Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi on nykyään piiloilkeä?
03.05.2022 |
Long story short, takana kymmenen vuoden suhde miehen kanssa. Anopin kanssa olen tullut hyvin toimeen - olen kokenut olevani mieleinen miniä ja päinvastoin.
No, saimme pari vuotta sitten lapsen ja sen jälkeen tilanne on muuttunut. Näennäisesti tulemme edelleen hyvin toimeen, mutta anoppi sanoo jokaikinen kerta minulle jotain ilkeää epäsuorasti. Viimeksi esimerkiksi sanoi hymyssä suin, että toivottavasti lapsi ei saa erästä ulkonäöllistä seikkaa, jota täysin tietää olevan suvussani. Lisäksi olen saanut ihmeellisiä kommentteja työstäni, kotimme sijainnista, raha-asioistamme (jotka ovat enemmän kuin kunnossa!), lapsen vaatetuksesta ym.
Omituisinta kuitenkin on, että anoppi ikään kuin dissaa lasta ja syyttää näistä asioista minua. Lapsi on kehittynyt ihan normaalisti, mutta anoppi tuo jatkuvasti esiin, kuinka hänen omat lapsensa osasivat sen ja sen taidon kyllä aikaisemmin. Välillä nämä jutut tuntuvat ihan mielikuvituksen tuotteelta (tyyliin hänen lapsensa oppivat kävelemään ilman tukea 7 kk iässä).
Mistä tällaisessa oikein on kysymys? Olen miettinyt jopa alkavaa muistisairautta. Toinen vaihtoehto on, että anopin luonteen ikävät puolet pysyivät vuosikausia paremmin piilossa.
Mies on näissä asioissa jotenkin palikka, eikä ymmärrä äitinsä epäsuoraa ilkeilyä ilkeäksi.
Kommentit (62)
Annan saman neuvon kuin joku minua ennen vastannut. Tee hänen käytöksestään näkyvää palaamalla siihen vaikka myöhemmin, jos et heti yllätykseltäsi pysty. Ja ehkä niin että muitakin on paikalla. "Jäin miettimään sitä, kun sanoit....ja se tuntuu minusta pahalta, koska...."
Älä kuitenkaan heittäydy ilkeilemään hänelle samalla tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi tietää että lapsi ei ole hänen poikansa, syystäkin vihainen.
Piiloveetuiluun on vain yksi toimiva vastatemppu. Rupeat tyhmäksi. Joka kerta tartut siihen asiaan aidon hämmästyneesti ihmetellen "Ai, mitä sä tarkoitat?" Käännät piikit positiiviseksi / kehuksi itselle, "joo, eikö olekin hienoa ettei nikopetteri vielä kävele, olis kamalaa juosta koko aika horjuvan vauvan perässä" ja hersyvä nauru päälle. Kun käännät kaikki piikit päinvastaiseksi mitä ne on tarkoitettu, niin ne joko loppuu tai sitten se piilo-osuus jää pois ja toisetkin tajuaa mistä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkea voi laittaa muistisairauden syyksi.
En tiedä, mutta tunnistan tyylin. Sitten ne piiloilkeydet tulee usein niin yllättäen, että itse ainakin hämmennyn enkä osaa tarttua niihin.
Jos huomaat heti tarttua sanomisiin, niin kokeilepa joku kerta, ihan ystävällisesti, kysyä että "hei, miksi kommentoit työtäni/raha-asioitamme/asiaa x noin? Meillä on kaikki hyvin." Tms.
Sepä se, minäkin hämmennyn näissä tilanteissa aika pahasti. Ja vielä kun ne tulevat usein ikään kuin iloisella äänensävyllä.
Pari kertaa olen kuitenkin sanonut anopille vähän vastaan (iloisella äänellä samaan tyyliin). Hän on silloin hämmentynyt eikä ole vastannut enää mitään. Silti seuraavalla kerralla sama meno jatkuu.
Ap
Tämä voisi virata siihen, ettei ole tarkoittanut ilkeillä sinulle ja hämmentyy reaktiostasi. (Sarkasmistasi?) Vai mitä itse ajattelet? Kysytkö vielä tarkennusta, että mitä sitten tarkoitti?
Olen lähinnä sanonut vastakkaisen mielipiteen. Tyyliin:
Anoppi: On kyllä omituista, että lapsi sitä ja tätä...
Minä: Eikö ole vain hyvä asia, että lapsi (...)
Ap
Ihmettelin, kun äiti ei ole ollut oikeastaan missään tekemisissä veljen perheen kanssa, meidän lapsia sen sijaan hoitaa mielellään. Selvisihän tuo: kaikki anopin sanoma ja tekemä oli pahaa ja huonoa, joten äiti teki sen ainoan järkevän ratkaisun, joka kannatti tehdä eli pysyy poissa veljen perheen kaikista tilaisuuksista eikä kutsu heitä käymään. Käly valitti eilen, että taas joutuu äitienpäivänä ravaamaan mummoloissa, joten oli ihan pakko muistuttaa, että heitä ei ole kutsuttu anoppinsa luokse, joten miksi sinne pitää tuppautua. Hiljeni edes hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole ilkeä, sinä vain olet hormonihuurussasi kokemassa kaiken ilkeilyksi.
Kälyni valittaa samaa kuin sinä eli anopista on tullut kamala, koko ajan arvostelee. Me muut seurueesta kuulemme äidin muistelevan lapsuuttamme ja missä iässä Leevi oppi puhumaan tai Laura kävelemään. Käly kuulee kaiken tuon arvosteluna. Vastaavasti minä saatan todeta, että on kiva asua 200 m päässä lasten koulusta, johon äiti toteaa, että se on hyvä juttu, missä se Minnin (veljentyttö) koulu olisi. Tätä käly pitää asuinpaikan arvosteluna, koska heiltä on koululle 3 km.
Mutta jokainen saa kuulla mitä haluaa ja kokea kokemisensa. Sitä vain kohta huomaa, että jää aika lailla yksin.
No jaa, kyllähän tuo koulujuttu kuulostaa ehdalta (piilo)ilkeilyltä. :D
Miksi? Jos anoppi asuu Lohjalla, ei hän voi tietää, missä Turussa asuvan pojan perheen lähin alakoulu on.
Siis oikeastiko tuo on piiloilkeilyä, jos ei ole googlannut lastensa kotien läheisyydessä olevia alakouluja?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin, kun äiti ei ole ollut oikeastaan missään tekemisissä veljen perheen kanssa, meidän lapsia sen sijaan hoitaa mielellään. Selvisihän tuo: kaikki anopin sanoma ja tekemä oli pahaa ja huonoa, joten äiti teki sen ainoan järkevän ratkaisun, joka kannatti tehdä eli pysyy poissa veljen perheen kaikista tilaisuuksista eikä kutsu heitä käymään. Käly valitti eilen, että taas joutuu äitienpäivänä ravaamaan mummoloissa, joten oli ihan pakko muistuttaa, että heitä ei ole kutsuttu anoppinsa luokse, joten miksi sinne pitää tuppautua. Hiljeni edes hetkeksi.
Kuulostat vähän katkeralta anopilta muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole ilkeä, sinä vain olet hormonihuurussasi kokemassa kaiken ilkeilyksi.
Kälyni valittaa samaa kuin sinä eli anopista on tullut kamala, koko ajan arvostelee. Me muut seurueesta kuulemme äidin muistelevan lapsuuttamme ja missä iässä Leevi oppi puhumaan tai Laura kävelemään. Käly kuulee kaiken tuon arvosteluna. Vastaavasti minä saatan todeta, että on kiva asua 200 m päässä lasten koulusta, johon äiti toteaa, että se on hyvä juttu, missä se Minnin (veljentyttö) koulu olisi. Tätä käly pitää asuinpaikan arvosteluna, koska heiltä on koululle 3 km.
Mutta jokainen saa kuulla mitä haluaa ja kokea kokemisensa. Sitä vain kohta huomaa, että jää aika lailla yksin.
No jaa, kyllähän tuo koulujuttu kuulostaa ehdalta (piilo)ilkeilyltä. :D
Miksi? Jos anoppi asuu Lohjalla, ei hän voi tietää, missä Turussa asuvan pojan perheen lähin alakoulu on.
Siis oikeastiko tuo on piiloilkeilyä, jos ei ole googlannut lastensa kotien läheisyydessä olevia alakouluja?
Tässä lienee olennaista, jos anoppi tietää valmiiksi, ettei pojan perhe asu ihan koulun vieressä.
Taas näitä. Ap on pyhimys ja anoppi paskiainen.
Emme tiedä mitä ap itse sanoo ensin anopilleen, että se kirvoittaa senkin suusta jotain omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen siskot tekee tuota. Ja eivät koskaan mieheni kuullen.
En nykyään halua heitä juuri edes tavata tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkea voi laittaa muistisairauden syyksi.
En tiedä, mutta tunnistan tyylin. Sitten ne piiloilkeydet tulee usein niin yllättäen, että itse ainakin hämmennyn enkä osaa tarttua niihin.
Jos huomaat heti tarttua sanomisiin, niin kokeilepa joku kerta, ihan ystävällisesti, kysyä että "hei, miksi kommentoit työtäni/raha-asioitamme/asiaa x noin? Meillä on kaikki hyvin." Tms.
Sepä se, minäkin hämmennyn näissä tilanteissa aika pahasti. Ja vielä kun ne tulevat usein ikään kuin iloisella äänensävyllä.
Pari kertaa olen kuitenkin sanonut anopille vähän vastaan (iloisella äänellä samaan tyyliin). Hän on silloin hämmentynyt eikä ole vastannut enää mitään. Silti seuraavalla kerralla sama meno jatkuu.
Ap
Tämä voisi virata siihen, ettei ole tarkoittanut ilkeillä sinulle ja hämmentyy reaktiostasi. (Sarkasmistasi?) Vai mitä itse ajattelet? Kysytkö vielä tarkennusta, että mitä sitten tarkoitti?
Olen lähinnä sanonut vastakkaisen mielipiteen. Tyyliin:
Anoppi: On kyllä omituista, että lapsi sitä ja tätä...
Minä: Eikö ole vain hyvä asia, että lapsi (...)Ap
Tuollaisessa tilanteessa, jossa joku aloittaa että onpa omituista että lapsi sitä ja tätä, on tosiaan hyvä heittäytyä tyhmäksi ja vetää väite yläkaakkoon. Eli oikein hämmästyneen kauhistuneena kysyt että mitä tarkoitat, ja "uskot" väitteen kauhistuneena että "voi kamala, kuulitko pena, nikopetteri sitä ja tätä, äitisi mielestä tämä on epänormaalia, kyllä meidän nyt täytyy tutkia tämä asia perinpohjin, täytyy varata aika lääkärille jne." Mitä isomman numeron väitteestä teet, niin sitä varmemmin se on viimeinen kerta kun tän henkilön taholta tällaista vihjailua kuulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko, että piiloilkeä. sinulla on vaan huono itsetunto ja koet kaiken kokemasi lapsuuden perusteella ilkeäksi. anoppisi voi olla ihan huippu tyyppiihan miten haluat oman elämäsi elää, vinkki vain, ei maksa mitään
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä. Ap on pyhimys ja anoppi paskiainen.
Emme tiedä mitä ap itse sanoo ensin anopilleen, että se kirvoittaa senkin suusta jotain omituista.
No voin kertoa, että en mitään ilkeää. Minulla on käytöstavat. Tämän aloituksen aiheenahan oli, että anopin käytös on muuttunut. Nämä kommentit tulevat aivan puskista, kesken normaalin keskustelun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla on pitkä ura takanaan ja näemmä aika karvainen edessään!
Vanha kunnon vttuilu toimii. Anna takaisin. Nätisti. Huomauta että no jos peri sinun puoleltasi vinot varpaat niin onneksi ei perinyt heidän puoleltaan isoja korvia! Hymyile päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä. Ap on pyhimys ja anoppi paskiainen.
Emme tiedä mitä ap itse sanoo ensin anopilleen, että se kirvoittaa senkin suusta jotain omituista.No voin kertoa, että en mitään ilkeää. Minulla on käytöstavat. Tämän aloituksen aiheenahan oli, että anopin käytös on muuttunut. Nämä kommentit tulevat aivan puskista, kesken normaalin keskustelun.
Ap
Entä jos SINÄ olet muuttunut? Syötkö hormoneja tai jotain? Anoppi on luultavasti ollut samanlainen koko ajan.
Tai sitten olet loukannut sitä pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole ilkeä, sinä vain olet hormonihuurussasi kokemassa kaiken ilkeilyksi.
Kälyni valittaa samaa kuin sinä eli anopista on tullut kamala, koko ajan arvostelee. Me muut seurueesta kuulemme äidin muistelevan lapsuuttamme ja missä iässä Leevi oppi puhumaan tai Laura kävelemään. Käly kuulee kaiken tuon arvosteluna. Vastaavasti minä saatan todeta, että on kiva asua 200 m päässä lasten koulusta, johon äiti toteaa, että se on hyvä juttu, missä se Minnin (veljentyttö) koulu olisi. Tätä käly pitää asuinpaikan arvosteluna, koska heiltä on koululle 3 km.
Mutta jokainen saa kuulla mitä haluaa ja kokea kokemisensa. Sitä vain kohta huomaa, että jää aika lailla yksin.
No jaa, kyllähän tuo koulujuttu kuulostaa ehdalta (piilo)ilkeilyltä. :D
Miksi? Jos anoppi asuu Lohjalla, ei hän voi tietää, missä Turussa asuvan pojan perheen lähin alakoulu on.
Siis oikeastiko tuo on piiloilkeilyä, jos ei ole googlannut lastensa kotien läheisyydessä olevia alakouluja?
Tässä lienee olennaista, jos anoppi tietää valmiiksi, ettei pojan perhe asu ihan koulun vieressä.
Ja mistä ihmeestä anoppi sen voisi tietää? Ei kaikki urki lastensa asuinalueen tietoja.
En yhtään ihmettele, että lapsiperheet kokevat olevansa yksin, kun tekevät kaikkensa, että muu maailma pysyisi loitolla. Kun jokainen anopin sana on ilkeilyä ja toisaalta hiljaa oleva anoppi on ilkeä, niin kannattaa pysyä moisesta kaukana ja haukkua julkisesti jokaiselle, joka jaksaa kuunnella.
Arvelen, että syynä saattaa olla ennemminkin sukupolvikateus. Sinulla on hyvä ja lasten kasvatukseen osallistuva mies eli hänen poikansa. Hän haluaa kehuja siitä, että sinä saat nauttia nyt hänen kasvatustyöstään elämänä ja äitiytenä, joka on hänen silmissään helpompaa kuin itsellä.
Vrt. Ennen hiihdettiin sudet perässä kouluun ja nykyään kaikki lapset kyyditään autoilla joka paikkaan, nih.
No jaa, kyllähän tuo koulujuttu kuulostaa ehdalta (piilo)ilkeilyltä. :D