Lue keskustelun säännöt.
Mies pelkää muuttaa yhteen
03.05.2022 |
Ollaan 30+ ja seurusteltu pari vuotta. Mulla pitkä avosuhde taustalla, miehellä ei. Mies ei halua muuttaa yhteen, kun sen kokemukset parisuhteista nojaa sen veljen sekoiluihin.
Sekä tää veli että sen on-off tyttöystävä on mun silmissä aivan eri liigaa koulutuksen, ammatin, päihteiden jne. suhteen. Veljen tyttöystävä heitti veljen joskus ulos ja nyt tää mun mies pelkää että minä teen samoin ja että hän sitten jää tyhjän päälle.
Mies tietää että tienaan saman kuin hän, teen väitöskirjaa, ja että mun perhe on järkiporukkaa ja varakkaita. Niin miten kertoa, että hänen veljensä kokemukset päihteiden väärinkäyttäjätyttöystävästä ei oo vertailukelpoisia minuun?Ja että voihan avosuhteesta lähteä milloin vain, jos siltä tuntuu.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että väikkäriä tekevä nainen tekisi näin lapsellista avausta, mutta leikin mukana:
Olisitko valmis menemään naimisiin miehen kanssa? Onko hän sinun loppuelämäsi elämänkumppani?
Itse en olisi mennyt avoliittoon puolisoni kanssa, ellen olisi ajatellut niin. En olisi luopunut omasta, vuosien mittaan viihtyisäksi laittamastani kodista, työpaikastani, asuinpaikkakunnastani, tavallaan jopa ystävistäni (koska välimatka kasvoi) ellen olisi uskonut, että tämä on loppuelämäni suhde.
Vaikka sinun ei tarvitsisi vaihtaa paikkakuntaa, niin tuollaiset yhdessäasumiskokeilut kuuluvat nuoruuteen ja opiskelijavuosiin. Aikuinen ihminen sitoutuu avo- tai avioliittoon vasta, kun on siihen varmasti valmis.
Kyllä mä oon aivan sitoutunut loppuelämäkseni, menisin naimisiinkin jos suhde siitä olisi kiinni. Sitä tarkoitin kun sanoin että oon vakavissani. Eikä tässä ole kyse työstä, paikkakunnasta, ystävistä tms., kummankaan kohdalla, ihan vaan osoitteesta saman kaupungin eri laidoilla.
No kuinka pitkä se teidän välimatka on ja paljonko aikaa kuluu osoitteiden välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kuitenkin koko ajan yhdessä, joko sen luona tai mun. Sillä on auto joten helppo kulkea, mutta mulla pyörä joten mun pitää olla arkiaamuina kotona lähellä työpaikkaa. Halutaan olla toistemme lähellä, enkä minä jaksa kulkea kahden kämpän väliä. Mun mielestä yhdessä asuminen olisi paras ratkaisu.
Osta auto äläkä valita
Mä en halua muuttaa yhteen, koska haluan joskus pystyä oleen ihan itsekseni omassa kotona. Kaikki mun yhdessä asumiset on johtaneet ajan kanssa siihen, että mun ainoa vetäytymispaikka on joko vessa tai sauna. Ei ikinä enää.
Onneksi mulla on miesystävä, joka ei tarvitse mua maksamaan asuntoaan eikä täyttämään jääkaappiaan. Meillä on siis kaksi asuntoa, ja lupa sanoa, etten jaksa tulla tänään, nähdään huomenna.
Kuulostaa hankalalta sun tilanne. Mitään selväähän tuosta ei saa täältä muualta, mut muutama ajatus:
* Arviolta kuinka paljon hänen epäluotto sua kohtaan ärsyttää, loukkaa tai surettaa sua? Jos paljon, oot hankalan ihmisen kanssa itsellesi mennyt yhteen.
* Entä jos tilanne ei muutu/korjaannu? Ootko valmis siihen, että kulutat aikaasi tilanteessa, joka saattaa jäädä pysyväksi? Voitko antaa myöhemmin anteeksi, jos vaikka eroatte sun odotettua ehkä vuosia muutosta?
* Kuinka paljon unelmoit miehestä, joka olisi tässä kohdin erilainen? Osaatko nauttia hänestä JUURI sellaisena kuin nyt on?
Itse mietin tämmöisiä vähän vastaavassa tilanteessa joskus. Olin sitten jo aika pitkällä jalka oven välissä, kun bonuksena tuli muitakin ikäviä asioita miehestä selville. Matkaaminen ei oo kovin maskuliinista ja tuota piirrettä ei jää kaipaamaan, vaikka muuta voisikin. Elämä on kallis.
Niin siis jahkaaminen, ei matkaaminen. XD Autocorrect
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toiminut asuminen erillään jo 10 vuotta. Toki jos olisi lapsia, tilanne olisi toinen.
Mutta ei toisen kanssa voi väkisin muuttaa yhteen. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Uskottava se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että väikkäriä tekevä nainen tekisi näin lapsellista avausta, mutta leikin mukana:
Olisitko valmis menemään naimisiin miehen kanssa? Onko hän sinun loppuelämäsi elämänkumppani?
Itse en olisi mennyt avoliittoon puolisoni kanssa, ellen olisi ajatellut niin. En olisi luopunut omasta, vuosien mittaan viihtyisäksi laittamastani kodista, työpaikastani, asuinpaikkakunnastani, tavallaan jopa ystävistäni (koska välimatka kasvoi) ellen olisi uskonut, että tämä on loppuelämäni suhde.
Vaikka sinun ei tarvitsisi vaihtaa paikkakuntaa, niin tuollaiset yhdessäasumiskokeilut kuuluvat nuoruuteen ja opiskelijavuosiin. Aikuinen ihminen sitoutuu avo- tai avioliittoon vasta, kun on siihen varmasti valmis.
Kyllä mä oon aivan sitoutunut loppuelämäkseni, menisin naimisiinkin jos suhde siitä olisi kiinni. Sitä tarkoitin kun sanoin että oon vakavissani. Eikä tässä ole kyse työstä, paikkakunnasta, ystävistä tms., kummankaan kohdalla, ihan vaan osoitteesta saman kaupungin eri laidoilla.
No kuinka pitkä se teidän välimatka on ja paljonko aikaa kuluu osoitteiden välillä?
Puolisen tuntia ajaa. Sekin on turhaa ajelua näillä bensan hinnoilla. Enkä tosiaan hanki autoa, ei mulla olis sille parkkipaikkaa kotona eikä miehen luona. Saatikka sitten halua pitää sitä yllä. Mulla on fillari ja kohtuullinen työmatka ja se sopii mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis käytännössä mies on tyytyväinen nykytilanteeseen eli siihen, kun sua ei tarvitse katsella koko aikaa ja saa omaa rauhaakin.
Ei se oikeasti voi vedota johonkin veljen suhteeseen, mutta eihän se sulle voi sanoa, että ei vaan halua asua sun kanssa.Voi olla, mutta mitä voisin tehdä tai sanoa, että hän vakuuttuisi siitä että omaa rauhaa ja tilaa on riittävästi vaikka asuttaiskin yhdessä? Kolmiossa kyllä mahtuu kaksi ihmistä asumaan ilman että toinen on koko ajan iholla. Ja meillä on päivätyöt ja omat harrastukset. En vaan ymmärrä.
Ymmärrä nyt.
Miestä ahdistaa pelkkä ajatuskin sun kanssa asumisesta.
Enkä ihmettele yhtään juttujesi perusteella.
Jos olet jo nyt noin painostava ja päälle käyvä, niin mites sit kun miestä alkaa ahdistamaan ja se ei pääse mihinkään karkuun?En harrasta sitomisleikkejä, enkä ole väkivaltainen. Mies saisi oman avaimen ulko-oveen. Jotta mitenniin ei pääse mihinkään karkuun? Sillä on kaksi jalkaa jotka toimivat oikein hyvin. .
Ja sinähän kipität perässä toistamassa "muttaku mä haluun!"
En yhtään ihmettele, että mies haluaa pitää turvallisen etäisyyden 😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteenmuuttoon pitää olla molempien halu. Mikä kiire on muuttaa yhteen, jos ette ole edes naimisissa?
No mun kokemus on että yhdessä asuminen on kivempaa ja arjessa helpompaa, suhteen molemmille osapuolille, kuin että rampataan kahden kämpän väliä ja mietitään missä milloinkin nukutaan. Ja onhan se rahanhukkaa maksaa vastiketta kämpästä jossa ei asu, ja jolla vois tienata vuokratuloja esim. 500e/kk.
Mä olen tullut siihen tulokseen, että 500 kuussa on halpa hinta siitä, että saa olla yksin jos haluaa. Ja harrastaa seksiä vain silloin kuin haluaa. Saa sisustaa kotinsa miten haluaa, saa mennä nukkumaan ja herätä niin kuin haluaa. Nukkua vaikka sängyssä poikittain kun haluaa. Kutsua kotiinsa ketä haluaa, vaikka yöksi ja vaikka viikoksi.
Oma tupa, oma lupa. Mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkimies. Kipinä katoaa niin vähällä, mies päätyy kodittomaksi niin helpolla. Ongelma suurin kun mies asuu vuokralla ja muuttaa naisensa kanssa samaan talouteen. Miehen omistusasunnon toki voi laitaa vuokralle ja siten pitää omaa tukipaikkaa varalla.
Joo. Luottamus. Niin helvetin harvinaista. Tosiaan moni joutuu nöyrtymään "moninpeliin" pitääkseen suhteensa menköön ja pankoon nainen mitä tulee mies voi tuosta vain päätyä kodittomaksi naisensa taholta romanttisena hölmönä jos naama ja status ei riitä sanelemaan naiselleen ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että väikkäriä tekevä nainen tekisi näin lapsellista avausta, mutta leikin mukana:
Olisitko valmis menemään naimisiin miehen kanssa? Onko hän sinun loppuelämäsi elämänkumppani?
Itse en olisi mennyt avoliittoon puolisoni kanssa, ellen olisi ajatellut niin. En olisi luopunut omasta, vuosien mittaan viihtyisäksi laittamastani kodista, työpaikastani, asuinpaikkakunnastani, tavallaan jopa ystävistäni (koska välimatka kasvoi) ellen olisi uskonut, että tämä on loppuelämäni suhde.
Vaikka sinun ei tarvitsisi vaihtaa paikkakuntaa, niin tuollaiset yhdessäasumiskokeilut kuuluvat nuoruuteen ja opiskelijavuosiin. Aikuinen ihminen sitoutuu avo- tai avioliittoon vasta, kun on siihen varmasti valmis.
Kyllä mä oon aivan sitoutunut loppuelämäkseni, menisin naimisiinkin jos suhde siitä olisi kiinni. Sitä tarkoitin kun sanoin että oon vakavissani. Eikä tässä ole kyse työstä, paikkakunnasta, ystävistä tms., kummankaan kohdalla, ihan vaan osoitteesta saman kaupungin eri laidoilla.
No kuinka pitkä se teidän välimatka on ja paljonko aikaa kuluu osoitteiden välillä?
Puolisen tuntia ajaa. Sekin on turhaa ajelua näillä bensan hinnoilla. Enkä tosiaan hanki autoa, ei mulla olis sille parkkipaikkaa kotona eikä miehen luona. Saatikka sitten halua pitää sitä yllä. Mulla on fillari ja kohtuullinen työmatka ja se sopii mulle.
Sä olet jo neljä sivullista toistanut sitä että "sinä et halua, sinulle ei sovi, sinä pidät, sinä haluat, sinulle olisi helpompaa, sinulle sopii".
Mitä se mies saa tästä diilistä? Mitä sä olet valmis tekemään haluamasi asian eteen? Oletko yhtään pienessä päässäsi miettinyt oikeaa syytä, miksi se ei sun kanssa halua asua?
Oot pirttihirmu jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pelkää?
Mä pelkään sua jo nyt vaikka en edes tunne sua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta sun tilanne. Mitään selväähän tuosta ei saa täältä muualta, mut muutama ajatus:
* Arviolta kuinka paljon hänen epäluotto sua kohtaan ärsyttää, loukkaa tai surettaa sua? Jos paljon, oot hankalan ihmisen kanssa itsellesi mennyt yhteen.
* Entä jos tilanne ei muutu/korjaannu? Ootko valmis siihen, että kulutat aikaasi tilanteessa, joka saattaa jäädä pysyväksi? Voitko antaa myöhemmin anteeksi, jos vaikka eroatte sun odotettua ehkä vuosia muutosta?
* Kuinka paljon unelmoit miehestä, joka olisi tässä kohdin erilainen? Osaatko nauttia hänestä JUURI sellaisena kuin nyt on?Itse mietin tämmöisiä vähän vastaavassa tilanteessa joskus. Olin sitten jo aika pitkällä jalka oven välissä, kun bonuksena tuli muitakin ikäviä asioita miehestä selville. Matkaaminen ei oo kovin maskuliinista ja tuota piirrettä ei jää kaipaamaan, vaikka muuta voisikin. Elämä on kallis.
Mä ymmärrän hyvin niitä jotka haluaa asua erillään. Mulle se vaan ei sovi. En mä koe että meillä olisi epäluottamusta. Koen että hänen tunteensa pohjautuvat vääriin faktoihin (että kaikki naiset toimivat kuten se veljen tyttis) ja ettei mulla ole aseita oikasta noita faktoja.
Ja sehän tässä on että en tosiaan aio jäädä roikkumaan epätyydyttävään erilläänasumisen tilanteeseen, mutta en tiedä missä tai milloin tulee raja vastaan. Rajojen asettaminen olis painostusta, enkä siihen halua alkaa, ainakaan vielä. Muilta osin meidän suhde toimii, en muuten miettisikään yhteen muuttoa. Eihän meistä täydellinen oo kumpikaan, mutta ollaan sopivat toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helevetti, pakkohan tämän on olla provo. :D
Raha on erittäin huono syy sekä parisuhteelle että yhteen muuttamiselle. Jos syynä annetaan se, että se olisi halvempaa ja lyhyempi työmatka, tai yhdessä saadaan hienompi asunto, niin juoskaa.
Kiitos tästä illasta, nyt lähden nukkumaan! Jutellaanhan taas mukavia huomenna :-)
Jos on pari vuotta seurusteltu, eikä mies halua muuttaa yhteen ei mies ole aviomies- eikä perheenisämatskua ainakaan Ap:lle.
Mielummin asun koirani kanssa kahden ja tapaan naisystävääni hänen luonaan tai sitten hän minua minun luona. Kotini on just minun tyyliseni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä illasta, nyt lähden nukkumaan! Jutellaanhan taas mukavia huomenna :-)
Meinaatko, että huomenna saat palstalta syitä joilla perustella miehelle sun haluja?
Teetkö väitöskirjaa vänkäämisestä?