Miksi anoppi on nykyään piiloilkeä?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei ole ilkeä, sinä vain olet hormonihuurussasi kokemassa kaiken ilkeilyksi.

Kälyni valittaa samaa kuin sinä eli anopista on tullut kamala, koko ajan arvostelee. Me muut seurueesta kuulemme äidin muistelevan lapsuuttamme ja missä iässä Leevi oppi puhumaan tai Laura kävelemään. Käly kuulee kaiken tuon arvosteluna. Vastaavasti minä saatan todeta, että on kiva asua 200 m päässä lasten koulusta, johon äiti toteaa, että se on hyvä juttu, missä se Minnin (veljentyttö) koulu olisi. Tätä käly pitää asuinpaikan arvosteluna, koska heiltä on koululle 3 km.

Mutta jokainen saa kuulla mitä haluaa ja kokea kokemisensa. Sitä vain kohta huomaa, että jää aika lailla yksin.[/quote

Olen kokenut saman kuin ap eli kyse ei ole mistään muisteloista. Aina kun lapsemme oppi jotain uutta: konttaamaan, kävelemään, puhumaan jne, anoppi sanoi, että omat lapset oppineet aiemmin, siis aivan joka kerta. Jos taas joku asia tuli lapsellani vähän myöhemmin, anoppi antoi ymmärtää, että lapsessa on jotain vikaa ja revitteli, miten aikaisin omat lapset oppi. Jälkeenpäin ymmärsin, että hän täysin keksi nuo oppimisajankohdat. Anopin lapsien oppimisista oli vuosikymmeniä. Kun oma lapseni oli noin 5-vuotias, en muistanut lainkaan enää, milloin hän mitäkin oppi. Vauvakirjasta piti tarkistaa, jonne olin asiat kirjannut. Anoppini on minua paljon vanhempi, ei koulutusta ja todella kilpailuhenkinen ja arvostelee aina muita ankarasti, lähinnä toisia naisia. Tämä näkyi kaikessa. Siksi hän käyttäytyi noin.

Ehkä sä otat herneen nokkaan herkemmin kuin ennen? Nyt pienen lapsen äitinä kiinnität puheisiin enemmän huomiota? 

En tiedä.