Mies pelkää muuttaa yhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis käytännössä mies on tyytyväinen nykytilanteeseen eli siihen, kun sua ei tarvitse katsella koko aikaa ja saa omaa rauhaakin.

Ei se oikeasti voi vedota johonkin veljen suhteeseen, mutta eihän se sulle voi sanoa, että ei vaan halua asua sun kanssa.

Voi olla, mutta mitä voisin tehdä tai sanoa, että hän vakuuttuisi siitä että omaa rauhaa ja tilaa on riittävästi vaikka asuttaiskin yhdessä? Kolmiossa kyllä mahtuu kaksi ihmistä asumaan ilman että toinen on koko ajan iholla. Ja meillä on päivätyöt ja omat harrastukset. En vaan ymmärrä.

Ymmärrä nyt.

Miestä ahdistaa pelkkä ajatuskin sun kanssa asumisesta.

Enkä ihmettele yhtään juttujesi perusteella.

Jos olet jo nyt noin painostava ja päälle käyvä, niin mites sit kun miestä alkaa ahdistamaan ja se ei pääse mihinkään karkuun?

En harrasta sitomisleikkejä, enkä ole väkivaltainen. Mies saisi oman avaimen ulko-oveen. Jotta mitenniin ei pääse mihinkään karkuun? Sillä on kaksi jalkaa jotka toimivat oikein hyvin. .

Voi sinua. Oletko niitä, joille maksetaan ruplissa vai ihan ilmaiseksi hyödyllinen i..ootti?

Avoliitossa kun ei enää ole kyse avaimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hankalalta sun tilanne. Mitään selväähän tuosta ei saa täältä muualta, mut muutama ajatus:

* Arviolta kuinka paljon hänen epäluotto sua kohtaan ärsyttää, loukkaa tai surettaa sua? Jos paljon, oot hankalan ihmisen kanssa itsellesi mennyt yhteen.

* Entä jos tilanne ei muutu/korjaannu? Ootko valmis siihen, että kulutat aikaasi tilanteessa, joka saattaa jäädä pysyväksi? Voitko antaa myöhemmin anteeksi, jos vaikka eroatte sun odotettua ehkä vuosia muutosta?

* Kuinka paljon unelmoit miehestä, joka olisi tässä kohdin erilainen? Osaatko nauttia hänestä JUURI sellaisena kuin nyt on?

Itse mietin tämmöisiä vähän vastaavassa tilanteessa joskus. Olin sitten jo aika pitkällä jalka oven välissä, kun bonuksena tuli muitakin ikäviä asioita miehestä selville. Matkaaminen ei oo kovin maskuliinista ja tuota piirrettä ei jää kaipaamaan, vaikka muuta voisikin. Elämä on kallis.

Mä ymmärrän hyvin niitä jotka haluaa asua erillään. Mulle se vaan ei sovi. En mä koe että meillä olisi epäluottamusta. Koen että hänen tunteensa pohjautuvat vääriin faktoihin (että kaikki naiset toimivat kuten se veljen tyttis) ja ettei mulla ole aseita oikasta noita faktoja.

Ja sehän tässä on että en tosiaan aio jäädä roikkumaan epätyydyttävään erilläänasumisen tilanteeseen, mutta en tiedä missä tai milloin tulee raja vastaan. Rajojen asettaminen olis painostusta, enkä siihen halua alkaa, ainakaan vielä. Muilta osin meidän suhde toimii, en muuten miettisikään yhteen muuttoa. Eihän meistä täydellinen oo kumpikaan, mutta ollaan sopivat toisillemme.

Vetää sanattomaksi.

jos miehellä yhtään järkeä, niin ei todella mee sun ansaan. herranjumala 2022 ei voi väkisillä tehdä miehistä isiä. miehilläkin on omia juttuja nykyään ja lasten tekeminen ei ole se ensimmäinen listalla.

Onko tää homma nyt edennyt? Huhuu ap?

Miten kuvittelet että mies olisi 3-5 vuoden päästä valmis muuttamaan yhteen kuten nyt väittää? Tai olisi peräti valmis perustamaan perheen.

Se vaan roikuttaa sua löysässä hirressä, ja 5 vuoden päästä kun annat uhkavaatimuksen, se jättää sut ja joudut ottamaan ensimmäisen vastaantulijan joka suostuu isäksi lapsillesi.