Lue keskustelun säännöt.
Mies pelkää muuttaa yhteen
03.05.2022 |
Ollaan 30+ ja seurusteltu pari vuotta. Mulla pitkä avosuhde taustalla, miehellä ei. Mies ei halua muuttaa yhteen, kun sen kokemukset parisuhteista nojaa sen veljen sekoiluihin.
Sekä tää veli että sen on-off tyttöystävä on mun silmissä aivan eri liigaa koulutuksen, ammatin, päihteiden jne. suhteen. Veljen tyttöystävä heitti veljen joskus ulos ja nyt tää mun mies pelkää että minä teen samoin ja että hän sitten jää tyhjän päälle.
Mies tietää että tienaan saman kuin hän, teen väitöskirjaa, ja että mun perhe on järkiporukkaa ja varakkaita. Niin miten kertoa, että hänen veljensä kokemukset päihteiden väärinkäyttäjätyttöystävästä ei oo vertailukelpoisia minuun?Ja että voihan avosuhteesta lähteä milloin vain, jos siltä tuntuu.
Kommentit (105)
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti vakuuttaa miehen uskoa suhteeseen kun perustelet että "voihan avosuhteesta lähteä milloin vain, jos siltä tuntuu" 😂
Tilanne olisi eri, jos olisi yhteinen laina, lapsi tai avioliitto. Silloin lähteminen ei olisi helppoa ja silloin ymmärtäisin nuo miehen tunteet. Mutta avoliitossa en näe sellaista riskiä, kahden vuoden seurustelun jälkeen, etteikö sitä kannattaisi ottaa.
Nuo taitaa olla tämän naisen tähtäimessä ja tavoitteena
Mitähän se mies mahtaa tehdä työkseen, jos palkka on yhtä huono kuin väitöskirjaa tekevällä tutkijalla?
Vierailija kirjoitti:
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
You have been played. Ei se mitään yhteenmuuttamista pelkää, se ei vaan halua muuttaa yhteen sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se mies mahtaa tehdä työkseen, jos palkka on yhtä huono kuin väitöskirjaa tekevällä tutkijalla?
IT-alan väikkäritutkijalla on ihan ok palkka, vaikkei ylläkään samaan kuin yksityisissä yrityksissä.
Yliopiston kk-palkan lisäksi on esim. yritysten apurahat. Toki riippuu projektista jne. jossa tutkimusta tekee. Jotkut tekee väikkäriä osa-aikaisesti ja töissä yksityisellä esim. 2-3pv viikossa. Jotkut tekee tutkimusta yrityksessä kk-palkkaisena ja niillä on kova palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Mä olen nähnyt lukuisia kertoja, miten mies panttaa yhteenmuuttoa, kihloihin menoa, naimisiin menoa, lapsia jne. ja kertoo syyksi milloin mitäkin. Ja lopulta tekee nuo kaikki uuden naisen kanssa muutamassa kuukaudessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on siis tietoinen siitä, että mahdollisuus oman biologisen lapsen (tai useamman) saamiseen pienenee huomattavasti sen jälkeen, kun nainen on täyttänyt 35v. Tähän ei tarvita päätöksiä vaan se on biologiaa.
Kyllä yhteenmuuttoon pitää olla molempien halu. Mikä kiire on muuttaa yhteen, jos ette ole edes naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nähnyt lukuisia kertoja, miten mies panttaa yhteenmuuttoa, kihloihin menoa, naimisiin menoa, lapsia jne. ja kertoo syyksi milloin mitäkin. Ja lopulta tekee nuo kaikki uuden naisen kanssa muutamassa kuukaudessa...
Mikähän homma tässä oikein on?
Tällainen mieskö kypsyy sitoutumiseen ja perheeseen vasta erotilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteenmuuttoon pitää olla molempien halu. Mikä kiire on muuttaa yhteen, jos ette ole edes naimisissa?
No mun kokemus on että yhdessä asuminen on kivempaa ja arjessa helpompaa, suhteen molemmille osapuolille, kuin että rampataan kahden kämpän väliä ja mietitään missä milloinkin nukutaan. Ja onhan se rahanhukkaa maksaa vastiketta kämpästä jossa ei asu, ja jolla vois tienata vuokratuloja esim. 500e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Minä ja me ei ole sama asia vaikka naiset väittävät että me päätettiin kun totuus on että nainen päättää
En usko, että väikkäriä tekevä nainen tekisi näin lapsellista avausta, mutta leikin mukana:
Olisitko valmis menemään naimisiin miehen kanssa? Onko hän sinun loppuelämäsi elämänkumppani?
Itse en olisi mennyt avoliittoon puolisoni kanssa, ellen olisi ajatellut niin. En olisi luopunut omasta, vuosien mittaan viihtyisäksi laittamastani kodista, työpaikastani, asuinpaikkakunnastani, tavallaan jopa ystävistäni (koska välimatka kasvoi) ellen olisi uskonut, että tämä on loppuelämäni suhde.
Vaikka sinun ei tarvitsisi vaihtaa paikkakuntaa, niin tuollaiset yhdessäasumiskokeilut kuuluvat nuoruuteen ja opiskelijavuosiin. Aikuinen ihminen sitoutuu avo- tai avioliittoon vasta, kun on siihen varmasti valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nähnyt lukuisia kertoja, miten mies panttaa yhteenmuuttoa, kihloihin menoa, naimisiin menoa, lapsia jne. ja kertoo syyksi milloin mitäkin. Ja lopulta tekee nuo kaikki uuden naisen kanssa muutamassa kuukaudessa...
Mikähän homma tässä oikein on?
Tällainen mieskö kypsyy sitoutumiseen ja perheeseen vasta erotilanteessa?
Ei ole kyse kypsymisestä. Vaan siitä, että oikean naisen tavattuaan mies on valmis etenemään nopeassa tahdissa. Mies vitkastelee väärän naisen kanssa, mutta jää roikkumaan suhteeseen paremman vaihtoehdon puutteessa.
Me mentiin naimisiin 8kk seurustelun jälkeen eikä siinä minun tarvinnut mitään vängätä yhteenmuutosta. Mies kosi, sovittiin hääpäivä ja muutin miehen luokse hääpäivän aattona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Minä ja me ei ole sama asia vaikka naiset väittävät että me päätettiin kun totuus on että nainen päättää
Olen kovin pahoillani puolestasi, jos elät maailmassa jossa et saa itse päättää asioistasi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että se ei ole koko totuus. Tasavertainen keskustelu vaatii kyllä harjoittelua, mutta esimerkiksi monet (vai kaikki?) korkeakoulutukinnot sisältävät sellaisia harjoitteita. Jos siihen yhdistää vapaa-ajalla tehtävää keskustelua, voit pian huomata että kyllä sinäkin osaat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nähnyt lukuisia kertoja, miten mies panttaa yhteenmuuttoa, kihloihin menoa, naimisiin menoa, lapsia jne. ja kertoo syyksi milloin mitäkin. Ja lopulta tekee nuo kaikki uuden naisen kanssa muutamassa kuukaudessa...
Mikähän homma tässä oikein on?
Tällainen mieskö kypsyy sitoutumiseen ja perheeseen vasta erotilanteessa?
No ei =D Se homma on se, että miehellä on usein oltava aina joku, oli se joku sitten kuka tahansa. Ja silloin jarrutellaan, koska mies tietää itsekin ettei halua mitään kovin vakavaa, mutta jos sanoisi sen suoraan, ottaa sen riskin että se nainen lähtee kävelemään. Ja mies tietää, että ei välttämättä uutta nopeasti löydä tilalle. Mutta sitten kun tuleekin eteen se ns. oikea, kaikki menee eteenpäin todella nopeasti. Mies on voinut olla koko ajan kypsä sitoutumiseen ja perheeseen, mutta ei juuri sen naisen kanssa jonka kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että väikkäriä tekevä nainen tekisi näin lapsellista avausta, mutta leikin mukana:
Olisitko valmis menemään naimisiin miehen kanssa? Onko hän sinun loppuelämäsi elämänkumppani?
Itse en olisi mennyt avoliittoon puolisoni kanssa, ellen olisi ajatellut niin. En olisi luopunut omasta, vuosien mittaan viihtyisäksi laittamastani kodista, työpaikastani, asuinpaikkakunnastani, tavallaan jopa ystävistäni (koska välimatka kasvoi) ellen olisi uskonut, että tämä on loppuelämäni suhde.
Vaikka sinun ei tarvitsisi vaihtaa paikkakuntaa, niin tuollaiset yhdessäasumiskokeilut kuuluvat nuoruuteen ja opiskelijavuosiin. Aikuinen ihminen sitoutuu avo- tai avioliittoon vasta, kun on siihen varmasti valmis.
Kyllä mä oon aivan sitoutunut loppuelämäkseni, menisin naimisiinkin jos suhde siitä olisi kiinni. Sitä tarkoitin kun sanoin että oon vakavissani. Eikä tässä ole kyse työstä, paikkakunnasta, ystävistä tms., kummankaan kohdalla, ihan vaan osoitteesta saman kaupungin eri laidoilla.
"Koukutettua"? "Alkaa vaativaksi"? Voihan se mies lopettaa suhteen jos se ei enää toimi, jos nainen on liian vaativa. Vai mitä mä en tässä nyt tajuu.