Lue keskustelun säännöt.
Mies pelkää muuttaa yhteen
03.05.2022 |
Ollaan 30+ ja seurusteltu pari vuotta. Mulla pitkä avosuhde taustalla, miehellä ei. Mies ei halua muuttaa yhteen, kun sen kokemukset parisuhteista nojaa sen veljen sekoiluihin.
Sekä tää veli että sen on-off tyttöystävä on mun silmissä aivan eri liigaa koulutuksen, ammatin, päihteiden jne. suhteen. Veljen tyttöystävä heitti veljen joskus ulos ja nyt tää mun mies pelkää että minä teen samoin ja että hän sitten jää tyhjän päälle.
Mies tietää että tienaan saman kuin hän, teen väitöskirjaa, ja että mun perhe on järkiporukkaa ja varakkaita. Niin miten kertoa, että hänen veljensä kokemukset päihteiden väärinkäyttäjätyttöystävästä ei oo vertailukelpoisia minuun?Ja että voihan avosuhteesta lähteä milloin vain, jos siltä tuntuu.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että väikkäriä tekevä nainen tekisi näin lapsellista avausta, mutta leikin mukana:
Olisitko valmis menemään naimisiin miehen kanssa? Onko hän sinun loppuelämäsi elämänkumppani?
Itse en olisi mennyt avoliittoon puolisoni kanssa, ellen olisi ajatellut niin. En olisi luopunut omasta, vuosien mittaan viihtyisäksi laittamastani kodista, työpaikastani, asuinpaikkakunnastani, tavallaan jopa ystävistäni (koska välimatka kasvoi) ellen olisi uskonut, että tämä on loppuelämäni suhde.
Vaikka sinun ei tarvitsisi vaihtaa paikkakuntaa, niin tuollaiset yhdessäasumiskokeilut kuuluvat nuoruuteen ja opiskelijavuosiin. Aikuinen ihminen sitoutuu avo- tai avioliittoon vasta, kun on siihen varmasti valmis.
Kyllä mä oon aivan sitoutunut loppuelämäkseni, menisin naimisiinkin jos suhde siitä olisi kiinni. Sitä tarkoitin kun sanoin että oon vakavissani. Eikä tässä ole kyse työstä, paikkakunnasta, ystävistä tms., kummankaan kohdalla, ihan vaan osoitteesta saman kaupungin eri laidoilla.
Ja kuitenkin argumenttisi liittyvät rahan säästymiseen, mukavuuteen, helppouteen jne.
Kyllä. Mun mielestä yhteenmuutto on käytännön ratkaisu silloin, kun kaksi aikuista ihmistä haluaa olla toistensa kanssa. En mä koe että suhde tai mun tai miehen tunteet muuttuisi, jos asuttaisiin yhdessä. Ennemmin kysyn Miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voin kyllä kertoa että kyllä yo-henkilöstöstä ja tutkijoista, väitelleitä tai ei, löytyy porukkaa aika moneen junaan :-D Ei me olla sen kummempia tallaajia kuin monet muutkaan, vaikka työ onkin pitkälti vain lukemista ja kirjoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että väikkäriä tekevä nainen tekisi näin lapsellista avausta, mutta leikin mukana:
Olisitko valmis menemään naimisiin miehen kanssa? Onko hän sinun loppuelämäsi elämänkumppani?
Itse en olisi mennyt avoliittoon puolisoni kanssa, ellen olisi ajatellut niin. En olisi luopunut omasta, vuosien mittaan viihtyisäksi laittamastani kodista, työpaikastani, asuinpaikkakunnastani, tavallaan jopa ystävistäni (koska välimatka kasvoi) ellen olisi uskonut, että tämä on loppuelämäni suhde.
Vaikka sinun ei tarvitsisi vaihtaa paikkakuntaa, niin tuollaiset yhdessäasumiskokeilut kuuluvat nuoruuteen ja opiskelijavuosiin. Aikuinen ihminen sitoutuu avo- tai avioliittoon vasta, kun on siihen varmasti valmis.
Kyllä mä oon aivan sitoutunut loppuelämäkseni, menisin naimisiinkin jos suhde siitä olisi kiinni. Sitä tarkoitin kun sanoin että oon vakavissani. Eikä tässä ole kyse työstä, paikkakunnasta, ystävistä tms., kummankaan kohdalla, ihan vaan osoitteesta saman kaupungin eri laidoilla.
Ja kuitenkin argumenttisi liittyvät rahan säästymiseen, mukavuuteen, helppouteen jne.
Kyllä. Mun mielestä yhteenmuutto on käytännön ratkaisu silloin, kun kaksi aikuista ihmistä haluaa olla toistensa kanssa. En mä koe että suhde tai mun tai miehen tunteet muuttuisi, jos asuttaisiin yhdessä. Ennemmin kysyn Miksi ei?
Koska rakastamasi mies ei ole siihen valmis. Onko tämä kynnyskysymys rakkaudellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin argumenttisi liittyvät rahan säästymiseen, mukavuuteen, helppouteen jne.
Kyllä. Mun mielestä yhteenmuutto on käytännön ratkaisu silloin, kun kaksi aikuista ihmistä haluaa olla toistensa kanssa. En mä koe että suhde tai mun tai miehen tunteet muuttuisi, jos asuttaisiin yhdessä. Ennemmin kysyn Miksi ei?
Koska rakastamasi mies ei ole siihen valmis. Onko tämä kynnyskysymys rakkaudellesi?
Kysymys on ennemminkin että mitä minä voisin tehdä ja sanoa, että hän olisi valmis tai saisi rohkeutta tähän? Kun hänen käsitystään määrittää se veljen tapaus joka on kuin toisesta maailmasta. Miestä en voi enkä halua muuttaa, mutta omaa käytöstäni voin. Mitä pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Eli siis takaisin aiheeseen.
Olette keskustelleet ja mies ei vaan halua muuttaa yhteen kanssasi?
Mitä sä et usko nyt?
Painostaminen ei ainakaan auta. Jos se mies haluaisi, niin se olisi ehdottanut sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata edes yrittää pakottaa toista muuttamaan yhteen. Jos nyt on hyvä, ei sitä kannata muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis käytännössä mies on tyytyväinen nykytilanteeseen eli siihen, kun sua ei tarvitse katsella koko aikaa ja saa omaa rauhaakin.
Ei se oikeasti voi vedota johonkin veljen suhteeseen, mutta eihän se sulle voi sanoa, että ei vaan halua asua sun kanssa.Voi olla, mutta mitä voisin tehdä tai sanoa, että hän vakuuttuisi siitä että omaa rauhaa ja tilaa on riittävästi vaikka asuttaiskin yhdessä? Kolmiossa kyllä mahtuu kaksi ihmistä asumaan ilman että toinen on koko ajan iholla. Ja meillä on päivätyöt ja omat harrastukset. En vaan ymmärrä.
Ymmärrä nyt.
Miestä ahdistaa pelkkä ajatuskin sun kanssa asumisesta.
Enkä ihmettele yhtään juttujesi perusteella.
Jos olet jo nyt noin painostava ja päälle käyvä, niin mites sit kun miestä alkaa ahdistamaan ja se ei pääse mihinkään karkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Eli siis takaisin aiheeseen.
Olette keskustelleet ja mies ei vaan halua muuttaa yhteen kanssasi?
Mitä sä et usko nyt?
Painostaminen ei ainakaan auta. Jos se mies haluaisi, niin se olisi ehdottanut sitä itse.
Harmittaisi jättää hyvä mies vain siksi, että veljellään on käynyt huono mäihä naisten suhteen. Se olisi jotenkin turhaa. Eikä itsellänikään ole hinkua aloittaa deittailua ym. alusta, tiedätte kyllä kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies! Mutta en todellakaan ole valmis elämään erilläänkään kovin kauaa. Joten en tiedä mitä pitäisi tehdä, nykytilanne ei ole mulle tai tälle suhteelle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nykyisessä tilanteessasi yrität "ohjailla" miestäsi haluamaan samaa, mitä sinäkin. Yrität järkisyin (yhteinen lehti, vuokra, koko ajan ollaan muutenkin yhdessä jne.) perustella, miksi miehen pitäisi haluta mennä kanssasi yhteen. Mies (ehkä tiedostamattaan) huomaa tuon ohjailun ja on vastahankainen. Sinun pitäisi nyt ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat naimisiin ja perustaa perheen, niin sanot sen miehelle suoraan. Ihan nätisti ja syyllistämättä. Mies tekee sitten mitä tekee. Jos mies muuttaisikin nyt kanssasi yhteen, niin seuraavaksi alkaisit "ohjailla" häntä perheen perustamiseen jne. Tuosta kuviosta näkee jo kauas, että kohta joku itkee. Ikävä kyllä se taidat olla sinä (enkä halua nyt loukata).
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Eli siis takaisin aiheeseen.
Olette keskustelleet ja mies ei vaan halua muuttaa yhteen kanssasi?
Mitä sä et usko nyt?
Painostaminen ei ainakaan auta. Jos se mies haluaisi, niin se olisi ehdottanut sitä itse.Harmittaisi jättää hyvä mies vain siksi, että veljellään on käynyt huono mäihä naisten suhteen. Se olisi jotenkin turhaa. Eikä itsellänikään ole hinkua aloittaa deittailua ym. alusta, tiedätte kyllä kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies! Mutta en todellakaan ole valmis elämään erilläänkään kovin kauaa. Joten en tiedä mitä pitäisi tehdä, nykytilanne ei ole mulle tai tälle suhteelle hyväksi.
Oletko sä lukenut näitä vastauksia ollenkaan? Sillä veljen naissekoiluilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies ei halua muuttaa sun kanssa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis käytännössä mies on tyytyväinen nykytilanteeseen eli siihen, kun sua ei tarvitse katsella koko aikaa ja saa omaa rauhaakin.
Ei se oikeasti voi vedota johonkin veljen suhteeseen, mutta eihän se sulle voi sanoa, että ei vaan halua asua sun kanssa.Voi olla, mutta mitä voisin tehdä tai sanoa, että hän vakuuttuisi siitä että omaa rauhaa ja tilaa on riittävästi vaikka asuttaiskin yhdessä? Kolmiossa kyllä mahtuu kaksi ihmistä asumaan ilman että toinen on koko ajan iholla. Ja meillä on päivätyöt ja omat harrastukset. En vaan ymmärrä.
Ymmärrä nyt.
Miestä ahdistaa pelkkä ajatuskin sun kanssa asumisesta.
Enkä ihmettele yhtään juttujesi perusteella.
Jos olet jo nyt noin painostava ja päälle käyvä, niin mites sit kun miestä alkaa ahdistamaan ja se ei pääse mihinkään karkuun?
En harrasta sitomisleikkejä, enkä ole väkivaltainen. Mies saisi oman avaimen ulko-oveen. Jotta mitenniin ei pääse mihinkään karkuun? Sillä on kaksi jalkaa jotka toimivat oikein hyvin. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nähnyt lukuisia kertoja, miten mies panttaa yhteenmuuttoa, kihloihin menoa, naimisiin menoa, lapsia jne. ja kertoo syyksi milloin mitäkin. Ja lopulta tekee nuo kaikki uuden naisen kanssa muutamassa kuukaudessa...
Mikähän homma tässä oikein on?
Tällainen mieskö kypsyy sitoutumiseen ja perheeseen vasta erotilanteessa?Ei ole kyse kypsymisestä. Vaan siitä, että oikean naisen tavattuaan mies on valmis etenemään nopeassa tahdissa. Mies vitkastelee väärän naisen kanssa, mutta jää roikkumaan suhteeseen paremman vaihtoehdon puutteessa.
Me mentiin naimisiin 8kk seurustelun jälkeen eikä siinä minun tarvinnut mitään vängätä yhteenmuutosta. Mies kosi, sovittiin hääpäivä ja muutin miehen luokse hääpäivän aattona.
Tuo taitaa olla ihan totta. Oma mieheni sanoi alussa ettei tiedä haluaako enää seurustella, lapsia ei halua ikinä, eikä naimisiin.
No tapailtiin muutama kk. Nyt vuosi tapaamisesta tilanne se että seurustellaan tietysti, on puhunut kihloista ja naimisiinmenosta jo kuukausia, ollaan muuttamassa yhteen ja vauva tulossa. Mies vielä itse sanoi ettei haluaisi että menen keskeyttämään, kun itse sitä alussa mietin. Eli pyörtänyt ihan kaikki puheensa. Sanoo joka päivä rakastavansa ja ettei ole koskaan ollut näin onnellinen. Sama tunne myös minulla. Ilmeisesti asiat alkaa tapahtua vauhdilla kun kolahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se naisten mielestä parempi muuttaa yhteen kun siinä vaiheessa nainen saa koukutettua miehen pahemmin niin voi itse lopettaa panostamisen ja alkaa vaativaksi että pääsee itse helpommalla
"Koukutettua"? "Alkaa vaativaksi"? Voihan se mies lopettaa suhteen jos se ei enää toimi, jos nainen on liian vaativa. Vai mitä mä en tässä nyt tajuu.
Ehkä se mies ottaa suhteen niin vakavasti, ettei lähde ihan kevyin perustein muuttamaan yhteen.
Eikö se eroaminen avoliitossa ole niin helppoa kun ei ole sitä omaa paikkaa minne mennä. Vaan se on yhtä hlvettiä kun pitää erosurun keskellä järjestellä asioita ja täytyy kuitenkin vielä sietää sitä exää saman katon alla.
Sä taas kuulostat siltä, että ne erot on sulle tosi kevyitä ja erokin passais hyvin. En ihmettele jos miestä epäilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Eli siis takaisin aiheeseen.
Olette keskustelleet ja mies ei vaan halua muuttaa yhteen kanssasi?
Mitä sä et usko nyt?
Painostaminen ei ainakaan auta. Jos se mies haluaisi, niin se olisi ehdottanut sitä itse.Harmittaisi jättää hyvä mies vain siksi, että veljellään on käynyt huono mäihä naisten suhteen. Se olisi jotenkin turhaa. Eikä itsellänikään ole hinkua aloittaa deittailua ym. alusta, tiedätte kyllä kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies! Mutta en todellakaan ole valmis elämään erilläänkään kovin kauaa. Joten en tiedä mitä pitäisi tehdä, nykytilanne ei ole mulle tai tälle suhteelle hyväksi.
Oletko sä lukenut näitä vastauksia ollenkaan? Sillä veljen naissekoiluilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies ei halua muuttaa sun kanssa yhteen.
Jonkun sekalaisen palstaajan mielestä, joka ei ole koskaan tavannut miestä, veljeä tai sitä veljen on-off tyttöystävää. Luotan ennemmin mieheeni tässä tulkinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteenmuuttoon pitää olla molempien halu. Mikä kiire on muuttaa yhteen, jos ette ole edes naimisissa?
No mun kokemus on että yhdessä asuminen on kivempaa ja arjessa helpompaa, suhteen molemmille osapuolille, kuin että rampataan kahden kämpän väliä ja mietitään missä milloinkin nukutaan. Ja onhan se rahanhukkaa maksaa vastiketta kämpästä jossa ei asu, ja jolla vois tienata vuokratuloja esim. 500e/kk.
Mutta ei tässä tapauksessa miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin argumenttisi liittyvät rahan säästymiseen, mukavuuteen, helppouteen jne.
Kyllä. Mun mielestä yhteenmuutto on käytännön ratkaisu silloin, kun kaksi aikuista ihmistä haluaa olla toistensa kanssa. En mä koe että suhde tai mun tai miehen tunteet muuttuisi, jos asuttaisiin yhdessä. Ennemmin kysyn Miksi ei?
Koska rakastamasi mies ei ole siihen valmis. Onko tämä kynnyskysymys rakkaudellesi?
Kysymys on ennemminkin että mitä minä voisin tehdä ja sanoa, että hän olisi valmis tai saisi rohkeutta tähän? Kun hänen käsitystään määrittää se veljen tapaus joka on kuin toisesta maailmasta. Miestä en voi enkä halua muuttaa, mutta omaa käytöstäni voin. Mitä pitäisi tehdä?
Mitä pitäisi tehdä?
Hyväksy se miehen mielipide ja lakkaa jankuttamasta!
Siis mikä oikeus sulla on yrittää vakuutella toista muuttamaan mieltään? Vinkkinä sinulle, usko hyvällä jos mies ei halua muuttaa yhteen. Siihen on varmaan perusteet joita et halua kantapään kautta oppia. Muutenkin olet vissiin vähän sinisilmäinen tai höpsö, ei siitä ihan helposti avosuhteesta lähdetä koska jompi kumpi tai molemmat joutuu etsiä uuden kodin. Taidat olla aika nuori.
Parisuhteessa ei voi mennä vain toisen mielen mukaan. Jos tämä on sinulle kynnys kysymys, menette eri teille. Kerrot ettet vaan ymmärrä miksi mies ei halua asua yhdessä, sinun ei tarvitse ymmärtää, hänellä on oikeus olla haluamatta. Veikkaan ettei sinulle kelpaisi sekään että mies sanoo suoraan ettei jaksa seuraasi koko ajan. Siihenkin hällä on oikeus. Nyt hän kaunistelee ettet suutu.
Vaikka olisi 4huonetta, oma aika ja rauha ei silti toteudu niin kuin se toteutuisi yksin asuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Eli siis takaisin aiheeseen.
Olette keskustelleet ja mies ei vaan halua muuttaa yhteen kanssasi?
Mitä sä et usko nyt?
Painostaminen ei ainakaan auta. Jos se mies haluaisi, niin se olisi ehdottanut sitä itse.Harmittaisi jättää hyvä mies vain siksi, että veljellään on käynyt huono mäihä naisten suhteen. Se olisi jotenkin turhaa. Eikä itsellänikään ole hinkua aloittaa deittailua ym. alusta, tiedätte kyllä kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies! Mutta en todellakaan ole valmis elämään erilläänkään kovin kauaa. Joten en tiedä mitä pitäisi tehdä, nykytilanne ei ole mulle tai tälle suhteelle hyväksi.
Oletko sä lukenut näitä vastauksia ollenkaan? Sillä veljen naissekoiluilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies ei halua muuttaa sun kanssa yhteen.
Jonkun sekalaisen palstaajan mielestä, joka ei ole koskaan tavannut miestä, veljeä tai sitä veljen on-off tyttöystävää. Luotan ennemmin mieheeni tässä tulkinnassa.
No jos niin kovasti siihen mieheen luottaisit, niin et olisi täällä ihmettelemässä asiaa. Mutta onnea matkaan, edessä voi olla vielä vuosien vuoristorata ja lopputulos tulee olemaan se mitä täällä on jo muutamassa viestissä kerrottukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on käyty. Ollaan vakavissamme toistemme kanssa. Molemmat haluaa lapsia "joskus" mutta ei vielä (kun ei edes asuta yhdessä :-). Ja onhan se selvä että "joskus" täytyy olla noin 3-5 vuoden kuluessa, jos sen aikoo luomuna saada alkuun, itsekin olen 30 jo täyttänyt. Avioliitto sen sijaan ei ole tärkeää, en kuulu kirkkoon. Ja luotan kyllä että me molemmat ollaan rehellisiä tässä.
Eli sinä olet päättänyt että nyt on aika syventää suhde kun sinä olet päättänyt että lapsia tehdään 3-5 vuoden kuluessa
ME olemme YHDESSÄ keskustelleet asiasta. Keskustelun lopputulema oli YHTEINEN. Ei minun, ei hänen, vaan meidän molempien.
Eli siis takaisin aiheeseen.
Olette keskustelleet ja mies ei vaan halua muuttaa yhteen kanssasi?
Mitä sä et usko nyt?
Painostaminen ei ainakaan auta. Jos se mies haluaisi, niin se olisi ehdottanut sitä itse.Harmittaisi jättää hyvä mies vain siksi, että veljellään on käynyt huono mäihä naisten suhteen. Se olisi jotenkin turhaa. Eikä itsellänikään ole hinkua aloittaa deittailua ym. alusta, tiedätte kyllä kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies! Mutta en todellakaan ole valmis elämään erilläänkään kovin kauaa. Joten en tiedä mitä pitäisi tehdä, nykytilanne ei ole mulle tai tälle suhteelle hyväksi.
Oletko sä lukenut näitä vastauksia ollenkaan? Sillä veljen naissekoiluilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies ei halua muuttaa sun kanssa yhteen.
Jonkun sekalaisen palstaajan mielestä, joka ei ole koskaan tavannut miestä, veljeä tai sitä veljen on-off tyttöystävää. Luotan ennemmin mieheeni tässä tulkinnassa.
NO USKO SITÄ MIEHEN TULKINTAA, ETTÄ SE EI HALUA ASUA SUN KANSSA YHDESSÄ!!!
Voi luoja. Sen lisäksi että olet ärsyttävä jankkaaja, sä keräät miehen selän takana mielipiteitä hänen mielipidettään vastaan. Oikeasti, näinkö rakastava kumppani tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se naisten mielestä parempi muuttaa yhteen kun siinä vaiheessa nainen saa koukutettua miehen pahemmin niin voi itse lopettaa panostamisen ja alkaa vaativaksi että pääsee itse helpommalla
"Koukutettua"? "Alkaa vaativaksi"? Voihan se mies lopettaa suhteen jos se ei enää toimi, jos nainen on liian vaativa. Vai mitä mä en tässä nyt tajuu.
Ehkä se mies ottaa suhteen niin vakavasti, ettei lähde ihan kevyin perustein muuttamaan yhteen.
Eikö se eroaminen avoliitossa ole niin helppoa kun ei ole sitä omaa paikkaa minne mennä. Vaan se on yhtä hlvettiä kun pitää erosurun keskellä järjestellä asioita ja täytyy kuitenkin vielä sietää sitä exää saman katon alla.
Sä taas kuulostat siltä, että ne erot on sulle tosi kevyitä ja erokin passais hyvin. En ihmettele jos miestä epäilyttää.
Tuossa saatat olla oikeassa, voi olla että hän minimoi riskiä pitämällä asiat ennallaan. Hänellä on kyllä harkitseva luonne. Eroaminen on tietysti vaikeaa silloin kun on tilanne päällä, mutta "helppoudella" vertasin tosiaan avioeroon, lasten huoltajuusjutut ym.
, kun taas avoerossa riittää että pakkaa kamansa ja tilaa muuttoauton viemään ne uuteen osoitteeseen.
Ja kuitenkin argumenttisi liittyvät rahan säästymiseen, mukavuuteen, helppouteen jne.