En kestä enää pienen pientäkään stressiä. Miten saada takaisin edes vähän sietokykyä?

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu..jatkuvassa stressitilassa eläminen vie sietokyvyn kestää yhtään mitään negatiivistä..minä en rauvoa, mutta itken helposti ja saan sydänoireita, väsyttää, paniikkikohtausta..esim.lapsen kelakortti on hukassa ja ajatus siitä, että pitää soittaa nyt Kelaan ja tilata uusi niin romahdutti minut tänään täysin..

Juuri tuollaista minullakin on, en raivoa vaan romahdan muuten. Kädet tärisee, väsyttää lamaannuttavan paljon, itkettää helposti, ääni kiristyy, tuntuu että pää räjähtää. Juuri tuollaisista, että lapsen kelakortti hukassa. Pikkuasia, joka on nykyään täysin mahdoton kestää. Ap

Vaatii asennemuutoksen. Itse olen kokenut työpaikkakiusaamisen, burnoutin, useamman masennuksen, perussairauteni pahenemisen, uusiin sairauksiin sairastumisen, aggressiivisen parisuhteen ja vaikka mitä. Toki edelleen stressaan joistain asioista, mutta jos jotain yllättävää käy, en ole oikeastaan moksiskaan. Esim. kun jouduin sairaalaan yhtäkkisesti eikä ollut tietoa mikä aiheuttaa oireeni, olin vaan että nääh, tällaista tää elämä on. Olen myös lopettanut perfektionistisen käytöksen. Kaiken ei tarvitse olla järjestyksessä tai tehty hyvin. Tekee sen minkä jaksaa, ei se ole niin justiinsa. Pienille vastoinkäymisille jopa nauran, kun tuntuu, että elämä on yhtä vastoinkäymistä muutenkin. Pitää vain ottaa ilo irti siitä, mikä on hyvää ja löytää huumoria asioista. Pitää tietyllä tavalla "luovuttaa" ja päästää irti siitä jatkuvasta kontrollintarpeesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu..jatkuvassa stressitilassa eläminen vie sietokyvyn kestää yhtään mitään negatiivistä..minä en rauvoa, mutta itken helposti ja saan sydänoireita, väsyttää, paniikkikohtausta..esim.lapsen kelakortti on hukassa ja ajatus siitä, että pitää soittaa nyt Kelaan ja tilata uusi niin romahdutti minut tänään täysin..

Juuri tuollaista minullakin on, en raivoa vaan romahdan muuten. Kädet tärisee, väsyttää lamaannuttavan paljon, itkettää helposti, ääni kiristyy, tuntuu että pää räjähtää. Juuri tuollaisista, että lapsen kelakortti hukassa. Pikkuasia, joka on nykyään täysin mahdoton kestää. Ap

Olen se, joka kirjoitti asennemuutoksesta. Juuri tuollaisten pikkujuttujen kohdalla kannattaa pysähtyä ja miettiä omaa käytöstään ja ajatusmallejaan. Itketkö ehkä, koska haluat ns. tekosyyn sille, koska eihän tuo ole mikään vakava asia. Itketkö, koska tunnet taas epäonnistuneesi jossain. Itketkö, kun et pysty kontrolloimaan tilannetta. Oletko ehkä jäänyt itsesäälin ja negatiivisuuden kehään ja opettanut itsesi reagoimaan noin. Jne..

Minua helpotti ymmärrys, että tämä maailma on väliaikaista ja tärkeämpi on tuleva Jumalan maailma.

Liikunta auttaa tutkitusti stressin sietoon. Itseäni auttaa tarpeeksi rasittava liikunta, jossa saa haastaa itseään. Toki vastapainona esim. kävelylenkit metsässä lintujen laulaessa. Selkeä päivärutiini edistää myös mielenterveyttä.

Liikunnan voi laittaa vaikka kalenteriin, jos tuntuu, että päätöksen teko liikkumaan lähdöstä on vaikeaa. Monille on myös helpompaa liikkua kaverin kanssa tai seurassa. Koirakin on hyvä seuralainen.

Vähemmän vakavuutta, enemmän mielenkeveyttä ja huumoria (myös itsehuumoria). Maailma kulkee radallaan, vaikka asioita tapahtuukin. Kukaan ei ole täydellinen, virheitä sattuu itse kullekin – ja niistä seuraa mitä sitten seuraa, pitää hyväksyä ja ottaa vastaan. Jos vaikka haarukka singahtaa ruoasta lattialle sotkien paikkoja, kannattaa ottaa tavaksi mieluummin nauraa todeten vaikka "vai niin!", kuin räjähtää "voi v*n! v*n! p*le! s*na!" 😇

Vierailija kirjoitti:

Voi tuntua vittuilulta kun sanotaan, että perusteet kuntoon, mutta niin se vaan on, jos joku noista palikoista ontuu, niin koko talo sortuu. (kuten olette huomanneet)

Ei siinä auta kun miettiä miksi joku noista kolmesta ei onnistu. Mikä ap:n unta häiritsee? Heräätkö joka aamu samaan aikaan? Menet sänkyyn samaan aikaan? Unihygienia kunnossa? Oletko ilman ruutua vähintään 2h ennen nukkumaanmenoa? Oletko tehnyt mielenterveyden perusharjoituksia esim. huolipäiväkirja, mindfullnes harjoitukset, keskustellut ja pysähtynyt mieltä painavien teemojen äärelle? Syömis ja liikkumisrytmiä rukattu unta tukevaksi?

Olen tosiaan jo vuosia sitten saanut näihin hoitajan, lääkärin ja psykologin apua. Ja lisäksi lukenut aiheesta itse paljon. Eli perusasiat on kunnossa, on olleet jo vuosikausia. Unihygienia, ruokailu jne.

Telkkaria katson hyvin harvoin, mieluummin luen hyvää kirjaa. Huolipäiväkirjasta ei ole ollut minulle hyötyä, olen sitä yrittänyt mutta se aiheutti vain paljon lisää stressiä. En niinkään murehdi eikä mieltäni enää niin pahasti asiat paina. Ne rankat elämäntapahtumat on takana ja olen niitä keskusteluhoidossa käynyt läpi niin etten enää niitä mieti kuin harvoin. En tiedä miksi en nuku. En osaa enää nukkua.

Jäin jotenkin rikkinäiseksi sen työuupumuksen ja rankkojen elämäntapahtumien jälkeen. Ihan kuin kehossani ja aivoissani olisi jotain pysyvästi rampautunut niiden vuoksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua helpotti ymmärrys, että tämä maailma on väliaikaista ja tärkeämpi on tuleva Jumalan maailma.

Aamen! Jumala on nyt luonut minulle nämä puitteet ja niiden kanssa on elettävä. Ehkä elämässä on tarkoitus oppia, ei nauttia?

T. Asennemuutosta kannattava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu..jatkuvassa stressitilassa eläminen vie sietokyvyn kestää yhtään mitään negatiivistä..minä en rauvoa, mutta itken helposti ja saan sydänoireita, väsyttää, paniikkikohtausta..esim.lapsen kelakortti on hukassa ja ajatus siitä, että pitää soittaa nyt Kelaan ja tilata uusi niin romahdutti minut tänään täysin..

Juuri tuollaista minullakin on, en raivoa vaan romahdan muuten. Kädet tärisee, väsyttää lamaannuttavan paljon, itkettää helposti, ääni kiristyy, tuntuu että pää räjähtää. Juuri tuollaisista, että lapsen kelakortti hukassa. Pikkuasia, joka on nykyään täysin mahdoton kestää. Ap

Olen se, joka kirjoitti asennemuutoksesta. Juuri tuollaisten pikkujuttujen kohdalla kannattaa pysähtyä ja miettiä omaa käytöstään ja ajatusmallejaan. Itketkö ehkä, koska haluat ns. tekosyyn sille, koska eihän tuo ole mikään vakava asia. Itketkö, koska tunnet taas epäonnistuneesi jossain. Itketkö, kun et pysty kontrolloimaan tilannetta. Oletko ehkä jäänyt itsesäälin ja negatiivisuuden kehään ja opettanut itsesi reagoimaan noin. Jne..

Miksi alapeukut? Jos haluaa muutosta, on kohdattava omat "demoninsa". Toki, jos aloituksen tarkoitus on vain kerätä sääliä, niin se on eri juttu.. Mutta se ei auta muutoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tuntua vittuilulta kun sanotaan, että perusteet kuntoon, mutta niin se vaan on, jos joku noista palikoista ontuu, niin koko talo sortuu. (kuten olette huomanneet)

Ei siinä auta kun miettiä miksi joku noista kolmesta ei onnistu. Mikä ap:n unta häiritsee? Heräätkö joka aamu samaan aikaan? Menet sänkyyn samaan aikaan? Unihygienia kunnossa? Oletko ilman ruutua vähintään 2h ennen nukkumaanmenoa? Oletko tehnyt mielenterveyden perusharjoituksia esim. huolipäiväkirja, mindfullnes harjoitukset, keskustellut ja pysähtynyt mieltä painavien teemojen äärelle? Syömis ja liikkumisrytmiä rukattu unta tukevaksi?

Olen tosiaan jo vuosia sitten saanut näihin hoitajan, lääkärin ja psykologin apua. Ja lisäksi lukenut aiheesta itse paljon. Eli perusasiat on kunnossa, on olleet jo vuosikausia. Unihygienia, ruokailu jne.

Telkkaria katson hyvin harvoin, mieluummin luen hyvää kirjaa. Huolipäiväkirjasta ei ole ollut minulle hyötyä, olen sitä yrittänyt mutta se aiheutti vain paljon lisää stressiä. En niinkään murehdi eikä mieltäni enää niin pahasti asiat paina. Ne rankat elämäntapahtumat on takana ja olen niitä keskusteluhoidossa käynyt läpi niin etten enää niitä mieti kuin harvoin. En tiedä miksi en nuku. En osaa enää nukkua.

Jäin jotenkin rikkinäiseksi sen työuupumuksen ja rankkojen elämäntapahtumien jälkeen. Ihan kuin kehossani ja aivoissani olisi jotain pysyvästi rampautunut niiden vuoksi.

Ap

Sen takia sinun pitääkin "uudelleenohjelmoida" aivosi ajattelemaan ero tavalla. Tietyllä tapaa riuhtaista itsesi irti vanhoista ajatusmalleista. Kannattaa kuunnella meitä, jotka ovat siinä onnistuneet! Uni ym tulee kuntoon, kun aivot on kunnossa, mutta nukkumalla et saa muutettua omia ajatusmallejasi.

Vierailija kirjoitti:

Minua helpotti ymmärrys, että tämä maailma on väliaikaista ja tärkeämpi on tuleva Jumalan maailma.

Minulla on enää voimia anoa hiljaa mielessä armoa. Loppuisi nyt saatana tämä paska!

Vierailija kirjoitti:

Minua helpotti ymmärrys, että tämä maailma on väliaikaista ja tärkeämpi on tuleva Jumalan maailma.[/quote

Uskonnon ajattelu auttaa keskittämään ajatukset yhteen asiaan.

Ajattelun kannalta fokus voi kyllä olla joku muukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tuntua vittuilulta kun sanotaan, että perusteet kuntoon, mutta niin se vaan on, jos joku noista palikoista ontuu, niin koko talo sortuu. (kuten olette huomanneet)

Ei siinä auta kun miettiä miksi joku noista kolmesta ei onnistu. Mikä ap:n unta häiritsee? Heräätkö joka aamu samaan aikaan? Menet sänkyyn samaan aikaan? Unihygienia kunnossa? Oletko ilman ruutua vähintään 2h ennen nukkumaanmenoa? Oletko tehnyt mielenterveyden perusharjoituksia esim. huolipäiväkirja, mindfullnes harjoitukset, keskustellut ja pysähtynyt mieltä painavien teemojen äärelle? Syömis ja liikkumisrytmiä rukattu unta tukevaksi?

Olen tosiaan jo vuosia sitten saanut näihin hoitajan, lääkärin ja psykologin apua. Ja lisäksi lukenut aiheesta itse paljon. Eli perusasiat on kunnossa, on olleet jo vuosikausia. Unihygienia, ruokailu jne.

Telkkaria katson hyvin harvoin, mieluummin luen hyvää kirjaa. Huolipäiväkirjasta ei ole ollut minulle hyötyä, olen sitä yrittänyt mutta se aiheutti vain paljon lisää stressiä. En niinkään murehdi eikä mieltäni enää niin pahasti asiat paina. Ne rankat elämäntapahtumat on takana ja olen niitä keskusteluhoidossa käynyt läpi niin etten enää niitä mieti kuin harvoin. En tiedä miksi en nuku. En osaa enää nukkua.

Jäin jotenkin rikkinäiseksi sen työuupumuksen ja rankkojen elämäntapahtumien jälkeen. Ihan kuin kehossani ja aivoissani olisi jotain pysyvästi rampautunut niiden vuoksi.

Ap

Sen takia sinun pitääkin "uudelleenohjelmoida" aivosi ajattelemaan ero tavalla. Tietyllä tapaa riuhtaista itsesi irti vanhoista ajatusmalleista. Kannattaa kuunnella meitä, jotka ovat siinä onnistuneet! Uni ym tulee kuntoon, kun aivot on kunnossa, mutta nukkumalla et saa muutettua omia ajatusmallejasi.

Ymmärrän kyllä tuon idean ajatusmallien muuttamisesta. Sitähän tein siellä psykologin käynneillä. Ja onnistuinkin. Ei siinä mitään. Keho ja aivot on silti rikki. Ap

Vierailija kirjoitti:

Perusteet kuntoon. Uni 8h, säännöllinen syöminen, kevyt liikunta.

Nukkuisin 8 tuntia jos joku kertoisi miten se tehdään. Ei ole onnistunut vuosikymmeniin. Jos sen voi nukkua pätkissä niin se kyllä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Mee vuodeksi - pariksi deekikselle.

Tätä on mietitty vaihtoehtona muutaman hermoromahduksen aikana.

Mieheni haluaisi meille kaikenlaisia projekteja. Että ostettaisiin tontti ja rakennettaisiin/rakennutettaisiin omakotitalo. Että hankittaisiin mökki. Tai edes vene. Sellaisia. Olen joutunut kieltäytymään kaikista niistä, koska tiedän että niihin liittyisi stressaavia pikkuasioita, stressaavia hoidettavia asioita, joita en vain kykene enää käsittelemään enkä kestämään. Olen ajanut vastuuni ja hoidettavat asiat minimiin, keinona yrittää toipua. Olen kyllä sanonut että mies saa yksin hankkia itselleen vaikka sen veneen, jos pystyy sen rahoittamaan, mutta minä en kykene osallistumaan. Tämä ei miehelle kelpaa, hän haluaa yhteisiä projekteja jotta voisi olla onnellinen parisuhteessa. Olen henkisesti varautunut että ero tästä tulee, koska en pysty enää asioihin joihin liittyy stressiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet uupumuksen rajoilla.

Tiedostat. Hyvä

Löysää. Lepää. Liiku nauti luonnosta. Pienennä vastuita nyt.

Parempi ennakoida, ettet aja ittes yli.

Nyt on se aika huilia.

Sitten jaksat taas, mutta jos nyt et lepää, niin loppuun palamisen jälkeen menee pitkä aika kuntoutua.

Tunnista omat rajasi. Toimi sen mukaan.

Mielenterveystalolla on oirenavigaattori ja siellä on uupumustesti jos kiinnostaa oman uupumuksen taso jotain.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma enkä kestä näköjään edes haarukan putoamista lattialle ilman hemmetinmoista raivokohtausta.

Ja tämmöste kanssa pitäs meidän miehien elää.

Mieltä pitää huoltaa siinä kuin kehoakin. Keskity ihan hiljaa hetkeksi. Voit miettiä päivän tapahtumia rauhassa, mutta älä juutu.

Ja itselle pitää antaa enemmän aikaa. Jos on neuroositaipumusta, voi esim yrittää lähteä ajoissa.

Esim etsii seuraavan päivän vaatteet jo edellisenä päivänä, sukkia myöten. Sitten tarvii vaan pukea.

Olin aivan jumissa juuri. Vaihdoin petivaatteet ja huomasin että petarissa oli se pehmeä puoli päällä ja kivut johtui siitä. Onko arjessasi jotain minkä voisi hoksata korjata.

Koskaan ei tule valmista, kun saa yhdet pyykit pestyä, on jo uutta pyykkiä. Mutta sitä aikuisen elämä on, epätäydellisyyden sietoa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haluaisi meille kaikenlaisia projekteja. Että ostettaisiin tontti ja rakennettaisiin/rakennutettaisiin omakotitalo. Että hankittaisiin mökki. Tai edes vene. Sellaisia. Olen joutunut kieltäytymään kaikista niistä, koska tiedän että niihin liittyisi stressaavia pikkuasioita, stressaavia hoidettavia asioita, joita en vain kykene enää käsittelemään enkä kestämään. Olen ajanut vastuuni ja hoidettavat asiat minimiin, keinona yrittää toipua. Olen kyllä sanonut että mies saa yksin hankkia itselleen vaikka sen veneen, jos pystyy sen rahoittamaan, mutta minä en kykene osallistumaan. Tämä ei miehelle kelpaa, hän haluaa yhteisiä projekteja jotta voisi olla onnellinen parisuhteessa. Olen henkisesti varautunut että ero tästä tulee, koska en pysty enää asioihin joihin liittyy stressiä. Ap

Voi joku ihan vilpittömästikin haluta yhteisiä asioita, mutta on myös pohjimmiltaan ikäviä tyyppejä jotka haluaa jotain ja sitten yrittää saada jonkun tekemään sen puolestaan.