Kun lapsi ei siirrykään ensimmäiselle luokalle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin tätä lapseni kohdalla. Lapsi syntynyt loppusyksystä ja on vielä todella lapsenomainen. Leikit kiinnostaa, kirjaimet ja numerot eivät yhtään. Lisäksi keskittyminen vaikeaa. Hirvittää laittaa kulkemaan koulumatkaa itsekseen.

Eskarissa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että on koulukypsä. Onneksi lapsella yksi kaveri, joka on samanlainen ja myös syntynyt loppuvuodesta. Joten ap, yritä olla onnellinen, lapsesi pärjää varmasti paremmin sitten koulussa :)

Ekaluokkalaisissa on todella isoja eroja. Ja onhan se totta, että tammikuussa ja joulukuussa syntyneet ovat ihan eri kehitystasolla, vuosi aikaa välissä. Älä huoli, kyllä lapsesi tottuu kun näkee muiden esimerkin. Se yleensä auttaa.

Eivät kaikki tammi ja joulukuussa syntyneet ole kouluun mennessä ihan eri kehitystasolla.

Opettajan näkökulmasta lykkäys on sata kertaa parempi kuin tehostettu tuki, joka ei useimmiten ole mitään muuta kuin papereiden pyöritystä ja sitä, että lapsi vuodesta toiseen päästetään hieman helpommalla, ja lapsi oppii uskomaan olevansa huonompi. Resurssit kun useimmiten eivät riitä mihinkään muuhun.

Sen sijaan vuotta myöhemmin kouluun tullut saa olla se iso ja fiksu, jota ei todellakaan kiusata, ja joka saa onnistumisen kokemuksen ekaluokasta. Tutkitusti ekaluokalla onnistuminen määrittää oppimista ja käsitystä itsestään oppijana koko lopun koulutaipaleen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on aivan hirveää. En ole koskaan kuullut kenestäkään, jolle olisi käynyt noin. Erityislapsetkin ovat menneet normaalisti eskarista ekalle.

Missähän pussissa sinä olet elänyt?? Oma poikani on jo 3kymppinen, mutta jo hänen eskariaikanaan paras kaverinsa ei tullutkaan samalle luokalle kouluun, vaan kävi eskarin uudestaan. Koska poikani on syntynyt loppuvuodesta ja oli melkoisen villi lapsi, kysyin pitäisikö hänenkin siirtää koulun aloitusta, mutta siihen ei ollut aihetta päiväkodin mukaan ja hyvin hänellä koulu sujuikin.

Kannattaa miettiä jo ennen raskautta, mitkä edellytykset itsellä ja kumppanilla on kasvattaa lasta. Kahden työttömän/matalapalkkaisen ja elämänhallintaongelmaisen vanhemman lapsen tulevaisuus ei ole kovin valoisa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä jo ennen raskautta, mitkä edellytykset itsellä ja kumppanilla on kasvattaa lasta. Kahden työttömän/matalapalkkaisen ja elämänhallintaongelmaisen vanhemman lapsen tulevaisuus ei ole kovin valoisa.

Kuitenkin valoisampi kuin ilkeän vanhemman lapsella.

Kypsyminen kouluikään on yksilöllinen prosessi, ja moni tutkitusti jopa huippuälykäs (poika) on ekaluokan alkaessa vielä tunne-elämältään tosi epäkypsä. Vuosi sinne tai tänne ei tunnu missään, mutta tärkeää on, että lapsi saa olla rauhassa lapsi, ja myös kokea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on.

Eli tsemppiä ap, lapsi ei häpeä tilannetta, ellet sinä häpeä, joten nyt tiikeriäitimoodi päälle, ja osoitat hänelle, että hän on mahtava tyyppi, ja on juuri parasta saada olla toinen vuosi kivassa eskarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on aivan hirveää. En ole koskaan kuullut kenestäkään, jolle olisi käynyt noin. Erityislapsetkin ovat menneet normaalisti eskarista ekalle.

Missähän pussissa sinä olet elänyt?? Oma poikani on jo 3kymppinen, mutta jo hänen eskariaikanaan paras kaverinsa ei tullutkaan samalle luokalle kouluun, vaan kävi eskarin uudestaan. Koska poikani on syntynyt loppuvuodesta ja oli melkoisen villi lapsi, kysyin pitäisikö hänenkin siirtää koulun aloitusta, mutta siihen ei ollut aihetta päiväkodin mukaan ja hyvin hänellä koulu sujuikin.

Juuri näin, turhat päivittelyt hittoon 😒 Asiassa ei ole mitään ihmeellistä, älytöntä kasata paineita lapsille ja vanhemmille: "erityislapsetkin menee normaalisti eskarista ekalle... " ziisus!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä jo ennen raskautta, mitkä edellytykset itsellä ja kumppanilla on kasvattaa lasta. Kahden työttömän/matalapalkkaisen ja elämänhallintaongelmaisen vanhemman lapsen tulevaisuus ei ole kovin valoisa.

Miten tämä nyt liittyy asiaan?

Parempi kerrata esikoulu kuin kerrata eka luokka.

Vierailija kirjoitti:

Parempi kerrata esikoulu kuin kerrata eka luokka.

Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja ja parempia kuin jatkaminen tehostetulla tuella eteenpäin. Tuo kolmiportainen tuki romahduttaa koulujärjestelmämme, kun isolle joukolle oppilaita vain tehtaillaan papereita sen sijaan, että pysähdyttäisiin varmistamaan, ettei kukaan etene kolmannelle luokalle ilman sujuvaa luku- ja laskutaitoa.

Mutta rahaahan siinä säästetään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Jopa erityislapset menevät suoraan kouluun eskarista.

Erityislapset tietysti meneekin. Eihän sille voi mitään, jos on oppimaton tai neurologisesti levoton. Sen sijaan lisäaika tekee sellaiselle hyvää, joka luokitellaan ei-erityislapseksi ja samalla uskotaan, että lapsellisuuden karistessa pärjää hyvin normiluokassa. Esimerkiksi höseltävä loppuvuoden lapsi (usein poika) kasvaa paljon koulukypsyyttä vuodessa, jos ei sinänsä ole mitään isompaa ongelmaa kuin kehittymättömyys.

Sama kuin luokalle jätettäessä. Eihän ketään "tyhmyydestä" jätetä luokalleen vaan siitä, että pystyisi, muttei tee.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta lykkäys on sata kertaa parempi kuin tehostettu tuki, joka ei useimmiten ole mitään muuta kuin papereiden pyöritystä ja sitä, että lapsi vuodesta toiseen päästetään hieman helpommalla, ja lapsi oppii uskomaan olevansa huonompi. Resurssit kun useimmiten eivät riitä mihinkään muuhun.

Sen sijaan vuotta myöhemmin kouluun tullut saa olla se iso ja fiksu, jota ei todellakaan kiusata, ja joka saa onnistumisen kokemuksen ekaluokasta. Tutkitusti ekaluokalla onnistuminen määrittää oppimista ja käsitystä itsestään oppijana koko lopun koulutaipaleen ajan.

Siis oikeasti? Mun lapseni on nyt eskarissa ja hän sai syksyllä päätöksen tehostetusta tuesta kielellisten hankaluuksien takia. Puhe oli osin epäselvää, etenkin silloin kun lapsi innostui ja alkoi puhua nopeasti. Aikaisemmin hän oli perhepäivähoidossa, mikä ainakaan tämän lapsen kohdalla ei todennäköisesti ollut sitten kuitenkaan se paras ratkaisu, vaan hän olisi tarvinnut enemmän kielellisiä virikkeitä. Mutta eskarivuosi on mennyt todella hyvin - pelkäsin jopa kiusaamista tuon kielellisen kömpelyyden vuoksi, mutta mitään ikävää ei ole ilmennyt, päinvastoin! On kavereita, ja lapsi menee aina innolla hoitoon. Puheterapiassa on käyty ja lapsi on sitoutunut oppimaan puhumaan paremmin. Eskariopeilta on tullut pelkästään positiivista palautetta, ja edistystä on aivan selkeästi tapahtunut. Myös etuhampaiden kasvu on auttanut asiaa... Mutta siis palatakseni alkuun: onko niin, että kun oppilaalla on papereissa termi "tehostettu tuki", niin se on pääsääntöisesti opettajalle taakka? Millä perusteilla sinun oppilaillasi on ollut tehostetun tuen tarvetta? Olen vilpittömästi kiinnostunut edellä kertomani takia ja kiitollinen vastauksesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin tätä lapseni kohdalla. Lapsi syntynyt loppusyksystä ja on vielä todella lapsenomainen. Leikit kiinnostaa, kirjaimet ja numerot eivät yhtään. Lisäksi keskittyminen vaikeaa. Hirvittää laittaa kulkemaan koulumatkaa itsekseen.

Eskarissa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että on koulukypsä. Onneksi lapsella yksi kaveri, joka on samanlainen ja myös syntynyt loppuvuodesta. Joten ap, yritä olla onnellinen, lapsesi pärjää varmasti paremmin sitten koulussa :)

Ekaluokkalaisissa on todella isoja eroja. Ja onhan se totta, että tammikuussa ja joulukuussa syntyneet ovat ihan eri kehitystasolla, vuosi aikaa välissä. Älä huoli, kyllä lapsesi tottuu kun näkee muiden esimerkin. Se yleensä auttaa.

Eivät kaikki tammi ja joulukuussa syntyneet ole kouluun mennessä ihan eri kehitystasolla.

Eivät kaikki, mutta valtaosa. Ihan jo pituuserosta huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ehdotettiin, että poika kävisi eskarin 2 kertaa. Hän on joulukuun lapsi ja periaatteessa siis on vuoden nuorempi kuin tammikuussa syntyneet samana vuonna koulun aloittavat lapset. En suostunut vaan halusin hänet kouluun, ettei leimata ja saa olla kavereidensa kanssa samalla luokalla. Nyt hän on lukiossa ja mietin, että pitäisköhän käydä lukio neljässä vuodessa... mielestäni tuon vuoden eron huomaa edelleen. 

Mikä hvtin vuoden ero? Siellä on muutama alku vuodesta syntynyt ja muutama loppuvuodesta. Jos lukiossa edelleen vuoden ikäistään jäljessä, ei kyse ole syntymävuodesta.

Jo eskari-iässä tuo hokema on kyllä tosi outo. Lapsilla on erilaiset temperamentit eikä 6 vuoden ikä ole mikään *silloin kasvaa henkisesti vuodessa kaksi vuotta*-ikä.

Kyllä se vuoden ero näkyy. Meillä toinen lapsi syntynyt helmikuussa ja toinen joulukuussa. Oli ihan eri varmuus laittaa helmikuussa syntynyt kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta lykkäys on sata kertaa parempi kuin tehostettu tuki, joka ei useimmiten ole mitään muuta kuin papereiden pyöritystä ja sitä, että lapsi vuodesta toiseen päästetään hieman helpommalla, ja lapsi oppii uskomaan olevansa huonompi. Resurssit kun useimmiten eivät riitä mihinkään muuhun.

Sen sijaan vuotta myöhemmin kouluun tullut saa olla se iso ja fiksu, jota ei todellakaan kiusata, ja joka saa onnistumisen kokemuksen ekaluokasta. Tutkitusti ekaluokalla onnistuminen määrittää oppimista ja käsitystä itsestään oppijana koko lopun koulutaipaleen ajan.

Siis oikeasti? Mun lapseni on nyt eskarissa ja hän sai syksyllä päätöksen tehostetusta tuesta kielellisten hankaluuksien takia. Puhe oli osin epäselvää, etenkin silloin kun lapsi innostui ja alkoi puhua nopeasti. Aikaisemmin hän oli perhepäivähoidossa, mikä ainakaan tämän lapsen kohdalla ei todennäköisesti ollut sitten kuitenkaan se paras ratkaisu, vaan hän olisi tarvinnut enemmän kielellisiä virikkeitä. Mutta eskarivuosi on mennyt todella hyvin - pelkäsin jopa kiusaamista tuon kielellisen kömpelyyden vuoksi, mutta mitään ikävää ei ole ilmennyt, päinvastoin! On kavereita, ja lapsi menee aina innolla hoitoon. Puheterapiassa on käyty ja lapsi on sitoutunut oppimaan puhumaan paremmin. Eskariopeilta on tullut pelkästään positiivista palautetta, ja edistystä on aivan selkeästi tapahtunut. Myös etuhampaiden kasvu on auttanut asiaa... Mutta siis palatakseni alkuun: onko niin, että kun oppilaalla on papereissa termi "tehostettu tuki", niin se on pääsääntöisesti opettajalle taakka? Millä perusteilla sinun oppilaillasi on ollut tehostetun tuen tarvetta? Olen vilpittömästi kiinnostunut edellä kertomani takia ja kiitollinen vastauksesta!

Ei se mikään taakka ole, palaveri kerran vuodessa minimissään. Mutta hyöty ei välttämättä ole niin suuri, kuin pitäisi olla, eli jos ohjaaja- ja erityisopetusresurssia ei ole, niin ei se opettaja normitunnilla isossa ryhmässä ihmeisiin pysty. Teillä on hyvin asia, kun olette saaneet tukea, ja parhaimmillaan asia hoituu niin, että tehostettu tuki puretaan ja lapsi pääsee opiskelemaan oman tasonsa mukaisesti.

Pahimmillaan joka vuosi palaveerataan, ja lasta siirretään eteenpäin, mutta varsinkin yläkoulussa homma vähän leviää, kun aineenopettajalla on se 200 muutakin oppilasta, joiden tukiasiat pitäisi muistaa, eikä erityisopetusresurssia riitä.

Siksi se tukipäätös on vain päätös. Jos saatte todellista tukea, eikä vain helpotettua materiaalia, niin asiat on oikein hyvin.

Voi, muistan kun itse aloitin koulun: siihen aikaan ei esikoulua ollut eikä maalla ollut kukaan päiväkodissakaan. Yksi tyttö oli huomattavan pikkuinen meihin muihin verrattuna. Parin viikon kuluttua opettaja vain ilmoitti, että hän oli mennyt vielä vuodeksi kotiin kasvamaan. Varmaan oikea ratkaisu. Ja osattiin tehdä ilman pitkää viranomais- ja asiantuntijaprosessia. Tämä siis 60- luvun alkupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kan8nattaa miettiä jo ennen raskautta, mitkä edellytykset itsellä ja kumppanilla on kasvattaa lasta. Kahden työttömän/matalapalkkaisen ja elämänhallintaongelmaisen vanhemman lapsen tulevaisuus ei ole kovin valoisa.

Kuitenkin valoisampi kuin ilkeän vanhemman lapsella.

Kypsyminen kouluikään on yksilöllinen prosessi, ja moni tutkitusti jopa huippuälykäs (poika) on ekaluokan alkaessa vielä tunne-elämältään tosi epäkypsä. Vuosi sinne tai tänne ei tunnu missään, mutta tärkeää on, että lapsi saa olla rauhassa lapsi, ja myös kokea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on.

Eli tsemppiä ap, lapsi ei häpeä tilannetta, ellet sinä häpeä, joten nyt tiikeriäitimoodi päälle, ja osoitat hänelle, että hän on mahtava tyyppi, ja on juuri parasta saada olla toinen vuosi kivassa eskarissa.

Kiitos! 😊 *ap

Monelle käy noin.

Minun serkku meni jo 80-luvulla vuoden myöhemmin kouluun, oli tosin loppuvuodesta syntynyt. Oli vain niin lapsellinen. Nykyisin hän on lääkäri. Toinen kaveri taas tuplasi 80-luvulla toisen luokan. Hän oli sosiaalisissa taidoissa kypsymätön. Nykyisin on KTM ja miljonääri. Kummatkin olivat korkeasti koulutetuista perheistä ja vanhemmat olivat varmaan valppaina lastensa tuen tarpeelle.

kusta Ä. RÄLLÄ kirjoitti:

tunnusta pois että kusta lorahti teko vaiheessa sekaan .ei todella ole muiden vika.

Missä vaiheessa Ap syyllisti yhtään ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta lykkäys on sata kertaa parempi kuin tehostettu tuki, joka ei useimmiten ole mitään muuta kuin papereiden pyöritystä ja sitä, että lapsi vuodesta toiseen päästetään hieman helpommalla, ja lapsi oppii uskomaan olevansa huonompi. Resurssit kun useimmiten eivät riitä mihinkään muuhun.

Sen sijaan vuotta myöhemmin kouluun tullut saa olla se iso ja fiksu, jota ei todellakaan kiusata, ja joka saa onnistumisen kokemuksen ekaluokasta. Tutkitusti ekaluokalla onnistuminen määrittää oppimista ja käsitystä itsestään oppijana koko lopun koulutaipaleen ajan.

Siis oikeasti? Mun lapseni on nyt eskarissa ja hän sai syksyllä päätöksen tehostetusta tuesta kielellisten hankaluuksien takia. Puhe oli osin epäselvää, etenkin silloin kun lapsi innostui ja alkoi puhua nopeasti. Aikaisemmin hän oli perhepäivähoidossa, mikä ainakaan tämän lapsen kohdalla ei todennäköisesti ollut sitten kuitenkaan se paras ratkaisu, vaan hän olisi tarvinnut enemmän kielellisiä virikkeitä. Mutta eskarivuosi on mennyt todella hyvin - pelkäsin jopa kiusaamista tuon kielellisen kömpelyyden vuoksi, mutta mitään ikävää ei ole ilmennyt, päinvastoin! On kavereita, ja lapsi menee aina innolla hoitoon. Puheterapiassa on käyty ja lapsi on sitoutunut oppimaan puhumaan paremmin. Eskariopeilta on tullut pelkästään positiivista palautetta, ja edistystä on aivan selkeästi tapahtunut. Myös etuhampaiden kasvu on auttanut asiaa... Mutta siis palatakseni alkuun: onko niin, että kun oppilaalla on papereissa termi "tehostettu tuki", niin se on pääsääntöisesti opettajalle taakka? Millä perusteilla sinun oppilaillasi on ollut tehostetun tuen tarvetta? Olen vilpittömästi kiinnostunut edellä kertomani takia ja kiitollinen vastauksesta!

Ei se mikään taakka ole, palaveri kerran vuodessa minimissään. Mutta hyöty ei välttämättä ole niin suuri, kuin pitäisi olla, eli jos ohjaaja- ja erityisopetusresurssia ei ole, niin ei se opettaja normitunnilla isossa ryhmässä ihmeisiin pysty. Teillä on hyvin asia, kun olette saaneet tukea, ja parhaimmillaan asia hoituu niin, että tehostettu tuki puretaan ja lapsi pääsee opiskelemaan oman tasonsa mukaisesti.

Pahimmillaan joka vuosi palaveerataan, ja lasta siirretään eteenpäin, mutta varsinkin yläkoulussa homma vähän leviää, kun aineenopettajalla on se 200 muutakin oppilasta, joiden tukiasiat pitäisi muistaa, eikä erityisopetusresurssia riitä.

Siksi se tukipäätös on vain päätös. Jos saatte todellista tukea, eikä vain helpotettua materiaalia, niin asiat on oikein hyvin.

Palaveri kerran vuodessa kuulostaa... ööö, no aika vähäiseltä. Onneksi lapseni tilanne on mennyt reilusti parempaan päin kuluneen vuoden aikana. Olisin halunnut vielä vastauksen kysymykseeni, että millä perusteilla tehostettua tukea on sun oppilaillasi ollut.