HUHTIKSET ' 05

Enpä oo taas vähään aikaan kirjottanu. Pitkä viikkopino oli luettavana, joten en nyt kummempia ehdikään kirjottamaan, kun miehen tarvii päästä jo tekemään kouluhommiaan (höh).



Lyhyesti kuitenkin.. Seksiasioista teillä on ollut puhetta. Jos meille ei olisi kakkonen tervetullut, voisi meilläkin olla aikast kuollutta tuolla makkarin puolella. Lähinnä siksi, että pelkäisin tulevani raskaaksi. Hormooniehkäisyä en aio enää koskaan käyttää ja kondomit aiheuttavat lieviä allergiaoireita enkä myöskään luota niihin silloin,jos niitä on käytetty. Joten meilläkin oli aika vaisua ja mulla halut nollissa viime kevääseen asti. :( Kai se vaan kuuluu parisuhteeseen ja perheeseen, jossa on pieniä lapsia, että on aikoja, jolloin ei vaan vois vähempää kiinnostaa.



E:llä on 1,5 vuotis neuvola maanantaina. Pessimistinä odotan, että piikistä tulee taas kuume. Raukalle on tullu niistä aiemmistakin piikeistä aina vähintään lievää kuumetta.



Vielä Kiiamarialle Herbalifesta: olen itse käyttänyt sitä laihtumistarkoitukseen joskus 4 vuotta sitten. Siihen se kyllä oli ihan pätevä ja mulle siitä ei tullu mitään ainakaan huomattavia haittavaikutuksia (käytin sitä tosin vain pari kuukautta). Ystävälleni kuitenkin tuli Herbalifesta todella paha ihottuma ja vatsakipuja. Jostain syystä ne tuotteet eivät hänelle sopineet. En siis uskalla suositella Herbalifen tuotteita kenellekään, etenkään raskaana olevalle.



Ainii, poitsusta on tullu oikea hellyyspakkaus. Halailee ja tänää anto mulle ekaa kertaa ikinä ihan oikeen suukon! Kyllä äitin sydän oli taas pakahtua rakkaudesta tuota meidän pientä taaperoa kohtaan.. :)



Mukavaa viikonloppua!



-S ja E (170405)

Seuraa umpiväsyneen äidin tilitystä, olkaapa hyvät!



Meillä oli eilen tosi kivat ja kivojen sukulaisten odotetut häät. Lauran vatsataudin laita oli vähän niin ja näin, joten emme ottaneet häntä mukaan juhliin. Koska kaikki meidän vakiolapsenhoitajatkin olivat ko. kemuissa, tehtiin niin että minä osallistuin häiden alkupuoleen ja mieheni loppuiltaan. Vaihto tehtiin joskus puoli seiskan aikaan, ja siinä vaiheessa Laurakin piipahti juhlissa näyttäytymässä. Se oli v i r h e.



Tuon piipahduksen aikana nimittäin lukuisat - pääosin vieraat - täti-ihmiset

- tunkivat naamansa Lauran naamalle

- yrittivät saada hänet puhumaan

- yrittivät ottaa syliin vaikka väkisin

- hössöttivät ja lässyttivät



Ei ollut kiva tilanne varsinkaan, kun Lauralla taitaa olla nyt meneillään jokin uudenlainen ujosteluvaihe.



Anoppi vei tytön sylistäni alta aikayksikön omien sukulaistensa luo höösättäväksi. Parinkymmenen minuutin kuluttua sain hänet otettua puoliväkisin takaisin ja lähdimme kotiin.



L nukahti yöunille ysin aikaan, mutta heräsi kolmen tunnin kuluttua HUUTAMAAN aivan hillittömästi. Välillä huuto taukosi ja neiti halusikin leikkimään. Sitten taas huudettiin. Välillä hän nukahti hetkeksi kainalooni, mutta heräsi HUUTAMAAN heti jos vähän liikahdin. Tätä kesti ainakin puoli kolmeen.



Klo 5.15 Laura heräsi kokonaan tähän uuteen päivään. Laskin, että hän nukkui viime yönä noin 5,5 tuntia. Ja minä - joka hullu olin katsonut illalla vielä telkkaria - nukuin kolmisen tuntia. Naapureista en tiedä enkä onneksi ole heitä tänään nähnyt... Mieheni tuli häistä puolenyön jälkeen, ja oli hänkin unentarpeessa.



Tämä päivä onkin ollut sitten edellisen mukainen. Laura on ollut tosi väsynyt ja raivonnut pienimmistäkin asioista. Päiväunia hän nukkui ruhtinaalliset vajaa kaksi tuntia. Yöunille L nukahti aika normaaliin aikaan (19.45), mutta kauhean huudon saattelemana.



Kamala vuorokausi, josta ei voi muuta kuin ottaa opikseen: Lauran kohdalla ei voi tehdä mitään tuon kaltaista juuri ennen iltatoimien aikaa!! Ei enää ikinä koskaan milloinkaan. Ollaan ajoissa kotona, syödään puurot ja sitä rataa.



Anoppiin meni taas hermot, en ole siis edennyt tässä itsekasvatuksessani mihinkään. En voi ymmärtää sen hössötystä!! Hän näkee Lauraa vähintään pari kertaa viikossa (ei vuodessa), ja silti joka tapaaminen on alusta loppuun ihan hirveää lässyttämistä ja höösäämistä. Nykyisin en voi olla samassa tilassa Lauran ja anopin kanssa, vaan painun usein koiran kanssa ylimääräiselle lenkille, kirjastoon tai whatever. Onko mielestänne normaalia ja oikein, että lapsenlapsi on mummonsa elämän ainoa sisältö? Tilanne taitaa tässä tapauksessa olla juuri sellainen.



No niin, sellainen avautuminen. Toivottavasti teillä muilla on ollut leppoisampi meininki tänä viikonloppuna!



Nyt nukkumaan, öitä,

t. Ompunäiti

Jotenkin tää elämä vaan on hieman " tahmeaa" tällä hetkellä....



Katsuralle voimia loppuraskauteen.......h-hetki käsillä.

Kaikille sairastaville tasa puolisesti voimia.....meillä on korvatulehdus päällä...niin ja ripuli antibiooteista. Nää syksyt on niin tätä :-(



Kentille onnittelut työstä.



Voimia myös kaikille rytmin pähkäilijöille.....kyllä se siitä, viimeistään kun muuttavat pois kotoa ;-)



Lylelle voimia sairaskierteeseen. Kirjoituksesi osui muuten aviosiipan osalta hermoon.... :-( Samaa pähkäillyt täällä. Jotenkin tämä meidänkin elämän tilanne tällä hetkellä ei enää paljon voimia jätä hehkeenä vaimona....no edes vaimona olemiseen. Juuri eilen mietin, että täytyis taas yrittää muistaa tuota miehen puolikastakin huomioida. Hyvin se kestää näitä mun matalalento ajanjaksoja, mutta kyllä sekin aina sitten jossain vaiheessa huomauttaa, että olisi kiva, jos vaimo muistaisi hänenkin olemassaolon. Ja nyt en sitten tarkoita, että mies vaatisi raketteja taivaalle ja suurta suitsutusta, vaan ihan sellaista ihmisen perushuomioimista, mikä tällä hetkellä on aika heikoissa kantimissa.

<kysymys muuten teille : (vähän arkaluonteinen). Mutta onko teidän seksuaalinen halukkuus palannut ????? Mulla alkaa olla niin kylmä tunneside seksi-elämään, että voisin kohta vissiin julistautua frigidiksi ja muuttaa nunnaluostariin, heh heh, ei vaineskaan, nyyh.

Miestä rakastan edelleen, eikä ole mitään tarvetta häntä vaihtaa, ei myöskään ole tarvetta vilkuilla muita tai mitään tälläistä. Musta vaan tuntuu, että multa olisi kadonnut sellainen tunnetila kuin seksi/seksin tarve. Silloin harvoin kun seksiä harrastetaan on se kyllä ihanaa, mutta kun kynnys koko touhun aloittamiseen on jossain mount everestillä. Olen itse ajatellut, että johtuuko tämä nyt sitten siitä, että sitä ammentaa kaiket hellyysvarat päivän aikana noihin lapsiin ja illalla on IHAN TYHJÄ. Ei tämä vielä ongelma ole, mutta kyllähän se sellaiseksi jossain vaiheessa kääntyy.



Elmosta sen verran, että hänestä on tullut pesunkestävä HIRVIÖKAKARA. (okei osaa olla ihanakin, sitä poikaa ei vain muutamaan päivään ole näkynyt ;-))

Vaatteet puetaan päälle tiukalla kapalo-otteella (juu, mulla on 4 kättä eikä onneksi vatsaa edessä) ja pukeminen tapahtuu kiemurtelun, ei-ei-ei-huudon ja tuskanhien kanssa, 6 vee veljeään veti eilen tukasta niin, että toinen parka oli kyynelissä, 8 vee veljeään heittelee ruokapöydässä kaikella, minkä saa käsiin, hoitotytön syliin yrittää mennä väkisin (koko-eroa ehkä 1 kg) ja erästä ystäväni poikaa Elmo yrittää purra poskesta päivittäin. Että joo aikamoista vahtimista ja TODELLISTA perään katsomista meillä nykyään.

Huoh, jotenkin muistuu mieleen, miksi tässä vaiheessa alkoi kaipailemaan työ-elämään isompien kohdalla.



No nyt nyt välipalan laittoon (taas)

Vihdoinkin pääsen koneelle..meillä oli kone huollossa pienen äidinmaito vahingon takia ts:mies kaatoi koneen näppäimistölle äidinmaitoa ja näppis meni vaihtoon.Tuli kalliit tipat yli 200e..

Mutta nyt ollaan taas menossa mukana..

Me ollaan kotiuduttu tosi hyvin tänee uuteen asuntoon ja niin tuntuu lapsetkin olevan.

Meillähän on nyt lauantaina kolmosen ristiäiset,joten aikaa menee niiden järjestämiseen kun ne pidetään täällä meillä.

Meillä on muutenkin mennyt ihan yllättävän hyvin tää viimenen kuukausi,neiti kun täytti eilen 1kk.

Heini on ottanut pikkusiskon ihan yllätävän hyvin vastaan,haluaisi vaan hoivata ja helliä,pitää sylisssä..Luulen,että meidän vauvaleikeistä oli hyötyä ennen Helin syntymää..Joten voin suositella kaikille joille on lisäystä tulossa..Meillä ei tosiaan ole tietoakaan mustasukkasuudesta yms..

Heini tuntuu jotekin jo niin isolta tytöltä kun vertaa Heliin.

Meillä on vihdoinkin opittu itse syömään ja se sujuukin yllättävän siististi..Vielä joutuu vähän loppuruuan kanssa auttamaan,mutta noin yleensä se sujuu hyvin ilma apuakin..Ja äiti on tyytyväinen..

Meillä on 1,5v neuvola tossa loppukuusta,samalla on Helin lääkärineuvola..Sain tytöille peräkkäiset ajat,onneks..Itsellä on jälkitarkastus edellisenä päivänä..

En muista,että kerkesinkö kertoa teille,että Heli päätti että hän haluaa oman synttäripäivän eikä äidin kanssa samaa..Eli hän lähti itsekseen tulemaan kahta päivää ennen sovittua sektiota..Ja rv.t oli tolloin vasta 38+2..Kovasti koittivat Jorvissa lopettaa suppareita mutta eivät onnistuneet,joten päivystys sektioon mentiin.Onneks mies pääsi mukaan..Neitihän oli viikkoihin nähden enemmän kuin hyvänkokoinen painoa oli 3780g ja pituutta tasan 50cm..

Viime torstaina käytiin neuvolassa ja painoa oli kertynyt jo 4335g ja pituus oli 54cm



Mareila taisi kysellä tapaamista..Meille sopii itseasiassa ens viikolla hyvin,Ompunäiti taisi sitä ehdotella..

Mitä mieltä olisitte jos vaikka tulisitte meille tähän Leppävaaraan?

Musta kun ois kiva nähdä teitäkin,mutta en vielä viitsi lähteä ton tehotyttökaksikon kanssa kauhean pitkälle.

Mutta miettikää..



Terkuin:Kuningascobra,Heini(1,5v) ja Heli(1kk)

Tapaamiseen, meille käy ke, to ja pe. Voidaan hyvin tulla Kuningaskobran luo, jos siitä ei ole liikaa vaivaa? Kiva, että teillä on arki alkanut sujua kolmen lapsen kanssa noin mukavasti =)



Miehistä: Juu täällä myös takki ihan TYHJÄ iltaisin, tuntuu todella, ettei miehellä ole enää vaimoa, joka jaksaisi helliä. Ennen Antonin syntymää koitettiin ainakin kerran viikossa järjestää ilta, että jutellaa ja ollaan yhdessä, niitä on Antonin syntymän jälkeen ollut YKSI. Ahdistaa, varsinkin kun tiedän, että duuni+opiskelu vie mieheltä voimia ja on tosi rankkaa. TAvallaan molemmat tarvitsisivat toisiaan enemmän kuin koskaan ja mies on meillä se joka jaksaa kuunnella minua ja olla lähellä. Lohduttaudun sillä, että menee ohi joskus, kun lapset muuttavat pois kotoa? Halukkuus, mitä se on?? Seksi on kivaa ja ihanaa, kun sitä on, mutta sama tällä, aloittaminen on NIIN vaikeata. Ja periaatteessa kyllä haluan, mutta usein (valitettavasti) treffit nukkumatin kanssa vievät voiton. Miestäni rakastan ja koitan todella jaksaa, ehkä se tästä helpottta ja syksykin vetää mielen matalaksi.



Antonia nukutin juuri puolitoista tuntia ja kohta pitää lähteä isää viemään sädehoitoon,eli säällitävän lyhyet unet tulossa ja " kiva" ilta



Näihin tunnelmiin



Mareila+Anton

.. meille kävisi parhaiten ke tai to, ja tulisimme vasta päikkäreiden jälkeen, ellei se ole liian myöhään (kahden maissa)? Muuten ei tule unista meidän kohdalla mitään! Ja Leppävaara sopii oikein hyvin.



Nyt täytyy mennä joten palaan muihin juttuihin toiste,

t. Ompunäiti

Tapaamisesta vielä, jos iltapäivällä tavataan, niin sitten meille käy vaan to ja minun pitäisi ottaa esikoinen mukaan, jos sopii?



Mareila+Anton, kera isoveljen ja kahden muun pojan

oikeesti ihanaa, että muillakin on näitä mietintöjä parisuhteesta ja halukkuudesta. Olen ollut vähän arka ottamaan asiaa puheeksi, mutta kun aihepiiriin on päästy, oli pakko tulla kommentoimaan. Mulla on ollut haluttomuutta oikeastaan koko aika Pihlan syntymän jälkeen. Vihdoin otimme asian tuossa kesän lopulla mieheni kanssa puheeksi, sillä minä huomasin jo oikein karttelevani niitä illan hetkiä, joiden " pitäisi päätyä johonkin" . Mies taas rupesi pelkäämään kaikkia " yrityksiä" , kun ei enää tiennyt missä mennään. Hiljalleen jäi suutelukin vähille ja ihan kaikki normaali läheisyys, jota molemmat kuitenkin kaivattiin. Puhuimme tästä pitkään ja hartaasti, ja ymmärsin itsekin, että halut olivat kadonneet. En oikeasti nähnyt edes seksuaalisia unia. No, otimme asioista selvää, ja nyt olis tarkoitus aloittaa jonkin sortin terapia, jossa keskitytään näihin teemoihin. Kumma muuten, että jo pelkkä puhuminen on auttanut, sillä minulla on ensin alkanut aktiivisuus omissa unissa (usein oman mieheni kanssa) ja myös sitten ihan oikeasti (ja tämä pelkästään oman mieheni kanssa..hih)



Oli vaan tosi tärkeää sanoa toiselle kaikki asiat ääneen. Mieheni ainakin oikeasti pelkäsi, että hän ei ole jotenkin enää puoleensa vetävä, vaikka itse koen tämän haluttomuuden tilan hyvin " fyysisenä" . Rakastan miestäni, mutta kropassani ei enää tapahdu mitään.



No, se tästä aiheesta...



Ja sitten tähän päivään, yhteen rankimmista sitten aikoihin. Aamu alkoi kauheilla kiukuilla. Lopputuloksena äiti itki kahden lapsen kera. Töissä romahdin asiakkaiden edessä itkemään. VÄsymys purkautuu aika hallitsemattomasti. Mies tuli hakemaan minua töistä ja kertoi sitten sen kaikkein raskaimman uutisen: hänet irtisanotaan. En edes jaksa mennä aiheeseen sen syvemmälti, mutta ottaa kyllä koville, molemmille. Ja väkisinkin käy rahakin mielessä, kun mieheni on meillä se tienaaja (itse olen sosiaalipuolen niukassa kultasuonessa kiinni).



No, positiiviset puolet: ihana perhe ja rakkautta rutkalti. Mahtava tukiverkosto, jolta saamme tarvittaessa myös taloudellista apua. Pitkä irtisanomisaika ja mahdollisia uusia työmahdollisuuksia. Ja silti tunnepuoli sanoo, että tämäkin!



Ihanaa, että saa tänne purkaa. Kiitos kaikille voimien toivotteluista ja kokemustenne jakamisesta. Helpottaa!

Lylelle voimia, usein käy niin, että kaikki tuntuu kaatuvan yhtä aikaa päälle, samalta minusta tuntui, kun isältäni löydettiin se aivokasvain ja oli kaikanlaisia muita huolia, liittyen miehen työhön. Mutta paistaa se päivä risukasaankin onneksi. MIhen työhuolet on ohi ja isä voi hyvin.Toivottavasti miehesi löytää uuden työn. Silloin isän sairastumisen aikaan mietin usein, että miten pitkälle sitä ihminen venyy ja huomasin, että aika pitkälle kun pakko on. Varmasti teidän asianne järjestyvät parhain päin.



Nyt puistoon lasten kanssa ja iltapäivällä lisää kommentteja



Mareila+Anton

Minä lupaan tulla kirjottamaan paremmin ja kommentoimaan toisten juttuja, on pitänyt jo monta päivää kun niin on samanlaisia tunteita täälläkin...



Lylelle halusin kuitenkin nyt sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu. Kun itse odotin meidän keskimmäistä nin meillä oli kaikki suunnitelmat aivan ihanasti, miten elämä menee eteen päin. Sitten aika loppuraskaudesta mieheni myös yllättäen irtisanottiin kun tuli tämä it-alan lamakausi. Sillon itkin ja itkin, tuntui että tähän tämä meidän " hyvä elämä nyt kaatuu" , mulla ei ole mitään tuloja kun olen opiskelija ja raskaana, meidän asunto oli miehen työn kautta jne. Oli niin kuristava ja ahdistava olo!! Mutta mies on aina onneksi ollut peruspositiivinn ihminen, hän ei hermostunut eikä masentunut vaan sano että niin kauan kun me ollaan suht. terveitä ja meillä on toisemme niin asiat ratkeavat aina jotenkin päin. Meillähän sitten kävi niin että mies sai töitä täältä Saksasta ja tuli tuo yllättävä muutto, minä vikoilla raskausviikoilla jne. Raskastahan sekin oli kaikin puolin ja asettuminen ja tilanteen hyväksyminen kesti minulla todella kauan - nyt tuntuu että olen löytänyt taas sen aidon elämänilon uuden tilanteen keskeltä.



Teihinkin haluan valaa toivoa, että jaksatte. Yritä ajatella, että teillä on perhe koossa, ja kadulle ette varmasti joudu asumaan. Heti vaan työnhakuun niin masennus unohtuu!



Paljon voimia siis lähettää



Kent

Juuri nukuin 1 tunnin päikkärit , lieneekö osuutta asiaan ;-)



Voimia Lylelle roppa kaupalla ja joo, kyllä se päivä paistaa risukasaankin :-)

Täällä myös joskus ollut iltoja, kun itkee 3 lasta ja äiti, joten tiedän tunteen, ei kiva. Ja uskon kyllä, että miehesi löytää uuden työpaikan. Ainakin sairaalasta mieleeni jäi asioihin rivakasti tarttuva, sosiaalinen, pätevän oloinen ja sympaattinen mies :-)

Parisuhde juttuun vielä sen verran, että en ole miehelleni asiasta vielä keskustellut. Hän on kaikin puolin ihana mies, mutta jotenkin tämä mun seksuaalinen ongelma on hänelle kuin punainen vaate. Ja tällä tarkoitan nyt sitä, että hän ei millään voi käsittää, että syy ei ole hänessä, eikä minun rakkauden " kuolemisessa" . Ja juu, mullakin se tuntuu hyvin fyysisenä, ihan kuin kropassa ei olisi minkäänlaisia seksuaalisuus tunteita. Ja juu en myöskään näe unia, puhumattakaan, että olisi seksuaalisia (positiivisia) asioita ikinä mielessä.

No ehkä tää tilanne laukeaa ajan kanssa, kun ei turhia stressaa. Toivotaan.



Sitten päivän " paras" : isot pojat tulivat eskarista ja koulusta ja kummatkin olivat saaneet muistutuksen käytöksestä reissuvihkon välissä. Isommalla oli mennyt vähän turhan lujaa parijonossa kulkemisessa ja nuorempi oli jäänyt välitunnin jälkeen eteiseen leikkimään sen sijaan, että olisi lähtenyt tunnille. Eli ei mitään hirrrveän vakavaa, mutta kummiskin. No pojat olivat sitten käyneet kotiin tulo matkalla kukkakaupan kautta ja toivat minulle kukan piristykseksi/lepyttämiseksi......... heh.

No eihän siinä voinut raivoamaan ruveta ;-) Fiksut kakarat.

Täytyy tosin illalla ottaa puheeksi (käytöksen ohessa), että rahaa ei saa ottaa kouluun mukaan.....;-)

Näihin hymynseikaisiin tunnelmiin, heips

" Parisuhde juttuun vielä sen verran, että en ole miehelleni asiasta vielä keskustellut. Hän on kaikin puolin ihana mies, mutta jotenkin tämä mun seksuaalinen ongelma on hänelle kuin punainen vaate. Ja tällä tarkoitan nyt sitä, että hän ei millään voi käsittää, että syy ei ole hänessä, eikä minun rakkauden " kuolemisessa" . Ja juu, mullakin se tuntuu hyvin fyysisenä, ihan kuin kropassa ei olisi minkäänlaisia seksuaalisuus tunteita. Ja juu en myöskään näe unia, puhumattakaan, että olisi seksuaalisia (positiivisia) asioita ikinä mielessä."



Ok, mulla on ehkä ns pullat hieman sua paremmin vielä toistaiseksi uunissa, eli joskus harvoin saatan nähdä vielä kivoja unia ja joskus jopa iskee tunne että mieli tekis... Mutta siis nyt on kyllä sellanen olo, että pärjäisin mainiosti ilman seksiä loppuelämäni.



Edelleen olen kyllä aikeissa kommentoida muutakin...

Paljon voimia ja jaksamista Lylelle! Kuulostaa tosi rankalta ja soisi teille jo vahan levollisempia hetkia kun lapset ollut kipeena, Pihlan leikkaus yms. Onneksi kuulostat hirvean realistiselta ja positiiviselta ihmiselta.



Tuntuu etta elama on monella, niinkuin meillakin, ollut aika rankkaa viime aikoina. Annan syntyman jalkeen on mennyt moni asia pieleen ja olen pelannyt ja ollut stressaantunein mita ikina ennen. Ei siis varsinaisesti liity Annaan, han on aivan ihana ja meidan keskipiste, mutta ehka elamaansa alkoi jarjestelemaan eri tavalla sen jalkeen ja viela vahan huonoa onnea niin siinapa soppa. En ole ennen pelannyt vakivaltaa ikina, mutta sitakin on nahty taalla Lontoossa viime aikoina - EI siis perheen sisalla vaan kaduilla yms.



Seksiasia on tasmalleen sama taalla - eniten alkoi nyt huolestuttamaan se - etta en edes haluaisi mihinkaan terapiaan ku en tunne tarvetta korjata asiaa!!!! Siis on huono omatunto, mutta en jaksa edes ajatella etta haluisin haluta seksia, tajuuttekohan mita tarkotan. Ja mulla taas haluttomuus alkoi kylla jo ennen Annaakin...en tieda onko syyna pitka suhde ja jatkuva elamantilanteen muutos eli tuntuu ettei aikaa eika kapasiteettia seksille riita. Muuten parisuhde on 100% ja olemme hyvin onnellisia, vaikka viime aikojen tapahtumat onkin aiheuttanut stressia ja sen seurauksena riitoja mutta ei vakavaa.



Vaikka onkin kelju juttu silti tuntuu lohduttavalta etta muillakin samoja juttuja. Paitsi, jotkut meista on kylla tulleet raskaaksi taas eli jotain tapahtuu ;-) Taalla ei pelkoa raskauksista talla peittojen heiluttelulla.

Tsemppia Katsuralle viime metreille ja muille jotka painiskelee raskausvasymyksen kanssa.



Jahas joskos pakkailis taas, pahvilaatikot odottavat suomen muuttokuormaa ja viela muutetaan enkuissakin ennen lopullista lahtoa.



Terkkuja kaikille ja voikaa hyvin



T Korelia ja Anna sateen ja flunssan keskelta

Pakko oli tulla pikaisesti moikkaamaan. Tuo Vaakamomin luonnekuvaus miehestäni osui sillä tavalla mukavasti nappiin. Mieheni ei ole masentuvaa tai lamaantuvaa tyyppiä, vaan on jo ryhtynyt tarmokkaasti hoitamaan asioita eteen päin. Minä uskallan varovasti toivoa, että tästä koko hommasta poikii vielä hyvää. Kiitos tsempistä kaikille!



Sitten noista Pihlan korvista. Nyt siis 24.10 on taas käynti Husukeen korvalääkärille. Olen halkiopalstalla kysellytkin, että miten muilla on noiden putkitusten kanssa mennyt. En ole vielä kuullut yhdestäkään halkiolapsesta, joka olisi päässyt eroon putkista ennen viiden vuoden ikää. Eli sii putkitus on mitä luultavimmin edessä, ja itsekin sitä jo odotan.



Mukavaa viikon loppupuolta kaikille!



Lyle

Voi Lyle, on teillä melkomoista tuuria, ja silti jaksat olla noin positiivisella mielellä! Eikä ole ensimmäinen kerta kun sinua ja voimiasi täällä ihmettelen! Tsemppiä.



Meillä kävi ihmeellinen juttu: Laura pyysi itse päästä nukkumaan!! Ei halunnut edes lukea kirjaa ensin vaan osoitteli sänkyään ja sanoi " ukkuu, ukkuu" . Nukahtikin sitten nalle ja " Maija" kainalossaan parissa minuutissa. Kaipa tuo sairastelu väsyttää. Tänään ei ole tullut vielä yhtään oksennus- tai kakkapyykkiä, joten toivottavasti oltaisiin jo voiton puolella.



(Radiosta tulee muuten joku ihmeellinen Nightwish-wannabee suomenkielinen hevibiisi. Kamalaa! Itse NW on enemmän kuin paljon omaan mieleeni ja erityisesti ihana Tuomas Holopainen!)



On ollut puhetta seksistä... ihan samoissa tunnelmissa ollaan täällä. Just siltä tuntuu, ettei edes jaksaisi haluta, ei vaan j a k s a yhtään innostua. : ( Lauran ollessa pikkuvauva tilanne oli vieläkin pahempi, koska silloin mieheni ei tajunnut pitää näppejään erossa musta, eikä varsinkaan helliä mua ilman seksivihjailuja. Eikä sitä, että S on ainakin mulle todella kokonaisvaltainen juttu, johon liittyy ihan kaikki meidän välinen vuorovaikutus, työnjako, muuhun hellyys jne. Siitä saatiinkin monet riidat aikaiseksi silloin. Ollaan matkan varrella juteltu asiasta jonkin verran, eikä enää riidellä siitä. Odotellaan vaan parempia aikoja : ). Mutta kyllä mulla on aika usein huono omatunto siitä, ettei huvita.



Jaa, täytyy mennä vähän nukkumaan. Voimia kaikille tähän syksyn harmauteen!



t. Ompunäiti ja Laura



ps. Kuningascobra; voiko teidän talon pihalla nukuttaa lasta rattaisiin? Jos, niin siinä tapauksessa mekin päästäisiin aiemmin tulemaan. Ja jos iltapäivä tuntuu liian myöhäiseltä, niin kokoontukaa te muut vaan jo aikaisemmin, ja me tullaan sitten vaan piipahtamaan ja kahvittelemaan.



pps. Mitä kuuluu MugSkabille, Udidille, Miirulle, Smalle, Kiiamarialle..?

Vaakamomin pojat ovat ihanaia =) ja kovin fiksuja =)



Kiiamaria, piti jo aikaisemmin kommentoida tuota pinnasänky asiaa sinulle, Anton nukkuu vielä pinnasängyssä (ja tulee nukkumaan) Esikoinen oli parivuotias, kun alkoi nukkumaan omassa sängyssä.



Olin eilen Hulluilla päivillä ja mukaan tarttui kaikenlaista kivaa pientä pojille. MIten sitä tuntuu, ettei ole yhtään vaatteita, kun koittaa etsiä päälle pantavaa/yökkäriä pojille ja kun pyykkejä laittaa kaappeihin, ihmettelee, että mistä h****istä nämä kaikki ovat tänne tulleet?? Kummallista suorastaan.



Nyt hommiin, kun Anton nukkuu vielä



Mareila+Anton

Miten mulla meni ohi tuo vaakamomin poikien tempaus... Aivan ihana!!!



Eilen se tapahtui: Amandan pienestä sulosuusta kajahti hänen suuttuessaan isoveljelle " PAKKAPÄÄ" . Voi hyvä ihme... Esikoinen oppi kyseiset sanat vasta paaaaljon vanhempana, keskimmäinen sitten siitä samaan aikaan isosiskon kanssa ja nyt siis Amandalle on valjennut nämä kauniit kutsumanimet.



Amanda on niin tomera, en muuta adjektiivia keksi. Järjestelee, touhottaa siirtelee, selittää. Sillä on suunnitelmat kaikkeen. Hakee tuolin isosiskon huoneesta ja kantaa sen omaan huoneeseensa, asettelee tuolin nukkekodin eteen, kauhealla vaivalla kiipeää siihen ja alkaa leikit. Siirtelee nukkeja, laittaa niitä nukkumaan kertoen mitä tekee jne jne. Pyytää pihalle, hakee kengät kaikille, istahtaa alas niitä pukemaan, ottaa sateenvarjonsa. Kun ruoka on valmis, touhottaa kaikille kertomaan että valmista on, kun itse ensin on kattanut. IHANA IKÄ!! Niin no, raivarit kuuluu myös asiaan.



Nyt syömään =)



Kent

Neidit on vielä nukkumassa ja aattelin pikeseen tulla käymään..

Lähinnä siitä ens viikon tapaamisesta..

Meillä käy oikeastaan päivä kun päivä..Mareila taisi mainita,että torstai ois heille paras?

Ompunäidille: Pihalle mahtuu useammatkin rattaat eli pihalle nukuttaminen onnistuu.

Oisko taas se 10 tienoilla ok aika?

Laittakaa vaikka mulle meiliä..



Nyt täytyy mennä,ristiäis valmistelut kutsuu..



Terkuin:Kuningascobra,Heini ja Heli

Lueskelin odotuspalstaa ajan ratoksi (kyllä vauvakuume pukkaa) ja silmiin osui Katsura sinun viestisi, meillähän kavi, niin, että esikko syntyi rv 40+0 ja Anton 41+0, vaikka kaikki povasivat, että poju syntyy paljon ennen la:ta ja että synnytys on nopea (johtuen ennenaikaisista suppareista) No juu 7h kesti synnytys, joten ihan normaali uudelleen synnyttäjän aika. Tsemppiä loppumetreille =)



Tuosta vauvakuumeesta vielä, vauvakuume on, mutta en kuitenkaan vielä halua kolmosta, ristiriitaista eikö? Jotenkin en ole täysin varma omasta jaksamisesta ja toisaalta haluan mennä töihin ennen seuraavaa äitiyslomaa. Jotenkin kun välillä lueskelee odottajien ja juuri synnyttäneiden juttuja, niin tulee tosi haikea olo. Mutta eilen kun kävin (hipi hiljaa)katsomassa nukkuvia poikia, niin kyllä Anton näytti ihan vauvalta vielä. Summa summarum, ei tule meille vielä kolmosta ei.



Kun olen valittanut, että Anton on rasittavassa iässä, niin ihan muutamassa viikossa on poju muuttunut valloittavaksi muruseksi. Suurimman osan päivää on tyytyväinen (ekaa kertaa elämässä) ja touhottaa kovasti omia juttuja, ihana <3 eikä ole enää niin äidissä kiinni. Toki viihtyy sylissä, mutta enää ei kävele perässä ja huuda. Varsinkin kun esikoinen on kotona, niin Anton leikkii hänen kanssaan. KOvasti yrittää pukea itse ja nyt jaksaa jo katsella kirjoista kuvia =) Elämä on helpottunut 100%. Toki raivarit kuuluvat asiaan, mutta suurimman osan aikaa kaikki on hyvin. Nyt maistuu ruoka ja uni ja pottakin kelpaa. Elämä on ihanaa =) Tykkääkös teidän hippuset tehdä palikka torneja? Yksi päivä kokeilin huvikseni, osaako Anton tehdä palikkatornin, osasi ja nyt tekee niitä KOKO AJAN, tosi suloista, kun oikein keskittyy ja se onnellinen hymy kun torni onnistuu. Kovin hassua, kun Anton on ollut luonteeltaan kovin kärsimätön ja kuitenkin jaksaa torneja tehdä kerta toisensa jälkeen, eikä hermostu vaikka se kaatuisi, se on ehkä parasta koko rakentelussa =)



Pahoittelen, tuli kovin omanapaista juttua, mutta nyt täytyy mennä siivoilemaan, mies on viikonlopun pois ja ajattelin tänään siivota, niin on ei viikonloppuna tarvitse =) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Puolenpäivän tervehdys meiltä! Tänään on erikoinen päivä, sillä ensimmäistä kertaa viikkoihin tunsin jo aamulla olevani aika

v i r k e ä! Sen kunniaksi tein kotitöitä oikein innolla ja ostin kaupasta berliininmunkin päiväkahvikaverikseni (odottaa vielä syömistään tuolla keittiössä, nam). Siis ihanaa kokea välillä olevansa elävien kirjoissa! Toivon samaa kaikille muille väsyneille!



Sitten Kiiamarialle sorryt, kun huhuilin sua eilen - olethan kirjoitellutkin ihan vastikään tänne! Sekoitin varmaan mielessäni nicit. Laura nukkuu vielä pinniksessä (joka on aika iso), emmekä ole vielä miettineet lastensänkyyn siirtymistä. Varmaan joskus talvella pohditaan sitä asiaa vakavammin. Kakkosen synnyttyä me tullaan nukkumaan sitten kaikki neljä samassa huoneessa ainakin jonkin aikaa - hieman jännittää, mitä siitäkin tulee... Muuten en ole enää niin peloissani tulevaisuuden suhteen kuin mitä jokunen viikko sitten tuli kirjoitettua. Ihan mukava huomata sekin muutos.



Laura on ruvennut kertomaan juttuja ja muistelemaan kokemiaan asioita! Siis hyvin lyhytsanaisesti mutta kuitenkin. Tänään esim. nähtiin kaupan edessä koira, jolla oli tassussa tukiside. Kotona L kertoili moneen otteeseen surkeana, että " koia, pipi!" . Ja yhtenä päivänä jäin kuuntelemaan, että mitä ihmettä se nyt höpisee itsekseen. Sitten ymmärsin: " Keke auttaa" , Laura toisteli kuten yhdessä Maisa-kirjassa sanotaankin. Keke on Lauran suosikki. Tiedättekö muuten, mistä noita Maisa-kirjojen hahmoja voisi ostaa pehmoversioina? Niitä kai on olemassa?



Ihanaa Mareila, että Anton antaa äidillekin välistä hengähdysaikaa!! On varmaan ollut aika raskastakin, kun A (niin ihana kuin onkin!) on kaivannut ja tarvinnut sua niin paljon! Meillä ei muuten ole palikoita ollenkaan, joten en tiedä miten L niillä leikkisi (yrittäisi varmaan pukea päälleen?)



Nyt en voi enää vastustaa sitä munkkia, joten siirryn sen sekä kirjan pariin. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!



t. Ompunäiti 10+1 ja Laura