HUHTIKSET ' 05

Monella on ollut hieman alakuloinen vaihe elämässä, tsemppiä ja jaksamista vain kovasti kaikille!



Itse epäilen, että olen synnytyksen jälkeen kärsinyt koko ajan lievästä masennuksesta tai sitten se on vain univajetta. En muista koska olisin viimeksi ollut pirteä ja elämäniloinen, oma itseni. Tavallaan pidän näitä mielialoja aika normaaleina pienten lasten vanhemmilla, siis niin kauan kun ei pahemmaksi mene. Voi kun toivon että tuleva vauvamme olisi rauhallisempi ja parempi nukkumaan...



Hauskoja tapauksia ollut lasten kanssa, Vaakamomilla ja Kentillä:)



Onko kukaan kokeillut Herbalifen pirtelöitä? Niistä kuulemma saa ihan mielettömästi energiaa ja auttaa laihtumaan jos on tarvis. Raskaana olevakin saa niitä kai käyttää joten harkitsen niiden testaamista ihan tuon energian takia.



Ompunäiti, mekin aiomme nukkua sitten kaikki neljä samassa huoneessa. Tai voi olla, että aluksi minä nukun vauvan kanssa erikseen toisessa huoneessa ja mies esikoisen kanssa. Ainakin silloin jos vauva on kova itkemään öisin. Pystyt ilmeisesti juomaan kahvia? Itse en ole vielä edes kokeillut mutta jotain kehitystä pahoinvoinnin suhteen on tapahtunut: voin keittää muille kahvia eli se tuoksu ei enää inhota. Samoin jääkaapin ja esim. leipien haistelu ei enää tee pahaa. Kyllä se siis tästä!



Mareila, meilläkin tehdään palikkatorneja, tosin sellaisia jotka kaatuvat noin 6 palikan jälkeen. 1,5-vuotisneuvolassa lääkäri pyysi tekemään tornin palikoista joten hyvä että oli harjoiteltu, etukäteen hieman aprikoin pitääkö siellä tehdä jotain sellaista mitä ei vielä osata.



Ompunäidin esimerkin rohkaisemana taidan hipsiä kaapille syömään pari keksiä. Mukavaa viikonloppua!



K rv 11+2 ja pikkumies 1,5v

Viikonloppuna en kerinnyt koneelle ollenkaan, oli ohjelmaa aika paljon.



Lylelle: Voimia sairauksien kanssa, toivottavasti se siitä helpottaa.



Mallu: Täälläkin on hemmetinmoinen kenkä pohdiskelu, Antonilla on kahdet talvikengät (nahkaiset Tepsut ja toiset siistit kengät) ja ajattelin, että niillä pärjätään, mutta tajusin että loskakeleille ei ole mitään. Kumpparit on liian liukkaat (eikä pysy jalassa) joten ostan kai sitten Goretexit, vai jotkut muut kenties?? Esikoisella on Goret ja aion täksi talveksi ostaa uudet (nykyiset menee loskakeleille, mutta pakkas keleille ei mene toinen sukka) Ja tätä Antonin kenkä juttua pohdin. Ääh ärsyttävää, kun ei yhtään tiedä minkä kokoiset ostaisi. Ja vielä rytmistä, minä olen Antonin kanssa tosi tarkka rytmistä, heti vaikuttaa, jos rytmi muuttuu ja pojasta tulee levoton. Esikoinen (5v) on ehkä vuoden kestänyt rytmin muutoksia ja esim. ruoka-aikojen venymistä, ilman, että menee ihan hysteeriseksi (yliväsy/ylinälkä)



Errj: Samanalaisia aatoksia, vaikka ja mitä pitäisi tehdä, mutta ei kerkeä/jaksa. Ja pyykit unohtuu säännöllisesti koneeseen, mitäköhän sillekkin tekisi???



Meillä on taas vaihteeksi nukahtaminen työn ja tuskan takana. POju karjuu sängyssä, eikä suostu nukahtamaan, ärsyttävää.



Mutta nyt hommiin, kun poju nukkuu. Mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Mä olen myös miettinyt että pitää varmaan neidile ostaa vielä jotkut siistit kengät kaupunki- yms. reissuja varten.



Mareila harmittelit joskus ettei Antonia kirjojen lukeminen kiinnosta. Eihän meidänkään tyttöä aiemmin. Nyt ei mitään muuta tekisikään kuin katselisi kuvia kirjoista yhdessä ja luetuttaisi niitä. Muutenkin on taas joku ihme ripustautumiskausi meneillään. Mun pitäisi olla koko ajan neidin seurana, jos en ole, hän tulee ja hakee. Kaipa se paljolti liittyy tohon puheen kehitykseen. Se kun on nyt pinnalla. Puhuminen on kuitenkin melko lailla sosiaalinen laji.



mallu

Huomenta! Yritän kirjoittaa muutaman sanan ennen kuin suuntaamme koiran kanssa aamulenkille.



Ensinnäkin Lylelle tsemppiterveisiä! Tosi rankalta kuulostaa. Koita saada levätyksi ennen kuin pyörryt!!



Meilläkin on nyt sairasteltu. Lauralla alkoi jonkin sortin vatsatauti lauantaina, ja siitä lähtien onkin pesty paljon käsiä, pyykkiä ja pyllyä. Oksentelua, ripulia ja ruokahaluttomuutta lukuun ottamatta tyttö on kuitenkin - onneksi - ollut ihan " normaali" ja pirteä oma itsensä. Untakaan ei riitä yhtään enempää kuin muulloinkaan, ja niinpä tänään herättiin klo 5.20..



Meilläkin on elämässä aikas tarkka rytmi, mutten tiedä onko se tärkeämpää äidille vaiko lapselle. Tällä hetkellä mennään about näin:



5.30-6.30 herätys

11.00 lounas

11.30-13.30 välillä päiväunet (yleensä 1,5 tuntia)

14 välipala

17 päivällinen

19 iltapuuro

20 nukkumaan





Lopuksi Laura haluaa vielä lähettää terveisensä:



nm u8mu8mz8uxs miu8 sxamsm



Mukavaa päivää kaikille,

t. Ompunäiti ja Laura

Tuntuipas tosi mukavalta, että olitte muistaneet meikäläistäkin. Hormonihuuruisen (väsyneen) äidin mieli ihan herkistyy. Olen ollut jonkun aikaa vähän hiljaisempi, kun meidän nettiyhteys ei toiminut ja sitten olen yrittänyt tuonne odottajiin kirjoitella aktiivisemmin, jotta pääsisin juttuihin mukaan, mutta menestys on ollut heikko... Onko teille muille käynyt niin, että yritätte kirjoittaa johonkin pinoon, mutta ryhmään ei vaan pääse mukaan, ts. kukaan ei juurikaan kommentoi juttujanne? No joo, tämä tuntuu itsestäkin lapselliseslta (siis pahoittaa moisesta mielensä, mutta laitan osan hormoonien piikkiin :))



Asiaan, tosi mielenkiintoisista aiheista olette kirjoitelleet viime viikkoina, Mugskapille kovasti voimia vaikeaan tilanteeseen. Aiheesta löytyy myös omakohtaista kokemusta, pitkä juttu, mutta lyhyesti sanottuna, me selvisimme ja yhdessä olemme vieläkin.



Sairasteleville kanssa kovasti voimia. T:llä oli myös elämänsä ensimmäinen vatsis ja olihan se melkomoista härdelliä. Pyykkikone lauloi tauotta. Yksi yö meni oksennellessa ja sitten seuraavana yönä oli ripuli. Onneksi T sai nukuttua melko hyvin, mutta itse nukuin kyllä niin kevyttä unta, että ei se virkistänyt. Ja luonnollisesti olin ihan varma että A) saan taudin itse ja joudun synnyttämään vatsataudissa tai B) vauva syntyy, ennenkuin tauti on selätetty. Mutta kumpikaan vaihtoehdoista ei toteutunut, vauva viihtyy yksiössään ja T on terve. Olen saanut desinfioitua koko huushollin ja pyykit keitettyä : ). Sairastelusta jäi vain mukavia pikku tapoja, elikkä T haluaa nyt, että häntä kanniskellaan mahdollisemman paljon (tosi helppoa tämän mahan kanssa) ja sitten tuttia hän miellellään söisi koko ajan. Murr.



Puolitoista vuotis neuvolassa oltiin viime torstaina. Jännityksellä odottelen rokotusreaktioita. Kyllä on hikisiä nykyään nämä neuvolareissut... Jännittääkö muita äitejä niitten sujuminen? Kun tietää, että lapsi kyllä osaa, mutta jos ei tahdo jotain tehdä, niin ei tahdo. Kuten esimerkiksi antaa palloa lääkärille, koota tornia palikoista, sydänäänien kuuntelu on kyllä hauskaa, mutta stetoskooppia pitäisi saada käyttää itse, pituuden mittaaminen selällä maaten on T:n mielestä syvältä ja pään ympärystä ei todellakaan mitata... Eli siinä päällisin puolin meidän neuvolareissu. Lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin, että omaa tahtoa löytyy... Miksiköhän? Mutta, kaikki kunnossa ja paino ja pituus kasvaa omaa käyräänsä tasaisesti. Pituutta on nyt 86cm ja painoa 13,5kg.



Talvivaatehankintojen kanssa painiskelen myös. Haalarivalinta on melkein selvä (ei ostettu) ja kenkäkauppaan pitäisi suoriutua. T:N kengän koko on mallista riippuen keskimäärin 24, ongelmana on pullea jalka, eli lestin pitää olla tilava. Saappaiden hankkiminen oli haaste, kuten kesäsandaalien, talvikenkien suhteen olen toiveikkaampi, mitkään kuoman tyyppiset ei käy, mutta muuten uskoisin niiden olevan vähän tilavampia. Goretex kengät käyttöä varten ja sitten toiset kauppa-, kylä- yms reissuja varten. Yhdet käytetyt todella lämpimät nahkakengät sain tutultani. Ja saappaissa on karvavuori, joten niilläkin pärjää ihan nollakelin loskissa. Tosin goretexien kanssa pitäisi pärjätä myös siinä kelissä. T on kuitenkin kotihoidoissa, joten on helppo mennä sisään, jos kengät kastuu/paleltaa. Tärkeää on vaatteiden helppo päälle pantavuus. Kahden kanssa se muutenkaan ei ole ilon hetki.



Sellaista, melko omanapaista juttua tällä kertaa. Raskausviikoja tällä hetkellä 39+1, joten jänniä aikoja eletään.



Rytmistä vielä. En VOI ymmärtää, että miksi yhtäkkiä ihanat aamukahdeksan herätykset ovat vaihtuneet aamukuuden herätyksiin. Jo viikko näin. Ei kiva.



Mukavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!



K &T 030405, pikku-pippuri rv 39+1

Olipas kiva kuulla Katsurasta, tsemppiä loppuraskauteen. Muistan, kun odotin Antonia, niin viimeisillä viikoilla mies ja esikko saivat vatsataudin ja minä pelkäsin, että sama yllättää minut. Vedin maitohappobakteereita napaan ja säästyin siltä. Kamalaa se oli, minulla kun oli tosi kipeitä supistuksia ja miehestä ei yllättäen ollut oikein apua. Kiva, että T on ok ja voitte keskittyä uuden tulokkaan odotukseen =)



Noista muihin pinoihin kirjoittelemisista, välillä olen koittanut liittyä johonkin toiseenkin pinoon, mutta ei oikein onnaa. JOtenkin ei tunnu omalta ja kun harvoin kirjoittelee, niin ei ihmiset tunnu " tutuilta" ja kaikkia vertaa tähän ihanaan huhtisten yhteisöön...



Ja vielä neuvolakäynneistä, raskaus aikana ja edellisessä neuvolassa käynnit ahdistivat, terkat eivät olleet oikein ajan tasalla ja sain selitellä aika paljon, kun en halua aloittaa kiinteitä ennen 6kk ikää (Anton oli silloin siis pari kuukautta) Tänne kun muutettiin, niin jo helpotti. Terkka osaa ottaa huomioon perheiden tilanteet ja on tosi asiantunteva. Ja kun Anton ei jotain halua tehdä, kysyy vaan, että osaako. Käynnit menevät siinä, että poju karjuu ja tappelee mittausta ja kaikkea muuta vastaan. Terkka naureskelee, että jopas on pojalla tahtoa, ai miten niin, kun toinen pää punaisena huutaa =)



Kerngistä vielä, eli meillä haaste on niin päin, että Antonilla on pieni ja kapea jalka, eikä koolle 19-20 välttämättä löydy hyviä kävely kenkiä. Onneksi talvikengissä saa olla sukkavara, joten josko löytyisi sopivat kengät.



Mallu: Anton on nyt ruvennut katselemaan kirjoja, kokonaista kirjaa ei jaksa lukea, mutta kuvia katselee mielellään ja osoittelee niitä. Eli edistystä siinä =) Joku kaunis päivä sitten jaksaa varmaan kuunnellakin



Ja sitten tapaamista ehdottelisin, olisiko halukkaita pk-seudun tapaamiseen??



Tälläisiä juttuja tiistai aamun ratoksi, palailen ehkä vielä myöhemmin. Hauskaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Mukava tosiaan kuulla,Katsura,sinustakin..Sullahan on jo ihan loppumetrit menossa:)Tsemppiä!



Neuvolareissuista oli juteltu, Miialla kans vähän samaa meininkiä, kun muittenkin hippusilla..Eli etenkin tuo pituuden mittaus selällään on kaikista pahinta, ja sit jos sattuu olemaan väsy-kiukkupäivä, niin ei varmasti tee mitä täti sanoo, vaikka osaiskin. Sillon kun piti esim. sitä helmeä ottaa pinsettiotteella, niin Miia sattui olemaan just heränny tai just menossa unille tms, ja hän päätti vaan kämmenellä läpsyttää sitä helmeä, tyyliin vie se nyt muualle, tässä ois parempaakin tekemistä..No, siinä sit täti teetti jotain kiinnostavampaa ja sit lopuksi koitti uudelleen ja sithän se onnistuikin.



Kirjoista; Miia tykkäis kans katella kuvia kirjoistaan, usein kantaa mulle jonkun kuvakirjan joka pitää mennä sit katselemaan hänen sängylleen. Ihan sadun kuunteleminen ei vielä onnistu, vaan kyllästyy nopeesti ja lähtee leikkimään muilla leluilla:) Mutta kuvia katselee, vaikkei osaa oikein sanoakaan, mitä kuvassa on. Kissaa matkii, ja koirakin kuulostaa samalta kuin kissa, käki sanoo kuulemma kääk!:)



Miia myöskin välillä ripustautuu niin, ettei mitään muuta vois oikeestaan tehdä, kun puuhailla tytön kans, mut välillä menee itsekseenkin jo leikkimään. Uusin leikki on muuten lattialla konttaus(äitin/isin osa) ja selässä istuminen(Miia). Ja nyt on alkanut leikkiä mukana esim. harakka keitteli huttuaan- ja piiri pieni pyörii-leikkejä. Vähitellen. No, hiljaa hyvä tulee..



Semmoista tänne tällä erää, nyt pitää näköjään mennä seuraksi..

-Milenna ja Miia 27.4.05-

.. kun en ole nukkumassa ja tämä kahvikin maistuu : )



Ilmeisesti toi vatsatauti on sittenkin väsyttänyt Lauraa, sillä tänään hän nukahti jo ysiltä rattaisiin aamulenkillämme ja nukkui tunnin. Minä istuin penkillä, palelin ja luin Kotiliettä. Nyt L nukkuu taas ihan normaaliin aikaan. Ihanaa olla pitkästä aikaa yksin ja suht tolpillaan. Mulla alkoi näiden viikkojen aikana jo pieni masennus hiipiä päälle, kun elämä on todellakin ollut vain tätä samaa; kaikki extra on pitänyt karsia pois että jaksais jotenkuten. Täytyypä ollakin tosi onnellinen, jos tästä jaksaa joku päivä lähteä vaikka kaupungille käymään tai ottaa kirjan käteen ja lukea!



Kentille muuten onnittelut työpaikan johdosta! Sehän kävikin sukkelaan, työnsaantisi!



Ja Mareila - me ainakin haluttaisiin todellakin treffata (viittaus edelliseen kappaleeseen eli piristystä kaivataan..) teitä muita! Tällä viikolla ei vielä tulla tartuttamaan ketään, mutta ehkä jo ensi viikolla vaara olisi ohi?



Hauskoja leikkejä on kaikilla Hippusilla! Laura on nyt erityisen innostunut nukenrattaistaan, jotka hän sai pari viikkoa sitten (Biltema 4,50 euroa!). Ja edelleen hän ähertää vaatteiden parissa. Tänään hän yritti pukea päälleen trikoista kokopukua / pyjamaa (jossa on vetskari edessä), mutta siinä hommassa tuli kyllä itkuraivarit.



Laura on myös ryhtynyt harjoittelemaan EITÄ. Se liittyy yleensä syömiseen (ja toivottavasti myös vatsatautiin ja ruokahaluttomuuteen sen vuoksi). Ruokaa tarjotessamme hän sanoo kipakasti " EI" , nipistää suunsa kiinni ja pyörittää vimmatusti päätään. Hymyilee samalla ilkikurisesti. Toistaiseksi se on vaan aika hassua, mutta varmaankin hermot menee jatkossa, jos syöminen muuttuu pysyvästi tuollaiseksi...



No nyt annan tilaa muille, palataan taas!

Ompunäiti 9+5 ja Laura 9.4.

Katsuralle vielä tsemppiä loppuodotukseen ja varsinkin sitten elämään vauvan synnyttyä!!



t. O

Tulin ihan Katsuralle toivottamaan tsemppiä loppumetreille:) Minulla (ja Ompunäidillä) sama tilanne koittaa sitten toukokuussa (Errj:n la:ta en muistakaan). Onnea koitokseen:)



Kuinka moni hippunen nukkuu muuten vielä pinnasängyssä? Tästä on ollut joskus puhetta mutten enää muista mitä. Meillä poika on vielä pinniksessä mutta täytynee ostaa isompien lasten sänky kun pojan nostaminen alkaa käydä raskaaksi.



Jotenkin niin masentavaa tämä syksyinen sää vaikkei kesän helteetkään kivoja olleet. Höh:(



Iloista mieltä kuitenkin kaikille!



K rv 10+6 ja MPR-rokotteesta kiukkuinen poju