutta miten tällainen ase saadaan käytännössä toimintaan? Kirjaimellisesti. Ymmärrän että kuka tahansa voi pystyä sodassa tap pamaan, liipasinta pystyy painamaan vaikka omat tunteet olisivat mitä. Mutta tästä r a i skausaseen käytöstä pitää nauttia. Mistä löytyy ihminen, joka saa aseensa toimintaan ja pystyy käyttämään sitä itkevään ihmiseen, jopa lapseen, samalla nauttien teostaan? Eikä riitä että yksi tällainen ihminen löytyisi vaan nytkin sitä asetta on käytetty joukolla. Löytyy siis joukoittain miehiä, joilla tuo ase nousee pystyyn äärimmäisen hädän ja kivun edessä. Miten se on mahdollista, kun kotimaassaan rauhan aikana he ovat kuitenkin tavallisia miehiä, isiä, poikaystäviä ja aviomiehiä? Ihan kuin kuka tahansa meistä :(

10: Valitettavasti sodassa kuin sodassa tuota on tapahtunut, tapahtuu Ukrainassakin paraikaa. Kun sulla on aseet ja toisilla (siviileillä) täysin alisteinen asema sinuun nähden, osa ihmisistä käyttää sen raakalaismaisesti hyväksi.

Ukrainan viranomaiset kuitenkin tutkivat jälkikäteen noita, noitakin, ja olen nähnyt Youtubessa videoita rai skauksiin syyllistyneistä yksittäisistä venäläissotilaista. Ukraina aikoo vetää heidät oikeuteen teoistaan, ja hyvä niin.

Moraali ja moraali, ihmisiä pitää tappaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Luin äsken Teemu Keskisarja kirjan Raatteentiestä. Alkuvaiheen noviisiudessa suomalaissotilaat tekivät virheitä neukkusotilaiden antauduttua. Osa antautuneista käyttikin asetta tai käsikranaattia, kun tultiin tarkemmin heitä tutkimaan... Sinisilmäisyys maksoi siis herkästi oman hengen.

Hyvinkin voin kuvitella tilanteen, jossa ei uskalla ottaa antautuneita vangiksi, vaan ampuu antautymuvat.

Venäjän armeija on eri asia, kuin Suomen armeija. En usko, että Suomen armeijassa yksikään terve esimies käskee alaisiaan raiskaamaan siviilejä.

12: Tarkennus: Yksittäisten venäläissotilaiden kasvot ja nimet kerrotaan. He, heidän pahuutensa, on tullut näkyviin. Ja ehkä joutuvat vielä tilillekin teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Moraali sodanaikana. Kannattaisiko naisten yhdessä lasten kanssa pyrkiä jättämään sotiva maa ja mennä jopa vaimoiksi  rauhan säilyttäneeseen maahan? Miehet oppisivat, että sotimalla ei naiset pysy maassa. Naisethan eivät ole miesten omaisuutta ja sota rikkoo pahasti naisten ja lasten oikeuksia.

Päteekö tämä Lähi-Itäläisiin?

15: Varmasti Suomen armeija on sivistyneempi kuin Venäjän, tänä päivänäkin. Mutta ihan Tuntemattomasta sotilaastakin kyllä löytyy arveluttavaa toimintaa suomalaisiltakin. Sanoisin vaikka sen pohjalta, että kenellä on enemmän taipumusta näin rauhan oloissa tuollaiseen pahuuteen, sodassa sellaiset puolet herkästi pääsevät korostumaan.

Armeijassa ei opeteta edes Geneven sopimusta ja suomalaiset muutenkin opetetaan lapsesta saakka tottelemaan auktoriteettia, joten vuodessa sitä ei voi enää mitenkään muuttaa. Sodan alkaessa lähes kaikki suomalaiset tottelevat komentoja mukisematta.

Tapa tai tule tapetuksi.

Sodan ikiaikainen ja kylmä logiikka.

Huhtikuussa ukrainalaisen psykologin Oleksandra Kvitkon puhelin soi. Soittaja oli 12-vuotias tyttö.

Tyttö kertoi, että eräänä päivänä hän oli mennyt pihalle poimimaan kukkia. Ajatus oli ilahduttaa äitiä.

Hän meni ulos, vaikka äiti oli kieltänyt. Venäläiset miehittäjät olivat jo kaupungissa.

Sotilaat näkivät tytön.

Äiti löysi myöhemmin tyttärensä pihalta tajuttomana. Tyttö oli joukkoraiskattu.

Raiskauksen jälkeen tyttö yritti tappaa itsensä.

– Tyttö syytti itseään. Hän oli mennyt ulos, vaikka äiti oli kieltänyt, uhria hoitava Kvitko kertoo.

Siinä venäläistä koulutusta