Kun lapsi ei siirrykään ensimmäiselle luokalle..

Miten retardi pitää oikein olla, että tuplaa eskarin?!?

Vai onko niin paljon poissaoloja, että on sen takia tipahtanut noin pahasti kärryiltä? Eikö äitiä kiinnostanut roudata muksua joka päivä eskariin oppimaan, vai missä mättää?

Mielummin eskari kahteen kertaan kuin juuri ja juuri luokalta toiselle hirveän taistelun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta lykkäys on sata kertaa parempi kuin tehostettu tuki, joka ei useimmiten ole mitään muuta kuin papereiden pyöritystä ja sitä, että lapsi vuodesta toiseen päästetään hieman helpommalla, ja lapsi oppii uskomaan olevansa huonompi. Resurssit kun useimmiten eivät riitä mihinkään muuhun.

Sen sijaan vuotta myöhemmin kouluun tullut saa olla se iso ja fiksu, jota ei todellakaan kiusata, ja joka saa onnistumisen kokemuksen ekaluokasta. Tutkitusti ekaluokalla onnistuminen määrittää oppimista ja käsitystä itsestään oppijana koko lopun koulutaipaleen ajan.

Siis oikeasti? Mun lapseni on nyt eskarissa ja hän sai syksyllä päätöksen tehostetusta tuesta kielellisten hankaluuksien takia. Puhe oli osin epäselvää, etenkin silloin kun lapsi innostui ja alkoi puhua nopeasti. Aikaisemmin hän oli perhepäivähoidossa, mikä ainakaan tämän lapsen kohdalla ei todennäköisesti ollut sitten kuitenkaan se paras ratkaisu, vaan hän olisi tarvinnut enemmän kielellisiä virikkeitä. Mutta eskarivuosi on mennyt todella hyvin - pelkäsin jopa kiusaamista tuon kielellisen kömpelyyden vuoksi, mutta mitään ikävää ei ole ilmennyt, päinvastoin! On kavereita, ja lapsi menee aina innolla hoitoon. Puheterapiassa on käyty ja lapsi on sitoutunut oppimaan puhumaan paremmin. Eskariopeilta on tullut pelkästään positiivista palautetta, ja edistystä on aivan selkeästi tapahtunut. Myös etuhampaiden kasvu on auttanut asiaa... Mutta siis palatakseni alkuun: onko niin, että kun oppilaalla on papereissa termi "tehostettu tuki", niin se on pääsääntöisesti opettajalle taakka? Millä perusteilla sinun oppilaillasi on ollut tehostetun tuen tarvetta? Olen vilpittömästi kiinnostunut edellä kertomani takia ja kiitollinen vastauksesta!

Ei se mikään taakka ole, palaveri kerran vuodessa minimissään. Mutta hyöty ei välttämättä ole niin suuri, kuin pitäisi olla, eli jos ohjaaja- ja erityisopetusresurssia ei ole, niin ei se opettaja normitunnilla isossa ryhmässä ihmeisiin pysty. Teillä on hyvin asia, kun olette saaneet tukea, ja parhaimmillaan asia hoituu niin, että tehostettu tuki puretaan ja lapsi pääsee opiskelemaan oman tasonsa mukaisesti.

Pahimmillaan joka vuosi palaveerataan, ja lasta siirretään eteenpäin, mutta varsinkin yläkoulussa homma vähän leviää, kun aineenopettajalla on se 200 muutakin oppilasta, joiden tukiasiat pitäisi muistaa, eikä erityisopetusresurssia riitä.

Siksi se tukipäätös on vain päätös. Jos saatte todellista tukea, eikä vain helpotettua materiaalia, niin asiat on oikein hyvin.

Palaveri kerran vuodessa kuulostaa... ööö, no aika vähäiseltä. Onneksi lapseni tilanne on mennyt reilusti parempaan päin kuluneen vuoden aikana. Olisin halunnut vielä vastauksen kysymykseeni, että millä perusteilla tehostettua tukea on sun oppilaillasi ollut.

Koulussahan tehostettua tukea annetaan, kun yleinen tuki ei riitä, eli oppilas ei suoriudu opinnoistaan hyväksytysti. Mutta ei se tehostettu tuki sinänsä tarkoita oikein mitään. Tukikeinot ovat täsmälleen samat kuin yleisessä tuessa, eli tukiopetus, keskeiset sisällöt, erityisopettajan tuki jne. Ainoa ero on tuo vuosittainen palaveri, ja se, että tuki on kirjattu ylös.

Koulun resursseista riippuu hirveästi se, miten paljon ihan oikeaa tukea voidaan antaa. Ja ne ongelmat ovat usein lukemisen tai matematiikan alueella. Ja toki ne heijastuvat moniin aineisiin.

Eikö voisi mennä erityisluokalle?

Mä en ees käyny eskaria ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä jo ennen raskautta, mitkä edellytykset itsellä ja kumppanilla on kasvattaa lasta. Kahden työttömän/matalapalkkaisen ja elämänhallintaongelmaisen vanhemman lapsen tulevaisuus ei ole kovin valoisa.

Kuitenkin valoisampi kuin ilkeän vanhemman lapsella.

Kypsyminen kouluikään on yksilöllinen prosessi, ja moni tutkitusti jopa huippuälykäs (poika) on ekaluokan alkaessa vielä tunne-elämältään tosi epäkypsä. Vuosi sinne tai tänne ei tunnu missään, mutta tärkeää on, että lapsi saa olla rauhassa lapsi, ja myös kokea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on.

Eli tsemppiä ap, lapsi ei häpeä tilannetta, ellet sinä häpeä, joten nyt tiikeriäitimoodi päälle, ja osoitat hänelle, että hän on mahtava tyyppi, ja on juuri parasta saada olla toinen vuosi kivassa eskarissa.

Kyllähän koulussakin saa olla lapsi. Aikamoista piipertelyä ne pari ekaa vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miten retardi pitää oikein olla, että tuplaa eskarin?!?

Vai onko niin paljon poissaoloja, että on sen takia tipahtanut noin pahasti kärryiltä? Eikö äitiä kiinnostanut roudata muksua joka päivä eskariin oppimaan, vai missä mättää?

No kyllähän joillain on kehitysvammaisia lapsia. Hyvä, että heidän annetaan edetä rauhallisempaan tahtiin.

Ootas kun arvaan. Lapsi mm. lyö, potkii ja käyttää henkistä väkivaltaa muihin lapsiin ja äiti ei haettaessa kuuntele kun puolella korvalla eskaritätejä, (ellei poikaa kehuta), koska Niko-Petteri on sellanen kullanmuru jolle ei voi laittaa rajoja, vaan lapsen pitää olla lapsi ja se saa juosta käytännössä pitkin seiniä äidin hekottaessa vieressä. Ai mun lapsella on psykopaattisia piirteitä? Höpö höpö, se on äidin pieni kullanmuru ja se saa lyödä ketä vaan, koska ei se pahaa tarkota. Oikeastaan voisin viedä hänet vaikka harrastamaan itsepuolustuslajia, jotta häntä ei vaan kiusata, mutta ei väliä vaikka Niko-Petteri vähän kiusaisi muita. Heh heh.

Lapseni tuplasi kakkosluokan, myöhemmin todetun lukivaikeuden takia. Oli tosi vaikea paikka silloin keväällä itselleni, lapsi ei juuri puhunut asiasta. Mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna kaikki meni tosi kivasti. Ja oli ehkä paras päätös ikinä. Voiko enää tuplata koulussa, jos on tuplannut jo eskarin?

Vierailija kirjoitti:

Hävettää.

Mikä? - Omn turha kantaa syyllisyyttä ja häpeää siitä, että oma lapsi, joka ei ole samaan aikaan koulukypsä kuin muut. Se, että lapsi aloittaa koulunsa vuoden tai vaikka kaksi myöhemmin ei paljoa paina, jos hän tämän vuoksi on kyllin "kehittynyt" etenemään ja pärjäämään koulussa. - Kaikilta sekään ei onnistu. Mutta vielä vaikeammaksi asia menee lapsen kannalta, jollei hän saa vanhemmilta tai edes yhdeltä vanhemmalta tukea ja turvaa. Kyse ei ole vain esimerkiksi rahasta vaan paljossa oikeasta asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta lykkäys on sata kertaa parempi kuin tehostettu tuki, joka ei useimmiten ole mitään muuta kuin papereiden pyöritystä ja sitä, että lapsi vuodesta toiseen päästetään hieman helpommalla, ja lapsi oppii uskomaan olevansa huonompi. Resurssit kun useimmiten eivät riitä mihinkään muuhun.

Sen sijaan vuotta myöhemmin kouluun tullut saa olla se iso ja fiksu, jota ei todellakaan kiusata, ja joka saa onnistumisen kokemuksen ekaluokasta. Tutkitusti ekaluokalla onnistuminen määrittää oppimista ja käsitystä itsestään oppijana koko lopun koulutaipaleen ajan.

Miten se ei-fiksu muuttuu fiksuksi eskarivuodessa, jos se ei ekallakaan kerralla sellaiseksi siellä muuttunut? Jos häntä kiusataan (mitä ei saisi tapahtua tietenkään), häntä kiusataan vaikka hän olisi isompi kuin muut.

Eskarin tavoitteet on oppia korjoittamaan nimensä ja olemaan sosiaalinen. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Miten retardi pitää oikein olla, että tuplaa eskarin?!?

Vai onko niin paljon poissaoloja, että on sen takia tipahtanut noin pahasti kärryiltä? Eikö äitiä kiinnostanut roudata muksua joka päivä eskariin oppimaan, vai missä mättää?

Eskari tuplataan, jos lpsi on kognitiivisesti selvästi ikätasoaan heikompi eikä hänen sosiaaliset taitonsa ole vielä ikätasolla. Silti yleisempää on ekaluokka tuetusti. Eskari tuolataan lähinnä, jos se on vanhempien toive ja koulun resurssit eivät riitä tukeen. Koulu saa vuoden lisäaikaa, lapsi menee kouluun kyllä aika samoilla eväillä vuodenkin päästä.

tosta erityisen tuen päätöksestä ei meille ole 12v kanssa ollut vanhemman näkökulmasta mitään hyötyä. meillä kielellisiä vaikeuksia ja hahmotushäiriö. kerran vuodessa opettaja lähettää allekirjoitettavaksi paperit jossa vuodesta toiseen samat lauseet. mitään apuja ei ole saatu 2 luokan jälkeen silloin kävi vielä silloin tällöin eriryisopettajalla. nyt 5 alussa vaihtui opettaja 3kertaa. joulun arvioinnissa opettaja ei edes tiennyt lapsen kaikkia ongelma kohtia. itse täytyy opettaa ne asiat mitä ei koulussa ehdi hahmottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni tuplasi eskarin. Olihan se kriisin paikka silloin, siis tunnetasolla. Toki tiedettiin, että se tehtiin lapsen parhaaksi ja siitä on seurannut paljon hyvää. Loppuvuoden lapsi oli siis valmiimpi, kun meni sitten seuraavana vuonna kouluun. Sai uusista eskarilaisista hyviä kavereita, joiden kanssa sitten siirtyi ekalle.

Jos osaa ajatella puhtaasti järjellä eikä ole niin tunteellinen ihminen kuin minä, voi se olla jollekin ihan piece of cake. Ja siis lapselle itselleen on henkisesti varmasti paljon helpompaa tuplata eskari kuin jäädä luokalleen myöhemmin.

Tämä on kyllä itselleni kova paikka tunnetasolla. Pelkään että lasta kiusataan, tai minua arvostellaan vanhempana ja olen epäonnistunut. Kiusaamista ei välttämättä lapset osaa aloittaa, vaan vanhemmat tuo asian esille niin että siitä myös toinen lapsi näkee aihetta kiusata. *ap

Aina on heitä, jotka arvostelevat tois(t)en tapaa kasvattaa Kun tätäkin keskustelua lukee, niin sitä itse sinkkuna huokaan, että onneksi itselläni ei ole lapsia; kun niin mon aikuisempi vaikuttaa niin keskenkasvuiselta. En ymmärrä mistä sinua Ap voitaisiin nyt tässä asiassa arvostella. Se, että joku ei ymmärrä, että lapsesi ottaa koulun aloittamisen suhteen mahd. aikalisän kertoo enempi asiaa ymmärtämättömistä kuin siitä, että tekisit väärin;M jos ja kun ilm. on hyviä perusteita sille miksi koulunaloittamsita kannattaisi (mahd.) lykätä. - Kyllä lapsi kärsii lujasti siitäkin, että koulunkäynti on hyvin takkuista vaikka samalla luokalla aloittaisi vanhoja kavereita. - Saattaa jopa kärsiä enemmän, koska vanhat kaverit saattavat pian olla entisiä kavereita, jotka eivät saata ymmärtää miksi heidän kaverinsa ei pärjääkään koulussa. Tai sitten lapsi yrittää hakea heidän/ luokan suosiotaan ei toivotuilla tavoilla. 

Se, että kerrot pelkääväsi kertoo minusta bain siitä, että otat asian vakavasti ja olet tosissasi; olet aidosti huolestunut siitä miten lapsi pärjää tai kuinka mahd. itse jaksat.

Enemmän kuin ymmärrettäviä huolen ja jopa pelonkin aiheita. Mutta parhaasi kun teet,  niin se riittää. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla vahva. Muista siis myös välillä levätä, jolla tarkoitan, mm. sitä että muistat ajatella muitakin asioita kuin lapsen pärjäämsitä. 

Tiedän kyllä, että minun on tässä ulkopuolisena helpohkoa viisastella, mutta ei se koulunkäynti ollut itsellenikään kovin helppoa. Mutta sisulla ja lähipiirin tuella ja tsemppauksella oli ja on edelleen merkitystä, että jaksan. Kukaan tuskin jaksaa loputtomiin yksin. Avun pyytäminen ei ole kiellettyä.

Vaikka edellä kirjoitin, että tähän keskusteluun on osallitunut minusta osa on täysiä kakaroita, niin täällä myös minusta luettavissa myös hienoa vertaistukea mutta myös ilahduttaneita ja kannustavia kokemuksiaan kertoneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta lykkäys on sata kertaa parempi kuin tehostettu tuki, joka ei useimmiten ole mitään muuta kuin papereiden pyöritystä ja sitä, että lapsi vuodesta toiseen päästetään hieman helpommalla, ja lapsi oppii uskomaan olevansa huonompi. Resurssit kun useimmiten eivät riitä mihinkään muuhun.

Sen sijaan vuotta myöhemmin kouluun tullut saa olla se iso ja fiksu, jota ei todellakaan kiusata, ja joka saa onnistumisen kokemuksen ekaluokasta. Tutkitusti ekaluokalla onnistuminen määrittää oppimista ja käsitystä itsestään oppijana koko lopun koulutaipaleen ajan.

Miten se ei-fiksu muuttuu fiksuksi eskarivuodessa, jos se ei ekallakaan kerralla sellaiseksi siellä muuttunut? Jos häntä kiusataan (mitä ei saisi tapahtua tietenkään), häntä kiusataan vaikka hän olisi isompi kuin muut.

Eskarin tavoitteet on oppia korjoittamaan nimensä ja olemaan sosiaalinen. Siinä se.

Lapsen aivot ovat kehittyneet vuoden pidempään, jos hän tuplaa eskarin. Lasten aivoissa tapahtuu lapsuusvuosina paljon kehitystä, toisin kuin aikuisilla. Lisäksi hänellä on vuosi enemmän elämänkokemusta esimerkiksi ryhmässä toimimisesta. Aikuisillakin esimerkiksi vuoden työkokemus helpottaa usein työskentelyä verrattuna vasta-alkajaan. Lisäksi lapsi kasvaa fyysisesti, joka on usein ainakin pojilla etu ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Voi, muistan kun itse aloitin koulun: siihen aikaan ei esikoulua ollut eikä maalla ollut kukaan päiväkodissakaan. Yksi tyttö oli huomattavan pikkuinen meihin muihin verrattuna. Parin viikon kuluttua opettaja vain ilmoitti, että hän oli mennyt vielä vuodeksi kotiin kasvamaan. Varmaan oikea ratkaisu. Ja osattiin tehdä ilman pitkää viranomais- ja asiantuntijaprosessia. Tämä siis 60- luvun alkupuolella.

Ei pienen koon takia pidä lasta jättää siirtymästä kouluun. Jos päätös tehtiin tämän perusteella niin päätös oli väärä. Mutta lähes kaikki on muuten mennyt ajan myötä kouluissa ja päiväkodeissa taaksepäin. Nyt keskitytään papereiden pyörittelyyn toiminnan sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Parempi kerrata esikoulu kuin kerrata eka luokka.

Parempi kerrata vaativampi asia eli lukemisen opettelu. Esikoulussa ei opetella lukemaan, joten sen kertaamisesta ei ole hyötyä. Ihmisillä on erilaisia tempperamenttejä ja ne tulee vain hyväksyä, eikä esim. vilkkaus tarkoita kypsymättömyyttä. Itse seuraan huolestuneena tätä tilannetta, kun osa lapsista yritetään terveinä syrjäyttää jo 6-7-vuotiaana. Tällähän on melkoinen lasku myös yhteiskunnalle, kun vuoden verotulot jäävät saamatta ja lapsi myös leimautuu heti pienenä erityislapseksi. Lapsella tulee olla oikeus päästä kouluun oppimaan. Se on myös perusoikeus. Kehitysvammat ym. sairaudet ovat sitten ymmärrettävä asia, että koulu aloitetaan myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Miten retardi pitää oikein olla, että tuplaa eskarin?!?

Vai onko niin paljon poissaoloja, että on sen takia tipahtanut noin pahasti kärryiltä? Eikö äitiä kiinnostanut roudata muksua joka päivä eskariin oppimaan, vai missä mättää?

Meillä lapsi on joka päivä eskarissa, huoli heräsi kun ei ymmärtänyt kouluvalmiustestin ohjeita.

Pääsee kuitenkin ekalle, tarvii tehostettua tukea ja saa kouluavustajan.

ihmettelen miksen jäänyt luokalle kertaakaan vaikka oon perus korvikeruokittu neurovammainen ja hidas autisti. narkolepsiakin mulla on. nykyään vaan vedän stimuja ja tweakkaan himas.